Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut pelit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lapsuuden pelit, joihin iskee kaipuu. Part 1.






Tässä on ollut aina ajoittain puhetta peleistä, joita tuli kakarana pelattua, ja joihin aina ajoittain iskee kaipuu. Voisi siis vähän kaipailla ja fiilistellä lisää bloggaamalla niistä lapsuuden peleistä, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Toisessa osassa Laru tulee kertomaan omista lapsuuden peleistään.


Meillä kotona oli vähän nihkeä suhtautuminen pelaamiseen, eikä rahaa ollut mälläillä, joten pelejä ei ihan kamalasti ollut. Konsolit oli vanhoja, jostain käytettynä saatuja ja pelit siinä ohessa myös. Veli osti joitakin pelejä kirpparilta silloin tällöin. Joskus 90-luvun lopulla muistaakseni, meille ilmestyi eka konsoli, NES. Sitä tuli useampi vuosi vaahtosammuttimena hakattua. Ja jumankekka että ne NESin pelit oli OIKEESTI vaikeita! Eihän niitä sellasena vaahtosammuttimena ikinä saanu pelattua läpi ja pelaaminen oli muutenkin enemmän sellasta randomia nappuloiden hakkaamista, mutta pääasia että kivaa oli!


NESin peleistä ehdottomasti ikimuistoisin on Super Mario Bros, jossa samalla levyllä tuli myös Duck Hunt. Varmaan ajallisesti eniten pelatuin peli koko taloudessa. Aiva mahtavia pelejä olivat molemmat, vaikka Duck Huntissa kihertelevä koira oli todella ärsyttävä. Mario Bros on kyllä näistä se, jota kaipaan. Konsoli edelleenkin kotoa löytyy, mutta sen toimivuudesta ei ole taetta. Ei taida olla kotona enää sellaista TV:täkään, johon konsolin saisi kiinni ja kokeiluun. Pitää vielä jossakin välissä yrittää setviä konsolin toimivuus. Onhan se nykyään muutenkin varsin arvokas peli!



Toinen NESillä kovasti pelattu peli oli Track and Field II. Hieno peli oli sekin. Vaikka ikinä en päässyt para glidingiin asti mikä harmittaa edelleen! Ja muistan että high dive ja horizontal bar olivat aivan sikavaikeita lajeja. Tosin kolmiloikkakaan ei ollut niitä vahvuuksia. Taekwondo ja miekkailu taas olivat parasta! Tai ne ainakin jäi mieleen.





Yksi NESin peli, jonka vielä muista, ja jota olisi todella mukava päästä taas pelaamaan, on Chip and Dale: Rescue Rangers. Lastenohjelmanakin tunnettu Tikun ja Takun pelastuspartio jäi pelinä elävästi mieleen, kun joskus 7- tai 8-vuotiaana viivyin umpilisäkkeen leikkauksen vuoksi melkein viikon sairaalassa ja lastenosaston leikkihuoneessa oli NES ja muun muassa tämä kyseinen peli. Muistan, että joku minua hieman vanhempi poika opasti minua peliä pelaamaan ja sen parissa tulikin sitten vietettyä lähes koko sairaala-aika. Kiitos vain hänelle, kuka ikinä olikaan. Myöhemmin tämä peli oli meillä kotona lainassakin, muistaakseni serkulta.


Vähän myöhemmin, ennen ensimmäistä tietokonetta, saatiin muistaakseni serkun kautta PS1-konsoli ja muutamia pelejä. Näihin lukeutui oma suosikkini Spyro: Year of the Dragon! Tämä peli ei jostain syystä ollut veljeni mieleen, joten sain omia tämän aivan yksin. Sopivan haastava peli, joka taisi olla ensimmäinen, jonka ikinä pelasin läpi asti. Etsin jopa jokaikisen lohikäärmeenmunan, joita Spyro siis pelasti kummalliselta jänistytöltä, joka jostakin syystä oli ne varastanut. Peli, joka ehdottomasti ansaitsisi tulla pelatuksi jälleen.



CTR, eli Crash Team Racing, oli toinen niistä pelatuimmista PS1 peleistä. Tätä tahkottiin porukassa sisarusten kanssa, ja muistan taistelukentän olleen ehdottomia suosikkeja. Taistelussa siis valittiin jokin kentistä, joissa ajeltiin päättömästi ympyrää, kerättiin laatikoista satunnaisia aseita ja pyrittiin eliminoimaan kanssakilpailija niiden avulla. Myös peruskisat olivat viihdyttäviä. Meiltä löytyi myös tavallinen tasohyppely Crash Bandicoot, mutta se taisi olla enemmän veljeni kuin minun mieleen. Mutta kyllä sitäkin hieman tuli pelattua. Muista PS1-peleistä mainittakoon vielä Final Fantasy VIII, jonka ostin joltakin kirpputorilta, ja johon upotin myös useita tunteja. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, en välttämättä jaksaisi pelata sitä enää uudelleen.

Pleikka kakkosta meille ei ikinä itselle löytynyt, mutta serkkuni luona aikoinaan tahkosin Prince of Persia Sands of Timen läpi, ja sen jälkeen koukutuin muutenkin PoP-sarjaan. Nämä pelit on aina uudelleen pelaamisen arvoisia, ja parhaillaan suunnittelen suosikkini, eli Warrior Withinin läpijuoksemista. <3


Ilmeistyihän meillekin sitten viimein tietokone. Ensimmäisen Compaqin unohtaminen on mahdotonta. Se käynnistyi nimittäin niin hitaasti, ettei aina jaksanut nähdä vaivaa, ja pelaaminen painottui edelleen konsoleihin. Kuitenkin muutamia klassikoita jäi mieleen, joista Worms 2 oli se, jota oli kiva pelata yhdessä. Wormsia on tosin tullut pelattua jo niin paljon, etten välttämättä enää jaksaisi. Vaikka onhan sillä hetkeksi viihdearvoa jo pelkästään hauskojen äänien vuoksi. Eniten kuitenkin noilta ajoilta olen jäänyt kaipaamaan Sims 2:sta. Etenkin minulla ja pikkusiskolla oli todella hauskaa Simsin kanssa, solmiessamme mitä omituisimpia perhesuhteita ja rakennellessamme taloja. Täytyy kyllä sanoa, että kakkosen jälkeen seuraavat simsit ovat olleet huonoja. Kolmonen vielä menettelee. Kakkoseen sentään pystyi lataamaan netistä lisää esineitä, vaatteita ja muuta krääsää, mikä oli jo itsessään viihdyttävää!




