Luukku 3: Aliarvostettu peli / A game that is underrated.

Olen siitä aika geneerinen perusgameri, että en useinkaan osta pelejä, jotka eivät ole saaneet osakseen hyviä arvosteluja TAI/JA josta en tiedä pitäväni etukäteen. Rahaa kuluu muutenkin salijäsenyyteen ja muuhun elämään ja liibati laabati, liiba laaba. On siis haastavaa miettiä peliä, joka olisi aliarvostettu, sillä en ole varma pelaanko aliarvostettuina pidettyjä pelejä lainkaan. 

Tietysti kaikista peleistä voidaan olla eri mieltä. Toiset tykkäävät yhdestä ja toiset toisesta. Melkein kaikille peleille löytyy jonkin kokoinen vankka fanipohja, joka arvostaa ja puolustaa peliä sekä se joukko, jonka mielestä peli ei ole mistään kotoisin. Mikä määritellään siis aliarvostetuksi? 

Ehkä yksinkertaisin tapa olisi määritellä aliarvostettuna oleminen sellaiseksi, että oma mielipiteeni poikkeaa massojen mielipiteestä. Eikö vain? Nyt siis halutaan tehdä yleisestä mielipiteestä jokin helposti tulkittava ja yhtenäinen arvo, jotta päästäisiin vertailuhommiin. Esimerkiksi Steamin yhteisön arvostelut ovat helppo määre tähän. Niitä on helppo verrata keskenään ja usein arvosana on kerääntynyt tuhansien käyttäjien ansiosta, jonka vuoksi arvosana kuvaa hyvin yleistä näkökantaa pelistä. Tässä hommaan tulee stoppi siinä, kun pelikirjastossani löytyy kuitenkin vain kokonaista yksi peli, joka on "Mixed"-arvosteltu ja muut pyörivät arvosanoilla "Very Positive" tai "Overwhelmingly Positive". Tämä sekavan arvostelunsa on Lara Croft & Temple of Osiris ansainnut tallennusten toimimattomuudellaan, eikä niinkään pelikokemuksella tai pelattavuudellaan, joten tätäkään peliä on vaikea sanoa aliarvostetuksi. Arvostelutekniikkani petti siis jo alkumetreillään. Lisäksi pelaan myös pelejä, jotka eivät ole Steamissa ja joihin tällainen arvostelumekaniikka ei siis yltäisi. Hmmm.

Tietenkin aina voidaan myös puhua kokemuksista. Että minun mielestäni jokin peli ansaitsisi enemmän rakkautta - enemmän kuin se rakkautta täynnä oleva saavi, jota se saa kaataa päälleen päivittäin. Tämä mielipide ehkä onkin se kaikista tärkein kriteeri, mitä tässä kysymyksessä haetaan.

Yksi hyvä ehdokas, ja lopullinen valintani päivän haasteeseen, on Telltalesin The Wolf Among Us.

Wolf Among Usista olen kirjoittanut kokonaisen postauksen (täällä), joten en aio peliä sisällöllisesti uudelleen ruotia. Pähkinänkuoressa kuitenkin The Wolf Among Us on tarinankerronnallinen salapoliisipeli lapsuutemme tuttujen satuhahmojen parissa. Jaa notta satuhahmoja, joku kysyy epäilevästi. Mikään lastenpeli "Susi meidän joukossa" ei kuitenkaan ole. Satuhahmot eivät ole aivan sitä samaa luokkaa, millaisina he nykypäivän Disney-elokuvissa esiintyvät, vaan pelissä vilahtelee prostituutiota ja murhia, ja niiden ratkomiseen kuluu paljon viinaa ja tupakkaa. Tietyllä tavalla karu ja oletuksista poikkeava lähtökohta kiehtoi ainakin allekirjoittanutta kokeilemaan peliä. Kaverini oli pelannut TWAU:n ja päätteli minun pitävän siitä. Päätteli oikein. Kiitos Elen.

