Tämä postaus on vastaus Afenin "Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?"-postaukseen, jonka kommentti alkoi paisua niin että päätin vastata vähän toisella tavalla - kirjoittamalla siitä oman postaukseni.

Minulla tuo maaginen kolmekymmentä ei ole vielä täyttynyt, siihen menee vielä pari vuotta, mutta silti olen kerennyt jo uhraamaan elämäni osaksi tuota valtaisaa oravanpyörää, jolla yhteiskuntamme pysyy toiminnassa. Aikuiselämä on ottanut minut hellään huomaansa ja kuristanut huomaamattani osan luovuudestani ja harrastuksistani ulos minusta. 

Arkeni on sitä, että käyn töissä maanantaista perjantaihin aikavälillä 7.45-15.45. Kävelen töihin, joten herätys arkiaamuisin on n.6.20. Tarvitsen unta arviolta 8-9 tuntia, joten nukkumaan pitää käydä jo illalla kymmenen aikoihin. Pyrin harrastamaan liikuntaa vähintään viitenä päivänä viikossa, mieluummin kuutena. Nämä toiminnot, joiden lisäksi pitää huolehtia hygieniasta (lue: käydä suihkussa ja/tai saunassa) ja ravitsemuksesta (lue: syödä), syövät siis suuren osan ajastani arkipäivinä. Olen huomannutkin valitettavan usein ajattelevanikin, että aikaa pelaamiselle jää niin vähän, että on ihan turha edes avata konetta, saati sitten aloittaa jotain peliä. 

Tähän kombinaatioon kun lisää vielä faktan, että perhe on kohta kasvamassa yhdellä, on pelottavaa ajatella pelaamiseni tulevaisuutta. HALUAN pelata, sillä se avaa uusia maailmoja. USKON, että sitä voi perheellisenäkin harrastaa. Mutta toisaalta myös PELKÄÄN, että lopulta ainakin alun vauva-arjessa pelaaminen jää ihan prioriteettilistan alimmaiselle pykälälle. TOIVON siis, että se sieltä jonain päivänä nousee takaisin harrastusteni pariin, ja sitä että kerkeän tässä ennen vaipparumban aloittelua riemuita pelaamisen juhlaa antaumuksella.

Miten siis löydän pelaamiselle aikaa?

Afenin mainitsemista keinoista käytössä on priorisointi ja organisointi. 

Organisointi: Pyrin suunnittelemaan viikkoni jo etukäteen, jotta tiedän suurinpiirtein, miten varautua minäkin aamuna töihin lähtöön; otanko mukaan salivermeet vai suuntaanko suosiolla myöhemmin kävelylle? Kävely- ja välipäivinä aikaa pelaamisellekin löytyy, mikäli mies (tai ak) ei kaipaa parisuhdeaikaa, tai eteen ei ilmesty yllättäviä menoja. 

Priorisointi: Alkuraskauden aikana sohva ja tunnin nokoset tuntuivat paljon miellyttävämmältä ajatukselta kuin tietokoneen edessä puoliväkisin torkkuminen. Onneksi se oli kuitenkin ennen ja nyt on nyt - bäk tu normaalius. Telkkarista tulee harvoin mitään katsottavaa, enkä tuhlaa aikaani someen. Mitä kuitenkin voisin vielä parantaa, on se turhan istuminen koneella; Youtuben videot ovat nekin aika turhanpäiväisiä, eikä siellä Iltalehden sivuilla oikeasti mitään mielenkiintoista ole. Silti ne tulee usein selattua läpi. Mistä sen sijaan en luovu, on se liikunta, vaikka monesti tuntuukin siltä että askel olisi raskas eikä motivaatiota, saati oikeaa innostusta, asialle löytyisikään. 

Pelaamiselle löytyy myös helpommin aikaa, kun pelaa arkena sellaisia pelejä, jotka eivät vaadi niin rutosti aikaa. Taakse jäävät Borderlandsien tunnin mittaiset tehtäväjuoksut tai minuutteja helposti nielevä Fallout4. Mieluummin pelaan sitä Overwatchia, jonka ottelut kestävät 7-15 minuuttia. On helpottavaa tietää, että kerkeää sitä aina yhden Överin vetäisemään, jos ei muuten koneella kerkeäisikään roikkumaan. No juu, näistä kolmesta esimerkistä Falloutin voi kaikista helpommin jättää kesken NYT eikä kohta, ja palata samaan kohtaan myöhemmin, mutta silti luen sen yhdeksi kaikista eniten aikaavieviksi peleiksi.

Käsikonsoli voisi myös olla helpotus pelaamisen vähyys -probleemaan, mutta en tiedä olenko tarpeeksi mukavuudenhaluinen siihen sijoittaakseni. Tiedän, että sängyllä tai sohvalla olisi varmasti helppo pelata, kun mies vieressä tekee omiaan, mutta nuukuus saattaa tässä asiassa viedä voiton. Materiaa koen sitäpaitsi omistavani jo muutenkin liikaa - tietokoneen tarvitsen useaankin asiaan, mutta käsikonsolin vain pelaamiseen.