Ja vielä Rollercoaster Tycoon 2! Tätä peliä yritin jopa saada toimimaan omalla koneellani vähälle aikaa, mutta värit menivät aivan sekaisin ja resoluutiot perseelleen... Tätä haluaisin todella taas pelata. Yksinkertaisesti vain rakastan kaikkea rakentelemista, ja sain paljon aikaa kulumaan pelkästään upeiden puistojen rakenteluun. Myös ahkerasti siivosin yksitellen oksennuksia maasta. Yksinkertaisesti mahtava peli!


Tulihan näitä pelejä kuitenkin jokunen. Lisäksi mainittakoon Leo Leijona ja Kultapossu, joka oli siis jokinlainen Osuuspankin jakama peli. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Leo Leijona ennen koskenlasku-tehtävää kiskoo jostakin jellonan pakaroidensa syövereistä koskenlaskussa apuna käyttämänsä kepin. Lisäksi muistan jonkin Disney-pelin kokoelman, jossa oli ainakin Lion King -tasohyppelypeli. Eikä Road Rashia pidä unohtaa! Moottoripyöräkisailu, jossa lievän väkivaltaisesti potkittiin ja lyötiin kanssakilpailijoita pois pelistä. Sekä vielä Ski Free, jossa lasketeltiin rinnettä kunnes jostain puun takaa hyppäsi se harmaa epämääräisen näköinen lumimies ja söi viattoman laskettelija-paran!

Voih, niitä hyviä aikoja...

Onko sinulla joitakin ikimuistoisia lapsuuden pelejä? Haluaisitko päästä pelaamaan jotakin niistä?




read more

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Erään aikakauden loppu.

Tales from Borderlands


Sweet mother of God ja kuusi muuta. Pienimuotoisia ihmeitä saatte ihmetellä tässä tekstissä kaksi:
1) Se yksinkertainen fakta että "minä vahingossa tämä kirjoitus".
2) Höyrypieruiltuani Dota2ssa viimeisen kaksi vuotta, otin asiakseni joulukuussa 2014 antaa itselleni aikaa ja poistin noin 840 tuntia elämääni kuluttaneen pelin pois Steamin pelikirjastostani. Delete Dota - check.

Miksi tuota jälkimmäistä näin ihmeenä tuon esille, on se fakta, että kun yhdestä asiasta luopuu, on aikaa muullekin. Tässä tapauksessa muille peleille. Peleille, joista voi ehkä oikeasti kirjoittaa. Mikään turhan suuri pelillinen ja blogillinen comeback kyseessä ei luultavamminkaan ole, mutta hei - aika mikä aika.

Battleblock Theatre
Pelailtuja pelejä onkin kertynyt pieni kourallinen. Kaikkia en ole vielä saanut läpäistyä, toisia olen pelaamassa jo toista kertaa läpi.

PC
Wolf Among Us x 1½
Tales from Borderlands
Game of Thrones - a Telltale Game Series
Borderlands 2
Battleblock Theatre
Elder's Scroll - Skyrim
Lara Croft and the Temple of Osiris
Sid Meyer's Civilization: Beyond Earth
SimCity
Minecraft
Diablo III: The Reaper of Souls

PS4
inFAMOUS First Light
Valiant Hearts - The Great War
Trials Fusion

Skyrim
Niinkuin huomata saattaa; olen yhä vahvasti tiimissä "great PC-master race". Konsoleilla pelatessani tunnen pitkälti vahvaa yksin pelaamisen henkeä, enkä suoraan sanottuna osaa arvostaa sitä. Vaikka tietokoneella pelatessani pelaisinkin yksin, on silti lohdullista tietää, että Steamin ollessa auki saatan jutella samalla kavereilleni toisella puolella Suomea.

Mikä on myös huomattavaa, on että olen höpsähtänyt Telltale Gamesin storytelling-peleihin, joissa periaatteessa jokaisella valinnallasi on vaikutuksia loppupeliin ja sen etenemiseen. Paljon olen kuullut tästäkin pahaa sanaa, kun "Valinnat ovat täysin yhdentekeviä lopputuloksen kannalta", mutta itse olen näistä peleistä (Wolf Among Us, Tales from Borderlands & Game of Thrones) pitänyt kovastikin. Minulle ainakin toistaiseksi riittää tämä mahdollinen illuusio tekemästäni valinnasta. Tällä hetkellä olenkin pelaamassa Wolf Among Usia toista kertaa läpi täysin erilaisin valinnoin ja toivon näkeväni erilaisen lopputuleman. Tietenkin perusjuoni ja sen kulmakohdat ovat edelleen samat, mutta olen muistaakseni ennenkin ilmaissut, etten täyttä sandboxia peleiltä odotakaan.

Wolf Among Us
Mutta tämmöisie! Ehkäpä jaksan vielä rustata toistamiseenkin jonkinlaisen postauksen kaltaisen. Ainakin Wolf Among Usista olen jo pientä tavailua luonnostellutkin ja palaisin halusta kertoa myös muista Telltalesin peleistä. Kerrankin olen hei tämän vuoden pelejä pelaamassa ihan niinkuin...tänä vuonna! 

Hyvää alkuvuotta 2015 ja kivaa kevättä ja mitä kaikkea tässä on jäänyt toivottelematta...!, 
read more

perjantai 15. elokuuta 2014

Kesäkuuman kauimmaiset takamaat.


Kesä kurmotti ja kunnolla. Kurmotusjonossa, kun itseä vituttaa ja pännii, ovat seuraavana kärsijänä useilla puolisot, lapset tai vanhemmat. Pelaajilla kurmotuksen kohteena kuitenkin on FPSssä kurmotuksen ansainneet vihukkipäät ja -elämät. Näin ainakin minä selvitin kuumimmat kesän aamupäivät ennen töihin menoa.

