Pokémon Go:sta puhuu tällä hetkellä kaikki. Lehdet, radio-ohjelmat, blogit, you name it. Mutta koska minullakin on asiasta sanottavaa, avaan itsekin sanaisen arkkuni. 

Latasin itse Pokémon Go:n ehkä noin puoltatoista päivää ennen virallista julkaisua Suomessa, samaa reittiä kuin rakas blogikollegani Jore. Kokemukseni tästä mobiilipelien tämän hetkisestä kuninkaasta ovat pääosin positiivisia; se kannustaa liikkumaan (vrt. teksti Fysioterapeutin sisäinen kriisi pelaamisesta.) ja on pullollaan sitä rakastamaani nostalgiaa. Voi sitä riemua, kun ymmärsin että Pokémon Go:n poket ovat ykkössukupolven Pocket monstereita - niitä olioita, joiden parissa kasvoin ja joiden pelikortteja pikkuveljen kanssa keräiltiin. Tuosta kaveristani poiketen minä pelasinkin Pokémonia jollain Gameboy-emulaattorilla tietokoneella, mutta pelasin silti. Pokémon on selkeä osa tämänkin naisolennon lapsuutta ja nuoruutta. Ja nimenomaan se ensimmäinen sukupolvi.

Positiivisesta luonteestaan huolimatta olen huomannut lyhyen peliaikani sisällä jo muutaman erittäin kismittävän pikkuseikan, joista aion nyt teille avautua. 

No, ne serverit nyt on jo vanha juttu, josta kaikki jaksavat valittaa. Onhan se tietysti raastavaa, että kävelylle joutuukin yhtäkkiä ilman Pokémon Go:ta. Jaadi jaa, kaikki muutkin ovat silloin pihalla, eli kukaan ei menetä salejaan koska et satu juuri nyt pääsemään gymille mittelöimään voimistasi. Tämä ei aiheuta VAS-vitutusasteikolla kuin arvon 2/10.

Toinen vanha juttu, jota en sen enemmin availe, on Pokémon Go:n massiivinen virrankulutus. Elisa itseasiassa vasta lähetti asiakkailleen (mukaanlukien ak) sähköpostiviestin, jossa se kertoi niksejä Pokémon Go:hon ja samalla markkinoi muun muassa peliin sopivaa uutta hienoa puhelinmallia JA (tattadaa!) ulkoista virtalähdettä! - Tämän miinuspuolen ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, sillä puhelinta olisi kiva käyttää johonkin muuhunkin kuin pelkkään Pokémoniin ja akkujen uudelleen lataamiseen. VAS-vitutusasteikko jälleen aika alhainen: 3/10.

Akkujen kulutukseen löysin muuten vinkin, joka voi olla tai olla olematta teille uusi, mutta jaan sen silti: Lataa kotikaupunkisi Google Maps-kartta offline käyttöön. Helpottaa hiukan kulutusta, kun puhelimen ei tarvitse jatkuvasti ladata uutta karttaa taustalla.

Nyt sitten päästään näihin pariin minun hiuksiani harmaannuttaviin seikkoihin, jotka eivät ilmeisestikään enemmistöä kuitenkaan haittaa.

Augmented Reality on hieno keksintö, siis vau! Pokémonit oikeassa maailmassa! Teoriassa ihan mielettömän hieno juttu, käytännön sovellutus vain hieman horjuu. Pokémonit ovat koostaan ja sijainnistaan huolimatta aina suunnilleen samalla kohtaa näyttöä, saman kokoisina jne. Ne ilmestyvät lenkillä kaverin selkään ja kasvavan puun rungolle. - Siis täysin ymmärrettävä seikka, mikä on varmaan aika mahdotontakin tällä hetkellä ohittaa. Itse olen kuitenkin alkuviehätyksen jälkeen siirtynyt ihan rehellisesti pelin oman taustan käyttämiseen. Rauhoittaa peliä, pitää sen mielestäni järkevämpänä ja kaiken hyvän lisäksi säästää akkua.  VAS-vitutusasteikko, kun AR onkin jostain syystä jäänyt päälle: 1/10, mutta turhauttaa kyllä 9/10.

Sitten se Grande sbaglio, tuo VAS-vitutusasteikon kovin kärki: Pokémonien kerääntyminen vain ja ainoastaan asutuskeskuksiin. Tämä ominaisuus tuli harvinaisen hyvin esille kallisarvoisen (ja ainoan) kesälomaviikkoni aikana, kun lähdimme miesolennon kanssa käymään Nordkappissa. Sillä siunaaman sekunnilla, kun poistut asutusten luota, Pokémonit katoavat kuin pieru Saharaan. Kenties tässä piilee jokin jenkkejä varten kehitelty supersuojaus ja vastuu-juttu, etteivät vain jotkin uusavuttomat kaupunkilaisurpot eksyisi monsterijahdillaan metsään ja haastaisi Nianticia oikeuteen, mutta Minun pieneen kallooni näin metsän välittömässä läheisyydessä kasvaneena junttina ei mahdu syytä sille, miksi Pokémonit eivät asuisi taajama-alueiden ulkopuolella. Pocket monstereita vilisee kauppakeskuksissa, mutta vaikka Saariselän Kiilopäällä (joka siis olisi helppokulkuisena tunturina mahtava paikka vaikka jollekin hieman harvinaisemmalle kivi/maa/lento-pokelle) ei näy ristin sielua. Tässä siis Nianticille vielä yksi kehittämisen arvoinen asia. Ei skutsissa mitään pokestoppeja tai saleja tarvitse olla, mutta ei kai olisi liikaa pyytää Pokémoneja asuttamaan samantapaisella randomilla koko karttaa, mitä se tekee kaupungeissakin?

VAS-vitutusasteikko lähentelee 7/10. Onneksi asun itse keskustassa.

Siis muistutan edelleenkin, että pidän pelistä, mutta näiden ja muiden pikkupikku bugiensa vuoksi Pokémon Go on vielä aika raakile, joka kaipaa kehittämistä. Ja varmasti Niantic sitä tekeekin, en epäile yhtään näillä suosioilla!

Tehokkaita pelipäiviä on takana allekirjoittaneella tuon Norjan reissun (eipä löytyny muuten Nordkappistakaan juuri Pokémonin Pokémonia!) vuoksi vain muutama, esimerkiksi saleille en ole vielä juuri eksynyt ja löytämäni Pokémonit ovat korkeimmillaan ~550CP luokkaa. Pelattavaa siis riittää, mutta tärkein siis ensin: 

Gotta Catch Them All!

P.S. Team Instinct ftw!

read more

Nyt kun Overwatch on julkaistu ja sitä on ehtinyt pelata sen 25-30 tuntia yhteensä betassa sekä julkaisun jälkeen, niin väkisin sitä erehtyy taas miettimään tätä tiimipelien vaikeutta. Jotkin asiat randomeiden pelikavereiden pelitavassa ja käsityksessä tiimityöskentelystä eivät aina ihan mene mulle jakeluun. Saattaa johtua siitä että olen tyhmä, tai sitten pelitovereiden käsitys elämästä ja sen tarkoituksesta poikkeaa merkittävästi omastani (42). Ja tämähän ei siis ole vain OWssa ongelma, mutta myös hyvin vahvasti esimerkiksi Dotassa ja Heroes of the Stormissa. Kertokaa mulle toki, jos seuraavista pointeista olette eriävää mieltä tai keksitte hyviä selityksiä toiminnalle, olen valmis muuttamaan mieltäni jos hyvin perustellaan.

Käsittämättömien asioiden lista noudattamatta mitään merkitysjärjestystä.

