Luukku 22! 

22.1. Lempi-perinteinen-peli / Favourite classic game
Tätä varten piti taas tehdä Google-tutkimusta, kun en ollut ihan varma mitä tällä haettiin, ja teinkin valintani sen perusteella mitä pelejä google minulle ehdotti hakusanoilla "classic game".

Kuten jo todettua, minun klassikkopelini sijoittuvat pitkälti Amigan tai tietokoneiden pariin, sillä NESiä tai muita konsoleita meillä ei ollut. Amigalla Superfrogin lisäksi koviksia olivat Dynablaster ja Bubble Bobble, jotka molemmat saivat ruututilaa googlen klassikkopeli-hakutuloksissa. Dynablaster, tai tutummin Bomberman, oli kuitenkin aikoinaan meille vähän liian vaikea peli ja lähinnä vain katsoimme äitin pelaamista. Bubble bobble oli kuitenkin eri asia, ja siksi se nousee tänään palkintopallille, hops!

Bubble bobble on yksi Amigan ja monen muunkin alustan legendaarisimpia pelejä, jossa ohjataan pieniä lohikäärmeitä, joka puhaltelevat kuplia. Baron Von Blubba on siepannut veljesten tyttöystävät, ja pitää heitä vankinaan sadan (100) monstereita kuhisevan kentän takana. Viholliset siepataan kupliin, ja kuplat (ja samalla viholliset) puhkaistaan pääpuskuilla. Tarkoituksena on siivota kentät vihollisista, edetä ja siinä sivussa kerryttää pisteitä.

Bubble Bobblea en muista koskaan pelanneeni läpi, mutta silti se nostattaa huulilleni hymyn. Perusidea on hyvin yksinkertainen ja ymmärrettävä. Se haastaa, olematta silti liian vaikea, ja se sisältää perusmekaniikkansa lisäksi muitakin tapoja kukistaa viholliset. Kaverin kanssa pelattaessa pystyi hyvin pelaamaan yhteen ja kommunikoimattomuudesta sakotettiin, kun yhtäkkiä jäätkin kaverin kuplaan. Ökkömönkiäishahmot ovat hauskoja ja lohikäärmeet sympaattisia. Värit ovat tasapainossa tumman taustan kanssa. Kertakaikkiaan onnistunut tekele, jota on melkeinpä ikävä!

22.2. Peli, jonka pelaaminen on suunnitelmissa

Pääasiallisesti suunnitelmissa on pelata läpi pelit, jotka minulla on kesken. Siis pitkä, PITKÄ lista pelejä, johon kuuluvat muunmuassa seuraavat pelit:

Borderlands 2
BattleBlock Theater
Skyrim
Game of Thrones - A Telltale Games Series
Lara Croft and the Temple of Osiris
Star Wars Knights of the Old Republic I
Tales from the Borderlands (vain viimeistelyä vaille valmis)

Näiden lisäksi lisäksi minulla on toinen pitkä lista pelejä, joita en ole vielä aloittanut, mutta jotka ovat asennettuina Steamissa vain odottaakseen tuplaklikkausta kohdalleen:

Batman: Arkham Origins
Borderlands Pre-Sequel
BioShock Infinite
Star Wars Knights of the Old Republic II
Superfrog (the one and only, ORIGINAL)
The Walking Dead season 1 & season 2

Eniten ehkä kuitenkin suunnittelen ja toivon pystyväni näppistelemään Fallout 4n loppuun, vaikka toisaalta hyvän pelin loppuminen kesken aina tietyllä tavalla pelottaakin. Hyvän pelin osuessa kohdalle siitä haluaisi vain nauttia niin pitkään kuin mahdollista. Fallout4 kuitenkin vie aika paljon ajastani, ja tammikuussa jälleen alkavat työt eivät ainakaan edistä peleihin kulutettavan ajan määrää (tarkalleen ottaen se poistaa sitä n.42 tuntia viikossa). Tähän mennessä en ole juuri mainquesteja eteenpäin pelaillut tarkoituksenani viivyttää pelin nautiskelua, mutta kun kutsu töihin kävi, muuttuivat suunnitelmat.
Toivottavasti siis ainakin ennen loppiaista saisin tuon monsterin taputeltua, vaikka ihan toista uskon, sillä tiedän itseni ja joulurutiinini. Saapa nähdä. Tavoitteitahan saa aina olla. :D

**

read more

Luukku 19: Lempityylilaji / Favourite genre
                    Paras tarina / Game with the best story

19.1. Lempityylilaji
Vaikka kovasti pidänkin Telltale gamesin story telling -peleistä, niin pakko myöntää että eniten minuun silti vetoavat action role-playing third- tai first-person shooterit, niinkuin Fallout 4 tai Mass Effectit.

