Mitenkähän tämänkin nyt selittäisi kuulostamatta ihan nuupiolta...Olen tähän mennessä pelannut LEGO LotRin tarinamoodissa yhden ja saman kentän kolme kertaa "läpi", mutta seuraavalla kerralla peliä aloittaessani huomaan, että olen edelleen pelaamassa kyseistä kenttää.

What the actual fuck?

Noh, selitys oli varsin yksinkertainen. Lego LotRissa pelattavat kentät ovat yleensä hahmokohtaisia, mutta Dead Marsh-kentän jälkeen (ennen siis varsinaisesti jakson päättymistä) vaihdetaan pelihahmo hetkellisesti Faramiriin. Tässä kohdassa olen siis kiireissäni kämmännyt ja läimäissyt pelin kiinni. Tämän kohdan olen siis nähnyt tähän päivään mennessä jo neljä kertaa, kun eilen lopulta pelailin peliä pidemmälti eteenpäin.

Tallennuspaikkojen etsiminen ja odottaminen peleissä on yleensäkin yksi haasteista. Toki muistan vielä ajan, että jos kuolit, niin koko peli piti aloittaa alusta. Kas, siinäpä vasta jännitysmomenttia. Pelin täysin alusta aloittamisen pystyi välttämään tasojen lopuista saaduilla koodeilla, jotka näppäilemällä pääsi siirtymään tietylle tasolle. Näin toimi muun muassa Amigan Superfrog, joka oli ensimmäinen koneella pelattava peli, johon hurahdin. Nykyisin onneksi tallennuspaikkoja on kesken pelinkin, vaikka joskus tuntuukin, että kahden tallenuspaikan välillä on aivan liikaa pelattavaa.

Pelien parhautta Amigalla!

Arkham City on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kiireessä parhaimmillaan sananmukaisesti kyttää oikeaa alanurkkaa, jotta näkisi siellä pyörivän automaattisen tallennuksen. Eihän kukaan voi etenemistään heittää hukkaan, sillä se tallennus piste saattaa olla ihan nurkan takana? Ja ihan eihän mitään pahaa tapahdu, jos vähän pelaa ihan vähän eteenpäin. Ihan vähän vain.

EDIT: Jos kaipaa pelilleen tallennuskohtien puolesta haasteita, suosittelen kokeilemaan peliä nimeltä Realm of the Mad God, jossa peli täytyy kuoleman jälkeen aloittaa TÄYSIN alusta. Mahdollisesti eri hahmoluokalla. Steamiin tämän free-to-play pelin saa osoitteesta  http://store.steampowered.com/app/200210/. Enjoy!

Missä pelissä sinä olet kohdannut pisimmät, hermoja raastavimmat tallennusvälit? 


***
Huomionarvoinen asia on myös se, että lisäsin yläpalkkiin Check these out!-osioon kuopiolaisen kentlemanni Mikon Mikkoakin kiinnostaa-blogin sekä Lassin Peliaika-blogin. Käykäähän tutustumassa! read more

Kuten jo aiemmin kerroin, en pidä peleistä, jotka sitovat. En osaa sitoutua. Eräänlainen sitoutumiskammo kai tämäkin. Aiemmin kerroin lopettaneeni World of Warcraftin koska en jaksanut juosta uuden gearin perässä ja aikatauluttaa elämääni pelin perusteella. Vaikka miellän itseni pelaajaksi, tunnen olevani myös monta muuta enemmän ja vähemmän stereotyyppistä ihmistyyppiä samassa ruumissa, enkä tämänvuoksi tunne luontevaksi määritellä itseäni pelkkien pelien kautta.

Tiedän, että olen aiemmin puhunut Dotan puolesta sen ajasta riippumattomuuden takia. Noh, nyt olen jälleen saanut kokea parin viikon pelaamattomuuden jälkeistä kiroutta Dotassa, kun helpompikaan peli tai hero ei tunnu rullaavan. Vaikka Dotassa aloitetaankin joka pelissä täysin alusta, eikä sinulla kerry henkilökohtaista kokemusta kuin omassa päässäsi (a/n: toisin kuin League of Legendsissä), tietynlainen tatsi (en. touch) häviää vakionopeudella. Jos tätä tatsia ei pidä yllä, sen joutuu kasaamaan uudelleen täysin nollasta. Fysioterapeuttisena esimerkkinä tätä tatsia voisi verrata vähän niinkuin lihaskuntoon ja kestävyyteen. Jos joudut viikoiksi vuodepotilaaksi, etkä kykene ylläpitämään kuntoasi, voin luvata, että lenkille lähtö on vuoteesta eroon päästyäsi erittäin tuskaista. Mitä paremmassa kunnossa olet kuitenkin ollut ennen tätä välivaihetta, sitä paremmassa kunnossa pääset jatkamaan välivaiheen päätyttyä. Ja mitä kauemmin olet vuoteen omana, sitä enemmän kuntosi laskee ja lihakset katoavat.

