VIHDOIN. SAIN. SEN. AIKAISEKSI.

Minulla on ollut viikonpäivät hyvä Borderlands 2 -putki päällä, jonka on voinut huomata Twitchissäkin. Pelaan kyseistä peliä tällä hetkellä läpi sekä Joren että pikkuveljeni Jermun kanssa kahdella eri hahmolla, eri aikaan, mutta tällä hetkellä täysin samoja kenttiä. BL2 on tuntunut varsin hyvältä jälleen, huolimatta sen äärettömän pitkistä tehtävistä. Tästä varsin mainiosta tuntumasta innostuneena päätin vihdoin myös saattaa päätökseensä tarinallisen pelin myös ns.mainillani Zerolla, jolla olen pelannut pääasiassa yksin.

[First One's Free] - Unlocked 2 Jul, 2014 @ 3:39pm = pelin (ja tarinan) ensimmäinen achievement
[Cool Story, Bro] - Unlocked 27 Mar, 2016 @ 10:21pm = tarinan viimeinen achievement, lähes kaksi vuotta myöhemmin :'D

38 achievementtia on kuitenkin vielä saavuttamatta, eli pelaamista kyllä riittää! Lisäksi Tannis antaa Sanctuaryssa pelaajille uuden tehtävän, jonka tavoiteleveli on 50. Matkaa sinne on vielä 19 leveliä.

Yhden toisen hienon asian tämä läpipeluu myös mahdollistaa... nimittäin Pre-Sequelin aloittamisen! Olen pihdannut sen aloittamista hetken jos toisenkin sillä olen halunnut pelata tämän kakkososan ensin läpi. On ärsyttänyt se tosiasia, että Steam-kirjasto on täynnä erilaisia keskeneräisiä pelejä, ja ihan tietoisesti olen jättänyt tämän herkun huonolle huomiolle. 

Juurikaan tämän enempää en rupea peliä avaamaan, sillä sen olen tehnyt jo postauksessa Kesäkuuman kauimmaiset takamaat. Sinne siis, jos peli itsessään ei tunnu tutulta! 

Spoiler alert [lue pikkuisen lisää lopputaistelusta]:

read more

Luukku 24: Lempipelinkehittäjä / Favourite game developer
                     Peli, josta et luullut tykkääväsi, mutta jota päädyit rakastamaan / A game you
                     thought you would't like, but ended up loving
                     Lempipelisi / Your favourite game of all time

24.1. Lempipelinkehittäjä
Jos yhden en tiedä vastauksen voisin hyväksyä, se voisi päätyä tähän. En nimittäin huomioi pelejä oikeastaan koskaan kehittäjien perusteella, vaan alkuperäisidean ja lopullisen toteutuksen kiehtovuuden. Mutta koska en meinannut päästää itseäni vähällä vielä tässäkään vaiheessa joulukalenteria, niin vastaan että Blizzard. Huolimatta siitä että Blisukka haisee rahalta.

Blizzardilla on taitoa tuottaa kauniita, taustatarinoiltaan ja maailmoiltaan moniulotteisia pelejä, joiden pelimekaniikka oikeasti toimii. Blizzardin pelejä voi yleensä pelata huonommallakin koneella, eivätkä ne vaadi pelaajaltaan liikaa (joskus ne vaativat jopa liian vähän). Blizzardin pelit ovat aina viimeisteltyjä ja niitä on helppo lähestyä. Ainoa miinus tosiaan on se, että pelit usein maksavat aika runsaasti, ja esimerkiksi lippulaivaksi noussutta World of Warcraftia siunataan lisäosilla liiankin usein. Money talks, mutta jostainhan niiden loppuunsa hiottujen pelien on resurssinsa tietysti revittävä.