Tässä hyvinkin eritellyssä tyylilajissa kiinnostaa roolipelaaminen, siis se että voin muokata hahmoa mieleisekseni tarinan edetessä, sekä yleensä third-person shoottereihin liittyvä tietynlainen vapaa liikkuvuus.


19.2. Paras tarina
Yksi mielikuvituksellisimmista ja mukaansa tempaavimmista tarinoista täytyy olla pelissä nimeltä Life Is Strange.

Life is Strange kertoo tarinan Maxista, nuoresta opiskelijatytöstä, joka saa kesken oppitunnin näyn tuhoisasta tornadosta. Näyn myötä Max saa kyvyn, jolla hän voi matkustaa ajassa hetkiä taaksepäin. Pelin alku koostuu tarinallisesti Maxin uuden kyvyn opetteluun ja suhteiden rakentamiseen muunmuassa kauan Maxin elämästä poissaolleen lapsuudenystävä Chloen kanssa. Kevyttä kauraa ja rauhallista pelaamista. Pelin edetessä tarina kuitenkin syvenee ja mukaan astuvat astetta synkemmät aihealueet huumeista ja itsemurhista, kadonneista opiskelijoista ja kaupunkia rahalla ja maineella hallitsevat Prescottit. Miksi salaisuuksien vyyhti rupeaa purkautumaan juuri kun Max saa kykynsä? Ja mistä johtuvat Arcadia Bayn mitä kummallisimmat luonnonilmiöt? Chloe ja Max päättävät hyödyntää Maxin kykyä matkustaa ajassa ja selvittää, mitä pinnan alla muhii.

Aikamatkustuksella on kuitenkin hintansa, ja aikanaan huomaamme Maxin olevan keskellä melkoista perhosvaikutus-vyyhtiä. Pienikin väärä teko menneisyydessä on saattanut muuttaa tulevaisuutta katastrofaalisella tavalla. Saako Max muutettua tulevaisuutta ja millä hinnalla?  - Kas siinä pelaajan pulma.

LiS on mielestäni kaiken kaikkinensa onnistunut tarinankerronta-peli. Tarina on monikerroksinen, eikä se ole niin geneerinen, että siihen ei yllättyisi. Ajassa matkustaminen antaa taustaa tulevaisuuden tapahtumille, ja pelin loppupuolella tapahtuvat paljastukset saavat sinut sanomaan "Niin tietysti." vaikka et asiaa olisi aiemmin ymmärtänyt epäilläkään. Ehdottomasti sellainen peli, jota kaikkien tarinoita arvostavien pelaajien kannattaa pitää mielessään!

**

read more

Luukku 14: Kuva tämänhetkisestä (tai viimeisimmästä) peliaiheisesta taustakuvasta.

                                        JA

                     Screenshot pelistä, jota pelaat tällä hetkellä.

Syy, miksi laitoin kaksi haastetta juuri tälle päivälle muokatessani 30-päivän haastetta joulukalenteriksi, on se, että tänään on pikkuveljeni Jermun syntymäpäivä. 

Pikkuveljeni on hyvin suuri osa syytä, jonka vuoksi minä pelaan pelejä. Olen ajautunut arvostamaan pelejä Jermun vanavedessä, vaikka pelihistoriamme alkoikin samaan aikaan, ja usein uusia pelejä tulee kokeiltua nimenomaan tämän suosittelemana. Kaksi haastetta on siis tavallaan kunnianosoitus ja juhlistus Jermulle. Hyvää syntymäpäivää! 

J:"Ding 25!", L:"Gratz!"