Haasteet ovat suuria tässä aikuisten maailmassa, jossa monet ja taas niin monet asiat menevät priorisointilistalla pelaamista korkeammalle, mutta toisaalta olen kokenut työttömyysaikoinani myös sen, että pelaamiselta lähtee kaikki hohto, kun sitä pystyy tekemään 24/7. Ehkä eskapistinen pelaajaluonteeni kaipaa sitä harmaata arkea tasapainottamaan elämää ja antaakseen pelien tuomalle pakokeinolle merkityksen.

P.S. Niin, olen elossa, enkä muutamista vakavista harkinnoista huolimatta kuopannut tätä blogia. En ainakaan vielä. Olen silti lukenut teidän blogejanne, laiskasti olen vain ollut läsnä. 

read more

Nyt kun Overwatch on julkaistu ja sitä on ehtinyt pelata sen 25-30 tuntia yhteensä betassa sekä julkaisun jälkeen, niin väkisin sitä erehtyy taas miettimään tätä tiimipelien vaikeutta. Jotkin asiat randomeiden pelikavereiden pelitavassa ja käsityksessä tiimityöskentelystä eivät aina ihan mene mulle jakeluun. Saattaa johtua siitä että olen tyhmä, tai sitten pelitovereiden käsitys elämästä ja sen tarkoituksesta poikkeaa merkittävästi omastani (42). Ja tämähän ei siis ole vain OWssa ongelma, mutta myös hyvin vahvasti esimerkiksi Dotassa ja Heroes of the Stormissa. Kertokaa mulle toki, jos seuraavista pointeista olette eriävää mieltä tai keksitte hyviä selityksiä toiminnalle, olen valmis muuttamaan mieltäni jos hyvin perustellaan.

Käsittämättömien asioiden lista noudattamatta mitään merkitysjärjestystä.

1. Ai mikä tankki?
Niin kovin monessa pelissä ymmärrys oman heron kestokyvystä ja tankin roolista tiimityöskentelyssä on sellainen, joka tuntuu usein unohtuvan. Tankkihan ei ole paljon mitään ilman damage dealereita. OW:ssa erityisesti Reinhardtin hyödyntäminen on ajoittain niin surullista katsottavaa. Reinhardtin kilpihän kestää vain tietyn määrän damagea, jonka jälkeen menee jonkinmoinen tovi ladata kilpi taas kuntoon. Miksi, oi miksi, kilpeä on niin vaikea hyödyntää silloin kun se on olemassa? Damage dealerit sooloilevat kaikki ihan omillaan silloin, kun Reinhardtin johdolla voisi painella sisään ja kilven takaa sniputtaa ainakin pahimmat viholliset (lue: Bastion) tuusan nuuskaksi. Tämän saman ilmiön olen huomannut myös ilmenevän säännöllisen epäsäännöllisesti WoWissa (Jee! Otetaan kaikki aggroa!) sekä Dotassa.

2. V*tun nyyppä-healeri kun ei osaa (healata kartan toiseen reunaan asti)!
Supportin roolin aliarviointi on ihan liian yleistä ihan liian monessa pelissä. Supportteja ei valita ja kohta itketään jos ja kun sitä ei ole. Se raukka joka ottaa support-heron saa usein myös kuran niskaansa jos tiimi epäonnistuu. Dotassa on erittäin yleistä että kielletään supportilta kaikki farmi ja parhaimmillaan ragetetaan kuin uhmäikäinen hakaten päätä lattiaan, jos support saa tapon tai ottaa last hitin saadakseen wardeja tai kengät. OW:ssa yleistä näyttää olevan se, että juostaan kaikki hajallaan omillaan, että healerin tehtävä olisi mahdollisimman vaikea. Myös etenkin WoWissa tuntuu olevan erittäin yleistä syyttää kaikesta healeria. Onneksi kuitenkin (erityisesti) healerit nauttivat kunniaa, jos peli meni hyvin. OW:ssa tämä näkyy etenkin lopun "korteissa", joissa eniten healanneet napsivat kanssapelaajilta pisteitä.

3: SOLO-YOLOLOLOLOLOLOOOOO!
Ai mikä tiimi? "YOLO! Where's the team?! This useless team."
Se että olet itse jättänyt tiimin taaksesi kartan toiseen reunaan ja kuolet siellä yksin, on ihan oma syysi. Live with it.

4. Minimap-sokeus
Dotassa niin yleistä. Karttaa ei vaan osata katsoa. Ei sen vertaa, missä viholliset on (tai vaihtoehtoisesti missä vihollisia ei ole) ja päätelmien tekeminen sen suhteen, eikä senkään, että missä tiimikaverit on. Ja se turha mapin länkytys Dotassa... Voiko olla ärsyttävämpää. Onneksi sen voi nykyään mutettaa.