Sain käsiini kesäkuussa Borderlands 2n ystävältäni etukäteissyntymäpäivälahjana (Kiitos). Borderlands 2 ilmestyi jo vuonna 2012, joten en taaskaan voi sanoa ratsastavani aallonharjalla. Ei, minä tulen paikalle vasta kun aalto on jo tasoittunut rantahietikkoon.

Ns.vanhuudestaan huolimatta Borderlands on vallan toimiva paketti ja pääsi aika nopeasti pelaamieni pelien kärkikastiin. Borderlands 2sta minulle tulee mieleen sopiva sekoitus Mass Effectiä ja Wowia. Vapaa maailmassa roamailu ja sivutehtävät tyylissä "lahtaa 20 ökkömönkiäistä ja sitten 20 lisää" muistuttavat hyvässä mielessä Wowista kun taas MassEffectin loiston peliin tuo puolestaan FPS-tyylin taistelumekaniikka ja ne SUUNNATTOMAN tyydyttävät one-hit-headshotit.

Axton, Maya, Zero & Salvador. 
Peruspelissä on mahdollista pelata neljällä eri hahmo(luoka)lla; Commando Axtonilla, Siren Mayalla, Assassin Zerolla tai Gunzerker Salvadorilla. Lisäosien myötä hahmoja tulee kaksi lisää: Mechromancer Paige ja Psycho Krieg. Kullakin hahmo(luoka)lla on omanlaisensa tyyli taistella ja rakentaa erikoiskykyjään; kun Zero keskittyy vihollisten kertanitistämiseen piilosta tai lähietäisyydeltä, on Mayan erikoistuttava erilaisiin "taika"voimiin, joita voisi tappavan tehokkaasti yhdistellä keskenään. 


Suurin osa varmaan jo headshotteja ylistäessäni tajusikin, että pelaan jälleen snipu-sniperillä, eli tarkkuuskiväärin operoimiseen keskittyneellä Zerolla. Kullakin hahmo(luoka)lla on mahdollisuus rakentaa skillbuildinsa kolmesta skilltreestä tai niiden yhdistelmistä.


Skilltreet ovat toinen asia, joka minua muistuttaa vanhasta kunnon WoWista ennen Pandarianin tuomaa yksinkertaisuutta.

WoWin skilltreet ennen ja jälkeen Pandarianin.
Kuva osoitteesta: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDAoqixdaTL-Zyt2KUA8epr23TRKq_7gW2qyeD4jR9sdHXY-x8orAWwRN1T00mnEeQwjjfCK-wY4KRPQ3eiyEQMYGOl9RMxDtsDi3kAF-dT_W4VdFniMHvseCxgiPt6up3YNLc0wn54YJb/s1600/talent+tree+comparisons.png
Borderlandsissa pelataan hahmontasojen lisäksi myös pelaajan saavutustasoilla, badass rankeilla, joita voi saada täyttäessään erinäisiä, jatkuvasti saatavilla olevia haastetehtäviä. Toiset niistä liittyvät ökkömönkiäisen X tappamiseen jollain tietyllä aseella tai headshotilla, toiset puolestaan piilotettujen paikkojen tai aarteiden löytämiseen. Badass rankeilla voi lunastaa kaikille hahmoilleen esimerkiksi lisää melee damagea tai vähentää aseiden latausaikaa.


Kun pelissä voi toki juosta päättömästi ja tappaa vastaantulevia vihollisia ja ökkömönkiäisiä, perusajatuksena on kuitenkin suorittaa tehtäviä, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on mielenkiintoinen ja sopivassa määrin hauska. Siihen liittyvät hahmot ja sivutarinat samoin. Sivutehtävistä saat kerrytettyä tarvitsemaasi kokemusta tulevia päähaasteita varten, sekä esimerkiksi uusia aseita tai modifikaatioita granaatteihisi. Ja jotta pienet päämme eivät menisi täysin sekaisin kaikesta infosta jota tehtävistä saamme, on ne kerätty yhteen Mission Logiin. Mission Login kautta saat myös valittua jonkin tietyn tehtävän työstettäväksesi, jolloin tämä ilmestyy kartallesi näkyviin ja ohjaa sinut oikeaan paikkaan.



Ja jotta peli ei kävisi aivan äkkiä tylsäksi, on tiettyjä vihollisia vastaan oltava tietynlaisia aseita, jotta saat listallasi olevat kohteet niitattua mahdollisimman tehokkaasti. Perushemmoja vastaan (flesh, suom.liha) tuli hoitelee homman parhaimmin, kun taas vastaan tulevat robotit eivät hätkähdä kuin tarkasta crithitistä tai megalomaanista ruostetta aiheuttavasta corrosive-aseesta.


 Kaiken kaikkiaan Borderlands on toimiva, riittävän haastava paketti, jolla saa tuhottua elämästään useita tunteja. Lisäksi peliä voi pelata max.3 kaverin kanssa, jolloin viholliset vaikenevat ja taistelujen kaoottisuus moninkertaistuu. Now how fun is that?!


5/5
read more

lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuosipäivää ja arvontaa.


Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen RAGEQUITin postauksen: RAGEQUIT (<- linkki kirjoitukseen).

Tämän juhlapäivän kunniaksi tekaisen tämän blogin ensimmäisen ARVONNAN. Arvonnan kohteena on World of Goo (Dome.fi:n arvostelu: http://dome.fi/pelit/arvostelut/world-of-goo), rakentelu-strategiapeli, jossa pääasiana on mahdollisimman monen liisteripallukan ohjaaminen poistoputkeen ja täten pelastaminen.

Pelissä pelaajalle annetaan rajattu määrä pallukoita, joista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman vähän pallukoita vievä vakaa rakennelma poistoputken läheisyyteen. Rakennelmaa pitkin vapaat liisterin osaset pääsevät kipuamaan kohti pelastustaan, kun taas arkkitehtiseen mestariteokseesi jämähtänyt liisteri jää paikoilleen ikuisiksi ajoiksi.
Kentissä vaihtelevat muun muassa piikit, tuli ja rotkot, joiden välttelemiseen vaaditaan erilaisia taktiikoita ja rakennelmia. Myös liisterin rajallisuudessa on ajoittain ongelmansa.