Hyvin sattui myös kaksi aika pientä haastetta samalle päivälle, joten luukku ei vielä turhaan paisu tässä vaiheessa joulukuuta. Järkevä homma myös heille, jotka tämän joulukalenterin apinoivat omaan käyttöönsä. :D 

14.1.VIIMEISIN PELIAIHEINEN TAUSTAKUVA

Viimeisimmästä peliaiheisesta taustakuvasta on aikaa. Tällä hetkellä taustalla on Star Warsia, sitä ovat edeltäneet tylsät lumi+syksy-aiheiset kuvat. Minulla siis ei ollut tätä postausta aloittaessani minkäänlaista muistikuvaa siitä, mikä viimeisin pelitaustakuva on ollut. Kuvakansiota selaillessani vastaan tuli kuitenkin kokonainen Dotataustakuvat-kansio, joka palautti minut takaisin raiteille. Eli viimeisin peliaiheinen taustakuvani on ollut vaihtuva kokoelma Dota2 -aiheisia kuvia. Ne vaihtuivat muistaakseni 20 tai 30 minuutin välein. Tässä muutama esimerkki:

14.1.1. Tiny.

Ehkä lempparini koko kuvasarjasta. Kuvassa esiintyvä Tiny oli ehdolla myös luukussa 2 - yksi lempipelihahmoistani siis!

14.1.2. Luna

14.1.3. Radiant

Yhteensä vaihtuvia kuvia on kansiossa 63, joten ei, ette näe niitä kaikkia.

14.2. SCREENSHOT PELISTÄ, JOTA TÄLLÄ HETKELLÄ PELAAN

Tällä hetkellä pelejä on peluussa 3 kappaletta: Pleikkarilla pelaan miehen poissaollessa tai muuta tehdessä Fallout4:sta ja pöytäkoneella vuorottelevat oikeastaan Borderlands 2 ja Knights of the Old Republic. Mitään superaktiivista pelaamiseni ei kuitenkaan ole viimeisen viikon aikana ollut.

14.2.1. Fallout 4

Vaikka vasta sanoinkin että piti nostaa vaikeustasoa vaikeammalle, niin kyllä se pelaamattomuus asiat taas korjaa. Kun ei ole reiluun viikkoon, melkein kahteen, koskenutkaan Pleikkariin, niin sain taas laskea vaikeustason normaalille. Onneksi vaikeustason säätö onnistuu niin äärimmäisen helposti, että kun taas saa otteen peliin, niin on helppo nostaa sitä takaisin vähän vaikeammaksi.

wow. much fashion. such model. wow. very tasty.

Power armoreita on kertynyt jo kolme kappaletta!

14.2.2. Borderlands 2

Aloitettiin viime viikolla Jermun kanssa Borderlands 2 uusiksi. Päätin kokeilla hahmoluokkana vähän kaukaiseksi jäänyttä sireniä, kun taas Jermu pelailee commandolla. Hahmoluokkien välillä on hyvä toimivuus; kun minä nostan jonkun ilmaan, Jermun turretti ampuu sitä sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä ollaan päästy jopa Sanctuaryyn saakka, sillä kaikki nurkat nuohotaan läpi, ja (huoh) kaikki Rakkit ammutaan taivaalta alas.

Koska Zeroni on vahvasti sniper-luokkaa, ja aseet ja niiden puhdas damage ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi, lähdetään Lallillani niin elementaliin suuntaan kuin mahdollista.

14.2.3. Knights of the Old Republic

En itsenäisyyspäivänä voinut erinäisistä syistä johtuen pelata KotORia lainkaan, joten se on jäänyt Falloutin kanssa vähän vähemmälle peluulle. Tällä hetkellä seikkaillaan vielä viemärinkatkuisissa tunnelmissa Tariksessa.

**

Sellaista täällä, millaiselta teidän kuvalistanne näyttäisi?

read more

Luukku 10: Paras gameplay / Best gameplay

Jos totta nyt toisillemme puhutaan, niin minun piti ihan googlettaa termi gameplay. Siis ymmärrän sen pääpiirteittäin, mutta jos jotain pitää lähteä arvostelemaan, haluan tietää mistä hyvä gameplay koostuu. Ja sitä en enää osannutkaan eritellä. 