5. First blood GG ja jatkuva itkeminen
Myöntäkää pois, että olette törmänneet tähän tyyppiin: ennenaikaiseen GG-yksilöön, joka kertoo tiimille jo heti alkuun, että en enää edes yritä, eikä kyllä kannata teidänkään. Tappiomielialan levittäjä ja yleensä myös muuten ilonpilaaja. Mielellään sitten asiasta syytetään muita, tai takerrutaan yhteen, satunnaisesti valittuun tiimikaveriin ja hänen pelaamiseensa. Entä jos keskittyisi omaan peliin sen sijaan että ehtisi vahtimaan ja arvostelemaan muita? Myönnän toki itsekin, että ajoittain pelistä näkee jo alusta, ettei tämä hyvin pääty, mutta en ikinä ala sitä vuodattamaan pelin chattiin. Koska se ei hyödytä mitään! Kerrankin erehdyin hyvän OW-pelin ja voiton jälkeen kommentoimaan vastapuolen tiimille että hyvin pelattu, saan vastaukseksi "STFU". Mieleen kipuaa kysymys, miksi helvetissä pelaat, jos siitä tulee noin paha mieli?

EDIT 4.6.2016
6. Kadonneen tiimin arvoitus
Tähän olen nyt muutamia kertoja törmännyt OW:ssa. Seisot yksin luotisateessa yrittäen saada payloadia liikkeelle tai pidettyä objektiivia, mutta missä on tiimisi? Välillä ruudullasi vilahtaa ystävällisen näköinen toveri, joka porhaltaa.... jonnekin. Aika loppuu ja peli on menetetty, etkä edelleenkään ole nähnyt tiimitoveriasi lähelläkään objektiivia? Mitä tapahtui? Olivatko ne vain haamuja?

Tässä tällainen vuodatus asioista, joita on pulpahdellut pintaan tässä viime aikoina.
Kertokaa ihmeessä, millaisena kyseiset asiat koette. Harmittaako tappiomielialan luojat? Entä syyllistytkö itse ajoittain johonkin, ei-niin-tiimiystävälliseen toimintaan? Oletko tavannut jotain muita rasittavia toimia kanssapelaajien osalta?

read more

Tässä on ollut aina ajoittain puhetta peleistä, joita tuli kakarana pelattua, ja joihin aina ajoittain iskee kaipuu. Voisi siis vähän kaipailla ja fiilistellä lisää bloggaamalla niistä lapsuuden peleistä, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Toisessa osassa Laru tulee kertomaan omista lapsuuden peleistään.

Meillä kotona oli vähän nihkeä suhtautuminen pelaamiseen, eikä rahaa ollut mälläillä, joten pelejä ei ihan kamalasti ollut. Konsolit oli vanhoja, jostain käytettynä saatuja ja pelit siinä ohessa myös. Veli osti joitakin pelejä kirpparilta silloin tällöin. Joskus 90-luvun lopulla muistaakseni, meille ilmestyi eka konsoli, NES. Sitä tuli useampi vuosi vaahtosammuttimena hakattua. Ja jumankekka että ne NESin pelit oli OIKEESTI vaikeita! Eihän niitä sellasena vaahtosammuttimena ikinä saanu pelattua läpi ja pelaaminen oli muutenkin enemmän sellasta randomia nappuloiden hakkaamista, mutta pääasia että kivaa oli!


NESin peleistä ehdottomasti ikimuistoisin on Super Mario Bros, jossa samalla levyllä tuli myös Duck Hunt. Varmaan ajallisesti eniten pelatuin peli koko taloudessa. Aiva mahtavia pelejä olivat molemmat, vaikka Duck Huntissa kihertelevä koira oli todella ärsyttävä. Mario Bros on kyllä näistä se, jota kaipaan. Konsoli edelleenkin kotoa löytyy, mutta sen toimivuudesta ei ole taetta. Ei taida olla kotona enää sellaista TV:täkään, johon konsolin saisi kiinni ja kokeiluun. Pitää vielä jossakin välissä yrittää setviä konsolin toimivuus. Onhan se nykyään muutenkin varsin arvokas peli!



Toinen NESillä kovasti pelattu peli oli Track and Field II. Hieno peli oli sekin. Vaikka ikinä en päässyt para glidingiin asti mikä harmittaa edelleen! Ja muistan että high dive ja horizontal bar olivat aivan sikavaikeita lajeja. Tosin kolmiloikkakaan ei ollut niitä vahvuuksia. Taekwondo ja miekkailu taas olivat parasta! Tai ne ainakin jäi mieleen.