Mikäli haluat lisää infoa: World of Goo in Steam http://store.steampowered.com/app/22000


Jos peli kiinnostaa ja olet valmis täyttämään Steamiasi / luomaan Steam-tilin, osallistu arvontaan kommentoimalla tätä NIMELLÄSI ja sähköpostiosoitteellasi, joka on yhdistetty Steam-tiliisi. Mikäli et halua sähköpostiosoitettasi julkiseen levitykseen, voit kommentoida vain nimelläsi ja lähettää sähköostiosoitteesi osoitteeseen ragequit.jl@gmail.com. Arvonta suoritetaan 12.tammikuuta kello 12 ja voittajalle ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti!

Onnea arvontaan!

read more

perjantai 1. marraskuuta 2013

Nostalgiaa ja merirosvoilua!

Navakka kaakkoistuuli puhaltelee pulleiksi muotoutuneihin purjeisiimme. Vesi on kirkkaan turkoosia ja aurinko paistaa täydeltä terältä pisamoituneille kasvoilleni. Miehistö on tyytyväinen ja laulaa kannella laulujaan. Aluksemme Revenge natisee rauhalliseen laineiden tahtiin kurssina kohti Tortuga. Mutta mitä huomaankaan - ranskalainen kauppalaiva tulee näkyviin läheisen niemen takaa. Miehistö! Hyökkäykseen!

Sid Meier's Pirates! (2004) on Sid Meierin uusintaversio vuoden 1987 merirosvoilupelistä. Pelin nostalgia-arvo on minulle suuri, vaikka se onkin VASTA yhdeksänvuotias pelinalku. Yhtenä vuonna joulunvälipäivät olivat pelkkää merirosvoilua vellokseni kanssa.

Pelissä ohjataan nuorta miehenalkua, joka aloittaa merirosvokapteeni-uransa känni-illan päätteeksi suostumalla purjehtimaan ja ryöstelemään Englannin/Alankomaiden/Ranskan/Espanjan lipun alla. Täyttäessä byrokraattisia paperitöitä, täytetään miekkoselle nimi (Larselo Bueno), kokemus (l.vaikeustaso jota saa pelin aikana nostettua mikäli miekkailu, ryöstely ja naisten hurmaaminen käy liian helpoksi), spesiaalitaito (miekkailu/tykistö/navigoiminen/lääketiede/hurmaaminen) ja aloitusvuosi (näkyy lähinnä kaupunkien määrässä ja jakautumisessa maiden välillä). Kun tarvittavat allekirjoitukset on saatu ja sielu lipulle myyty, voi meriseikkailu alkaa!


Merirosvolipun alla sinulla on lupa ja velvoite ryöstellä laivoja hyökäten niiden kimppuun. Voit ryöstää laivan haastamalla kapteenin ja hänen joukkonsa taisteluun, tai vaihtoehtoisesti lähettää koko purtilon meren pohjaan kasvamaan korallia. Mikäli kuitenkin haluat suurentaa laivastoasi, kaappaamasi laivat voi myös liittää omiisi. Hyökkäyksen yhteydessä saat myös ryöstää laivan rahdin itsellesi. Ruokaa tarvitset pitkillä merimatkoilla, mutta esimerkiksi mausteet voi myydä parhaimmin tarjoavalle satamalle ryöstöhintaan.


Tietyillä laivoilla on tietynlaisia vaikutuksia kaupungeille ja tietynlaisia rahteja mukanaan. Esimerkiksi salakuljettajilla (en.smuggler) on hallussaan yleensä paljon luksustavaraa ja mausteita, joita myymällä voi saada kerrytettyä omaisuuden. Uusia kuvernöörejä kuljettavien alusten ryöstäminen voi aiheuttaa suurtakin taloudellista tuhoa laivan määränpääkaupunkiin. Laivojen upottaminen suututtaa tietenkin valtioiden kaupunkien kuvernöörit, mutta jos esimerkiksi ranskalaiset ovat sodassa englantilaisten kanssa, Ranskan lipun alla purjehtivan laivan upottaminen ilahduttaa englantilaisia.

Toisten merirosvojen ja merirosvo-rankingin lisäksi laivojen upottamisella ja valtioiden auttamisella voi kivuta arvonimissä ylöspäin. Sen lisäksi siis, että tulet kuuluisimmaksi ja pelätyimmäksi merirosvoksi, voit kiivetä arvoasteikolla myös maakohtaisesti ylöspäin.

Merimiehen elämä on kuitenkin yksinäistä ja kaipuu naisystävän hellään huomaan on suuri. Naisystävät Karibian merellä tarkoittavat kuitenkin kuvernöörien tyttäriä (jostain syystä baarineitoja ei voi heilastella). Mitä kauniimpi nainen, sitä suuremmat odotukset arvonimestä ja sitä vaikeampi heitä on vaikuttaa tanssitaidoilla. Kyllä, tanssitaidoilla. Mikäli tyäret pitävät sinusta ja heidän isäukkonsa sen sallii, voit saada tanssittaa heitä ja kenties, vain kenties voin saada myöhemmin heidän kätensä ja lupauksen rauhallisista, rakkauden täyteisistä eläkepäivistä kartanossa kuvernöörin linnan liepeiltä.


Pelin pelaaminen onnistuu parhaiten numpadilla ja ohjeistuskin sitä lämpimästi pelin alussa suosittelee. Esimerkiksi tanssiessa neitokaisten käsiohjaus ja numerot osuvat mitä parhaimmin kohdalleen. Myös purjehtiminen onnistuu sujuvimmin numpadin numeroilla.


Mikäli pidät merirosvoista, leppoisasta pelaamisesta ja ripauksesta nostalgiaa 2000-luvun alkupuolelta, Sid Meier's Pirates! on sinun pelisi.
Steamin Halloween alessa Sid Meier's Piratesin saa
perjantaihin 1.11. noin klo 19.00 asti 9,99€:n sijasta 2,5€:lla. 
Linkki pelinsivuille Steamiin. 
read more

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Parkourin partaveitsi - Doritos Crash Course 2 (xbox360)

Luulin jo päässeeni eroon pahasta tavastani kirota pelatessani kuin pahainen esiteini, mutta toissapäivänä totesin olevani vielä pahasti keskeneräisellä matkalla määränpäähäni. Pelasin siis Doritos Crash Course 2:sta Xboxilla avokkini kanssa ja tätä vastaan, samalla kuulostaen siltä, että sieluun sattuu enemmän kuin loppujen lopuksi sattuikaan.

