 |
| BOJOING. |
OO ÄM GEE, TYTTÖPELAAJA. TISSIT. Siis pelaaja, jolla on tissit, joilla voisi syöttää vauvaa. Ermahgerd. Mikä shokki. (Vai onko?)
Pyrin yleensä online-pelejä pelatessani välttelemään tyttöyteni ilmoille kajauttamista. Tämä ei johdu siitä, että tapahtuisi se paljon parjattu "Omg are you hot?"-efekti, sillä se on harvinaista ainakin peleissä, joita minä pelaan. Tuntuu, että nykyään on jollain tasolla POP olla gamer girl. Tytöt postaavat sosiaaliseen mediaan kuviaan, joissa XBoxin padi toimii ravitsevana välipalana tai pikkuhousujen sensuurina. Ja sitten on ne tytöt, jotka melskaavat siitä kuinka "This is not a gamer girl, THIS is a gamer girl" ja puolestaan postaavat usein vielä piirretyn kuvan, jossa he ovat ärsyyntyneitä saamastaan huomiosta, tai jossa huudetaan konsolille kirosanoja kuin viimeistä päivää. Either way, molemmat mielikuvat pistävät hyytävän kylmäväreen kulkemaan selkäpiitäni pitkin.
 |
| Om nom nom, you hungry? |
En koe sitä häpeäksi, että pidän peleistä. Olen kasvanut poikien kanssa, jotka molemmat ovat pelien massakuluttajia ja jotka päivittävät koneitaan useammin kuin luulisin kenenkään lompakon sitä kestävän. Pelit ovat osa arkeani, se on minun päivän Salkkarini tai ajoittainen kirjan lukeminen. Tai en minä tiedä mitä ihmiset, jotka eivät pelaa, tekevät. Käyn minäkin salilla ja kuntoilen, luen kirjoja, katson elokuvia ja käyn ulkona, mutta silti minulle jää aikaa pelaamiseen. En siis miellä pelaamista salaisuudekseni, mutta en sitä koe myöskään velvollisuudekseni huudella ympäriinsä. Ehkä vain hakaan ylipäätään itseni luokittelua vastaan, ehkä se on jotain syvällisempää vihaa tyttöyteen. haha
 |
| Sen täytyy siis hei olla joko tai. Kumpi olet? |
Toki kuten kaikki ihmisyyden alalajit, myös tyttöpelaajiin liittyy hirvittävästi ennakkoluuloja, joista jo pari aiemmin mainitsinkin. Minua ärsyttää, että minut voitaisiin liittää mihinkään niistä. En ole obeesi tonnikeiju, jonka pelivarustukseen kuuluu kokis ja sipsit, enkä ole padiani lutkuttava bimbo, joka yrittää hyötyä tisseistään jokaikisessä tilanteessa. En myöskään koe kuuluvani niihin himopelaajiin, niihin oikeisiin tyttönörtteihin, joiden olemassaoloa ei kai voi oikein mitenkään havaita. En pelaa Codia, joten en kai ole siihen cooliin tyttö-kastiin kuuluva, mutta enpä juuri pelaile sitä ostaamani Simsiäkään, niin otapa tässä nyt asioista selvä. Pistää vihaksi, jos taitojani aliarvioidaan siksi että olen tyttö, mutta ärsyttää myös, jos minua autetaan. Se on ainakin varmaa, että olen nainen, eikä minua siksi kai voi koskaan täysin miellyttää.
Kaikista varmin ratkaisu pysyä tyytyväisenä on olla hiljaa (paitsi Teamspeakissa) ja antaa ihmisten luulla mitä luulevat. Rhubarbarian voi olla kuka tahansa.
"It's not who I am underneath but what I do that defines me."
- Batman
read more