Yksi NESin peli, jonka vielä muista, ja jota olisi todella mukava päästä taas pelaamaan, on Chip and Dale: Rescue Rangers. Lastenohjelmanakin tunnettu Tikun ja Takun pelastuspartio jäi pelinä elävästi mieleen, kun joskus 7- tai 8-vuotiaana viivyin umpilisäkkeen leikkauksen vuoksi melkein viikon sairaalassa ja lastenosaston leikkihuoneessa oli NES ja muun muassa tämä kyseinen peli. Muistan, että joku minua hieman vanhempi poika opasti minua peliä pelaamaan ja sen parissa tulikin sitten vietettyä lähes koko sairaala-aika. Kiitos vain hänelle, kuka ikinä olikaan. Myöhemmin tämä peli oli meillä kotona lainassakin, muistaakseni serkulta.

Vähän myöhemmin, ennen ensimmäistä tietokonetta, saatiin muistaakseni serkun kautta PS1-konsoli ja muutamia pelejä. Näihin lukeutui oma suosikkini Spyro: Year of the Dragon! Tämä peli ei jostain syystä ollut veljeni mieleen, joten sain omia tämän aivan yksin. Sopivan haastava peli, joka taisi olla ensimmäinen, jonka ikinä pelasin läpi asti. Etsin jopa jokaikisen lohikäärmeenmunan, joita Spyro siis pelasti kummalliselta jänistytöltä, joka jostakin syystä oli ne varastanut. Peli, joka ehdottomasti ansaitsisi tulla pelatuksi jälleen.

CTR, eli Crash Team Racing, oli toinen niistä pelatuimmista PS1 peleistä. Tätä tahkottiin porukassa sisarusten kanssa, ja muistan taistelukentän olleen ehdottomia suosikkeja. Taistelussa siis valittiin jokin kentistä, joissa ajeltiin päättömästi ympyrää, kerättiin laatikoista satunnaisia aseita ja pyrittiin eliminoimaan kanssakilpailija niiden avulla. Myös peruskisat olivat viihdyttäviä. Meiltä löytyi myös tavallinen tasohyppely Crash Bandicoot, mutta se taisi olla enemmän veljeni kuin minun mieleen. Mutta kyllä sitäkin hieman tuli pelattua. Muista PS1-peleistä mainittakoon vielä Final Fantasy VIII, jonka ostin joltakin kirpputorilta, ja johon upotin myös useita tunteja. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, en välttämättä jaksaisi pelata sitä enää uudelleen.

Pleikka kakkosta meille ei ikinä itselle löytynyt, mutta serkkuni luona aikoinaan tahkosin Prince of Persia Sands of Timen läpi, ja sen jälkeen koukutuin muutenkin PoP-sarjaan. Nämä pelit on aina uudelleen pelaamisen arvoisia, ja parhaillaan suunnittelen suosikkini, eli Warrior Withinin läpijuoksemista. <3


Ilmeistyihän meillekin sitten viimein tietokone. Ensimmäisen Compaqin unohtaminen on mahdotonta. Se käynnistyi nimittäin niin hitaasti, ettei aina jaksanut nähdä vaivaa, ja pelaaminen painottui edelleen konsoleihin. Kuitenkin muutamia klassikoita jäi mieleen, joista Worms 2 oli se, jota oli kiva pelata yhdessä. Wormsia on tosin tullut pelattua jo niin paljon, etten välttämättä enää jaksaisi. Vaikka onhan sillä hetkeksi viihdearvoa jo pelkästään hauskojen äänien vuoksi. Eniten kuitenkin noilta ajoilta olen jäänyt kaipaamaan Sims 2:sta. Etenkin minulla ja pikkusiskolla oli todella hauskaa Simsin kanssa, solmiessamme mitä omituisimpia perhesuhteita ja rakennellessamme taloja. Täytyy kyllä sanoa, että kakkosen jälkeen seuraavat simsit ovat olleet huonoja. Kolmonen vielä menettelee. Kakkoseen sentään pystyi lataamaan netistä lisää esineitä, vaatteita ja muuta krääsää, mikä oli jo itsessään viihdyttävää!

Ja vielä Rollercoaster Tycoon 2! Tätä peliä yritin jopa saada toimimaan omalla koneellani vähälle aikaa, mutta värit menivät aivan sekaisin ja resoluutiot perseelleen... Tätä haluaisin todella taas pelata. Yksinkertaisesti vain rakastan kaikkea rakentelemista, ja sain paljon aikaa kulumaan pelkästään upeiden puistojen rakenteluun. Myös ahkerasti siivosin yksitellen oksennuksia maasta. Yksinkertaisesti mahtava peli!


Tulihan näitä pelejä kuitenkin jokunen. Lisäksi mainittakoon Leo Leijona ja Kultapossu, joka oli siis jokinlainen Osuuspankin jakama peli. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Leo Leijona ennen koskenlasku-tehtävää kiskoo jostakin jellonan pakaroidensa syövereistä koskenlaskussa apuna käyttämänsä kepin. Lisäksi muistan jonkin Disney-pelin kokoelman, jossa oli ainakin Lion King -tasohyppelypeli. Eikä Road Rashia pidä unohtaa! Moottoripyöräkisailu, jossa lievän väkivaltaisesti potkittiin ja lyötiin kanssakilpailijoita pois pelistä. Sekä vielä Ski Free, jossa lasketeltiin rinnettä kunnes jostain puun takaa hyppäsi se harmaa epämääräisen näköinen lumimies ja söi viattoman laskettelija-paran!

