Kuva iStock

Näin terveydenhuollon ammattilaisina olemme edellisissä merkinnöissä pohdiskeltukin jo mitä kaikkea haittaa (terveydellisesti) pelaamisesta mahdollisesti on, mutta tuotakoon kosmisen tasapainon saavuttamiseksi esille myös niitä pelaamisen etuja. Niitäkin kuitenkin tutkitusti on. Erityisesti videopelien hyötyjä on tutkittu aivojen tiedonkäsittelyn vaikutusten osalta. 

Mitäs me pelaajat sitten harrastuksestamme hyödymme? Ensinnäkin meillä on parempi valmius oppia uusia silmä-käsi-koordinaatiota ja hienomotoriikkaa vaativia tehtäviä. Esimerkiksi Toronton yliopisto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan videopelejä pelaavat suoriutuivat paremmin sensomotorisista tehtävistä verrattuna niihin, jotka eivät pelanneet videopelejä. - Tämä tietysti selittyy yksinkertaisesti sillä, että pelaajien täytyy osata ohjata hahmojaan tarkoilla motorisilla taidoilla ja hienosäädöillä katsomatta ensin jokaista nappia, jota he painavat. Sormet ovat tottuneet erilaisiin hienovaraisiin liikkeisiin, ja parhaimmillaan ne pystyvät hallitsemaan useita näppäintoimintoja yhdenaikaisesti. Samoin konsolien ohjainten kanssa; esimerkiksi tateilla ohjaaminen ymmärrettävästi vaatii silmä-käsi-koordinaation toimivuutta.

Joku astetta kokeneempi pelaaja mätsää nuupioita vastaan.

Myös havaintonopeus ja näköaistin varaisen informaation käsittely on pelaajakansalla yleisesti parempaa. - Monesti näitä asioita tutkineet tekstit mainitsevat StarCraftin, jossa etenkin kilpatasolla täytyy kyetä johtamaan tehokkaasti monia yksikköjä eri puolilla karttaa. Näköaistin kautta käsiteltävää informaatiota voidaan harjoittaa kätevästi myös erilaisissa pulmapeleissä, kuten vaikka esimerkiksi Portalissa.

Pelaamisen hyödyiksi on mainittu mm. parempi kontrastien erottamiskyky, havaintokyky ja -nopeus sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Pelaamisen on mm. todettu olevan menestyksekäs hoitomuoto laiskan silmän syndroomaan, jossa toinen silmä karsastaa ja näkemiseen käytetään vain toista silmää.

Pelaamiseen on yhdistetty myös nopeammat päättämis- ja ongelmanratkaisutaidot. Esimerkiksi nopeaa reaktiota vaativissa päätöksissä pelaajat sortuvat muita harvemmin impulsiiviseen toimintaan. Ja loogiseltahan tuo kuullostaa, kun miettii esimerkiksi strategiapelejä. Myös multitaskaamisen jalo taito lienee meillä kaikilla hyvin hallinnassa, sillä pelaajilla on todettu olevan parempi kyky nopeasti vaihtaa tehtävien kesken virheettömästi ja suoriutua useasta tehtävästä yhtä aikaa. Master race much, eh?

Metron näköislehden artikkelista tammikuulta 2013

Vaikka halusimme pitää tekstin pääasiallisesti hiirellä ja näppäimistöllä tai ohjaimella ohjattavissa peleissä, en voi olla mainitsematta liiketunnistimilla pelattavia konsolipelejä. Wii, PS Move ja XBox Kinect ovat antaneet peleihin sen hyödyn, jota ylipäätään liikkumisella on, jonka lisäksi ne parantavat kehonhallintaa ja -hahmotusta. Pelien hyötyjä on tutkittu paljonkin fysioterapian saralla muun muassa aivo- ja verenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutusta koskevissa tutkimuksissa, sekä tutkimuksissa, joissa on käsitelty ikäihmisten tasapainoa ylläpitoa ja kehittämistä. Onhan se ihan tunnettu tosiasia, että kun kuntoilu on hauskaa ja mielekästä, se ei edes tunnu kuntoilulta. Sama koskee kuntoutusta - peleissä palaute tulee välittömästi ja kursailematta.

Pelaamiseen ovat yhteydessä myös kivunhallinta, stressin lievitys ja mielialan parantuminen. Peli irroittaa arjesta ja antaa muuta ajateltavaa. Pelaaminen voidaan joskus kokea irtautumiseksi omasta todellisuudesta ja huolista ja olla hetken joku muu.