24.2. Peli, josta et luullut tykkääväsi, mutta jota päädyit rakastamaan
Easy. Borderlands 2.

Jossain vaiheessa (lähes) kaikki kaverit Steamista katosivat pelaamaan Borderlands 2:sta ja minä jäin rannalle vinkumaan. En ollut kyseisestä pelisarjasta kuullutkaan aiemmin, ja se fakta että se varasti Dota-pelikaverini, ei markkinoinut peliä itselleni yhtään sen enempää ("Pitäkää tunkkinne!"). Sain kuitenkin kaveriltani yhden ilmaiskopion etukäteissyntymäpäivälahjaksi, ja Dotattomaan kohtalooni alistuneena lähdin pelaamaan kavereideni kanssa tätä uutta, kaverini anastanutta, ilkeää peliä. Ja kuinka ollakaan, tuo peli oli oikeasti hyvä, ja huomasin kohta olevani mm. Jorea edempänä, vaikka tämä oli pelannut peliä minua pidempään.

Nykyisin Borderlands 2 on jäänyt hieman vähemmälle muiden pelien rynniessä päälle ja sen vuoksi, että sen tehtävät ovat yksinkertaisesti huikean paljon liian pitkiä aloittaa myöhään illalla, kun muutenkaan ei jaksa keskittyä mihinkään. :D Josko Jermun kanssa pelaaminen vielä innottaisi taputtelemaan Zerollanikin viimeisen tehtävän purkkiin.


24.3. Lempipelisi
Olisihan näitä, mutta...
Noin 850 tuntia elämästäni olen siihen tuhlannut ja ajoittain ajautunut riitoihin sen vuoksi tuon sulhaseni kanssa. Noihin 850 tuntiin mahtuu paljon iloa ja onnistumisen tunteita, kuin myös muutama ragequit ja erityisen suurta turhautumista. Ja silti se jaksaa vielä kiehtoa. Dota 2.

Dotasta tekee lempipelini ehkä se, että siinä on AINA varaa parantua. Ja se, että niin tekee, on erittäin Erittäin ERITTÄIN palkitsevaa. Lisäksi jokaisella hahmolla on oma taustatarinansa, jota arvostan kovasti.

En ole mikään pro Dotassa, heck, en varmaan ansaitse edes sanoa itseäni hyväksi, mutta silti se on peli, jota mielellään pelaan ja haluan kuvitella kehittyväni siinä. Vuoteen en ole aktiivisesti pelannut sitä johtuen peliseuran puutteesta, mutta edelleen toivon päivän koittavan kun Dota2 kuuluu edes viikkorutiineihin. Tai ehkä tätäkin peliä pitäisi vain rohkaistua pelaamaan yksin... Ei kai ne anot niin pahoja voi olla?

***
Tiedostan, että nämä pari viimeistä luukkua olivat sisällöllisesti ehkä hieman hutaistun oloisia ja täytyy myöntää että innostus alkoi loppumaan, sillä nämä ovat oikeasti aika vaikeita kysymyksiä! Kaikkiin pitäisi vastata muutamia, tai sitten mieleen ei tule yhtään hyvä kandidaattia. Hyvin kuitenkin selvisin loppuun asti, taputan itseäni päähän ja leimaan papukaijamerkin otsaan. Hyvä minä. /pat

Näihin sanoihin, näihin kuviin toivottelen teille kaikille lämmintä joulunaikaa. Olkaahan kilttejä sillä...

Nyt pikkupikku tauko, jonka jälkeen palaillaan taas asiaan! 

read more

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken kun näin joulukalenteriniiiii~

Luukku 21: Peli, jossa on mielestäsi parhaat grafiikat tai taiteellinen tyyli / Game you think had the best graphics or art style.

Päätin rajata tässä luukussa valintaani hieman, sillä todella hyviä grafiikoita on oikeasti monessa pelissä... siis mikäli sinulla on tarpeeksi hyvä kone. Ja tarpeeksi hyvän koneen lisäksi tarpeeksi hyvä näyttö, joka tukee esimerkiksi 4K-resoja. Joissain peleissä (esim. Skyrim) pelin saa puolestaan näyttämään päräyttävältä lataamalla muutaman äärimmäisen hienon 4K-modin. Taiteellinen tyyli voi siis olla hieno minkälaisella koneella / konsolilla tahansa.