Voih, niitä hyviä aikoja...

Onko sinulla joitakin ikimuistoisia lapsuuden pelejä? Haluaisitko päästä pelaamaan jotakin niistä?

read more

Stereotyyppinen gamer-ruokavalio, pls no (imgur)

Meille esitettiin vastikään Sallan toimesta toive/haaste ruokapostauksesta, jossa kerrotaan mitä kaikkea meihin uppoaa ruuan ja juoman muodossa pelatessa. Avatkaamme siis keittiö- ja jääkaappiemme pimeimmät ja salaisimmat syöverit paheksuville katseillenne ja säälimättömälle kritiikille.



Kiitos Sallalle hieman erilaisemmasta aihetoiveesta!


Jore: Minä itse en kamalasti mutusta pelatessa, etenkään ruokaa ruokaa, koska a) se vielä kädet aina hetkellisesti pois hiireltä ja näppikseltä, b) sotken kuiteskin ja c) vaikka meillä ei yhteisiä ruokailuhetkiä ruokapöydän ääressä nykyisin juuri harrasteta, yritetään silti y-kromosomillisen kanssa pitää ruokailu edes hieman sosiaalisena tapahtumana (eli katotaan syödessä jotain sarjaa tms. ei oikeesti sosiaalista). Minulla on silti mielestäni paha tapa syödä liikaa koneella, sillä esim. usein aamupala (minun tapauksessa kai ennemminkin brunssi) tulee syötyä tietokoneella samalla kun selaan nettiä tai yrittän epätoivoisesti saada opintojen puolesta jotain aikaan. Iltaisin kevyttä napostelua tulee ajoittain harrastettua pelatessa.

Joren melko vakiintunut gluteenivammaisen aamupalamättö

Mitä minä sitten pelatessa syön? Harvemmin siis mitään, mutta mukillinen teetä löytyy edestäni etenkin iltaisin. Ylhäällä olevan kuvan mukaista gamer-ruokaa ei kyllä tule mätettyä naamaan, enkä juuri harrasta limuja (osittain koska tuo ylimääräisen ulokkeen omaava yksilö ehtii aina juoda kaikki limut pois ennen kuin ehdin ottamaan ensimmäistäkään lasillista...). Aamuisin helppoa sapuskaa koneella on yleensä jugurtti myslillä tai kaurahiutaleilla. Tylsää, mutta toimii! Aiemmin tykkäsin syödä melko paljon paahtoleipää, mutta koska gluteenivammani takia en nykyisin saa paahtaa leipiäni samassa paahtokoneessa ja joudun turvautumaan hitaaseen sähköuuniin, niin leivän syönti on aikalailla vähentynyt.

Joren suunnilleen yleisintä iltanaposteltavaa

Iltaisin jossain välissä tulee kuitenkin hiukominen ja jotain pientä olisi saatava. Paahtoleipä ajaa silloin asiansa aika kivasti koneellakin ollessa, vaikka vihaan gluteenittoman leivän järkyttävää murustamistaipumusta. Muruja on lattian ja sylin lisäks näppiksen väleissä. Sittemmin ihastuin Friggsin uusiin maissiriisikakkuihin ja niistä on tullut aika vakiintunutta naposteltavaa koneella, vaikkei ne juuri nälkää pidä. Sitten toki keksejä tulee joskus naposteltua. Joskus harvoin jaksan surauttaa smoothien, johon heitän sekaan pakastemarjojen lisäksi mitä syömäkelpoista ikinä sattuukaan löytymään (maitoa, jugurttia, jäätelöä, rahkaa, banaania, kaakaota, hunajaa...). Pikaiseen ravinnontarpeeseen silloin kun laiskottaa heitän proteiinijauheet maidon kanssa shakeriin ja that's it. Myönnän, olen laiska.

Ja sitten on toki tämä suurin syntini ja houkutukseni: Jäätelö. Kun gluteenivammaisuus vei niin monta ihanaa herkkua pois ruokavaliosta, niin jäätelö onneksi jäi! Jäätelö sopii kaikkialle ja kaikkiin tilanteisiin! Pelatessa, TV:n ääressä, helteellä, pakkasella, sateella, ulkona, sisällä, Suomessa, ulkomailla, ristiäisissä, hautajaisissa, häissä, rakastuessa, erotessa,  kotona, koulussa, töissä, kaupungilla, yksin, seurassa (kunhan ei tartte kovin monen kanssa jakaa! :o)... AINA! Vastikään sain karvaiselta kumppanilta uudeksi lempinimekseni Ice Cream Disposal Unit, mikä kertoo ehkä jotain.

Pahin painajaiseni on että saisin keliakian lisäksi maitoallergian tai jonkin muun joka estäisi mua syömästä jäätelöä. Silloin mulla ei ois enää mitään syytä elää.

