Luukku 20: Peli, jonka jatko-osaan petyit / A game sequel which disappointed you

Vaikea.
Mikäli minä johonkin peliin tykästyn, tykästyn yleensä myös niiden jatko-osiin. Kyse jatko-osien kanssa onkin pitkälti siinä, että ne kantavat sitä samaa teemaa, johon olen kertaalleen tykästynyt, tai ovat muuten vain nostalgisia. Pelisarjat ovat melkein oma tarinansa, mutta ne lienee pakko ottaa mukaan vertailuun sillä en keksi toistaiseksi yhtäkään varsinaista jatko-osaa (tiedättehän "Pelin Nimi 2"), joka olisi jotenkin pettänyt odotukseni.


Ehkä suurin pettymykseni on liittynyt Heroes of Might and Magic III:n jälkeisiin HoMM-viritelmiin.

Heroes of Might and Magic on edustanut minulle nostalgiaa sieltä kaikista nostalgisimmasta päästä, ja ymmärrettävästi sitä tunnetta on vaikea saada mistään muusta kuin siitä kyseisestä pelistä. Heroesit (nykyisin Might &Magic Heroes) tuntuvat uivan kolmospelin vanavedessä ja räpiköivän pysyäkseen pinnalla. Tällainen tunnelma minulle tulee.

Grafiikka on toki kolmosen ajoista edennyt, mutta toisaalta esimerkiksi MMH7 ei vastaa graafiselta ilmeeltään lähellekään sitä tasoa, mitä tämän päivän strategiapeleiltä vaaditaan. Sitä on helppo verrata esimerkiksi Civilizationiin (ihan vaikka vitoseen), joka lähestyy samaa genreä hieman eri kulmasta, mutta joka on ilmeeltään paljon silmää miellyttävämpi. Toisaalta näyttökuviin perustuen peli ei enää osittain edes näytä samalta, mikä minun tapauksessani laskee pisteitä sekin. Missä on se fiilis, se tunnelma? - Ei ainakaan näissä näyttökuvissa.

Ja siis joo, en ole yhtäkään Heroesia kolmosen jälkeen oikeasti pelannut, että siinäpä meni tämän luukun validiteetti ja reabiliteetti ihan sukkana roskikseen. Huono luukku, sillä se perustuu mutu-tuntumaan ja aikaisemmin luettuihin arvosteluihin, mutta näillä mennään tänään.

**
P.S. Olen myös toki kuullut hyvää esimerkiksi HMM V:sta, jota voisi kokeilla mikäli se joku päivä tulee hyvään Steam-tarjoukseen... Kokemuksia, anyone?

read more

Tänään toteutuu se kaunis idea uudelleen elää kuumaa kesää 2000, kun viisi serkusta kerta toisensa jälkeen kokoontui pieneen esiteinihienhajuiseen huoneeseen ja transsimaisesti kulkivat karusellimäisesti pyörivässä jonomuodostelmassa tietokoneen ympärillä vuorojensa perusteella.

Voi KYLLÄ. HEROES 3 is bäk in taun ja kerrankin ollaan kaikki viisi samassa kaupungissa samaan aikaan.


Noin puolen tunnin päästä isketään läppäri hdmi-kaapelilla kiinni televisioon ja aloitetaan armoton taistelu, joka luultavimminkaan ei pääty vielä tänä iltana...mutta sekin olisi vain perinteiden ylläpitoa. Mukana ovat serkut no.1, 2 ja 3 ja tietenkin pikkuvelimies.

Serkku no.1                                   Serkku no.2                                Pikkuvelimies                                Serkku no.3

Plus meikäläinen.

GEIM OON! Vaikka oletettavaa on, että pikkuvelimies tai Serkku no.1 jyräävät suurella nörttimäisyydellään meidät vähemmän nörtit lyttyyn ja kasaan. Pitää anoa armoa---eiku.

read more

Tat-ta-da-daa!
Jälleen huomasimme kuinka kannattavaa blogin pitäminen on: sain käsiini Heroes III:n wanhan kunnon CD:n (kyllä, ihan aitona versiona) sopuhintaan ja nopealla toimitusajalla. Vielä en ole pelistä mitään maksanut, mutta kunhan myyjä tilinumeronsa ilmoittaa, maksut lähtevät eteenpäin eikä minun tarvitse pakoilla ketään gorillavelkojien pelossa.