"Gameplay is the pattern defined through the game rules,^[2][5] connection between player and the game,^[6] challenges^[7] and overcoming them,^[8] plot^[9] and player's connection with it.^[6] Video game gameplay is distinct from graphics^[9][10] and audio elements.^[9]"- Wikipedia, joka on muuten erään professorin mielestä paras mahdollinen lähde, sillä väärätkin informaatiot korjaantuvat paljon nopeammin kuin painetussa sanassa tai jopa verkkosivulla.

Gameplay koostuu siis

1) Pelin säännöistä, eli siitä millainen peli on ja mitä pelaajalta vaaditaan. Esim. onko peli hack-n-slash vai tasopohjainen peli. Miten saavutetaan voitto?

2) Yhteydestä pelaajan ja pelin välillä, eli pelin imu.

3) Haasteista ja niiden päihittämisestä. Toiset tykkää rennomasta menosta (esim.Sims) ja toiset kaipaavat haastetta elämäänsä (esim. Darksouls).

4) Juonesta ja pelaajan yhteydestä siihen.

5) Grafiikat, eli miten kauniilta maailma näyttää.

6) Äänimaailma, eli miten kauniilta maailma kuulostaa.

ja itse lisäisin listaan myös...

7) Pelituntuman, eli kontrollien responsiivisuuden.

Noniin, teinköhän tästäkin luukusta jo liian vaikean...JA IHAN ITSE!

En osaa valita kaikkien aikojen parasta gameplayta, eikä tässä onneksi pilkkua viilaten niin luekaan. Paras gameplay peleissä, joita olen viimeisimmän vuoden aikana pelannut, on varmaankin Fallout 4:ssä. Ensin mietin myös Dotaa tai Life is Strangea, mutta tulin siihen tulokseen, että Falloutilla on tähän mennessä ollut niitä paljon suurempi pelin imu, kun on saanut minut jopa konsolin ääreen istutettua.

1) Fallout 4 on mieleinen siinä mielessä, että vaikka juoni on selkeä (Löydä Shaun), voit edetä itse haluamassasi tahdissa. Ei siis putkijuoksu, mitä aina arvostan. Tehtävää on myös tarinan ympärillä.

2) Kuten jo aiemmin mainitsin, Fallout 4 on sitonut minut olohuoneen lattiaan n.kolmeksikymmeneksi tunniksi, yleensä jopa n.kolmeksi tunniksi kerrallaan. Yleensä esimerkiksi tietokoneella pelatessa tunnin jälkeen pitää tehdä jotain muuta, kun ei jaksa keskittyä vain yhteen asiaan. 

3) Falloutin vaikeustasoa saa säädettyä reaaliajassa. Itse pelaan tällä hetkellä Hardilla, jolloin suurin osa taisteluista ovat vielä suht helppoja, mutta sitten on niitä poikkeuksia (lue: kasa ghouleja), joiden kanssa tekee mieli vaan hakata päätä seinään sillä yhtä suuren panostuksen taisteluun saan niinkin. 

4) No juoni on ehkä melko kevytrakenteinen, mutta en ole hirveästi vielä tarinaa pelannutkaan eteenpäin. Kuka tietää miten paljon juoni syvenee vielä lisää Instituteen tutustuessani!

5) Pelaan siis PS4:lla, ja peli on mielestäni näyttävä. Voin vain kuvitella miltä tämän saa huippuunsa viritetyillä tietokoneilla näyttämään.

Kyllähän tätäkin kelpaa katsella!

6) Toki useilla yksilöidyilläkin ökkömöykyillä on samanlaiset äänet kuin muilla, mutta ääninäyttely on mielestäni laadukasta niilläkin. Sen lisäksi päähenkilölle on nyt annettu perinteisistä roolipeleistä poiketen ääni. Se voi toisista olla häiritsevää, mutta mielestäni se syventää keskusteluja ja antaa tunteen elävästä hahmosta, joka vastausvaihtoehdosta riippuen voi puhua nasevasti tai lempeästi keskustelukumppanilleen.

7) Pleikkarinohjain on toiminut hyvin. Olen mielestäni aika herkkä siinä jos näppäyksen ja toiminnan välillä on vähääkään viivettä (esim.tietokoneella en voi lainkaan pelata shoottereita kökköohjaimellani, ja hiiren säädettävä herkkyys on mielellään siellä herkemmässä päässä), mutta ylimääräisiä viiveitä ei ole ollut aiheuttamassa päänvaivaa.