Hyvä taiteellinen tyyli voi siis olla pikselimaniaa tai realismia, mustavalkoista tai värimaailmaltaan kylläistä, pelkistettyä tai sutturaa. Mikä tekee taiteellisesta tyylistä hyvän, on jälleen sen kyky heijastaa maailmansa tarinaa ja yleistä tunnelatausta.




Mielestäni yksi onnistuneimpia tyylejä on Borderlands -sarjassa, jossa hyödynnetään sarjakuvamaista kuvamaailmaa. Värit ovat yltäkylläisiä, reunaviivat liioitellun korostettuja ja mittasuhteet muutenkin astetta pidemmälle vietyjä kuin realistisesti on syytä olettaa. Cel-shading vastaa pitkälti tyylinä Borderlandsin visuaalista rakentelua, mutta Gearbox on alleviivannut pelinsä olevan cel-shade vapaita.



Sarjakuvamaisuus tuo pelin ajoittain melko makaaberiin teurastukseen keveyttä ja huolettomuutta, ja se antaa humoristisen vivahteen esimerkiksi vastaantulevien, mittasuhteiltaan epäsopusuhtaisten, palkkionmetsästäjien ja erämaiden raggareiden lahtaukselle. Se ei kuitenkaan tee pilaa pelin hahmoille tai maisemille, vaan pikemminkin korostaa niiden luonnetta. Ja sehän sarjakuvalla onkin tarkoitus.

Toki nopeatahtinen ja näinkin visuaalisesti kylläinen peli voi olla myös esimerkiksi migreenistä kärsivälle pelaajalle tiettyinä päivinä tuskaa. Esimerkiksi Joren kanssa ei ajoittain voi ajatellakaan pelaavansa Borderlandsia! Too much information for her head.

read more

Luukku 16: Lempivastustaja / Favourite antagonist

Antagonisti tarkoittaa protagonistin eli päähenkilön päävastustajaa, ei siis aina välttämättä pahista, vaikka usein klassisissa tarinoissa antagonistit pahoja tyyppejä ovatkin. Monesti vastustajat ovat päähenkilöitä mielenkiintoisempia, sillä heillä on sankareina tyypillisesti toimivia protagonisteja enemmän liikkumavaraa - He voivat tuoda esille enemmän inhimillisiä virheitä.

Mutta asiaan! Tänään parrasvaloihin pääsee Handsome Jack!

Jack on antagonistina Borderlandissa ja Borderlands 2:ssa, sekä deuteragonisti Tales from the Borderlandsissa ja Borderlands Pre-Sequelissa. Jack on ylimielinen, ahne ja rehellisesti sanottuna mielenvikainen. Mutta hän on myös karismaattinen, sarkastisen sanavalmis ja äärettömän viihdyttävä.

"Hey kids, did you know that your risk of being disemboweled increases by 80,000% upon leaving Opportunity? It's a scientific fact!"

Etenkin Jackin itsevarmuus ja sanavalmius vetoaa. Jokainen meistä, tai ainakin minä, haluaisi olla yhtä taitava verbaalisesti. Mielestäni sanat ovat aina olleet paras ase mihin tahansa taisteluun, arkielämän tai sankaritarinan, ja Jack osaa hyödyntää niitä palkittavasti.

Jack edustaa myös deuteragonistina eli toissijaisena päähahmona Tales from the Borderlandsissa. Pre-Sequelin aloitin myös kertaalleen Jackilla, joskaan en ole vielä juuri perehtynyt Pre-Sequeliin. Olen halunnut pelata Borderlands 2:n ensin läpi, vaikka Pre-Sequel ja Borderlands 2 eivät tarinallisesti kohtaakaan.

Tales from the Borderlands

Jackin voisi kokea näiden ominaisuuksiensa puolesta myös rasittavaksi, ja varmasti normaalielämässä vastaavanlainen käytös ärsyttäisi minua aivan hirveästi. :D Onneksi tyyppi pysyy ruudun toisella puolella.


