Kuten ystävällismielisesti moninpelejä suositellessani tulin jo maininneeksi, pelailimma kollegani Joren kanssa tässä lähitaannoisessa menneisyydessä Portal2:n co-opin läpi. Co-op muodostuu kolmesta eri teemaisesta jaksosta, joissa on kussakin 9 tehtävää. Jaksot ja tehtävät ovat numerojärjestyksessään vaikeusasteeltaan kasvavia, eli esimerkiksi ykkösjakson kuudes tehtävä (1-6) on helpompi selvittää kuin kakkosjakson ensimmäinen tehtävä (2-1). Tämä oli harvinaisen selkää etenkin sen jälkeen, kun Joren kanssa pelasimme kolmosjakson ennen kakkosta. Kakkosen tehtävät olivat aikamoisia läpijuoksuja kolmosjakson pähkäilyjen jälkeen.

Mass and Velocity 04. Tässä tehtävässä tarkoituksena on liikutella kuutioita ja saada lisävauhtia hyppyihin käyttämällä portaaleja hyödyksi.

Aikaisempaa kokemusta Portal 2:n co-opista minulla on pikkuveljeni Jermun kanssa. Silloin pelaaminen oli lähestulkoon perässäjuoksua, kun Jermu vain muisteli sitä miten he olivat serkkumme kanssa kentät aiemmin läpäisseet. En siis todellakaan päässyt loistamaan tai edes kerennyt ajattelemaan, miten itse asiassa toimisin, vaan toimin lähinnä Jermun lisäkäsiparina. Emme muistaakseni kuitenkaan kerenneet pelata kuin ykkös- ja kolmosjaksoa (kolmosestakin vain pari ensimmäistä tehtävää), ja Jorelle kolmosjakson tehtävät olivat kaikki uusia, joten onneksemme uuttakin pelattavaa löytyi molemmille. Ja näin myös siis aktiivista pähkäiltävää.

Skype auttoi urakassa paljon. Pelissä on toki omatkin kommunikointikeinonsa ja chattinsa, mutta se, että kykenet reaaliajassa keskustelemaan, on suuri etu. Koska Joren kanssa olemme sukulaissieluja ja tunnemme toisemme ja toistemme ajatusmaailmat ja -mallit aika hyvin, oli yhdessä pohtiminen jopa aika terapeuttista. En usko, että samanlaista ajattelun euforiaa olisi tullut kummallekaan meistä esimerkiksi karvaisempien osapuoltemme kanssa. Nyt homma toimi. Molemmat pääsivät loistamaan ja vuoronperään korjasimme ja täydensimme toistemme ideoita. Tätä ei tuskin olisi päässyt tapahtumaan pelkän pelinsisäisen keskustelun avulla.

Kokonaisuudessaan Portal 2:n co-op oli viihdyttävä isolla VIIllä. Suurta miinusta tuli kuitenkin siitä, että se oli auttamattoman lyhyt (yhteensä ehkä noin 4 tuntia), ja osittain todella todella helppo. Olisin kaivannut virallisia kenttiä lisää vaikka edes yhden lisäjakson (=9 lisätehtävää) verran! Kolmosjakson tehtävät olivat äärettömän hauskoja ja sopivan vaikeita, ja siitä olisi ollut hyvä vielä jatkaa. Tuntui, että peli loppui juuri kun olimme pääsemässä vauhtiin.

Lisämateriaalia toki löytyy Steamin sisäisten verkkojen kautta; muut pelaajat ovat rakentaneet kenttiä vaikka hurumycket, eikä niitä ilmeisesti ole helppoudella pilattu. Kenties seuraava haasteemme on päästä läpäisemään muutama yleisön suosikkikenttä?

Oletteko te pelanneet Portal 2:n co-oppia? Jos olette, kenen kanssa ja kuinka hyvin teidän yhteistyönne sujui?  read more

Ystävänpäivä on jälleen yksi päivä vuodessa, jolloin voit puolipakottaa kaverisi viettämään yhteistä laatuaikaa kanssasi pelaten. Ja mikäpä siinä; co-op pelit kehittävät suhteen keskinäisiä vuorovaikutustaitoja ja kilpailutilanteet saavat ihmiset muistelemaan, miksi he ylipäätään ovat ystäviä.