Yleisesti ottaen Fallout 4 on siis todella toimiva paketti. 

Allekirjoittaneen mahtava lehtihylly. Harmittaa aivan vietävästi että joitain lehtiä kerkesin myymään ennen kuin tajusin että niitä voi asetella näytille.

Joskus pitää pelata varman päälle...

Ja vaikka monet valittelevat Falloutin bugisuudesta, ei minulla ole tullut sen suurempia bugeja vielä vastaan (*koputtaa puuta*). Joskus joku ökkömöykky kuollessaan vesilätäkköön jää pärskyttelemään, mutta se taitaa olla suurin ötökkä mitä olen tavannut. Eräs kaverini, joka pelaa Fallouttia tietokoneella, on kuollut kerran kävellessään päin sankkoa. Kas siinä teille bugia! :D Tämäkin ongelma kuitenkin korjaantui, kun frameraten rajoitti alle sadanviiden.

On päivä teddykarhujen villin retken.

Vain kiltit iloiset karhut saa
Noin retkellä temmeltää,

**

Hui, olipa pitkä ja ehkä vähän kuivakin postaus tänään!

read more

 (Jos osaat lukea ja kuunnella musiikkia, tästä soundtrack tekstille: Dion - The Wanderer)

Siitä on varmasti kukin kuullut oman osansa jo viikko sitten, kun se julkaistiin. FALLOUT 4. Joren avokki ja yksi parhaista kavereistani on ollut Fallout -fani jo pidempään, joten itselleni pelisarja ja sen uusimman tulokkaan julkaisu tuli aiheena tutuksi jo kesällä. Toki olin aiemminkin kuullut Fallouteista ja nähnyt ihmisten pelaavan ja ylistävän Fallout: New Vegasta, mutta itse en ollut siihen sekaantunut ennen kuin nyt.

Fallout 4 julkaistiin tasan viikko sitten. Meille PS4:n kopio saapui jo päivää aiemmin ylitehokkaan (?!) postin vuoksi, joten taloudessamme pleikkari on käynyt kuumana maanantai-illasta lähtien. Pelitunnit eivät varmastikaan lähentele joidenkin Steam-kavereideni tunteja, mutta henkilökohtaisesti olen yllättynyt, miten tiukasti hanurini liimaantuu television eteen ja näpit konsolin padiin.

Ahkerimmalla Steam-kaverillani pelitunteja on viikkoon kerennyt kertyä 58,9h, eivätkä kaksi seuraavaa ykköselle kalpene (muuten kuin ulkonakäynnin vähyydestä..ehehe) reiluilla 45 tunneillaan.

LIEVÄ SPOILERALERT (pelin prologi)

Fallout-sarjat sijoittuvat ydinsodan (2077) jälkeiseen postapokalyptiseen jenkkilään vuonna 2281. Ydinsodan varalta hallitus on rakennuttanut maanalaisia holveja (Vault). Nämä holvit toimivat päällisin puolin suojina, mutta salassa osasta holveista suoritettiin ihmiskokeita. Fallout 4 alkaakin siitä, että päähenkilö ja tämän puoliso ja lapsi (Shaun) pääsevät suojaan sotaa Vaultiin 111, mutta pian heille selviää, että heidät on valittu ihmiskokeeseen jossa selvitetään ihmisen kykyä selvitä cryogeneettisesti toteutetusta elintoimintojen hidastamisesta. Päähenkilö herää pariin otteeseen horroksesta vain nähdäkseen puolisonsa ammuttavan ja poikansa kidnapattavan. Parisataa vuotta sodan syttymisestä (ja päättymisestä) päähenkilö herää horroksestaan ainoana eloonjääneenä Vaultissa. On aika lähteä etsimään Shaunia ja selvitä ydinlaskeuman jälkeisessä maailmassa.