1. Ai mikä tankki?
Niin kovin monessa pelissä ymmärrys oman heron kestokyvystä ja tankin roolista tiimityöskentelyssä on sellainen, joka tuntuu usein unohtuvan. Tankkihan ei ole paljon mitään ilman damage dealereita. OW:ssa erityisesti Reinhardtin hyödyntäminen on ajoittain niin surullista katsottavaa. Reinhardtin kilpihän kestää vain tietyn määrän damagea, jonka jälkeen menee jonkinmoinen tovi ladata kilpi taas kuntoon. Miksi, oi miksi, kilpeä on niin vaikea hyödyntää silloin kun se on olemassa? Damage dealerit sooloilevat kaikki ihan omillaan silloin, kun Reinhardtin johdolla voisi painella sisään ja kilven takaa sniputtaa ainakin pahimmat viholliset (lue: Bastion) tuusan nuuskaksi. Tämän saman ilmiön olen huomannut myös ilmenevän säännöllisen epäsäännöllisesti WoWissa (Jee! Otetaan kaikki aggroa!) sekä Dotassa.

2. V*tun nyyppä-healeri kun ei osaa (healata kartan toiseen reunaan asti)!
Supportin roolin aliarviointi on ihan liian yleistä ihan liian monessa pelissä. Supportteja ei valita ja kohta itketään jos ja kun sitä ei ole. Se raukka joka ottaa support-heron saa usein myös kuran niskaansa jos tiimi epäonnistuu. Dotassa on erittäin yleistä että kielletään supportilta kaikki farmi ja parhaimmillaan ragetetaan kuin uhmäikäinen hakaten päätä lattiaan, jos support saa tapon tai ottaa last hitin saadakseen wardeja tai kengät. OW:ssa yleistä näyttää olevan se, että juostaan kaikki hajallaan omillaan, että healerin tehtävä olisi mahdollisimman vaikea. Myös etenkin WoWissa tuntuu olevan erittäin yleistä syyttää kaikesta healeria. Onneksi kuitenkin (erityisesti) healerit nauttivat kunniaa, jos peli meni hyvin. OW:ssa tämä näkyy etenkin lopun "korteissa", joissa eniten healanneet napsivat kanssapelaajilta pisteitä.

3: SOLO-YOLOLOLOLOLOLOOOOO!
Ai mikä tiimi? "YOLO! Where's the team?! This useless team."
Se että olet itse jättänyt tiimin taaksesi kartan toiseen reunaan ja kuolet siellä yksin, on ihan oma syysi. Live with it.

4. Minimap-sokeus
Dotassa niin yleistä. Karttaa ei vaan osata katsoa. Ei sen vertaa, missä viholliset on (tai vaihtoehtoisesti missä vihollisia ei ole) ja päätelmien tekeminen sen suhteen, eikä senkään, että missä tiimikaverit on. Ja se turha mapin länkytys Dotassa... Voiko olla ärsyttävämpää. Onneksi sen voi nykyään mutettaa.

5. First blood GG ja jatkuva itkeminen
Myöntäkää pois, että olette törmänneet tähän tyyppiin: ennenaikaiseen GG-yksilöön, joka kertoo tiimille jo heti alkuun, että en enää edes yritä, eikä kyllä kannata teidänkään. Tappiomielialan levittäjä ja yleensä myös muuten ilonpilaaja. Mielellään sitten asiasta syytetään muita, tai takerrutaan yhteen, satunnaisesti valittuun tiimikaveriin ja hänen pelaamiseensa. Entä jos keskittyisi omaan peliin sen sijaan että ehtisi vahtimaan ja arvostelemaan muita? Myönnän toki itsekin, että ajoittain pelistä näkee jo alusta, ettei tämä hyvin pääty, mutta en ikinä ala sitä vuodattamaan pelin chattiin. Koska se ei hyödytä mitään! Kerrankin erehdyin hyvän OW-pelin ja voiton jälkeen kommentoimaan vastapuolen tiimille että hyvin pelattu, saan vastaukseksi "STFU". Mieleen kipuaa kysymys, miksi helvetissä pelaat, jos siitä tulee noin paha mieli?

EDIT 4.6.2016
6. Kadonneen tiimin arvoitus
Tähän olen nyt muutamia kertoja törmännyt OW:ssa. Seisot yksin luotisateessa yrittäen saada payloadia liikkeelle tai pidettyä objektiivia, mutta missä on tiimisi? Välillä ruudullasi vilahtaa ystävällisen näköinen toveri, joka porhaltaa.... jonnekin. Aika loppuu ja peli on menetetty, etkä edelleenkään ole nähnyt tiimitoveriasi lähelläkään objektiivia? Mitä tapahtui? Olivatko ne vain haamuja?

Tässä tällainen vuodatus asioista, joita on pulpahdellut pintaan tässä viime aikoina.
Kertokaa ihmeessä, millaisena kyseiset asiat koette. Harmittaako tappiomielialan luojat? Entä syyllistytkö itse ajoittain johonkin, ei-niin-tiimiystävälliseen toimintaan? Oletko tavannut jotain muita rasittavia toimia kanssapelaajien osalta?

read more

Meninpä töissä mainitsemaan, että ei, "en käynyt viikonloppuna hiihtämässä, en muuta viime lauantaina tehnytkään, kuin pelasin". Arvattavastikin kommenttini herätti kahvipöydässä hilpeyttä, epäuskoista tuhinaa ja päivittelyä. Eivät kaikki näin yrmeästi suhtautuneet, mutta äännähdykseni poiki kahvin ääressä istuvilta kollegoiltani hyvää keskustelua pelaamisesta. Kaikki eivät harrastustani täysin ymmärtäneet, muutama antoi positiivista vastakaikua ja suurimmalla osalla keskustelu pysyi neutraalilla maaperällä ja he olivat lähinnä uteliaita siitä miten minä ja toinen työkaverini pelaamistamme harrastimme.

Sitten yksi työtovereistani teki sen. Otti ilmakitaran sijasta käsiinsä ilmahaulikon ja loihti kasvoilleen yhden typerimmistä ilmeistä jonka tiedän, ja vei keskustelun kymmenen vuotta taaksepäin, kun pelejä lähinnä parjattiin väkivaltaisuuteen ja aggressiivisuuteen johtavana päätekijänä. Tähänkö tämä taas meni?

Lauantai-Laru

"Digitaalisiin peleihin liitetään arkipäiväisessä keskustelussa usein vahvoja uskomuksia. Ne ovat lunastaneet aiemmin muun muassa viihdekirjallisuudelle, sarjakuville, jazz-musiikille ja televisiolle varatun paikan moraalipaniikkien kohteena . Samaan aikaan pelit hahmotetaan tulevaisuuden alana, jonka innostavaa esimerkkiä painottavat niin ministerit kuin yritysjohtajat. (1)"

Kuten olen joskus aikaisemmin maininnut, olen pitkälti jättänyt pelaamiseni toissijaiseksi mainittavaksi työpaikallani. Lähinnä se on ollut ihan sen vuoksi, että en ole kokenut ilmassa olevan mahdollisuutta sille, että pelaamistani ymmärrettäisiin terveydellisellä tasolla. Tyyliin että "kuka voi istua koko päivän sisällä?" - no minä. Eikä ole edes hankalaa. Väkivaltaisuutta ja aggressiivisuutta koskevaa argumentaatiota en kuitenkaan osannut odottaa kuulevani. Jäin tilanteessa melkein sanattomaksi.