**

read more

Luukku 14: Kuva tämänhetkisestä (tai viimeisimmästä) peliaiheisesta taustakuvasta.

                                        JA

                     Screenshot pelistä, jota pelaat tällä hetkellä.

Syy, miksi laitoin kaksi haastetta juuri tälle päivälle muokatessani 30-päivän haastetta joulukalenteriksi, on se, että tänään on pikkuveljeni Jermun syntymäpäivä. 

Pikkuveljeni on hyvin suuri osa syytä, jonka vuoksi minä pelaan pelejä. Olen ajautunut arvostamaan pelejä Jermun vanavedessä, vaikka pelihistoriamme alkoikin samaan aikaan, ja usein uusia pelejä tulee kokeiltua nimenomaan tämän suosittelemana. Kaksi haastetta on siis tavallaan kunnianosoitus ja juhlistus Jermulle. Hyvää syntymäpäivää! 

J:"Ding 25!", L:"Gratz!"

Hyvin sattui myös kaksi aika pientä haastetta samalle päivälle, joten luukku ei vielä turhaan paisu tässä vaiheessa joulukuuta. Järkevä homma myös heille, jotka tämän joulukalenterin apinoivat omaan käyttöönsä. :D 

14.1.VIIMEISIN PELIAIHEINEN TAUSTAKUVA

Viimeisimmästä peliaiheisesta taustakuvasta on aikaa. Tällä hetkellä taustalla on Star Warsia, sitä ovat edeltäneet tylsät lumi+syksy-aiheiset kuvat. Minulla siis ei ollut tätä postausta aloittaessani minkäänlaista muistikuvaa siitä, mikä viimeisin pelitaustakuva on ollut. Kuvakansiota selaillessani vastaan tuli kuitenkin kokonainen Dotataustakuvat-kansio, joka palautti minut takaisin raiteille. Eli viimeisin peliaiheinen taustakuvani on ollut vaihtuva kokoelma Dota2 -aiheisia kuvia. Ne vaihtuivat muistaakseni 20 tai 30 minuutin välein. Tässä muutama esimerkki:

14.1.1. Tiny.

Ehkä lempparini koko kuvasarjasta. Kuvassa esiintyvä Tiny oli ehdolla myös luukussa 2 - yksi lempipelihahmoistani siis!

14.1.2. Luna

14.1.3. Radiant

Yhteensä vaihtuvia kuvia on kansiossa 63, joten ei, ette näe niitä kaikkia.

14.2. SCREENSHOT PELISTÄ, JOTA TÄLLÄ HETKELLÄ PELAAN

Tällä hetkellä pelejä on peluussa 3 kappaletta: Pleikkarilla pelaan miehen poissaollessa tai muuta tehdessä Fallout4:sta ja pöytäkoneella vuorottelevat oikeastaan Borderlands 2 ja Knights of the Old Republic. Mitään superaktiivista pelaamiseni ei kuitenkaan ole viimeisen viikon aikana ollut.

14.2.1. Fallout 4

Vaikka vasta sanoinkin että piti nostaa vaikeustasoa vaikeammalle, niin kyllä se pelaamattomuus asiat taas korjaa. Kun ei ole reiluun viikkoon, melkein kahteen, koskenutkaan Pleikkariin, niin sain taas laskea vaikeustason normaalille. Onneksi vaikeustason säätö onnistuu niin äärimmäisen helposti, että kun taas saa otteen peliin, niin on helppo nostaa sitä takaisin vähän vaikeammaksi.

wow. much fashion. such model. wow. very tasty.

Power armoreita on kertynyt jo kolme kappaletta!

14.2.2. Borderlands 2

Aloitettiin viime viikolla Jermun kanssa Borderlands 2 uusiksi. Päätin kokeilla hahmoluokkana vähän kaukaiseksi jäänyttä sireniä, kun taas Jermu pelailee commandolla. Hahmoluokkien välillä on hyvä toimivuus; kun minä nostan jonkun ilmaan, Jermun turretti ampuu sitä sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä ollaan päästy jopa Sanctuaryyn saakka, sillä kaikki nurkat nuohotaan läpi, ja (huoh) kaikki Rakkit ammutaan taivaalta alas.