CC2:n saa boxilleen ilmaiseksi kaikki XboxLiven Gold-jäsenet. Pelihahmona toimivat xbox avataret, ja pelin idea on vanha kunnon tasohyppely-kilpajuoksu. Siis se voittaa, joka nopeimmin juoksee esteradan läpi. Yksinkertaista, mutta sangen viihdyttävää. Haastetta hyppelyyn saadaan liikkuvilla esteillä ja esimerkiksi sillä, että jos juoksee tarpeeksi kauan sprinttaillen, kaatuu. Kenttien sujuva läpäisy vaatii myös sulavaa näppäintyöskentelyä, sillä seinältä seinälle hyppely ei onnistu ilman oikeita ajoituksia.

Minun kiroaminen ei yleensä liity siihen, ettenkö nauttisi pelistä, vaan siihen, että turhaudun omasta kyvyttömyydestäni. CC2:n kohdalla se tarkoittaa sitä että en voita avokkiani. On turhauttavaa että vaikka johtaisin häntä puolella kentän mitalla, lopussa tulee joku este, joka rikkoo flowni ja mestarillinen parkour-ninjani jumittuu hyppimään paikoillaan. Kohta huomaan, että olen jo kolme minuuttia hangannut samaa kohtaa, ja avokkini on päässyt jo hyvän aikaa sitten maaliin. Vitpersaa---! -huudot täyttävät olohuoneen ja VAS-vitutuskäyrä nousee ennenkuulumattomiin lukemiin. Lopulta pääsen maaliin: Otetaanko toinen?

Hyppyä ja sprinttiä ja hyppyä ja liukua!
CC2:ssa voi pelata 2-4 pelaajaa toisiaan vastaan offlinessa ja netin kautta saat lisävastusta tuntemattomista pelaajista. Pientä miinusta paikalliseen moninpeliin tulee siitä, että vastapelaajat näkyvät omalla ruudunpätkällä vain haamuina, eikä mitään kikkailuja voi harrastaa heidän kiusakseen.
Kenttiä on yhteensä melko rajatut 35, jotka avautuvat moninpeliin singleplayn kautta. Kenttien melko vähäinen määrä kompensoituu kuitenkin sillä, että yhtä kenttää saa hangata useamman kerran, että pelaamista voi sanoa sulavaksi.

Näinkin voi käydä.
Avokkini kyllästyessä Laraan ja valon vartijaan ja minun ollessa loppumattoman vastahankainen Änärin pelaamisen suhteen, voi vain toivoa, että CC2:sta tulisi uusi parisuhdepeli. Tämä tosin vaatii pitkälti sen, että opin olemaan ihmisiksi suuni kanssa, tai että avokilla on tarpeeksi hyvä päivä, jotta tämä jaksaa kuunnella loppumatonta sonnan tulvaa, jota sohvalta lentää ilmoille. Jospa kokeilisimme sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, eh?
read more

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ikävä(kö) sotataidon maailmaan


Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, tasaisin väliaijoin minulle iskee wowi-ikävä. Pahinta se on syksyisin, sillä aloitin virallisella serverillä pelaamisen syksyllä 09 (Sitä ennen pelasin WoWia yksityisellä serverillä, Worlds of Wondersilla.). 

Yleensä ikävä rajoittuu lähinnä vain Battlegroundeihin (PvP) tai questaamiseen (tehtävien tekemiseen) jollain tietyllä alueella. Eri alueisiin liittyy erinäisiä muistoja ja tunnemuistoja, joiden vaaliminen on minunlaiselleni nostalgiapöllölle on rauhoittavaa. Kaikista useimmin ikävä iskee Westfalliin, Duskwoodiin ja Zangarmarshiin. Hassua sinänsä, sillä etenkin Zangarmashista halusin mahdollisimman nopeasti vain eroon ja eteenpäin. hahaa

Kaikista eniten kaipaan kuitenkin BG:itä. Sinänsä pääsen PvP:ttämään Dota2ssa niin paljon kuin vain haluan, mutta pelit ovat niin erilaisia, etteivät ne vastaa toisiaan. WoWin BGissä sekin on kaivattavaa, että olin niissä oikeasti hyvä ja pärjäsin niissä. Mikäli pääsin olemaan mukana pelin alusta alkaen (Wowissa voit liittyä BG:en kesken kaiken, mikäli joku tippuu pois), olin usein ainakin viiden kärjessä tehdyn damagen, killing blowien ja/tai mukana olleiden tappojen määrässä. 

Teh most killing blows Strand of Ancientsissa
DPS-mittari Tol Baradista
Pelin alkua odotellessa (Eye of the Storm)

Ainoa asia, johon olisin kaivannut parannusta sillä määrällä pelaamista, mitä minä tein, oli seuran määrä. Vaikka olin killassa, ja vaikka olin serverillä, jossa minulla oli irl-kavereita, suurimman osan ajasta vietin yksin. Parhaimmat pelikaverit WoWissa olivat pikkuveljeni (Zoraktar - hunter) ja avokkini serkku (Bolrock - deathknight), joiden kanssa silloin tällöin pääsin instanceihin ja BG:in. Jos meidät päästettiin pikkuveljeni kanssa irti samassa BG:ssä, tulos oli yleensä harvinaisen hyvä.


Kaikesta huolimatta minulla EI ole pienintäkään aikomusta lähteä takaisin WoWin pariin. Mists of Pandarianin mukana tulleet suuremmat muutokset (esim. talent-tree) eivät houkuta, eikä se jo aiemmin mainitsemani jatkuva gearin perässä juokseminen houkuta. Mutta saahan sitä aina muistella? Aye?
read more

perjantai 30. elokuuta 2013

Aina ei voi pelata Dotaa...



...mutta onneksi Sakarin Villapaitapeli pelastaa! Klassikko.

read more

torstai 29. elokuuta 2013

Päätöksiä, päätöksiä.

Taas tämmöinen ihmeellinen blogi-minitauko, joka johtuu siitä että, omg, meillä on elämä myös koneidemme ulkopuolella. Hirveetä wannabe-nörttäilyä siis.