Piti sitten tehdä vähän taustatutkimusta asiasta, ennen kuin lähtisin siitä teille tänne avautumaan. Viimeisen puolentoista vuosikymmenen ajan asiaa onkin tutkittu kiitettävin mitoin tutkimusasetelmalla "missä määrin pelaaminen aiheuttaa väkivaltaisuutta"? Muun muassa arvostetussa Psychological Bulletin -lehdessä julkaistussa meta-analyysissa oli mukana 136 aiheesta laadittua tutkimusta, joiden aineistoissa oli tutkimusryhmissä yhteensä yli 130 000 lasta ja nuorta. Analyysin lopputulemana oli pitkä lista pelaamisen negatiivisia vaikutuksia juurikin tästä tutusta liiallisen istumisen vaaroista väkivaltaiseen käytökseen, lisääntyneeseen fysiologiseen virittyneisyyteen, turtumiseen ja empatiakyvyn heikkouteen. (2) Ei mikään mairitteleva lista meille, jotka tätä väitettä yritämme karistaa harteiltamme.

KETKÄ?

Ymmärrettävästikään kaikki pelaajat eivät ole niitä, joihin nuo tutkimusten tulokset pätevät. "Nuorempi tai älyllisesti alemmalla kehitystasolla oleva hyökkää helpommin ja käyttää fyysisiä, suoria, spontaaneja ja vakavampia aggression muotoja kuin vanhempi tai korkeammalla kehitystasolla oleva. Usein reagoidaan vihamielisesti uhkaan tai provokaatioon. Tietyt fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet lisäävät yhdessä aggression esiintymistä. Tällaisiin ominaisuuksiin kuuluvat fyysinen voima ja taitavuus, nopeus, impulsiivisuus ja vallanhalu sekä statuksen tavoittelu. Väkivaltaisesti käyttäytyvällä on usein myös antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. (3)" 

Sitten voidaan myös miettiä, että johtaako jo valmis taipumus väkivaltaisuuteen ihmistä pelaamaan juuri tällaisia sotaisia pelejä, vai tekeekö pelit nimeonomaisesti meistä väkivaltaisia? Kuten rakas ystäväni ja blogikollegani sanoi, meidänkin lähipiirissä olisi aika hurjat oltavat, jos pelkästään väkivaltaisuuksien katsominen ja pelaaminen aiheuttaisivat aggressioita ja nyrkkien huitomista.
"Kaikki väkivaltaisia ohjelmia katselevat tai väkivaltaisia tietokone- ja videopelejä pelaavat eivät ryhdy todellisiin tekoihin. Valmius aggressiiviseen käyttäytymiseen riippuu siitä, missä määrin kognitiiviset ja emotionaaliset rakenteet tukevat aggressiota. Modernin aggressiontutkimuksen mukaan mikään yksittäinen tekijä ei pysty selittämään kuin vain pienen osan yksilön aggressiivisesta käyttäytymisestä. Tällaisen käyttäytymisen takana on usein kulttuurin tai alakulttuurin lisäksi erilaisia ympäristö-, tilanne-, persoonallisuus- ja biologisia tekijöitä sekä näiden yhdistelmiä (Anderson ja Huesmann 2003, Viemerö 2006)." (3) Samalla kuitenkin todetaan, että täysin ei voida olettaa, ettei peli yksittäisenäkin tekijänä voi jatkuvassa altistuksessa olla tarpeeksi tekijää aiheuttamaan väkivaltaisuutta. (2)

CS:n himopelaajat työkaverin näkemyksen mukaan. Varmaankin näin.

MILLÄ MEKANISMILLA?

"Keskeistä elokuvien ja tietokone- ja videopelien väkivallan matkimisessa on samastuminen. Mitä tehokkaampi idoli on ja mitä paremmin hän sopii ikäryhmän elämäntilanteeseen, sitä todennäköisempää on käyttäytymisen matkiminen. Tietokonepelit saavat aikaan matkimista vielä filmi-idoleitakin tehokkaammin. Tietokonepelissähän pelaaja on se, joka toimii ja eläytyy pelin väkivaltaiseen käyttäytymiseen. (3)"
Lisäksi tutkimukset tukevat väitettä, että mitä personoidumpi hahmo peleissä on (siis pystyt muokkaamaan siitä näköisesi ja/tai omaa ihannettasi vastaavanlaisen), sitä suurempi merkitys pelillä oli tunteisiin. Sitä kai samaistuu luomaansa hahmoon tiukemmin riippumatta siitä, oliko pelissä väkivaltaa tai ei. (4)

Toisaalta väkivallan siirtovaikutusta tapahtuu tutkimusten mukaan aivan samalla tasolla myös silloin, kun hahmoon ei ole minkäänlaista valtaa. Nyt puhutaan siis elokuvista ja muista videomateriaaleista sekä kirjoista, jotka harvemmin jätetään vastaavanlaisista vertailuista täysin pois. (Sparks & Sparks, 2002). (5)

***

MITÄ TEHDÄ ASIALLE?

Pelisuunnittelijalla on suurin vastuu siitä, minkälaisia moraalisia ongelmia he peleihinsä luovat, mutta vieläkin suurempi vastuu niiden vaikutuksista on pelaajalla itsellään. "Eettinen peli määrittyy sellaiseksi, joka tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden eettiseen pohdintaan ja tukee hänen valintojaan. Pohdinnan mahdollisuuksien tarjoaminen on suunnittelijan tehtävä, mutta viimekätinen vastuu pohdinnasta, tulkinnoista ja valinnoista on kuitenkin pelaajalla. (1)"

"Yhdysvalloissa sekä lastenlääkäriyhdistys että psykologiyhdistys ovat tuoneet esiin huolensa väkivaltaisten pelien kielteisistä vaikutuksista ja kehottavat vanhempia seuraamaan ja tarvittaessa rajoittamaan lasten peliaikaa. Ikärajojen noudattaminen on itsestäänselvyys. (2)"

"Aggressiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä ei voida selittää yhden tai kahden tekijän avulla, vaan taustalla on useita eri tekijöitä. Siksi emme voi selittää tällaista käyttäytymistä leimaamalla yhteiskunnan, mielenterveystyön, vanhemmat tai median syyllisiksi. Lapset ja nuoret ovat ohittaneet vanhempiensa taidot uusimman tekniikan huvikäytössä eivätkä aina pysty tai halua kontrolloida liikakäyttöä. Siksi on tärkeää, että me aikuiset kannamme vastuuta turvallisen ja rikkaan elinympäristön luomisesta. Tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset ja nuoret oppivat itsekontrollia ja taidon kypsempiin valintoihin, olivatpa kyseessä realistiset tai virtuaalitodellisuuden houkutukset.(3)"

Huomattavaa on myös, että kun etsin Googlesta tutkimuksia aiheesta, suurin osa käsitteli ainakin otsikossaan patologista, siis sairaanomaista, pelaamista ja peliaddiktioita. Tutkimuksissa nuoret viettivät ruutuaikaansa väkivaltaisten pelien ja filmien katseluun 21-45 tuntia viikossa, joka vaatii peruselämän (koulussa tai töissä käymisen) lisäksi aikalailla pelkkää pelaamista. (3) On sanomattakin selvää, että addiktiosta riippumatta siihen sisältyy lähes aina kohonnut riski väkivaltaisuuteen. LIIKA on AINA LIIKAA. Pelaamistakin. (Ja nyt muistutan että runsas pelaaminen ei välttämättä ole aina peliaddiktiota, mutta peliaddiktio sisältää aina runsasta pelaamista).