Borderlands 2:sta pelaa 16 kaveriani. Dota2:a kokonaista 28. The Wolf Among Usia pelaa minun lisäkseni Steam-tovereistani 3 kappaletta. Siis ainakin tällä määritelmällä tämä mahtava peli jää ilman arvoistaan huomiota minun piireissäni. Muuten Steamin yhteisö on ottanut kyseisen pelin vastaan äärettömän hyvin vajaalla 14 000 arvostelullaan, joista pääosa on ollut positiivisia.

A Telltale Games on saanut osakseen paljon ryöpytystä siitä, miten tarinankerronnallisissa peleissä valinnoilla ei ole ollut tarpeeksi suurta, käänteentekevää merkitystä pelin lopputuleman kannalta. (a/n: Toisaalta niin on mielestä mm. Mass Effect 3 ja Life Is Strange. Ehkäpä vaadimme peliltä vielä tälle aikakaudelle liikaa?) The Wolf Among Us ei kuitenkaan ole pelkästään tarinankerrontapeli, vaan saat leikkiä ihan oikeasti seriffiä ja ratkoa rikosta. Voi olla, että juuri se löytämätön johtolanka olisi ollut käänteentekevä asia jutussa, jonka vain SINÄ voit selvittää...

Peli ei pituudeltaan ole mikään monsterein, niinkuin monet tämän päivän pelit ovat, joten tällaisen helmen kerkeää koluta läpi hyvin Fallout4n siivellä. Itsellä pelin läpipeluuseen meni n.10 tuntia. Siitäkin syystä tWAU on kokeilemisen arvoinen, sillä parhaimmillaankaan siihen ei saa koko elämäänsä upotettua. Ellet tietenkin pelaa sitä uudelleen, ja uudelleen ja uudelleen...

Jos siis mietit, mitä peliä seuraavaksi kokeilisit, ja taskussasi on muutama ylimääräinen lantti, on tämä peli mitä viihdyttävin. Ehkä yksi lempipeleistäni. Steamin alennuksissa tWAU tekee yleensä säännöllisesti näyttäytymisiä, joten parhaimmillaan saat pelin irtoamaan reilulla 5 eurolla. Esimerkiksi 22.12.15 alkavan Steamin joulualen aikoihin kannattaa pitää silmät ja lompakon nurkka auki:

**

Mikä peli sinun mielestäsi kaipaisi enemmän arvostusta ja huomiota? Suosittele!

read more

Mitä tapahtuu, kun satujen maailma ei olekaan niin satumainen? Kun diktaatuuri jyllää, kansalaiset kärsivät ja ajautuvat maanpakoon? Tapahtuu kahden maailman kohtaaminen; maailman, jonka me tiedämme, ja maailman, jossa asuvat satuhahmot kuten Lumikki, Punahilkka ja Tuhkimo.

The Wolf Among Us, 2013, on interaktiivinen tarinankerronta peli, jossa jokainen tekemäsi päätös vaikuttaa pelin lopputulokseen. Pelaat Bigby Wolfilla, isolla pahalla sudella, joka toimii satuolentojen seriffinä uudessa maailmassa. Meidän maailmassamme. Rujo, mutta oikeudenmukainen Bigby ratkoo rikoksia parhaansa mukaan, kantaen samalla menneisyytensä painolastia harteillaan. Kuinka saada muut uskomaan, että olet jättänyt likaiset hommat pikkutyttöjä ja -possuja syövänä, verenhimoisena susihukkana? Siinä mukaan tulet sinä, pelaaja. Toiset hahmot kuolevat tekemiesi päätösten vuoksi, toiset kerkeät pelastaa. Oikeat johtolangat johdattavat sinua oikeaan suuntaan selvittäessäsi rikoksia, löytämättä jääneiden vuoksi joudut tekemään päätöksiä mutu-tuntumalla. Mulkulla jätkällä ei ole välttämättä yhtä paljoa luottamusta takanaan, kuin jos olisi vähän yrittänyt ajatella muitakin.