Tämän nimenomaisen syyn vuoksi pidän esimerkiksi Batmanin kaltaisista peleistä, joita voit pelata juuri silloin kun haluat ja niin kauan kuin sen hetkinen aika antaa myöten. Batmanissakin tauko luultavimmin näkyy, mutta se ei heijastu aivan samalla tavalla peliin, kuin hyvin anteeksiantamattomassa Dotassa. Puhun edelleen Dotan puolesta, mutta vain mikäli olet valmis kohtaamaan sen faktan, ettet tauon jälkeen ole samassa tatsissa kuin mitä lähdettyäsi olit. Tietynlaisena perfektionistina se ei ole minun juttuani, ja komraadini joutuvat jokaisen tauon jälkeen kuuntelemaan loputonta ärtymystäni siitä, miksi ylipäätään pelaan tällaista peliä, kun en osaa mitään. Hatunnosto niille, jotka sitä jaksavat kuunnella ilman että ärsyyntyvät itse minuun yhtäpaljon kuin minä pelaamiseeni.

Lilnyellow has 4 minutes left to reconnect.

Lilnyellow has 3 minutes left to reconnect. 

Lilnyellow has 2 minutes left to reconnect. 

Lilnyellow has 1 minute left to reconnect.

Lilnyellow has left the game. This game is now safe to leave.

Tämä veikko sai päreeni palamaan edellisessä pelissäni /RAGEQUIT.

Oh, hyvänä sitoutumiskammo-esimerkkinä on muuten tuossa ylimpänä näkyvät piirrustukseni, jotka ovat jääneet kesken jo aikoja sitten. Aikaa tietokoneella? Pyh. Ei ainakaan tehden jotain järkevää.

read more

Mitä silloin tehdään, kun poikaystävä lähtee viikonlopuksi kertausharjoituksiin? Vastaus: Käytetään illat hyväksi ja pelataan aamuyölle saakka.

Viikonlopun mittainen pelimaraton ei suurista suunnitelmistani huolimatta toteutunut aivan kuin ajattelin. Etenkin lauantaipäivän hyödyntäminen luisui nörtti-lomasta normaaliin viikonloppuun: ruuanlaittoon, kahvittelemiseen ja treenaamiseen, ja öiden läpi pelaaminen pysähtyi viimeistään kahdelta yöllä, kun peliseura väsyi ja halusi päästä nukkumaan.

Siitä huolimatta, etten turruttanut pakaralihaksiani puolikuolioon tai kasvanut kiinni työtuoliini, sain pelattua useamman pelin Dotaa kuin aikoihin yhteensä. Smurffi-accounttini voittoprosentti on noussut tasaiseen tahtiin ylöspäin, vaikka täysistä nuupioista on päästy eroon.Voitot vaihtelevat äärimmäisen helpoista (ja usein ragequittaajia sisältävistä) peleistä niihin, joissa saa oikeasti tehdä vähän töitä. Suurimmasta viikonlopun peliporukan ongelmasta, liian hitaasta pelaamisesta, päästiin myös viimeistään viimeisimmässä, todella hilkuille päässeessä pelissä eroon, vaikka jo kertaalleen lähdin katastrofaalisesti alkaneesta pelistä kesken vain tullakseni takaisin muutamaa hetkeä myöhemmin.

Apuvälineenä voittoihin oli varmasti myös löytämäni Dota Edge, joka auttaa tiimiäsi löytämään oikeat counterit vastustajan tiimille. Nyt joku mölähtää siellä että smurffi JA Dotaedge, onko ihmekään että te voitatte? Tähän vastaan että Dotaedgelläkään ei ihmeitä tehdä ellei counteroivia abilityjä osata käyttää oikeisiin vastustajiin ja oikeaan aikaan. Tietenkin se auttaa, ja itse koen sen erittäin opettavana, kun samalla miettii, että miksi näin on, mutta loppujen lopuksi se antaa vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan.