**

Mitä ennakkoluuloja te olette tavanneet esimerkiksi läheisiltänne tai sukulaisiltanne, kun puhe on ollut runsaasta pelaamisesta? Vai oletteko kenties välttyneet minkäänlaisilta ennakkoluuloilta?

**

LÄHTEET

(1)  Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2015;131(23):2253-6

Juho Karvinen ja Olli Sotamaa

Katsaus: Pelit hyvän ja pahan tuolla puolen

(2)

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2015;131(20):1908-9

Jari Sinkkonen

kolumni: Videopelit hallitsevat liian monen lapsen elämää

(3)

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2009;125(10):1027-8

Vappu Viemerö

Pääkirjoitus: Väkivaltaiset pelit lisäävät aggressiivisuutta

(4)

Journal of Experimental Social Psychology
FlashReport, 2009.06.010

Volume 46, Issue 1, January 2010
Peter Fischer
Tutkimus abstrakti: Media violence and the self: The impact of personalized gaming characters in aggressive video games on aggressive behavior

Kirjallisuutta aiheesta

1. Anderson GA, Huesmann LR. Human aggression: "a social-cognitive view". Kirjassa: Hogg MA, Cooper J, toim. The Sage handbook of social psychology. Thousand Oaks: Sage Publications 2003.
2. Anderson CA, Sakamoto A, Gentile DA, ym. Longitudinal effects of violent video games on aggression in Japan and the United States. Pediatrics 2008;122:1067-72.
3. Engström F. Koululaisen mielikuvitus ja käyttäytyminen rauhantutkimuksen kannalta katsottuna. Tampere: Rauhan ja konfliktintutkimuslaitos 1979. Tutkimuksia 10.
4. Lahtinen S. Syntipukki USA:n lasten ongelmiin löytyy mediasta. Helsingin Sanomat 8.12.2008.
5. Salokoski T. Tietokonepelit ja niiden pelaaminen. Väitöskirja. Jyväskylän Yliopisto 2005.
6. Sillantaus T. Toisessa maailmassa. Helsingin Sanomat kuukausiliite joulukuu 2008:34-40.
7. Viemerö V. Factors in childhood that predict later criminal behavior. Aggressive Behavior 1996;22:87-97.
8. Viemerö V. Varhaislapsuuden aggressiota ennustavat tekijät. Psykologia 2002;37:138-44.
9. Viemerö V. Aggressio ja aggressiivisuus. Tieteessä tapahtuu 2006;3:18-20.
10. Viemerö V, Paajanen S. The role of fantasies and dreams in the TV viewing-aggression relationship. Aggressive Behavior 1992;18:109-16.
11. Weizman-Henelius G, Viemerö V, Eronen M. Psychopathy in violent female offenders in Finland. Psychopathology 2004;37:213-21.

read more

En tiedä mikä tässä kevätauringossa on, joka aiheuttaa minun olevan entistä alttiimpi stressaamaan asioita, mutta sitä se on todistetusti jälleen aiheuttanut. Töissä on tällä hetkellä paljon vastuuta isoista asioista ja elämässä epävarmuuksia, mutta tietysti kelläpä ei olisi. Nyt minulla on kuitenkin aika, kun normaalin arjen, töiden ja lähes välttämättömän salilla ja jumpissa ravaamisen, jälkeen tuntuu siltä, ettei jaksaisi keskittyä mihinkään. Tiedätte varmasti kaikki tunteen? Se, kun sitä vain istuu nollat taulussa kotona, ehkä yrittää tehdä jotain, mutta lopputulema on aina vain osa siitä mitä valmiiksi piti tulla. Tööt. Pysäkki. Seisokki. Larulla seisoo taas.

Todellisuutta ja tämän hetkistä tunnetilaa erittäin hyvin simuloiva omakuva.

Koneelle tykkään tulla ja pelejä pelata stressin vastapainona, kuten olen jo aiemmin maininnutkin. Tällä hetkellä minulla on ongelmana kuitenkin se, että en löydä tarpeeksi laid-back -pelejä, joissa hengissä selviäminen (vrt.mein Skyrim pelaaminen) ja pisteiden kerääminen (vrt. tasohyppelyt kuten Rayman Origins) olisi toisarvoinen asia, mutta jossa ei tarvitsisi ajatella liikaa sitäkään, että mitä seuraavaksi tekisi (vrt. Minecraft). 

Lyhyestä virsi kaunis ja se postauksen tärkein kysymys: Mitä te pelaatte, kun haluatte vain rentoutua? - Suosituksia, kiitos! 

read more

Uusi vuosi, uudet kujeet. Mitään en lupaa, mutta yritän taas tehdä jonkinlaista comebackia tämän blogin suhteen. Viime vuosi kun meni hieman vastatuulessa. Ei keksinyt mitään kirjoitettavaa, ei tullut pelattua juuri mitään uutta. Sitten harrastin kaikenlaista sairastelemista suurimman osan vuodesta ja opettelin kantapään kautta, miksi juuri minun tulisi muistaa pitää huolta sieluni temppelistä, jota myös ruumiiksi kutsutaan. Lisäksi menin tyhmyyksissäni hakemaan yliopistoon, ihmeen kaupalla pääsin sinne sisään, ja nyt on sitten sekin "lysti" syömässä aikaa, joten pelaaminen harrastuksena voi olla aika tiukilla edelleenkin. Mutta yritän aina välillä saada tännekin jotain aikaan.

Jos ketään kiinnostaa, niin laitoin Steamissa broadcastin päälle, eli jos satun olemaan pelailemassa jotain steamin kautta, niin voi tulla seurailemaan (Arctic Foxx). Kunhan ette perseile, mutta ettehän te ikinä. Tosin harmi että pelaan hauskimpia pelejä (mm. Fallout 4 ja Shadow of Mordor) avokin koneella kun oma mylly kaipaa päivitystä. Broadcastissa luvassa kuitenkin esim. Dotaa, Diablo 3:sta, Minecraftia, HotSia, Skyrimiä ja jotain sellaista pientä.

Tervetuloa seurailemaan!

read more

Anteeksi, förlåt, ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua, siksi että jotta koska kun ei ole ehtinyt jaksanut keksinyt jne jne... joten on tullut aika taas jostakin avautua.

Itsellenihän sattui tässä jo parisen viikkoa taaksepäin ikävä sattuma kun aamukahvini lahjakkaasti näppikselleni kaadoin. Ja vahingosta viisastuneena melkein kaadoin uudelleen vain pari päivää myöhemmin. Hyvä minä! Tämän seurauksena yritin aina niin lahjakkaana tekniikan ihmelapsena saada näppäinten alusta puhdistettua ja rikoin spaceni. Rakkaan, rakkaan välilyöntini. Nyt on sitten aivan ÄLYTTÖMÄN kiva kirjoittaa mitään, kun ajoittain space päättää lisätä ihan vain varmuuden vuoksi muutaman sataa ylimääräistä välilyöntiä tai sitten vaihteeksi ei yhtään. Toisekseen on ihan ÄLYTTÖMÄN kiva pelata pelejä, joissa sitä spacea oleellisesti tarvitsisi. Hyvänä esimerkkinä ME3, joka tuli ostettua. Spacesta kun dashaa, suojautuu ja hyppää suojan yli, niin on aivan ÄLYTTÖMÄN kivaa hypätä suojasta keskelle hirvittävää massamurhaa kun space jumii pohjaan. Tässä myös yksi hyvä syy miksei ole paljon tullut pelailtua ja näin ollen saatua kirjoitettavaa blogiin. Ostoslistalle menee siis uusi näppis. Tällä kertaa mielellään tulen ja jään, veden, hurrikaanin, väkivallan ja ydinsodan kestävä sellainen.
Onneksipa Dotassa ei välilyöntiä tartte.