Away from Keyboard: Täytin vuosia, kävin työhaastatteluissa ja sain osa-aikaisen, mutta oman alani työn. Juhlia, juhlia. Netittömyyttä. Hurjan paljon netittömyyttä.

Back to business: Serkkuni varasi tässä taannoin itselleen Rayman Legendsin, jonka kylkiäisenä hän sai ilmaisen kopion Rayman Originsia.Miksikö tämä kiinnostaisi meitä? Siksi, että minä sain onnekkaana tämän kopion itselleni! Kuten normaalia, kuljen pelimaailmassa noin puolitoista vuotta jäljessä.

Rayman Origins on tasohyppelypeli, joka sijoittuu rakastettavan sädemiehemme maailmaan, ja jota voi pelata joko yksin tai yhdessä yhdestä kolmeen kaverin kanssa. Minulla kun ei liiemmin noita kavereita ole...tai korjaan; minulla kun ei liiemmin noita samanlaisia pelejä pelaavia, samassa kaupungissa asuvia kavereita ole, täytyy minun luultavasti tahkota peli yksin läpi. Ainakin ensin. Tätä siis odotellessa!


Mietin myös vaihtoehtoa siitä, että tekisin vähemmän täydellisestä pelaamisestani videoita, joka ehkä antaisi lisäarvoa ja -ulottuvuuksia varsin teksti- ja pelikuvapainotteiseen blogiimme. Videot linkitettäisiin RAGEQUITin youtube-channelilta (joka muuten on jo tällä hetkellä täyttä totta, joskin vain hyvin vaiheessa) blogiin lisämateriaaliksi, eli siis tekstin ohelle.

Videoiden kielestä olen kamppaillut itsekseni jo pitkään. Suomi vai englanti? Videot tuntuisi luonnolliselta tehdä englanniksi varsinkin kun ne olisivat youtubessa, mutta blogin vaikutus saa minut kyseenalaistamaan valintaani. RAGEQUIT on kuitenkin suomenkielinen blogi, joka käsittelee suomalaisten naistenalkujen käsitystä pelimaailmasta. Englanninkielisillä videoilla kuitenkin tavoittaisin myös pelimaailmasta tuttuja kavereitani, joiden kanssa puhun vain englantia. Kompromissistakaan en tiedä. Olisiko hassua, jos osa videoista olisi suomeksi ja osa englanniksi? Minusta tuntuu siltä.
                                          - Kaipaan siis aiheeseen liittyen kommentteja! Mitä mieltä te lukijoina ja mahdollisina katsojina olisitte? Kumpi miellyttäisi korvianne, vai olisiko vain parempi jättää koko video-hömpötys toisille, asiaan paljon enemmän perehtyneille gamereille (en.gamer)?  
read more

torstai 22. elokuuta 2013

Lara Croft ja valon vartija



Lara Croft and the Guardian of Light on taas vähän vanhempi (2010) peli, josta pidän edelleen etenkin sen moninpelin vuoksi. GoL ei varsinaisesti jatka Tomb Raidereita, vaikka haudanryöstely on pääosassa GoLissakin, vaan on itsenäinen pelinsä täysin Tomb Raidereista eroavan pelimekaniikkansa ansiosta. Haudanryöstöjen mukana tulee tunnetusti bonuslahjana kirous tai kaksi, joka tällä kertaa tarkoittaa koko haudanryöstön ryssiviä rosmoja ja heidän herättämäänsä maailman tuhoa havittelevaa herra Xolololothia (oikeammin Xololtl, Xlotl, öh... Xolotl). Xolololololoth on siis pysäytettävä keinolla millä hyvänsä, ja kah! Kirous triggeröi myös kivisen maya-soturi Totecin heräämään henkiin, sillä hänen tehtävänsä on suojella maailmaa juurikin tältä kiroukselta. Kuinka kätevää. Yhdessä siis kohti Xolololololololothin ansoja ja hänen tuhansia pikkuörvelöitään!

Jore siis käväisi tässä taannoin uudessa kämpässämme vierailulla, ja sadepäivän ratoksi päädyimme pelaamaan multiplayna Laran seikkailuja xboxilla. Olemme aiemminkin hakanneet peliä hetken, joten kontrollit vaativat vain pientä kertausta ja ideakin oli jo alusta asti selvillä, ja koska vierasprofiilillamme ei ollut kukaan muu Laraa pelannut, saimme jatkaa samasta kentästä, johon aikoja sitten jäimme.

Korostan, että YLEENSÄ olen todella reilu pelikaveri, enkä ahnehdi pelikavereiltani tappoja tahi pisteitä. Tämä siis 96% ajasta. *Haistetutoveri kommentoi: Aijaa?! :D* Tällä kertaa meillä kuitenkin virisi jossain vaiheessa Joren kanssa leikkimielistä kisailua toisiamme vastaan, jossa kumpikin yritti saada tapoista tippuvat jalokivet takataskuumme keinolla millä hyvänsä. Nämä keinot tarkoittivat käytännössä pommien ilotulitusta ja räjäyttelyä toisinaan myös oman hengen kustannuksella. En tiedä teistä, mutta minusta tämä oli paljon hauskempaa kuin reilu peli - varsinkin kun itse on jo pelannut kyseisen pelin
läpi kertaalleen, ja on tiedossa, että emme voi tämänkertaista sessiotamme päättää pelin loppuun. *Terve kilpailuhenkisyyshän on tunnetusti hyvästä. Niin kauan kunnes oma henki menee.*

Lara kuitenkin tarvitsee vierelleen tässä seikkailussa  haistelutoverin *tässä tapauksessa myös haistattelutoverin*, eikä kisailua voida jatkaa loputtomiin, mikäli haluaa saavuttaa kaikki upgradet ja saavutukset. Viimeistään erilaisissa puzzleissa keskinäinen kisaaminen on unohdettava, sillä nämä palapelit vaativat ratkaisemiseensa vankkaa tiimityötä. Taitojen harmoniassa pelaajat osaavat käyttää Laran köyttä ja Totecin keihäitä tavalla, ettei yksikään piikki tapa ketään, eikä yksikään ovi jää aukeamatta. Totec on liian painava omille keihäilleen, eikä Lara kaikkilaupiaskaan voi kävellä omalla nuorallaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että melkoinen muskelimörssäri Lara on, sillä jaksaa kannatella arviolta vajaa satakiloista kaveriaan pitkiäkin aikoja ilman ähinää ja puhinaa. Tissitkin ovat aikaisemmista seikkailuista pienenneet. Syytän steroideja. *Mut fitness ja bodybuilding on nyt naistenkin keskuudessa isoa huutoa. Jos Lara alkoi jossain välissä bodaamaan, tissit kutistu ja haukkarit kasvoi. Seuraavassa pelissä näemme Laran bikinifitness -kisoissa.*