Muita viikonlopun pelejä olivat Arkham City ja normaalia tapahtumarikkaampi Minecraft, johon loimme Elenin kanssa uuden serverin. Muutenkin olisin toki voinut olla yksin aktiivisempi täyttääkseni viikonlopun peleillä, mutta yksin pelaamisesta on tullut muutenkin tällä hetkellä kotona yksin kykkivälle meikälle tylsempää kuin tavallisesti. Tästä syystä myös blogi on ollut hieman normaalia hiljaisempi viime aikoina, sillä olen pelannut lähinnä vain Dotaa (sillä seuraa siihen on riittänyt), eikä siitäkään loputtomiin sisällöllisesti merkittäviä postauksia saa aikaiseksi. Järkevämpää olisi vain nauhoittaa pelejä, mutta tähän keksin niin monta vasta-argumenttia, että se ei ainakaan toistaiseksi tule toteutumaan. read more

Batman on kohta taas kaikkien huulilla konsoleilla ja monet bloggaajat ovat sen jo nostaneet palstoilleen. Syksyllä ilmestyvä Batman Origins jatkaa Arkham-pelisarjaa yhä isommin ja toivottavasti myös yhä näyttävämmin, vaikka Warner Brothers Games Montreal onkin ottanut puikot haltuunsa Rocksteadylta.

Toistaiseksi lokakuuksi lupailtu Batman Origins on tavallaan Arkham-sarjan prequel, kun peli sijoittuu aikaan vuosia ennen kuin Arkham Asylumin vangit vapautettiin riehumaan rauhassa koko Arkham Cityn alueella, ja kun Lepakkomies oli aloittelemassa uraansa lainsuojattomana lain kourana.

Paljoa ei vielä pelistä ole julki, mutta yleisessä tiedossa on, että Black Mask on asettanut Batmanin päästä palkkion, ja alamaailman kahdeksan kovinta salamurhaajaa ovat ottaneet tehtävän omakseen. Huhuja on myös, että pelattava kartta laajenee Gothamin vanhakaupungin (Arkham Cityn) lisäksi myös pilvenpiirtäjien sävyttämään uuteen Gothamiin, joka tekisi pelattavasta alueesta noin kaksinkertaisen Arkham Cityyn verrattuna ja jopa viisinkertaisen Arkham Asulymiin.

Tekijän muutoksesta huolimatta peli jatkaa ilmeisimmin samalla pelimoottorilla, eikä esimerkiksi taistelu- tai gadget-puolella ole luvassa suuren suuria muutoksia. Mitäpä sitä suotta pyörää uudelleen keksimään. Arkham-pelisarja on kuitenkin onnistuneimpia supersankari-pelejä, ja mitä olen videoita nähnyt, Warnerilla tämä tiedostetaan ja sitä kunnioitetaan. Nähtäväksi jää, mitä käy. Itse olen ainakin innoissani.

Lisää tietoa tietoa löytyy mm. osoitteesta: http://www.gameinformer.com/p/arkhamorigins.aspx read more

Mietitäänpä hetki kaikki yhdessä Batmanissa esiintyviä hahmoja, joilta Batman saa säännöllisin ajoin turpaansa ja päinvastoin:
read more

And when you fail to solve them and lie blubbering like an ignorant child on the floor, you will know, that the Riddler is better than you!

Ahhh, Riddler, Arvuuttaja, Irvileuka, Edward E. Nigma.

read more

BATMAN: Arkham City

Sain joululahjaksi pikkuveljeltäni Batman: Arkham City -pelin Xboxille. Vielä en ole huimasti kerennyt sitä kämpillä pelaamaan (main storyline 4%), kotonakin kerkesin suorittamaan vain muutaman prosentin enemmän.

Jo nyt olen kuitenkin tykästynyt peliin. Pidän kovasti siitä, että taistelukohtaukset voi (ja kannattaa) pitkälti suorittaa hiljaa hiipien ja varjoista hyökkäillen. Perustaistelu tuntuu heti melko monotoniselta, mutta käsittääkseni sitäkin voi vähän monipuolistaa opettelemalla oikeasti käyttämään comboja. Tällä hetkellä minun pelaamiseni on lähinnä sitä sokeaa nappien hakkaamista ja vihollishyökkäysten counteroimista. Vapaa roamaaminen kaupungilla tehtävien välissä on mukavaa, varsinkin kun kaupunki on nätti kuin sika pienenä. Lisätehtävät ja side-storyt takaavat uskoakseni sen, ettei pelaaminen lopu ihan heti kesken.

Odotan innolla sitä että asennan tuon kakkoslevynkin ja pääsen pelaamaan Kissanaisella. Haluaisin vain ensin pelata koko roskan läpi kertaalleen Batmanilla. Olen tällä hetkellä (SPOILER ALERT) kerennyt tapaamaan jo kuolemaa tekevän Jokerin, saanut tartunnan ja lähtenyt etsimään Mr.Freezeä parannuskeinon perässä.

Ei siis todellakaan mitään ihmeellistä vielä, mutta kylläpä tämä tästä. Hitaasti mutta varmasti. read more