Asiasta kukkaruukkuun.
Dota 2 matseista droppaavia esineitä on nyt hetken voinut myydä Steamin community marketissa. Valitettavasti vain useamman esineen arvo ei parista sentistä yrittämälläkään nouse, mutta jokusesta raresta voi tienata jopa muutamista kymmenistä senteistä euroon. Saipa avokkini yhdestä  viisi euroa. Huonoista hinnoista huolimatta tienasin itsekin melkein vitosen ja porvarisnaisena turhamaisuuksissani käytin nämäkin tuloni vähemmän hyvin hankkimalla Crystal Maidenilleni upean vaatetuksen. Mutta pitäähän sitä ensimmäistä kunnon heroaan jotenkin kunnioittaa, eiksje?

Onsekyllä... ai että se on hiano!

P.S Tässäpä teille koukuttava peli nimeltä CookieClicker, ajan kuluksi silloin kun ei mitään muuta elämässä ole. read more

Dota2 skenessä käydään joka vuosi maailmanmestaruuskilpailut elokuussa. Tänä vuonna Internationalin päätapahtuma sijoittui Seattleen aikavälille 7.-11.8.

Dotan himohankaajista lajiteltiin erikseen jyvät ja papanat jo aiemmin kesällä aluekohtaisissa karsinnoissa, ja yhteensä 16 joukkuetta pääsi etenemään semifinaaleihin. Nyt varmaan jokainen arvaa että semifinaaleissa joukkueet taistelivat edelleen nokkimisjärjestyksestään ja pääsystä finaaliin, jonka voittajaa odotti vajaan 1,5 miljoonan dollarin sekki ja Aegis.


Tuon 1 437 190 $ nettosi tänä vuonna itselleen ruotsalainen [A]lliance.

[A] = Loda + Akke + s4 + EGM + AdmiralBulldog

Alliance voitti ensimmäisessä viiteen otteluun menneessä finaalissa vuoden 2011 mestarit Na'Vin.

Natus Vincere, Na'Vi, vei itäpuolelle Eurooppaa (Ukrainaan, Eestiin ja Saksaan) kuitenkin 632 364 dollaria lohdutusrahaa. Viiteen pekkaan jaettuna kullekin pojalle jäi tuhlattavaksi n. 126 500 dollaria (vajaa 100 000€), joten veikkaan että alle 25-vuotiaat miehenalut pärjäävät sillä hetken. Suurin harmitus tietenkin koskee rahan sijasta mestaruuteen, sillä vuoden ajan saavat nyt Alliancen pojkarnat kantaa Dota2n parhaiden titteliä otsissaan.


**
Dotaa koskevia uutisia ja tapahtumia nyt viime aikoina seuranneena on selvästi huomattavissa pelimaailman olevan vielä vahvasti miesten ja poikien leikkikenttää. Mitään vikaa siinä ei sinänsä mielestäni ole, mutta en ymmärrä miksi sukupuoli pitää nostaa e-peleissä tärkeämmäksi kuin varsinainen taito. Viime aikoina siis useat suuremmatkin joukkueet ovat koonneet mukaansa all-female-tiimin kilpailemaan tyttöjen omissa pikkupikkupinkeissä kilpailuissaan. Joku tuli jo housuilleen pelkästä ajatuksesta. Minä ajattelen vain että "Siis mitä?!".

Urheilussahan sukupuolten välinen erottelu on perusteltua, sillä mieshormonit parantavat fyysistä suorituskykyä ja niin eespäin. Urheilussakin tämä raja-aita kuitenkin kaatuu esimerkiksi ratsastuksessa, jossa sen kaikista fyysisimmän osuuden tekee parivaljakon karvaisempi osapuoli (lue: hevonen). Miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa hevostensa kilpailukyvyn mukaan. E-peleissäkään ei sukupuolella ole ainakaan toistaiseksi todistettu minkäänlaista vaikutusta pelaamiseen. Miespuolisilla pelaajilla saattaa olla enemmän tietynlaista loogista ajattelutapaa, mutta en usko sen vaikuttavan merkittävissä määrin pelaamisen ainakaan huipputasolla. Onhan loogista ja teknistä ajattelua vaativissa ammateissakin huipulla myös naisia. Työskentelemässä rinta rinnan (715517) miespuolisten kollegoidensa kanssa.

Silti nyt on huudossa ALL-FEMALE-tiimit, joista riittää silmäniloa, jos ei ruudun kautta, niin ruudun ulkopuolella. PyrionFlaxia (kts.kuva ylh) mukaillen tiimien sisäänpääsykriteereihin on varmaan kuulunut jonkinlainen mallinura...tai sitten on vain käynyt huippuhyvä nakki.

Ne kylmänväreet. Ne kylmänväreet. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, että tytöt pelaavat tyttöjen kanssa ja niitä vastaan, mutta se, että naispuoliset pelaajat laitetaan automaattisesti omaan lokeroonsa, on jotain hermoani kovasti nykivää.

Minusta olisi hienoa nähdä pari yksittäistä tyttöä mukana Dota2 kilpailuskenessä. Vain siksi, että he ovat ihan hiton hyviä.

**
Seurasitteko Internationaleja tänä vuonna lainkaan? Jos niin teit, olitko huima, ja katsoit suorat lähetykset, vai tyydyitkö seuraamaan tuloksia ja mahdollisesti katsoit muutaman tallennuksen jälkikäteen?

Entäpä mitä mieltä olet ALL-female-tiimityksistä?  read more

Vihdoinkin sain sen aikaiseksi! Saan poistaa Assassin's Creedin keskeneräisten projektien listalta!

Viimeisen lomaviikon kunniaksi olen siis päättänyt hieman raapia kasaan jokusen keskeneräisen projektini ennen kuin aloitan taas uutta. Tänään sitten, suurten ongelmien ja teknisten taistojen jälkeen, sain viimein pelattua AC ykkösen läpi. Helppoa se ei ollut. Juttuhan meni kutakuinkin näin:

Jälleen kerran samanlainen sateinen elokuun päivä Jyväskylässä, jollaisia tänä kesänä on ollut ihan helvetisti liikaa. Noh, mitenhän olisi jos vaikka pelaisin aikansa kuluksi jotain? Jos vaikka tuon AC:n viimeisellä hoitaisi alta pois, vois vaikka joskus aloittaa sen kakkosenkin sitten. Peli tulille. Gamepadi ei toimi...  Miksei se toimi? Ihan hyvin se toimi viimeksi.
Kokeilen toista USB-porttia, painan muutamaa nappia, valo syttyy, tärinä toimii. No problem here. Peli uudelleen tulille. Ei toimi. Täh?
Googleen. "Assassin's Creed not recognizing gamepad". Vastaukseksi saan vaikka miten paljon ohjeita ladata Xbox gamepad -emulaatori. Etsin, löydän, lataan. Ei, en halua ylimääräisiä kökköohjelmianne, joita väkisin mukaan tungette, ei en halua niitä vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla kun tarjoat. Jaahas... Sain ne sitten kuitenkin... Noh, asennetaan nyt sitten se emulaattori. Ei tunnista ohjainta, ei vaikka mitä yrittää. Johan on kumma, nyt peli ei enää edes ehdota ohjaimena padia.
Olisikohan muuta ratkaisua, kun en jaksa näitä ylimääräisiä sivutuotteita näistä asennuksista. Joku ehdottaa netissä viiden erillisen fileen lataamista ja asettamista pelikansioon. No kokeillaan.
Ei toimi.
Pitää poistaa kaikki tuot ylimääräinen koneelta. Jotkin fileet eivät vain suostu poistumaan ja avasti herjaa. Grrrrreit. Pitänee ladata C-Cleanerin, jotta saan kaikki nämä skeidat pois koneelta. Lataan, poistan, silti selaimeen jää kummittelemaan jokin hemmetin sweetpacks, eikä suostu poistumaan... Antaa olla, selvitän myöhemmin.
Kokeillaanpa sitten sitä yksinkertaisinta, eli uusitaan vaan padin ajurit. Lataan, asennan, kaikki toimii. No niin, eikun peli tulille. Padi toimii! Mutta vain se ensimmäisen 5 minuuttia, sitten kaikki taas lakkaa toimimasta. Ajureiden mukaan padi kuitenkin edelleen toimii normaalisti. Peli uudelleen käyntiin. Nyt toimi kokonaiset 10 minuuttia.
Perseen perseen perse.
Pelataan sitten näppiksellä ja hiirellä. En jaksa tapella.
Vaan kyllä siinä tuli muutaman kerran ylimääräistä kirottua kun piti opetella aivan uusi tapa pelata tätäkin peliä. Mutta hei! Ehkä tämä ohjattavuus olikin loppujen lopuksi parempi näin! Joskin muutama nappi olikin vähän hassussa paikassa minusta.