Sanottakoon lopuksi, että tiedän, voisin olla aktiivisempi itse tekemään naposteltavaa pelaamisen oheen, enkä ostaa valmista (koska gluteeniton on kallista), mutta sanottakoon puolustuksekseni, että napostelen niin vähän ettei itse tekeminen tunnu maksavan vaivaa.

**

Laru: 
Aika samoilla linjoilla mennään Joren kanssa siitä, että koneella oltaessa pelatessa ei syödä.
Se mähmää parhaimmillaan näppäimistön, sotkee pelaamisen ja kuuluu inhasti mahdollisten pelitovereiden korvaan jatkuvana mässytyksenä (joka muuten noin niinkuin sananakin tekee mieli repiä korvat irti). Koneella en nykyään muutenkaan juuri syö, sillä se ihmisrituaali hoidellaan meidän perheessä jo pelottavan aikuismaisesti ihan keittiön pöydän ääressä. Joitain aamu- tai iltapaloja saatan syödä koneen ääressä youtubea / Twitchiä selaillen, mutta muuten varsinainen ruokailu hoituu muualla. Ja sama koskee herkkuja, jotka yleensä ovat minun tapauksessani rasvaisia ja suolaisia (ja jo siksi kiellettyjä näppäimistön ja hiiren läheisyydestä), ja jotka yleensä nautitaan seurassa sohvan (ja miesolennon) syleilyssä jotain elokuvaa katsellen.

Jos kunjotain kuitenkin suuhuni koneella pistän, niin vakiokamaa ovat kaikenlaiset nestemäiset virvokkeet. Tee, kahvi, virvoitusjuomat, vesi, you name it. Lähes aina on dotaspelrummetin työpöydällä vähintään yksi kippo, kuppi, muki, kuppi tai lasi. Työttömyyden aikana koneen ääressä saattoi parhaimmillaan olla kaksi mukia, yksi kahville ja toinen teelle, sekä lasi, joka täydentyi sitten ajasta riippuen joko vedellä tai jollain cola-juomalla. Siis koska eihän mukeja koko aikaa pestä, eikä niistä todellakaan voida juoda ristiin.

Aika lyhyelti ja tylsästi tämä minun työpöytäruokailuni kuvailisin tällä seuraavalla kuvalla:

Ei MITÄÄN sotkevaa, ei yleensä oikeaa ruokaa eikä viiniä. Ne kuuluvat jonnekin muualle. Pöydältä sen sijaan voi löytyä mitä tahansa muuta nestemäistä eliksiiriä, ehkä leivän- tai riisikakunmuruja tai aina silloin tällöin heikkouden iskiessä sotkemattomia irtokarkkipussin karkkeja.

YUSH. Näin meillä! Olipa kiva pitkästä aikaa kirjoitella blogiin. Ei tuon kevätväsymyksen tiimoilta ole oikein inspiroinut uusia kirjoittelun aiheita. Kätevimmin meikän on löytänyt osoitteesta twitch.tv/ragequit_lilnyellow. :D

**
Onko teille vakiintunut jotain tiettyä ruokaa/juomaa/ruokailutapaa pelaamisen yhteyteen?

P.s Heittäkää ihmeessä muutkin halutessanne juttutoiveita/haasteita :) read more

Miwwi pisti taannoin kysymyksiä kiertämään ja laitoin ne takataskuuni sillä niiden julkaisuhetkellä takana/juuri menossa oli kysymysten täyteinen joulukalenteri, joka vei kyllä hetkeksi motivaation ihan kaikkiin kyselyihin, vaikka niistä yleensä nautinkin. Aika kultaa muistot, ja nyt aikaa onkin kulunut riittävästi jotta voin taas hyvillä mielin keskittyä kertomaan itsestäni muiden keksimien kysymysten kautta.

Ja koska meitä on kaksi, kammottavaksi, haastan myös Joren vastaamaan näihin kysymyksiin!

1. Mikä peli on ikisuosikkisi, jota olet pelannut eniten? Paljon peliaikaa kyseisessä pelissä on käytetty?

L: Dota2 - n.900h.

J: Pelituntien perusteella täytyy sanoa Dota 2,  ~1170 h, mutta ikiklassikko on myös Skyrim, jota oon pelannut yhteensä ehkä reilu 400 tuntia.

2. Kun joku uusi kauan odotettu peli saapuu, miten valmistaudut pelin ensimmäiseen pelihetkeen?

L: Itse asiassa aika harvoin on pelejä, joita oikeasti odottamalla odotan. Ihan eri meininki kuin siis esimerkiksi elokuvien kanssa, sillä pelien kanssa minulla on kärsivällisyyttä odottaa hintojen laskua ja hyvää hetkeä aloittaa peli. Ehkä kuitenkin tuo hetken alustus on sellainen asia, jonka tekisin. Että pelaaminen ei turhaan joudu heti päivien tauolle, vaan saan rauhassa keskittyä pelin sisälle pääsemiseen. Siihen vähän lisäksi kokista, niin avot!