Koska Zeroni on vahvasti sniper-luokkaa, ja aseet ja niiden puhdas damage ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi, lähdetään Lallillani niin elementaliin suuntaan kuin mahdollista.

14.2.3. Knights of the Old Republic

En itsenäisyyspäivänä voinut erinäisistä syistä johtuen pelata KotORia lainkaan, joten se on jäänyt Falloutin kanssa vähän vähemmälle peluulle. Tällä hetkellä seikkaillaan vielä viemärinkatkuisissa tunnelmissa Tariksessa.

**

Sellaista täällä, millaiselta teidän kuvalistanne näyttäisi?

read more

Luukku 6: Ärsyttävin pelihahmo / Most annoying character

Paluu joulukalenterin arkeen ja vaikeisiin kysymyksiin. Aivan samalla tavalla kuin luukussa kaksi (lempipelihahmo), on tässäkin vaikea nostaa esille vain yhtä hahmoa. Jos haasteena olisi mainita JOKU ärsyttävä pelihahmo, asia olisi eri, mutta että taas se kaikista ärsyttävin. Se ääripää. 

En usko että valitsemani hahmo edustaa sitä täysin, mutta se oli ensimmäinen hahmo, joka tuli mieleen tämän päivän haasteen nähtyäni. Tämä hahmo on...

Claptrap! Claptrap on Borderlands-pelisarjan ehkä yksi samalla vihatuimpia ja rakastetuimpia hahmoja. Itsekään en oikein tiedä, voinko sanoa ainakaan vihaavani Claptrappia, sillä kaikessa säälittävyydessään se on aika suloinen.

Claptrap puhuu, beatboxaa, puhuu, ihailee itseään, puhuu, säälii Vaulthuntereita, puhuu, puhuu ja puhuu. Kaikessa rasittavuudessaan se on aika hellyyttävä, mutta saa nyt kunnian toimia esimerkkihahmona ärsyttävästä pelihahmosta.

P.S. Tiesittekö muuten, että sarjakuvahahmo Ironman syntyi, kun Stan Lee halusi luoda universumiinsa hahmon, josta kukaan ei pitäisi. Hahmon, joka edustaisi kylmän sodan aikana sotaa, aseteollisuutta, kapitalismia, ja olisi luonteeltaan äärimmäisen ärsyttävä. Noh, kaikki me tiedämme miten se projekti onnistui... :D read more

Kesä kurmotti ja kunnolla. Kurmotusjonossa, kun itseä vituttaa ja pännii, ovat seuraavana kärsijänä useilla puolisot, lapset tai vanhemmat. Pelaajilla kurmotuksen kohteena kuitenkin on FPSssä kurmotuksen ansainneet vihukkipäät ja -elämät. Näin ainakin minä selvitin kuumimmat kesän aamupäivät ennen töihin menoa.

Sain käsiini kesäkuussa Borderlands 2n ystävältäni etukäteissyntymäpäivälahjana (Kiitos). Borderlands 2 ilmestyi jo vuonna 2012, joten en taaskaan voi sanoa ratsastavani aallonharjalla. Ei, minä tulen paikalle vasta kun aalto on jo tasoittunut rantahietikkoon.

Ns.vanhuudestaan huolimatta Borderlands on vallan toimiva paketti ja pääsi aika nopeasti pelaamieni pelien kärkikastiin. Borderlands 2sta minulle tulee mieleen sopiva sekoitus Mass Effectiä ja Wowia. Vapaa maailmassa roamailu ja sivutehtävät tyylissä "lahtaa 20 ökkömönkiäistä ja sitten 20 lisää" muistuttavat hyvässä mielessä Wowista kun taas MassEffectin loiston peliin tuo puolestaan FPS-tyylin taistelumekaniikka ja ne SUUNNATTOMAN tyydyttävät one-hit-headshotit.

Axton, Maya, Zero & Salvador. 