Siitäs sait. Bitch please.

Jokunen tunti myöhemmin peli on kuin onkin pelattu läpi! Tekniset taistot mukaan lukien hommaan meni varmaan 8 tuntia, vaikka peli olikin jo aika loppupuolella edellisen pelisession jäljiltä. Ja ihan vaan tiedoksi, tässä pelissä on antiklimaatisin loppu IKINÄ! Painotan sanaa IKINÄ! Lopussa en jaksanut enää juoneen edes paljoa kiinnittää huomiota, sillä se oli mielestäni tylsä ja olin jo heti alussa arvannut että *SPOILER SPOILER SPOILER* Al mualim oli itse pääpiru *SPOILERI LOPPUU*. Loppu meni kyllä niin suorittamismeiningillä kuin vain voi.

Näin minä sitten surkeana anelen.

Eikä tekniset ongelmat vielä siihen loppuneet, vaan lopuksi piti vielä palauttaa kone, että pääsi helpoiten eroon epäonnistuneen asennuksen mukanaan tuomasta sweetpacks-malwaresta...

Todellisille tietokoneviisaille edellinen vuodatukseni voi näyttäytyä vain varsin surkuhupaisana, sillä myönnän ja tunnustan, olen surkea tietokoneiden kanssa mitä tulee normaalia hiemankin epätavallisempiin ongelmiin. Onneksi sentään tuo avokkini osaa ratkaista useammanlaatuisia ongelmia, joten aion jatkossakin päästää itseni helpommalla ja antaa hänen hoitaa homman.

Mutta sainpa yhden pelin vähemmäksi. Seuraavana vuorossa ME2. read more

"Bugit ovat pelin suola." totesi avokkini Toni, kun huudahdin huoneestani että "Voi hyväää luooooja, taas tää bugaa".

Bugit, lähdekoodin ohjelmointivirheet, aiheuttavat meissä kaikissa tilanteesta riippuen ohimosuonia vaarantavaa tykytystä tai hervottomia hetkiä ja ilonkyyneleitä. Ne voivat parhaimmillaan tuoda koomista lisäarvoa läpipeluuseen, ja pahimmillaan bugit voivat ilmaantua paikalle kesken kriittisen taistelun ja saada aikaan jumin, joka korjaantuu vain tallennuksen uudelleen latauksella.


Viime aikoina olen kärsinyt lähinnä niistä pelikokemusta negatiivisessa mielessä maustavista bugeista. Mass Effect 2:sta pelatessani olen törmännyt bugiin, jossa aina silloin tällöin Shepard päättää siirtyä näköalapaikoille milloin minkäkin kontin päälle. Kyseinen siirtymä saa etenkin taistelutilanteissa loihdittua naamalleni tuskaisen irvistyksen, kun alunperin kontti olisi toiminut suojana vihollisten ammuksilta, eikä jalustana lihaisalle tähtäinharjoitusten maalitaululle. Kontin päällä seisoskelu suuremmassa taistelussa tarkoittaakin lähes väistämätöntä teloitusta.

Miranda? Jacob? Mind helping me out of here?

Miranda? Grunt? Please? Plix plox?

Vielä turhauttavammiksi tuollaiset jumitilanteet tulevat, yllättävää kyllä, jos päällä ei ole taistelutilannetta. Yleensä se voi tarkoittaa nimittäin sitä, että edellinen autosave on kilometrien päässä, ja ainoa tapa tilanteesta pois pääsylle on pelistä poistuminen ja tallennuksen uudelleen lataus. Voihan kikkara.

I SHALL NOT PASS!

Minkälaisia bugeja te olette lähiaikoina kohdanneet? Ovatko ne saaneet ohimosuonenne sykkimään vai suupielenne kohoamaan taivaisiin? read more

Eräs pelimaailman huvittavimmista asioista on se, kuinka pelit väännetään suomeksi esimerkiksi suomenkielisissä arvosteluissa, blogeissa (mukaanlukien tässä blogin yritelmässä) ynnä muissa vastaavissa. On uskomattoman tahmeaa kuvata jotain peliä käyttäen vain Suomen kieltä, turvautumatta välillä ah-niin-ihaniin anglismeihin.

Joskus kuitenkin suomenkielen ketokukkasia näkee siellä sun täällä internetissä. Tästä hyvänä esimerkkinä on World of Warcraftin, jonka noustua otsikoihin ja  maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, sitä pyrittiin selittämään myös pelaamattomalle, kenties vähän vanhemmalle, yleisölle. Parhaillaan reilun kymmenen miljoonan pelaajan lumonnutta peliä haluttiin ymmärtää myös heidän keskuudessaan, joilla elektroniikan viihdearvo tarkoitti lähinnä netin viihdeuutisia ja elokuvia.
En muista, mitä tässä taannoin lähdin etsimään, mutta päädyin Wikipedian WoW-sivulle. Voi sitä epäuskon määrää, jonka kasvoilleni sain loihdittua lukiessani tuota artikkelia. Miksi, voi miksi. Miksi Lauma ja Liittouma (en. Horde, Alliance)? Miksi luolastot ja taistelukenttä-ottelut (en. dungeons, battlegrounds)?

Unh. Ymmärrän, että Suomen kieltä täytyy vaalia ja etenkin virallisemmissa julkisuissa oikeasti käyttää, mutta rajansa kaikella tässäkin asiassa. Mitä käytännön tarkoitusta nimien suomentamiset palvelevat? Tekevätkö nimien suomentaminen pelistä joillekin jotenkin helpommin ymmärrettävän? Eihän World of Warcraftkaan ole missään julkaisussa Sotataidon maailma, tai Bioshock Infinite ole Ääretön bioisku, miksi niiden sisältöä pitäisi sen ihmeellisemmin kääntää? Jos minä mummolleni selittäisin World of Warcraftin mekaniikkaa (en kylläkään tiedä, miksi näin tekisin, mutta JOS), epäilen että mummoni ymmärtäisi asiasta yhtään sen enempää, jos käyttäisin Horden ja Alliancen sijasta sanoja Lauma ja Liittouma.

