tag:blogger.com,1999:blog-8483503666564792366.post7216098991401431871..comments2023-04-01T12:28:24.766+03:00Comments on RAGEQUIT: Joulukalenteri 2015 - Luukku 4: Guilty PleasureLilnYellowhttp://www.blogger.com/profile/09787053431848057925noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8483503666564792366.post-12631727659795817072015-12-04T11:32:44.870+02:002015-12-04T11:32:44.870+02:00Jännä! Toisaalta nyt kun tarkemmin ajattelin, niin...Jännä! Toisaalta nyt kun tarkemmin ajattelin, niin ehkä tämä meikän syyllisyyden tunne liittyy siihen faktaan, että päivätöinäni olen fysioterapeutti, eivätkä esim.työkaverit yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein ymmärrä pelaamista noin niinkuin muutenkaan. :D Minä sitten töissä yleensä selitän jollekin työkaverille, miten Minecraft ei ole paha peli tämän ala-asteikäiselle pojalle. Sitä jotenkin kai pitäisi olla työnsä puolesta jatkuvaa ja pitkäkestoista pelailua vastaan, mutta kun en ole. :D <br /><br />SIMSSIT on jotain hyvin epämääräistä siinä mielessä että lähes jokainen niitä on pelannut ja Youtuben pelikanavilla melkein kaikilla on vähintään yksi video Simsejä. Silti tuntuu, että sitä leikkii kotia ja pukee nukkejansa, kun perhettään luo. Ei sillä, että siinäkään olisi mitään vikaa, mutta... :D Eli ymmärrän kyllä.<br /><br />Voihan muna, tuohon leikkiin en onneksi minä ryhtynyt... :DLilnYellowhttps://www.blogger.com/profile/09787053431848057925noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8483503666564792366.post-5145544204085092312015-12-04T11:00:11.720+02:002015-12-04T11:00:11.720+02:00Hmmm, en ole kyllä koskaan ajatellut tuollaista gu...Hmmm, en ole kyllä koskaan ajatellut tuollaista guilty pleasure -peliä. Ehkä suurin syy tähän on se, että jokainen peli tuo jollekin iloa, eikä se vaikuta minun omaan elämään yhtään mitenkään. En nyt itselleni keksi mitään sellaista peliä, mikä aiheuttaisi "luolaan piiloon" -fiiliksen, kun pelaisi sitä. Sanoisin kuitenkin, että Simsit ovat aika lähellä tuota. Joskus todella kauan aikaa sitten noita Simsejä tuli pelailtua enemmän, kun ei oikein jaksanut innostua mistään maailman pelastamisesta tai kilpailujen voittamisesta. Simsit oli juuri sellaisia mukavan rentoja ajanviettopelejä. Kyllähän se kysymysmerkkejä ilmaan heitteli muilta ihmisiltä, mutta ehkä sitä kummastusta lievensi se, että minua pidettiin sellaisena "laajasti peleistä kiinnostuneena" -henkilönä + se, että monella muullakin tuttavalla oli ollut jonkin sortin Sims-taustaa.<br /><br />Nykyään ehkä kummastusta herättää muissa se, että pelailen monia grand strategy -pelejä. Suurin syy tähän on kuvitelma noiden pelien tylsyydestä, mutta kyllä itse oikein kannan ylepydellä tuota kiinnostusta :D<br /><br />Oikeastaan nyt tuli mieleen, että on ollut yksi peli, joka omassa mielessäni on aiheuttanut sellaista erittäin suurta kummastusta, jos joku pelasi sitä. Pari vuotta sitten mobiililaitteilla villitsi Tamago -niminen peli, jossa piti klikkailla kananmunaa miljoona kertaa, että se kuoriutui. Eihän siinä mitään, jos joku sitä pelasi, mutta kun sitä mätti menemään lähes kaikki tuttuni! Sinä aikana julkaistiin vielä Arkham Origins, josta olisin halunnut puhua useamman kanssa, mutta jutut pyörivät kuitenkin kananmunan ympärillä... Sellainen tarina se.... :DLassihttps://www.blogger.com/profile/17846708924742862622noreply@blogger.com