Maailmaa asuttavat eloonjääneet ihmiset ja ydinlaskeumalle altistuneet mutatoituneet eläimet ja monsterit. Verenhimoisista mutanteista toiset ovat vaikeampia tappaa, toisia pitää ihan tosissaan juosta karkuun, ja toisista selviää vähän helpommalla. Säteily antaa oman mausteensa seikkailuun, sillä sitä on ympäristössä yhä. Säteilyä saa niskoilleen vähän jos mistä, mutta erilaisin lääkkein ja ruuin siitä pääsee onneksi eroonkin. (Eräänä päivänä kaupasta tullessani avokkini muovipussista pääsi samanlainen ääni kuin säteilyvaarasta pelissä, ja kerkesin noin sekunnin kymmenyksen miettiä että "Oh, radiationia! Pitää juosta kauemmas." ...siis ihan oikeasti.)

Kartalla ympäriinsä juoksentelemisen, tavaroiden haalimisen ja mutanttien ja vihollisten tappamisen lisäksi Fallout 4 tarjoaa nikkarointia omien settlementtien (asutusten) suojelun nimissä, sekä omien tarvikkeiden modaamista ja uusien askartelua.

Useat tehtävälinjat ovat kaukana päätehtävästä, joka usein (esim. Skyrim) ei jaksa innostaa allekirjoittanutta, mutta Fallout tekee asiassa poikkeuksen. Tehtävät ovat normaalilla vaikeusasteella sopivan haastavia; eivät turhauttavan vaikeita, vaikka ajoittaisten tallennusten tärkeyttä en voisi enempää painottaa (nimim. "Mihinkähän asti se miut nyt heittää...---voi paska.").

Joo, se yrittää näyttää minulta.

RPG:n Falloutista tekee sandboximaisuutensa ja hahmon modailun lisäksi vaihtoehdot keskusteluissa, vaikka tästäkin olen kuullut huhuja, että aikalailla kaikki vaihtoehdot vievät samaan pisteeseen. Vanhoista Fallouteista poiketen Fallout 4:ssa ei ilmeisimmin myöskään ole karmaa jne, etkä siis oikeastaan voi päättää olevasi samalla tavalla hyvis tai pahis, kuin aiemmin. Itsellänihän asiasta ei ole kokemusta, joten en voi sanoa asian vaikuttavan omaan pelikokemukseeni. Tietysti hahmonkehityksen vaihtoehtoja ja monipuolisuutta arvostan aina. Monipuolisuudesta puheenollen... Falloutin "talent tree" antaa lievästi sanottuna paljon vaihtoehtoja (S.P.E.C.I.A.L -kykyjesi mukaan max 70 erilaista talenttia, joissa jokaisessa oma määrä upgradeja), jotka voit valita pelityyliisi sopivaksi. Huhhu! Pientä ilopissaa meinasi lirahtaa housuun kun näin tämän (alla) julisteen boxin mukana.

Ja meinasin melkein unohtaa, että myös oman hahmonsa ulkonäön saa alussa (ja ilmeisesti myös pelin aikana tietyissä pisteissä) muokattua arvostettavan suurella määrällä vaihtoehtoja! LÖÖV.

Kaiken kaikkiaan kulunut viikko ja avokkini tilaama Fallout on vaikuttanut omaan elämääni yllättävän paljon, ja voinkin sanoa olevani erittäin positiivisesti yllättynyt pelin laatuun ja siihen miten se jaksaa minutkin sitoa konsolille. En voi vielä tässä vaiheessa sanoa minkään asian häiritsevän minua, vaan vastaani on tullut lähinnä hyviä kokemuksia ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Suosittelen Falloutia niille, jotka tykkäävät rähistä ja ammuksella (esim.avokkini), sekä niille, jotka arvostavat puskissa väijymistä ja tarkka-ampumista. Sivutehtävien lukuisan määrän ja vapaan seikkailun vuoksi pelin voi pelata halutessaan myös hyvin hitaasti. Lisäksi varsinaisen tarinan päätyttyä voit jatkaa erämaassa samoilua ja rähisemistä aivan rauhassa, sillä Bestheda on ilmoittanut ettei pelissä ole maksimitasoa l. level cappia. lvl80 here I come!

To our fans who’ve asked: Fallout 4 doesn’t end when the main story is over and there is no level cap. You can keep playing and leveling.

— BethesdaGameStudios (@BethesdaStudios) 6. elokuuta 2015

Eilen 16.11.2015 tilanne pelissäni oli tämä (video Pip-Boy applikaatiosta puhelimessani):

read more