Laru: Henkkohtaisena kokemuksena voin sanoa että pelit ovat kehittäneet myös kielitaitoani. Toki suurin osa englannistani on edelleen peräisin koulunpenkin lisäksi elokuvista ja tv-sarjoista, mutta kyllähän peleissä punnitaan kuullun-/luetunymmärtämistä ihan eri tasolla, kun kyse on vuorovaikutuksesta ja tehtävien ymmärtämisestä. Lisäksi pelaamalla pelejä kuten Dota2 ja WoW, on osattava myös keskustella kanssaihmisten kanssa. Kielitaidon kehittyminen pelaamisen keinoin on ollut erityisen huomattavaa pikkuveljelläni Jermulla; kaikkia ei koulunpenkki kykene auttamaan, mutta mieleinen harrastus ajaa oppia sisään ikään kuin vahingossa.

Jore: Minä itse koen pelaamisen myös kehittäneen kielitaitoa englannissa, lähinnä kuullunymmärtämisen ja fraasikielen kehittämisessä. Myös koen että juuri havaintonopeus on itselläni pelien myötä kehittynyt. En osaa sanoa ovatko esimerkiksi avaruudellinen hahmottaminen tai ongelmanratkaisutaidot itselläni juuri pelaamisen myötä kehittyneet, sillä koen omaavani sen verran miehiset aivot että olen ollut näissä aina hyvä. Toisaalta olen harrastanut pelaamista muodossa tai toisessa jo aika natiaisesta, jotta kukapa sen tietää jos pelaaminen tekikin aivoistani miesaivot...

***

MISSÄ OLETTE ITSE HUOMANNEET KEHITTYVÄNNE PELEJÄ PELAAMALLA?

P.S. Tämä teksti oli siis tuotettu Joren ja Larun sopuisassa yhteistyössä vuorotellen kirjoittamalla.

***

Kiinnostaako lukea lisää? Tässä muutama linkki:
read more

Terveysteemalla jatkettakoon kun Lil'n'yellow ehti käytännössä terveys-aiheesta oman merkintänsä julkaisemaan.

Tämän blogimerkinnän tarkoitus ei missään tapauksessa ole moralisoida tai nillittää kenellekään ruumiinsa käyttötavoista ja siitä miten pelaaminen on paha, paha, PAHA! Tarkoitus on vain muistuttaa kaikkia hienoja pelaajatovereita siitä, että älkää tinkikö liikaa omasta terveydestänne peliharrastuksen (tai minkään muunkaan terveydelle haitallisen) vuoksi.

Ajatus tästä merkinnästä lähti vireille jo viime kesänä, mutta suoraan sanottuna olin niin poikki etten saanut aikaan tätä merkintää ikinä tehdä. Nyt kun elämä on alkanut taas kaikin puolin voittaa, on aika tällekin.

Ajatus, kuten useimmiten, lähti omasta kokemuksesta. Itselläni kaikki alkoi reilu vuosi sitten opinnäytetyön tekemisestä. Pitkiä aikoja koneella ensin opinnäytetyön parissa, sitten illalla "vain yksi" Dota kavereiden kanssa, josta äkkiä tulikin pari enemmän, laimilyöty liikunta, alttius päänsäryille ja migreeneille sekä jännitysniska. Lisätään soppaan vielä järkyttävä määrä stressiä. Valmistumisen jälkeen jäin lähes viideksi kuukaudeksi työttömäksi, ja tänä aikana päivät koostuivat taas pääasiassa koneella istuessa, töitä etsien, hakemuksia raapustellen ja tietenkin pelaten. Eikä unohdeta sitä stressiä vieläkään. Maaliskuun lopussa tämä kaikki viimein kostautui; epämääräisiä, aiemmasta poikkeavia päänsärkyjä, näköhäiriöitä, kasvojen tuntohäiriöitä ja kipuja, huimausta, pahoinvointia. Tätä kesti vaihtelevasti maaliskuun lopusta käytännössä heinäkuulle, jona aikana ehdin juosta lääkäreillä, tutkimuksissa ja fysioterapeuteilla enemmän kuin tarpeeksi. Pääni kuvattiin magneetissa, otettiin selkäydinpunktiota ja viimein useamman pyynnön jälkeen kuvattiin kaularanka. Lopputulos: todennäköisimmin aiemmasta muuttunut migreeni, jännitysniska ja oiennut kaularanka. Tänä ongelma-aikana lopetin pelaamisen käytännössä kokonaan. En uskaltanut enää istua koneella ja välttelin puhelimen käyttöä muuhun kuin tarpeelliseen. Tämä ehkä auttoi hieman asiaa, mutta kesän työt erittäin selkää ja niskaa rasittavassa työssä taas ei auttanut. Kesä oli tuskaa. Alkuun oireilu lamautti; olihan se pelottavaa oireilua aiemmin niin terveelle nuorelle ihmiselle, eikä kukaan osannut antaa syytä. Kuitenkin fysioterapeutit ja kanssaeläjät saivat pikkuhiljaa minut itsenikin vakuuttuneeksi että syy voi todellakin olla lihaksissa, ryhdissä ja kropan väärässä käytössä. Aloin saamaan hyviä harjoitusohjeita ja lisättyä taas liikuntaa. Turhauttavaa se tosin oli. Hidasta ja takapakkeja tuli usein. Mutta ajan kanssa tilanne korjautuu. Olo paranee, tuntohäiriöt häviävät, päänsäryistä tulee harvempia. Elämä voittaa taas! En halua kokea tätä uudelleen enää.