Nimien lisäksi peleissä viljellään myös paljon sanoja, joille ei ole suomenkielistä vastinetta, tai joiden suomennos luo kuvan jostain aivan muusta käsitteestä kuin mitä sillä haetaan. Näitä voisivat Warcraftin maailmassa olla vaikka raidit, joiden suomennos olisi ratsia tai hyökkäys. Jos joku nyt sanoo, että ratsia selvästi kuvaa yhdellä sanalla raidin luonnetta jollekin siitä tietämättömälle, niin se joku valehtelee. Tämän kaltaisten käyttöön en keksi kuin sanojen englanninkielisen perusmuodon ja suomenkieliset taivutukset (raidiin, raidista, raidille, raidilla, raidin...), jonka lisäksi ehkä ensimmäisellä kerralla selitetään rautalangasta vääntäen, mitä kyseinen sana käytännössä tarkoittaa. Ei pyörää tarvitse lähteä keksimään uudelleen, ellei sille tule harvinaisen hyvää tarvetta. Peleissä on tietenkin myös sanoja, joilla on selvät suomenkieliset vastineensa, kuten saavutus (en. achievement), hahmoluokka (en. class) ja rodut (en. race), ja joiden suomennokset blogeissa ja artikkeleissa ovat yksiselitteisyydessään haluttuja.

Pelit-lehti onnistuu mielestäni varsin mainiosti käyttämään artikkeleissaan sulavasti sekä suomea että anglismeja, jotta pelit saadaan esitettyä suomenkielisille lukijoille ymmärrettävässä pähkinänkuoressa. Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa, että tarkoitukseni on vain ihmetellä asiaa, joka minun näkökulmastani on hyvin huvittavaa. Älkää siis vetäkö pultteja turhasta ja repikö kalliita pelihousujanne! haha


Jos joku tähän sanoo, että suomenkieli on niin uhanalainen kieli, että sitä pitää käyttää jokaikisessä kirjoitelmassa, jotta se pysyy hengissä, niin onhan se toki niinkin; perus kielioppi yhdyssanoineen ja välimerkkeineen on mielestäni yleissivistystä, jota ei pidä, eikä voi unohtaa (a/n: no joo, ei ne yhdyssanat ja välimerkit ole aina niin yksinkertaisia, mutta jotain tasoa pitäisi ylläpitää). Pitää kuitenkin muistaa, että kieli kehittyy maailman myötä ja että todennäköisemmin kieli kuolee, kun se ei pysy ajan tasalla. Muistan jostain lukeneeni myös, että vieraskielisiä sanoja ei voida pitää uhkana suomenkielelle niin kauan kuin niitä väännetään suomalaisittain.


Miten itse haluatte lukea peliarvostelunne (tms.)? Onko teistä luontevaa lukea anglismeja vai pitäisikö julkaisuissa keskittyä hyvään Suomen kieleen?

**

Olkaa hyvät! Tänään julkaistu gameplay-traileri Batman Arkham Originsista!

read more

Kuukauden pelivieroituksen jälkeen Nooby on palannut. Entistä ruskeampana (ei tosin tarpeeksi), levänneempänä ja korviaan myöten täynnä aitoa Thaimaalaista kusetusta. On tullut aika pelata lisää. Ja nauttia toki Suomen kesästä.

Siinähän se loma tosiaan oli ja meni. Paljon nähtiin, vähän tehtiin ja hikoiltiin hitosti. Seuraavaa lomaa saakin sitten odotella, sillä maanantaina alkaa raju paluu arkeen ja kesäduuni Keski-Suomen keskussairaalan puitteissa aina koulun alkuun. Pyrin kuitenkin parhaani mukaan antamaan aikaani myös pelien ihmeelliselle maailmalle, vaikka vuorotyö sitä yllättävän paljon syö.


Kuukauden Dotadeprivaation jälkeen teinkin sitten eilen paluun Dotan pariin. No, eihän se kovin vahvasti mennyt. Yllättävän paljon osaakin olla sormet hukassa pelkän kuukauden jälkeen. Ups, misclick siellä ja opsista, käytinkin vahingossa magic stickiä kun piti käyttää spelliä. Melko turhauttavaa. Eikä asiaa toki helpota peliin tulleet patchit, jotka mitä ilmeisimmin ovat muuttaneet merkittävästi joitakin ominaisuuksia. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin. Onneksi on smurffiaccount, jolla pääsee kertailemaan alemman tason peleissä.

Tuli sitten eilen ostettua myös Civilization V Gold Edition Steamin alesta 9,99€. Ei huono diili ollenkaan. Sitten kun vielä opettelisi pelaamaan. Olen pelannut Civiä tasan kahdesti. Kerran helppoa tasoa poikaystävän neuvoessa ja kerran Keltaisen toverini kanssa hetken ennen kuin hänen koneensa päätti, että ei tänään. Eilen aloitin mukavasti single player -pelin ja onnistuin tapattamaan joukkoni ensimmäiseen barbaarikylään alle 5 minuutin pelaamisen. Grrrreit.

 Vaikka kuukauden loman jälkeen onkin peleissä hieman ruosteessa, on tietokonevieroitusjaksossani eräs seikka ehdottomasti plussaa. Nimittäin kaikki ne pelit, joita en ole aikoihin jaksanut pelata kiinnostavat taas. Voisi lämmitellä uudelleen vaikkapa Diablo III:n tai ikuisuusprojekti AC:n. Niin ja sen Witcher 2:n. Ja Skyrimin. Niin monta peliä, niin vähän aikaa.

Teksti oli tylsä, joten voitte ajallanne katsella tätä kuvaa ja mielikuvamatkata Koh Phanganin Haad Rinille, jossa muuten tuli legendaariset Full moon partyt koettua. Ylimainostetut rahastusbileet, mutta ihan kivaa oli.

P.s Jos joskus menette Thaimaahan niin pitäkää näpit erossa sankkodrinkeistä, paitsi jos ette halua niihin Red Bullia. Paikallinen Red Bull vastaa viittä Euroopassa myytävää ja tunnetustihan alkoholi ja energiajuomat on petollinen yhdistelmä (kysykää vaikka Tahvolta, joka sai tuta sankkojen mahdin). Halvemmalla pääset kun ostat lähimarketista omat viinat ja lantringit. read more

Mitenkähän tämänkin nyt selittäisi kuulostamatta ihan nuupiolta...Olen tähän mennessä pelannut LEGO LotRin tarinamoodissa yhden ja saman kentän kolme kertaa "läpi", mutta seuraavalla kerralla peliä aloittaessani huomaan, että olen edelleen pelaamassa kyseistä kenttää.

What the actual fuck?

Noh, selitys oli varsin yksinkertainen. Lego LotRissa pelattavat kentät ovat yleensä hahmokohtaisia, mutta Dead Marsh-kentän jälkeen (ennen siis varsinaisesti jakson päättymistä) vaihdetaan pelihahmo hetkellisesti Faramiriin. Tässä kohdassa olen siis kiireissäni kämmännyt ja läimäissyt pelin kiinni. Tämän kohdan olen siis nähnyt tähän päivään mennessä jo neljä kertaa, kun eilen lopulta pelailin peliä pidemmälti eteenpäin.

Tallennuspaikkojen etsiminen ja odottaminen peleissä on yleensäkin yksi haasteista. Toki muistan vielä ajan, että jos kuolit, niin koko peli piti aloittaa alusta. Kas, siinäpä vasta jännitysmomenttia. Pelin täysin alusta aloittamisen pystyi välttämään tasojen lopuista saaduilla koodeilla, jotka näppäilemällä pääsi siirtymään tietylle tasolle. Näin toimi muun muassa Amigan Superfrog, joka oli ensimmäinen koneella pelattava peli, johon hurahdin. Nykyisin onneksi tallennuspaikkoja on kesken pelinkin, vaikka joskus tuntuukin, että kahden tallenuspaikan välillä on aivan liikaa pelattavaa.