Voisin toki listata tähän kaikki pelit, joita voi pelata yhdessä ja jopa niitäkin, joita pelataan yksin, sillä voihan aina toinen ohjata pelihahmoa hiirellä ja toinen kaveri ottaa vastuun näppäimistön käytöstä. Tätäkin on kokeiltu mm. HotSisssa Joren kanssa ja IHAN HYVIN MENI. :D

Seuraavana kuitenkin muutama ystävällismielinen ystävänpäiväpeliehdotus:

Ensimmäisenä oikeasti kehittävänä yhteispelinä mieleen tulee Portal 2. Co-opin läpäiseminen vaatii yhdessä toimimista ja kommunikointia. Mikä portaali ammutaan ja mihin. Altruismilla ei pitkälle Portalissa pötkitä, sillä molempien tulee päästä kenttä läpi. Parasta on, kun kumpikaan ei ole pelannut kenttiä, ja kun molemmat pelaajat ovat aikalailla samalla viivalla siinä, mihin pelissä portaaleilla kyetään.
(Tarkoituksenani oli kirjoittaa jo aiemmin tällä viikolla postaus siitä kun pelasimme Joren kanssa co-opin läpi, mutta kirjoitus roikkuu vielä luonnoksena Bloggerin listoilla. Siitä lisää hieman myöhemmin.)

Octodad: Dadliest Catch on Toinen peli, jonka läpäiseminen yhteispelillä vaatii äärimmäisen hyvää yhteistoimintaa. Tässä pelissä läskiksi lyöminen on vähän helpompaa kuin Portalissa, joten voit vallan hyvin haastaa jopa kolme (3) ystävyyssuhdettasi!

Jokainen pelaaja (1-4 kpl) ohjaa kontrolleillaan omaa raajaansa. jotka voi jokaisen tehtävän jälkeen laittaa satunnaisesti vaihtumaan. Sitten tehtävänä on kävellä, hoitaa ostoksia, pelata minipelejä ja juosta karkuun mustekalanhimoista kokkia. Kaikki tämä kenenkään epäilyksiä herättämättä.

Jos yhteishengessä on vielä kehittämisen varaa ja/tai leikkimielinen keskinäinen kilpailu kuulostaa houkuttelevammalta, voitte aina mittelöidä vastakkain esimerkiksi Mount your Friendsin parissa! Mount Your Friends on peli, jonka tarkoituksena on haastaa kaverukset kiipeämään kohti korkeuksia toistensa hikisiä, puolialastomia vartaloita hyödyntäen. Olemmehan aina salaisesti halunneet päästä koskemaan kavereidemme sisäreisiä ja hipelöimään heidän muskulöösejä käsivarsiaan.
Takaisin asiaan, mikä oli haaste? sinä kysyt. Rajatussa ajassa pelaajan on päästävä aina kurottamaan korkeimmalle, ja kontrollit ovat raajakohtaisia. Nappia painamalla raaja pitää kiinni siitä missä ote sillä hetkellä onkaan, ja heilauttamalla ja päästämällä painalluksen irti voit heilutella itsesi viidakon kuninkaan lailla korkeuksiin.

Jos taustalla on lievämuotoista kaveriin turhautumista tai patoutuneita tunteita, on hyvä päästää höyryjä turvallisesti kaveria kurmuuttamalla vaikka Gang Beastsissa. Gang Beastissa tarkoituksena on kentästä riippuen saattaa kaveri jätteenpuristimeen tai painia tämä metron alle. Pääasiana on itse pysyä pinnalla pisimpään - keinolla millä hyvänsä.

Tai jos kavereihin ei vielä ole turhaantunut, niin aina voi pelata mitä tahansa MOBAa tuloksen saavuttamiseksi.

Muita kivoja ryhmässä tahi pareittain pelattavia pelejä mainittakoon esimerkiksi Lara Croft & Guardian of Light tai Temple of Osiris, Civilizationit, Borderlandsit, Battleblock Theater, Castle Crashers, Diablo III tai vaikkapa mikä vaan LEGO franchisen peli. Pääasia on kai vain se, että pääsee yhdessä pelaamaan samaa peliä.

Hyvää ystävänpäivää kaikki RAGEQUITin ystävät! MAKE LOVE AND PLAY GAMES. read more

Jo viime syksynä tuli ostettua Steamin alennuksista vaivaisella muutamalla eurolla Portal 2. Ihan vain sen vuoksi, että poikaystäväni, kutsuttakoon nyt vaikka yksinkertaisuuden vuoksi Tahvoksi, halusi pelin jota voisimme yhdessä iloisesti pelata. IhQutarallaa miten zöpöä!