J: En juuri valmistaudu. Karvainen puolisko on se joka oottaa ja hypettää, minä seuraan vierestä ja päivittelen. Ja jos peli vaikuttaa hyvältä niin valtaan hänen koneen ja pelaan itte. Tämä rituaali toistettu tähän mennessä ainakin neljän pelin kanssa.

3. Jos pitäisi valita puolisoksesi mikä tahansa pelihahmo, kuka se olisi ja miksi?

L: Batman olisi varmaan vähän liian synkkä ja etäinen aviomies. Jatketaan siis hyväksi muodostunutta Carth Onasi -linjaa näissä parisuhdekysymyksissä. Carth Onasi Knights of the Old Republicista. 

J: Prinssi Prince of Persiasta. Jos vois saada sellasen välimuodon ykkösen ja kakkosen prinssistä, koska ykkösessä se on liian poitsu ja Warrior Withinissä kaveri on vähän liian synkkä. Kolmosessa taas ei näytä enää hyvältä. Vähän sellanen Forgotten Sands versio. Tavallaan... Tähän hahmoon nyt vaan tykästyin jo aikaa sitten, sen paremmin en osaa perustella.

4. Mikä paljon suosiota saanut peli ei koskaan löydy sinun pelikokoelmastasi, etkä halua antaa pelille edes mahdollisuutta?

L: Bloodbornet tms. äärimmäisen vaikeat pelit. Miksi pilata iltansa, kun tiedän satavarmasti että pinna palaa jo alta puolen tunnin?

J: Todnäk jotkut räiskinnät kuten CS tai CoD. Ne ei vaan oikein nappaa tyyliltään tai yhteisöiltään.

5. Kuka pelihahmo voisi olla paras ystäväsi oikeassa elämässä?

L: Uskon että Mass Effectin Garruksen kanssa voitaisiin tulla juttuun hyvin.

J: Dogmeat!  Koirat on parhautta!

6. Missä pelissä on mielestäsi kaikkein upeimmat ja kauneimmat maisemat?

L: Minecraftissa! --- Ööh. En kyllä yhtään tiedä. Ehkä joku kauneimmilleen modattu Skyrim on kuitenkin varma vastaus?

J: Skyrim. Modeilla että ilman.

7. Jos tehtäisiin paras peli ikinä, yhdistämällä 3-5 erilaista peliä, mitkä ne pelit olisivat ja mitä asioita kustakin pelistä haluaisit? (Esim simsin hahmonmuokkaus, minecraft rakennustyyli, witcher grafiikat tms.)

L: Hahmon kehittäminen tasoa Fallout4, maailman koko ja tehtävien määrä tasoa Skyrim, taistelumekaniikka tyyliä Mass Effect3 vs. Borderlands2 jaaaaa....keskustelujen syy-seuraus-suhteet oikeasti toimivina vaikka Life is Strangesta. (y)

J: Skyrimin maailma, tehtävien monipuolisuus ja grafiikat, Taistelu Skyrimin ja Withcer 3:n tapaan, co-op-pelin mahdollisuus, sanotaan vaikka minecraftista (siis sellanen oikeesti toimiva, en osaa sanoa missä pelissä se toimis täydellisesti). Ja ehdottomasti rope-elementtejä maailman suhteen, että valinnat oikeesti vaikuttaa millanen maailmasta tulee ja kuinka NPCt suhtautuu ja kommunikoi. En osaa hyvää esimerkkipeliä sanoa siitäkään. Ehkä joku Telltale-peleistä.

8. Minkä pelin pariin haluaisit päästä takaisin, mutta aika ei riitä/joku muu peli vie kaiken aikasi?

L: Doto. Tällä hetkellä en ylipäätään pelaa edes joka päivä, ja Dota on yksi aikaa vievimmistä peleistä mitä tiedän, joten se jää vähän kevyempien pelien varjoon. Plus pelikaverit eivät doton perusmoodeista juuri perusta, ni yksinhän sitä saisi hakata.

J: Jaa-a...Ei kyllä tällä hetkellä oo mitään sellaista peliä jota hirmuisesti kaipaisin mut en vois halutessani pelata.

9. Onko jokin tapahtuma/hahmo/muu asia pilannut jonkun muuten todella hyvän pelin?

L: "GG, foking noobs, uninstall doto pls, why you so bad, cyka blyat"

J: Ainaiset itkijät/raivoavat MOBA-peleissä on aika varma pelin pilaaja. Samoin ragequittaajat, Väärinpäin asetettu vessapaperirulla Fallout 4:ssä...

10. Minkä pelin ja mikä vihollinen/hirviö on kaikkein pelottavin mitä tiedät?

L: Ylifeedattu Pudge, joka on kadonnut laneltaan. GG.

J: Dahaka Prince of Persia Warrior Withinissä. Se on vaan ihan hiton pelottava.