Peruspelissä on mahdollista pelata neljällä eri hahmo(luoka)lla; Commando Axtonilla, Siren Mayalla, Assassin Zerolla tai Gunzerker Salvadorilla. Lisäosien myötä hahmoja tulee kaksi lisää: Mechromancer Paige ja Psycho Krieg. Kullakin hahmo(luoka)lla on omanlaisensa tyyli taistella ja rakentaa erikoiskykyjään; kun Zero keskittyy vihollisten kertanitistämiseen piilosta tai lähietäisyydeltä, on Mayan erikoistuttava erilaisiin "taika"voimiin, joita voisi tappavan tehokkaasti yhdistellä keskenään. 

Suurin osa varmaan jo headshotteja ylistäessäni tajusikin, että pelaan jälleen snipu-sniperillä, eli tarkkuuskiväärin operoimiseen keskittyneellä Zerolla. Kullakin hahmo(luoka)lla on mahdollisuus rakentaa skillbuildinsa kolmesta skilltreestä tai niiden yhdistelmistä.

Skilltreet ovat toinen asia, joka minua muistuttaa vanhasta kunnon WoWista ennen Pandarianin tuomaa yksinkertaisuutta.

WoWin skilltreet ennen ja jälkeen Pandarianin.
Kuva osoitteesta: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDAoqixdaTL-Zyt2KUA8epr23TRKq_7gW2qyeD4jR9sdHXY-x8orAWwRN1T00mnEeQwjjfCK-wY4KRPQ3eiyEQMYGOl9RMxDtsDi3kAF-dT_W4VdFniMHvseCxgiPt6up3YNLc0wn54YJb/s1600/talent+tree+comparisons.png

Borderlandsissa pelataan hahmontasojen lisäksi myös pelaajan saavutustasoilla, badass rankeilla, joita voi saada täyttäessään erinäisiä, jatkuvasti saatavilla olevia haastetehtäviä. Toiset niistä liittyvät ökkömönkiäisen X tappamiseen jollain tietyllä aseella tai headshotilla, toiset puolestaan piilotettujen paikkojen tai aarteiden löytämiseen. Badass rankeilla voi lunastaa kaikille hahmoilleen esimerkiksi lisää melee damagea tai vähentää aseiden latausaikaa.

Kun pelissä voi toki juosta päättömästi ja tappaa vastaantulevia vihollisia ja ökkömönkiäisiä, perusajatuksena on kuitenkin suorittaa tehtäviä, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on mielenkiintoinen ja sopivassa määrin hauska. Siihen liittyvät hahmot ja sivutarinat samoin. Sivutehtävistä saat kerrytettyä tarvitsemaasi kokemusta tulevia päähaasteita varten, sekä esimerkiksi uusia aseita tai modifikaatioita granaatteihisi. Ja jotta pienet päämme eivät menisi täysin sekaisin kaikesta infosta jota tehtävistä saamme, on ne kerätty yhteen Mission Logiin. Mission Login kautta saat myös valittua jonkin tietyn tehtävän työstettäväksesi, jolloin tämä ilmestyy kartallesi näkyviin ja ohjaa sinut oikeaan paikkaan.

Ja jotta peli ei kävisi aivan äkkiä tylsäksi, on tiettyjä vihollisia vastaan oltava tietynlaisia aseita, jotta saat listallasi olevat kohteet niitattua mahdollisimman tehokkaasti. Perushemmoja vastaan (flesh, suom.liha) tuli hoitelee homman parhaimmin, kun taas vastaan tulevat robotit eivät hätkähdä kuin tarkasta crithitistä tai megalomaanista ruostetta aiheuttavasta corrosive-aseesta.

 Kaiken kaikkiaan Borderlands on toimiva, riittävän haastava paketti, jolla saa tuhottua elämästään useita tunteja. Lisäksi peliä voi pelata max.3 kaverin kanssa, jolloin viholliset vaikenevat ja taistelujen kaoottisuus moninkertaistuu. Now how fun is that?!

5/5

read more