Alustuksena sen verran, että yleensähän en siis juuri nauti Tahvon kanssa yhdessä pelaamisesta, koska jonkinlaisena syntynörttinä se osaa pelata kaikkia pelejä niin kuin olisi niitä jo vuosia tahkonut ja muistaa tietenkin aina neuvoa kun sitä vähiten kaipaan (sisar Lil'nYellow kiteyttää tunteen hyvin tässä). Emme siis ikinä pelaa mitään toisiamme vastaan, koska Tahvo voittaa AINA. Olen myös hyvin valikoiva sen suhteen millaisia pelejä pelaamme tiiminä, sillä esim. Diablo 3:ssa kun haluan itse tutkia jokaikisen kivenkolon, Tahvo juoksee edellä tappamassa KAIKKI viholliset ja vie kaiken XP:n + on tylsää juosta perässä kun ei ehdi itse hakata mitään. Pelit, joissa on roolitus pelaamisen suhteen ovat sen sijaan ihan ok, samoin strategiapelit, kuten Disciples ja Heroes of Might and Magic menettelee.

Noh, tulihan sitä Portaliakin pelattua yhdessä. Ehkä kolmesti tai neljästi jonka jälkeen puzzlejen yhteinen ratkominen ei ollut enää ihan niin ruusuista. Alku meni hyvin, eipä siinä mitä, mutta tehtävien monimutkaistuttua paradoksaalisesti kommunikaatio yksinkertaistui tasolle "Miks hitossa sie sen portaalin sinne ammuit?! Elä! Elä nyt tee mittää! Paikka!! Oota nyt hetki... EIIII! Nyt sie pilasit koko homman, kiitti vaan! Kaikki pittää aina tehä ite... Hyppää nyt jo sinne helvetin rektaaliin." Miten voikin olla niin uskomattoman vaikeaa ilmaista toiselle, mihin haluaa sen kirotun portaalin ammuttavan? Asiaa ei myöskään helpota puzzleja isännöivä, jatkuvasti vittuileva GLaDOS-järjestelmä ja epäselvä (tai käyttäjistä johtuen toimimaton) pelinsisäinen ikoneilla viestintä. Tunnustan ragequitanneeni kahdesti toistuvien failien ja erityisesti kommunikoinnin ongelmien vuoksi.

ÄfTeeÄs - Piä tunkkis

Lyhyen keittiöpsykologian oppimäärän käyneenä diagnosoisin ongelmaksi pelaajien liiallisen kärsimättömyyden sekä erityisesti kilpailuhenkisyyden, joka estää kommunikaation sekä pelitoverin kuuntelun, ja näin ollen myös yhteistyön. Hurjana ratkaisuehdotuksena esittäisin, että molemmat pysähtyisivät hetkeksi ja miettisivät ratkaisua vaikkapa yhdessä sen sijaan, että molemmat ryntäilisivät ympäri kenttää kuin hullu eristyshuoneessa etsimässä ensimmäisenä pakoreittiä. Ja jos niitä hulluja laittaa samaan huoneeseen kaksi niin eihän siitä nyt voi kaaosta enempää odottaakaan.

Achievement Unlocked!

Pelinä Portal on kuitenkin ihan hauska ja aivonystyröitä aktivoiva ajanviete, joskin alun tehtävät todellakin aliarvioivat pelaajan älyä. Harmillisesti kentät ovat todella lyhyitä ja latausikkunoita saa katsoa ajallisesti minun makuuni aivan liikaa. En voi myöskään kehua pelin pitävän mielenkiintoa yllä kovin kauaa ja siitä onkin tullut minulle kun-ei-ole-parempaakaan-tekemistä-ja-muita-pelejä-ei-jaksa-pelata peli. Ehdotonta plussaa on kuitenkin yksinpelissä loistava dialogi.

Aion vielä antaa Portalille mahdollisuuden myös kaksinpelinä tämän reflektiivisen itsetutkiskelun jälkeen. Jos se rasittavalla tavallaan vaikka kehittäisi kommunikointitaitojamme (hohohoh! Riiiiight!), olemmehan kuitenkin saaneet suoritettua yhtäaikaa toteutetun high fiven! Ensi kerralla lupaan ja vannon, etten itse ainakaan korota ääntäni tai ragequitaa. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön. read more