Sitä ei uskoisi, kuinka lihasperäiset pikkuongelmat voivat kasaantuessaan poikia isoja ongelmia. Kesän ja syksyn olen joutunutkin tekemään todella paljon työtä tilanteen korjaamiseksi ja joutunut käyttämään paljon rahaa fysioterapiaan ja hierontoihin. Tilanne korjaantuu, mutta edelleen niska ja pää muistuttavat herkästi, jos koneella asento on huono, on istunut liikaa tai jättänyt liikkumatta. Tästä vahingosta nyt viisastuneena haluankin muistuttaa teitä muitakin pitämään itsestä huolta. Toki jokaisen vartalo on erilainen, kuin myös elämäntilanteet, jotka ehkä minunkin tilanteessani ovat edesauttaneet ongelmien syntymistä (eikä edes puhuta siitä sopasta mitä juuri tähän väliin päätti sotkea diagnoosia odottava, hoitamaton keliakiani). Valitettavasti vain terveyttää oppii arvostamaan vasta silloin, kun sen kanssa ilmenee ongelmia, ja ymmärrettävästi se ennaltaehkäisy ei tunnu koskevan itseä ennen kuin kroppa tekee tenän. Etenkin meillä nuorilla ihmisillä on taipumusta tähän.

Esimerkkinä huonon ryhdin vaikutuksista useampi on varmaan nähnyt alla olevan kuvan Hansrajkin tutkimuksesta, jossa laskettiin huonon päänasennon aiheuttavan pahimmillaan yli 27 kilon ylimääräisen rasituksen rintarangalle. Voitte kysyä fysioterapeuttisista yksityiskohdista tarkemmin pieneltä keltaiselta blogi-kollegalta, mutta se on paljon se. Pitkällä tähtäimellä muutokset rangassa ovat ikävät, mutta onneksi vältettävissä. Sillä ON merkitystä kuinka näyttönsä asettelee ja istuu, vaikka tiedän kyllä kuinka vaikeaa sitä oikeaa ryhdikästä asentoa on pitää. Myös pelaamisen ja koneella työskentelyn tauottaminen, sekä verryttely ja venyttely unohtuvat helposti kun hyvä peli imaisee sisäänsä tai on kiire työskennellessä.

HANSRAJ K, 2014. Assessment of Stresses in the Cervical Spine Caused by Posture and Position of the Head.

Ongelman merkityksen tajuaminen ja oman toimintansa tiedostaminen ovat kuitenkin avain asioiden korjaamiseen. Kun vain on viitseliäisyyttä ja kiinnostusta omaa tämän hetkistä ja tulevaa terveyttä kohtaan, voi valinnoillaan tehdä kauas kantoisia ratkaisuja. Ymmärrettävästi kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta esim. liikunta. Toiset eivät koe saavansa siitä mielihyvää tai hyötyä. Ei sekään ole väärin. Jo ergonomisilla valinnoilla työskentelypisteessään saa kropan kuormitusta vähennettyä. Eikä liikunnan tarvitse olla kahden tunnin hikilenkki tai punttitreeni kuudesti viikossa. Jo päivittäin muistettu lyhytkin verryttely aika ajoin on jotain.

Oma tavoitteeni tälle vuodelle onkin kaiken kiireenkin keskellä ottaa aikani liikunnalle ja lihaskunnon ylläpitämiselle, muistaa tauottaa koneella istumista ja käyttää kehoani siihen, mihin se on tarkoitettu; liikkumiseen. Tämä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että pelaaminen harrastuksena jäänee vähemmälle (ja näin ollen kirjoittelemisen aiheet). On se kuitenkin sen arvoista.

Koettekos lukijat pelaamisesta olevan terveydellenne haittaa? Ärsyttääkö terveyspaasaus? Olenko nyt terveysnatsi?

Tälläisestä vois olla hyvä aloittaa

read more