Gameplay eroaa Tomb Raidereista uuden multiplayn lisäksi kuvakulmallaan, joka perus peppukameran sijasta onkin sijoitettu yläviistoon. Tämä tietenkin antaa paljon sijaa multiplaylle ilman halki-poikki-pinoon halkaistuja näyttöjä. Ja henkilökohtaisesti pidän siitä. *Paitsi silloin kun molemmat ovat ruudun ääripäissä ruudun reunan ja vihollisten välissä eikä mihinkään päin pääse pakoon.*

*Kaiken kaikkiaan varsin hauska peli. Kuolemisista ei juuri rokoteta kun parin sekunnin päästä voi respawnata kaverin luo. Paitsi tietenkin jos molemmat kuolevat yhtäaikaa. Tämä jos mikä mahdollistaa viihdyttävän pikku jäynän tekemisen kaverille (Hups, hehe, mites se köysi tuollalailla pääsi irtoamaan?). Puzzlet vaativat ajoittain paljonkin ajatustyötä, mutta tarpeeksi luovana ne voi ratkaista useammallakin eri tavalla. Meidän tyyliimme siis vaikeimman kautta. Mukavaa sadepäivän viihdettä kahdelle.*


read more

perjantai 9. elokuuta 2013

Massa-vaikutus 2 ja pelastettu galaksi.

Massaa pukkaa taas! (Spoilervapaata tekstiä)

Eipä se tämäkään pelin kertaalleen pelaaminen pitkään vienyt (huom. Joren teksti Mass Effect - auttamattomasti liian lyhyt), kun päihitin finaalikentän ja sitä myötä juonellisen osuuden pelistä pyöristeltynä ajassa 24h. Ennen finaalia kerkesin kyllä skannaamaan muutaman planeetan ja riistämään luotaimillani niiden luonnonvarat itseni käyttöön, jotta saisin käyttööni parhaat ja kätevimmät upgradet. Nopeamminkin olisin siis voinut edetä. Juoni on nyt kuitenkin läpäisty, mutta pelin läpäisyyn vaaditaan joidenkin pelaajien mielestä juonen kertaalleen pelaamisen lisäksi sen läpäisy useampaan otteeseen.

Itse voin sanoa nauttineeni ME2:n antamasta pelielämyksestä. Pelissä voi sopivissa määrin vaikuttaa itse pelin kulkuun varsinaisen juonen silti pysyessä samana antamassa pelille rakennetta. Keskusteluissa tehtävät päätökset tasapainottavat ja rauhoittavat muuten hyvin dynaamisille taisteluille perustuvaa peliä, eikä missään vaiheessa tule tunnetta, että nyt ollaan taas keskusteltu puolivuosisataa tai että toinen toistaan seuraava taistelu veisi vain iän ja terveyden. Harvemmin yksikään peli saa minut sidottua keskittymään tunti toisensa jälkeen peliin niin intensiivisesti kuin mitä ME2 sai.


Pidin myös siitä, että mahdollisimman vaivattomaan taisteluun vaadittiin tasapainoinen ryhmä, joka pystyisi käyttämään niin biotic kuin combat-kykyjään sopivassa määrin. Esimerkiksi keskustelimme taannoin Elenin kanssa yleisimmistä ryhmävalinnoistamme, ja biotic/combat-Vanguard Elenin vakioryhmään kuului sniperia ja techia, kun taas minä tech/combat-Infiltratorina luotin siihen, että liittolaiseni voivat voimillaan vaikuttaa useampaan viholliseen (biotic) ja selviävät hengissä (combat) kun minä naputtelen kauempaa vihollisia sniperilla alas. En henkilökohtaisesti pitänyt siitä, että joutuisin kokoajan vahtimaan lähellä vihollisia taistelevia liittolaisiani Med-pack valmiina. Myös käytettävien aseiden ja voimien tasapaino on sulavassa pelissä  kohdallaan. Esimerkiksi henkilökohtaisesti vaikeimpien vihollisten, ryhmässä hyökkäilevien Huskien ja
 Husk, josta luulin näkeväni unta muutaman
adrenaliiniryöppyisen taistelun jälkeen.
Abominatioiden, tappaminen olisi ollut hurjasti paljon vaikeampaa, jos ryhmässäni olisi itseni lisäksi ollut toinen Sniper/Assassin-tyyppi.

Ryhmän tasapainoisuuteen pystyi vaikuttamaan myös sillä, että sai liittolaiset puolelleen ja vapautettua näin lisävoimia käyttöön. Hahmojen luoton sai itselleen, mikäli onnistui suorittamaan heidän antamansa hahmokohaiset tehtävät. Kaikkien hahmojen samanaikaisen luoton pystyy kuitenkin saamaan vain riittävillä Renegade/Paragon-pisteillä, sillä miehistössä voi esiintyä eripuraa, joita ei voi ratkaista kompromissiin ilman lisärepliikkejä. Esimerkiksi itse jouduin uhraamaan yhden miehistön jäsenen luottamuksen, jotta saisin toisen pysymään luottomiehenäni. Tämä täytyy korjata tulevaisuudessa.

Toinen asia, jossa epäonnistuin, oli romanssin aikaansaaminen. Säästin Shepardiani tietylle hahmolle ja friendzonetin muut, mutta jokin meni pieleen, ja tulinkin itse friendzonetetuksi. Auts. Suurin menetys koko pelissä, vaikka uskottelen itselleni että nyt olen vain jedin kaltainen überhyvis, joka uskoo siihen että intohimo on vain asioiden tiellä. ("There is no passion, there is serenity.")