Serkut 1, 2, 3 ja pikkuveli - Aika kerääntyä kasaan ja pistää päälle semmoset hotseatit, että kerrankin pelataan yksi peli LÄPI. Tällä kertaa meillä on käsissämme kuitenkin vanhasta poiketen koko setti Restoration of Erathiasta, Armageddonin Bladeen ja The Shadow of Deathiin. Kerätkää siis kimpsunne ja kampsunne, koputtakaa ovelleni ja LET THE GAMES BEGIN.


**
Tämän herrasgentlemanin kanssa siis kaupoilla kävimme:
http://mikkoakinkiinnostaa.blogspot.fi/
Kiits, Mikko! read more

 

Meillä kaikilla on varmasti joku peli / joitain pelejä, joita yhdistää vahvasti lapsuuteen. Kyllä, sanoin lapsuuteen. Tämä postaus ei siis koske mitään grafiikoiltaan hämmästyttävää peliuuttuutta. Tämä postaus koskee Heroes of Might and Magic 3:sta.

Tämä vuoropohjainen maailmanvaltaus-peli julkaistiin vuonna 1999, minun ollessani 10-vuotias neljäsluokkalainen.

HoMM3:n perusajatus lienee selvä: kerää joukot, valtaa maailma. Joka seitsemäspäivä on POPULAATIOPÄIVÄ, jolloin voit ostaa lisää joukkoja mikäli sinulla on siihen rahaa ja muita resursseja kuten jalokiviä tai rikkiä. Näitä joukkoja voit sitten jakaa paikallisesta majatalosta värväämillesi sankareille. Matkallasi vastaan tulee ns. neutraalimobeja, joiden lukumäärä on aina vain hyvin viitteellinen. Sitten kun vielä muistaisi, onko horde isompi kuin legion tai pack. Nyt nämä lukumäärät antavat jo hyvin osviittaa siitä, kannattaako joukkoon hyökätä seitsemän kääpiön armeijallasi, mutta kymmenvuotiaalle tämä teetti paljon päänvaivaa ja ylimääräistä jännityselementtiä.

Tämä peli, niinkuin moni muukin tuon ajan peli, kuului siihen luokkaan, että sitä pelattiin VAIN yhdessä muiden kanssa hotseattina. Tässä tapauksessa muilla tarkoitetaan pikkuveljeäni ja kolmea serkkuani. Ahtauduimme yhden serkkuni kapeaan huoneeseen riviin sängylle istumaan, ja vuorollaan kukin sai hetkeksi istahtaa koneen ääreen tekemään siirtonsa. Pelasimme lähes joka kerta, kun olimme yhdessä, ja jokaisella kerralla aloitimme uuden pelin ei siksi, ettemmekö olisi osanneet ladata vanhaa peliä tallennuksista, vaan siksi, että aloittaminen oli kivaa ja tarkoitti, ettei meidän tarvitsisi hetkeen hyökätä toisiamme vastaan. Näissä kerroissa oli eroa lähes aina vain uusi kartta, sillä jokainen meistä halusi ottaa OMAN linnakkeensa yhä uudelleen. Muutama meistä saattoi joskus harvoin kokeilla jotain uutta linnaketta vain palatakseen seuraavassa pelissä takaisin tuttuun ja turvalliseen. Minun rakkainpani oli Rampart, sillä jokin syvä rakkaus erilaisia haltioita kohtaan oli saanut alkunsa jo silloin.

Rampartin upgradatut joukot

The Castle, Fortress, Inferno, Dungeon

Vakioviisikkoon Rampartin lisäksi kuuluivat Castle (serkku1), Fortress (serkku2), Inferno (pikkuveli), Dungeon (serkku3). Kaikista fiksoituneimpia omiin linnakkeisiinsa olimme varmasti minä ja serkku2, jotka eivät muita tainneet juuri kokeillakaan. Kun en vaan käsitä, kuinka voisin vaihtaa vihreät lohikäärmeet ja Legolasit johonkin lampunhenkiin tai yksisilmäisiin vihreisiin palloihin.

Olen varmaan niin nostalgia-henkinen ihminen, etteivät muut HoMMit jaksa edes kiinnostaa, kun kolmonen on niin tuttu ja turvallinen ja no...nostalginen. En tokikaan ole niitä edes juurikaan pelannut. Steamissa ei kolmosta ole myynnissä, mutta tietäisikö joku mistä tämän helmen löytäisi? Tai että ovatko uudemmat edes kokeilukelpoisia? read more