Pelien parhautta Amigalla!

Arkham City on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kiireessä parhaimmillaan sananmukaisesti kyttää oikeaa alanurkkaa, jotta näkisi siellä pyörivän automaattisen tallennuksen. Eihän kukaan voi etenemistään heittää hukkaan, sillä se tallennus piste saattaa olla ihan nurkan takana? Ja ihan eihän mitään pahaa tapahdu, jos vähän pelaa ihan vähän eteenpäin. Ihan vähän vain.

EDIT: Jos kaipaa pelilleen tallennuskohtien puolesta haasteita, suosittelen kokeilemaan peliä nimeltä Realm of the Mad God, jossa peli täytyy kuoleman jälkeen aloittaa TÄYSIN alusta. Mahdollisesti eri hahmoluokalla. Steamiin tämän free-to-play pelin saa osoitteesta  http://store.steampowered.com/app/200210/. Enjoy!

Missä pelissä sinä olet kohdannut pisimmät, hermoja raastavimmat tallennusvälit? 


***
Huomionarvoinen asia on myös se, että lisäsin yläpalkkiin Check these out!-osioon kuopiolaisen kentlemanni Mikon Mikkoakin kiinnostaa-blogin sekä Lassin Peliaika-blogin. Käykäähän tutustumassa! read more

Kuten jo aiemmin kerroin, en pidä peleistä, jotka sitovat. En osaa sitoutua. Eräänlainen sitoutumiskammo kai tämäkin. Aiemmin kerroin lopettaneeni World of Warcraftin koska en jaksanut juosta uuden gearin perässä ja aikatauluttaa elämääni pelin perusteella. Vaikka miellän itseni pelaajaksi, tunnen olevani myös monta muuta enemmän ja vähemmän stereotyyppistä ihmistyyppiä samassa ruumissa, enkä tämänvuoksi tunne luontevaksi määritellä itseäni pelkkien pelien kautta.

Tiedän, että olen aiemmin puhunut Dotan puolesta sen ajasta riippumattomuuden takia. Noh, nyt olen jälleen saanut kokea parin viikon pelaamattomuuden jälkeistä kiroutta Dotassa, kun helpompikaan peli tai hero ei tunnu rullaavan. Vaikka Dotassa aloitetaankin joka pelissä täysin alusta, eikä sinulla kerry henkilökohtaista kokemusta kuin omassa päässäsi (a/n: toisin kuin League of Legendsissä), tietynlainen tatsi (en. touch) häviää vakionopeudella. Jos tätä tatsia ei pidä yllä, sen joutuu kasaamaan uudelleen täysin nollasta. Fysioterapeuttisena esimerkkinä tätä tatsia voisi verrata vähän niinkuin lihaskuntoon ja kestävyyteen. Jos joudut viikoiksi vuodepotilaaksi, etkä kykene ylläpitämään kuntoasi, voin luvata, että lenkille lähtö on vuoteesta eroon päästyäsi erittäin tuskaista. Mitä paremmassa kunnossa olet kuitenkin ollut ennen tätä välivaihetta, sitä paremmassa kunnossa pääset jatkamaan välivaiheen päätyttyä. Ja mitä kauemmin olet vuoteen omana, sitä enemmän kuntosi laskee ja lihakset katoavat.

Tämän nimenomaisen syyn vuoksi pidän esimerkiksi Batmanin kaltaisista peleistä, joita voit pelata juuri silloin kun haluat ja niin kauan kuin sen hetkinen aika antaa myöten. Batmanissakin tauko luultavimmin näkyy, mutta se ei heijastu aivan samalla tavalla peliin, kuin hyvin anteeksiantamattomassa Dotassa. Puhun edelleen Dotan puolesta, mutta vain mikäli olet valmis kohtaamaan sen faktan, ettet tauon jälkeen ole samassa tatsissa kuin mitä lähdettyäsi olit. Tietynlaisena perfektionistina se ei ole minun juttuani, ja komraadini joutuvat jokaisen tauon jälkeen kuuntelemaan loputonta ärtymystäni siitä, miksi ylipäätään pelaan tällaista peliä, kun en osaa mitään. Hatunnosto niille, jotka sitä jaksavat kuunnella ilman että ärsyyntyvät itse minuun yhtäpaljon kuin minä pelaamiseeni.

Lilnyellow has 4 minutes left to reconnect.

Lilnyellow has 3 minutes left to reconnect. 

Lilnyellow has 2 minutes left to reconnect. 

Lilnyellow has 1 minute left to reconnect.

Lilnyellow has left the game. This game is now safe to leave.

Tämä veikko sai päreeni palamaan edellisessä pelissäni /RAGEQUIT.

Oh, hyvänä sitoutumiskammo-esimerkkinä on muuten tuossa ylimpänä näkyvät piirrustukseni, jotka ovat jääneet kesken jo aikoja sitten. Aikaa tietokoneella? Pyh. Ei ainakaan tehden jotain järkevää.

read more

Ihan lyhyt vinkki-postaus tallennuksien tallentamisesta.

ENNEN KOVALEVYJEN TÄYDELLISTÄ PUHDISTUSTA SINUN TULEE OTTAA TALTEEN STEAMIN PELIEN TALLENNUKSET.

Tein tuossa taannoin windowsin uudelleen asennuksen koneelleni ja olin sen verran HC, että päätin alustaa molemmat asemani (C: & D:) siinä samassa. Tähän valmistauduin tietenkin siirtämällä kaiken säilytettävän materiaalin ulkoiselleni, josta voisin ajan tullen palauttaa tiedostot koneelle käytettäviksi. Koska ulkoinen kovoni on kuitenkin vanha kuin taivas, tiedostojen kopiointiin (tai siirtoon) menee pieni ikuisuus. Virheen tein siis, kun pikkuveljeni huomautti minulle Steamin pelien tallennusten kopioinnista, ja nähdessäni siirrettävien tiedostojen yhteenlasketun koon sanoin että "No joutaahan nuo lataamaan uudestaankin.". No joo. Joutaahan sitä. Tässä vaiheessa pieneen mieleeni ei juolahtanutkaan, että myös pelien tallennukset häviävät bittiavaruuteen. 

Tuosta tapahtumasta on nyt jo muutama viikko, ehkä kuukausi, ja vasta tänään oikeasti ymmärsin tekojeni laajuuden, vaikka tajusin virheeni jo paljon aiemmin. Tallennukset pelaamistani KotOReista, Portalista, Lego Lord of the Ringsistä (jossa peli ennen saattueen muodostumista on TYLSÄÄ) ja Civ V:stä ovat poissa. Kadoksissa. Kätösteni ulottumattomissa. Poof. Gone with the wind. Yhteensä noin 50 tuntia pelien tallennuksia ovat poissa.

Load game - "No saved games here"

50 tuntia ei tosinörteille varmaan tunnu missään, mutta etenkin eteneminen KotOReissa oli ajoittaisen työn ja tuskan takana. Joten jos sinun täytyy alustaa kaikki koneesi asemat (tämähän on siis täysin vapaaehtoista, windowsin uudelleen asennus alustaa vain sen aseman, jolla windows sijaitsee)...TALLENNA. Tallenna, jos sinulla on pelejä, joiden pelaamiseen menee on mennyt aikaa. Tallenna, vaikka siirto kestäisikin yli minuutin puoli tuntia. Tallenna, mikäli et halua aloittaa pelejäsi alusta. Tallenna, tallenna, tallenna.

No...fresh start, so to say.

read more