Tanssi johtolankojen kanssa alkaa, kun Woodlands-asuntoyhtiön portaille on tuotu edellisiltana tapaamasi huo---maksullisen naisen irtonainen pää. Pelastit hänet edellisiltana Metsästäjän pahoinpitelyltä, mutta et koskaan kuullut hänen nimeään. Kuka hän oli? Onko pää uhkailua? Kuka tämän teki? ...well, that's for me to know and yours to find out.

Tarinan edetessä tapaat useita tuttuja ja kenties tuntemattomam-pia satuhahmoja, joiden elämä maailmassamme on kaikkea muuta kuin satumaista. Velkoja, prostituutiota, huumekauppaa. Mukaan astuvat myös noituus, voodoo ja pikkurikolliset. Jos kerran olit prinsessa ja elit yltäkylläistä elämää linnassa prinssisi kanssa, voi tuon elämäntyylin ylläpito nykypäivän New Yorkissa  tulla raskaaksi. Niin lompakollesi kuin hermoillesi. Kuinka sovittaa entinen elämä ja nykypäivän saduttomat normit? Et voi olettaa voivasi juosta kaduilla possuna poltellen sikaria ja keskustellen Ichabod Cranen kyvyttömyydestä johtaa Fableja, ethän? On sulauduttava. Ja sulautuminen vaatii taikuutta, ja taikuus maksaa riihikuivaa rahaa. Pätäkkää. Tuohta. Jos rahasi eivät riitä, on velvollisuutesi pitää kulissia yllä muuttamalla pois kaupungista Farmille, jossa kaikki ihmisyyteen kykenemättömät eläinhahmot asuvat vailla vapautta.

Tarina kiehtoo karuudellaan. Se kiehtoo elämän maulla. Se kiehtoo myös alkavalla romanssilla Bigbyn ja Lumikin välillä. Minua peli miellytti sekä sarjakuvamaisilla grafiikoillaan kuin tarinankerronnallaan, mutta tiedän yhden jos toisenkin ihmisen, joille peli ei sovi juuri sen vuoksi, etteivät he jaksa eikä heitä kiinnosta kuunnella välivideoita tai keskusteluja missään muussakaan pelissä. Eikä siinä mitään. Onneksi meitä on yhtä monta kuin on peliäkin.

Olen lukenut useita kommentteja Telltalesin peleistä, joissa arvostellaan juuri tätä ns.pelaajan vastuuta juonenkulusta, ja lähinnä sitä, miten sitä ei oikeasti ole olemassakaan. Kommenteissa sanotaan, että päätökset ovat yhdentekeviä, eikä niillä ole pienintäkään vaikutusta varsinaiseen lopputulemaan. Itse en ole pelannut vielä tätäkään peliä kuin kerran, joten on tietenkin vaikeaa objektiivisesti arvioida tuota väitettä. Tällä 1½ pelauskerran kokemuksellani voisin väittää, että väite on toki osakseen totta. Mutta on hankala kuvitella miten paljon työtä teettäisi, jos pelille pitäisi koodata loputtomia määriä vaihtoehtoja. Johonkin on vedettävä raja. Minä olen toisella pelikerralla onnistunut jo tapattamaan yhden hahmon, joka edellisellä kerralla eli, ja olen löytänyt johtolankoja, joihin en viimeeksi kiinnittänyt huomiota. Innolla odotankin tarinan loppuhuipennusta ja sitä, miten paljon muutosta edelliseen tapahtuu.

Itse ainakin pidän. 5/5.


Oh, oh! The Wolf Among Ushan perustuu sitten Fables -nimiseen sarjakuvaan ja toimii niin sanottuna prequelina koko hommalle. Löytyisiköhän näitä jostain luettavaksi? Anyone? read more