Jedeistä puheen ollen; pelimekaniikka muistutti minua dynaamisia taisteluja lukuunottamatta hyvin vahvasti Star Wars: Knights of the Old Republicista (2003), eikä ihme, sillä molemmat pelit ovat BioWaren kehittelemiä ja esimerkiksi pääkirjoittaja on ollut molemmilla peleillä Drew Karpyshyn. Vaikka KotoR II: The Sith Lordsilla ei ole yhdistäviä linkkejä ME:ihin, keskustelumekaniikassakin oli selviä yhtäläisyyksiä. Täytyy tietysti ymmärtää, että toimivaa konseptia ei tarvitse keksiä uudelleen, eikä toimivia ratkaisuja ole äärettömästi, joten tietynlaista samanlaisuutta on samankaltaisissa peleissä odotettavissakin.

On myös muuten ilmeistä, että maailmangalaksin pelastus -operaatioon vaaditaan aina yksi besserwisser bitch, jota ME2:ssa edusti Miranda ja KotORissa Bastila. Vahvoilla alfanaisilla on pelien alussa pahanlaatuinen asenneongelma, joka kyllä lievenee pelin edetessä (mutta on silti kokoajan läsnä). Molemmat ovat myös tavoitteena saada miespuolisten päähenkilöiden käsivarsille ja ehkä vähän enemmänkin.

[[Spoileralert (KotOR & ME2): Pelkäsin koko juonen ajan, että ME2 pettäisi luottamukseni sen suhteen, että yhtäläisyydet Mirandan ja Bastilan välillää eivät jäisi vain asenneongelmaan, vaan joutuisin jossain vaiheessa taistelemaan Mirandaa vastaan. KotORissa kun ärsytti suunnattomasti, kun mahdollisimman kovaksi kehitetty Bastila olikin yhtäkkiä vastassasi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Miranda yllätti positiivisesti haistattamalla Illusive Manille pitkät ja asettumalla Shepardin selän taakse. Spoileralert päättyy]]

**

Ehdottomasti suosittelen ME2:sta kaikille pelaajille. Monipuolisuutensa vuoksi jokaiselle löytyy varmasti jotain, joka pitää tämän kiinni pelissä. 


Peli on ehdottomasti lempipelejäni, ja seuraavaksi metsästän muutkin osat käsiini.
read more

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sepustusnautit, away!

Jokunen vuosi sitten pikkuveljeni pelasi Nintendo DS:llään Scribblenautseja ja kertoi, että pelissä tuli ratkoa ongelmia kirjoittamalla sanoja. Tällöin en ideasta hirveämmin innostunut, vaan kuvittelin, että kyseessä oli lapsille suunnattu peli, jota käytettiin kirjoittamisen oppimiseen. Hauska idea kylläkin. Alkuvuoden puolella törmäsin Scribblenautseihin kuitenkin lyhyellä aikavälillä sekä kolutessani Steamin storea että katsoessani Pewdiepien playthrough-videoita. I was hooked. Minun täytyi saada tuo ihmeellinen kirjoituspeli.

Steamin storessa Scribblenauts Unlimited maksoi kuitenkin vajaat 30 euroa, johon minunlaisellani saidalla itaruudella ei ollut varaa. Ei sitten millään. Steam on kuitenkin tunnettu alennuksistaan, joita saattaa tipahdella alennuskausien ulkopuolellakin työviikon turmioksi tai viikonloppujen iloksi. Yhden tuollaisen alennuksen ohitin lahjakkaasti, vaikka Mikko blogissaan siitä ilmoitti. Kesäkuussa kuitenkin sain pelin käsiini. Aww yiss.



Scribblenautsissa tosiaan juoni perustuu siihen, että siskosi on muuttumassa kiveksi, sillä vanha velho on noitunut hänet muutamien "hyväntahtoisten" keppostelujenne vuoksi. Kiveksi muuttumisen voi estää vain keräämällä tähtiä ja tähdenpalasia, joita saa suorittamalla hyviä tekoja ympäri karttaa. Tekoja suoritetaan maagisella vihkosella, johon kirjoitetut asiat voidaan herättää henkiin. Ihmeellinen vihko tunnistaa vakuuttavan määrän sanoja, joihin lukeutuvat myös mm. Cthulhu ja Fast Flying Ridable Chocolate Cookie. Erisnimiä vihkonen ei ymmärrä, mutta joitain itselle kivoja hahmoja saa ladattua käytettäväksi Steamin workshopista.


Varsinaisen tarinan päihittämiseen minulla meni reilut viisi tuntia, sillä vaikka osa tehtävistä oli vaativampia ja joitain sanoja oli mielenrauhan saavuttamiseksi katsottava sanakirjasta, olivat suurin osa tehtävistä melko yksinkertaisia. Itseäni päätin kuitenkin jossain vaiheessa peliä haastaa pyrkimällä välttämättään kaikista helpoimpia ratkaisuja. Tarinan päätyttyä minulla oli kuitenkin vielä monta kenttää pelaamatta, sillä olin tunnollisesti käynyt jokaisen kentän loppuun saakka ja kerännyt kaikki mahdolliset tähdet ja tähdenpalaset. Kaikkien kenttien läpi pelaamiseen meni puolestaan yhteensä n.8 tuntia. Mutta eipä siinä vielä kaikki! Jotta Steamissa saisi avattua kaikki saavutukset, on kaltaiseni achievement-whoren tehtävä vielä lisää töitä löytääkseni vihjaillut esine-tähdet. Tämä siis tarkoittaa sivukaupalla vihjeitä, joiden perusteella sinun tulee luoda esimerkiksi pääsiäispupu-asu ja tanssia siinä. Osan näistä tähdenpalasista on voinut juonellisen pelin aikana vahingossa jopa tehdäkin, joten täysin kaikkia ei tarvitse saavutuspäissään väkisin vääntää. Tapauksessani suuren osan kylläkin.

Scribblenauts Unlimited on hauska pikkupeli niille, jotka eivät pelkää haastaa mielikuvitustaan! Tuntikausiksi siitä tuskin hupia saa, vaikka kentät voikin nollata ja pelin pelata läpi niin monta kertaa kuin jaksaa ja haluaa. Ehdoton hankinta rennompien pelien ystäville.


Nyt markkinoille on tulossa myös Scribblenauts Unmasked, joka perustuu DC Comicsien maailmaan!

read more
Blogger Template by Clairvo