11. Mitkä pelit löytyvät sinun "pakko saada" listaltasi?

L: Mass Effectin Andromeda \o/

J: Ööö... Varmaan seuraava Elder Scrolls ja Mass Effect.

Semmottis! Jotkut kysymykset olivat hankalia - emmäätiedä-tasoa, mutta koska kysymykseen tulee aina vastata jotain, niin siinähän ne nyt ovat. Vastaukset. 

Ollaan Joren kanssa aika samanlaisia mutta silti erilaisia. Jore on ehkä kriittisempi kokeiltujen pelien suhteen, kun taas minä annan aika pitkälle uusia mahdollisuuksia yllättää (nimim.Skyrim aloitettu viidesti). Pelivalintoihin vaikuttavat tekijät (lue: henkilöt) toki huomaa myös meidän pelikokeiluistamme; Jore peilaa pelikokemuksiaan miesolentonsa kautta ja minä pikkuveljeni Jermun (tosin vähenemässä määrin kun roikale muutti kauas pois). Jänniä juttuja. 

read more

Hola amigas e amigos!

Ajattelin täällä bloginkin puolella ilmoittaa, että olen parina päivänä nyt saanut aikaiseksi striimata Falloutin pelaamistani Twitchin puolella. Äänen tarjoaa surkea pleikkarin oma mikrofoni, mutta ääni mikä ääni. Naamaa en PS:n kautta näkyville saa pleikkarin laiteteknillisistä syistä, mutta haitanneeko tuo.

Striimiä pääsee vilkuilemaan osoitteessa: http://www.twitch.tv/ragequit_lilnyellow/ .

Mitään varsinaisia ennakkotiedotteita en varmaan kykene striimeistäni laittamaan niiden epämääräisten ajoitusten vuoksi, mutta pääsääntöisesti pääsen yleensä koneen/konsolin ääreen viikonloppuisin ja töiden jälkeen. Enemmälti peliaikaa ajattelin uhrata muulta arjeltani tulevaisuudessa häämöttävän ns.sinkkuviikkona, kun miesyksilö lähtee Lappiin viikoksi hiihtämään. Maaliskuussa siis enemmänkin luvassa pelaamista ja striimaamista, kun koetan päästä Twitcheröimään joka päivä. Mutta tästä lisää myöhemmin (olen sanonut näin monesti, mutta monestiko olen oikeasti jatkanut tarinaani? - Koetan parantaa tapani) bloginkin puolella!

Jokunen bloginlukijoista saattaa ihmetellä että miksi. Oi miksi tuonkin täytyy naamaansa esitellä videoissa? - Itse tykkään katsoa kun muut ihmiset pelaavat. Vielä enemmän tykkään katsoa peliä ja kuunnella/katsoa pelaajaa itseään. Se antaa tunteen siitä, että peliä pelataan porukalla. Ajattelin siis tarjota tätä mahdollisuutta myös muille, vaikka vastaavaa sisältöä nykyään joka paikasta tunkeekin läpi. Tämä on ollut mielessä jo pitkään. Edelleen pyrin kuitenkin jatkamaan bloggailua samaan säännöllisen epäsäännölliseen rytmiini.

LÄHTISIKÖS TÄSTÄ VAIKKA PELAAMAAN? (Lähtis. Tule siekin.)

P.S. Hei, jos teillä, armaat lukijat, on Twitch-accountteja ja striimailette, niin kommenteissa otetaan vastaan seuraamisehdotuksia. Mielelläni teitä seurailen.

read more

Minulla on sääntöjä useissakin asioissa, mutta suurimmat säännöt liittyvät jouluun. Ei jouluvaloja, ei joululauluja, ei mitään jouluista ennen joulukuuta tai ensimmäistä adventtia (riippuen siitä kumpi tulee ensin). Mutta sitten! En sano, että olisin vielä sittenkään mikään maailman mahdottomin ihminen joulun suhteen, mutta kyllä meillä sitten jouluradio soi ja jouluvalot on ikkunoissa. Glögiä ja Anna-tädin piparkakkuja kuluu ja avokki huokailee, kun minä suunnittelen joka vuosi lähes täsmälleen samalla tavalla toteutettavaa joulua.

Minulle joulu on jotain lämmintä ja onnellista. Siihen kuuluvat vahvasti perinteet, ja perinteet osaltaan antavat minulle tunnetta edes osasta siitä lapsuuden ihmeellisestä joulun tunnelmasta. Joulua ei pitäisi stressata, esimerkiksi kukaan ei joulunakaan katso astiakaapin nurkkiin, mutta jos joku, niin joulu on toisaalta hyvä syy pyyhkäistä pölyt sieltäkin pois. Joulun odotukseen kuuluu oleellisesti joulukalenteri, joka on yksi asia, josta en suostu näin aikuisiälläkään luopumaan, ja ajattelin sen nyt tuoda tänne blogin puolellekin.

Pelko pois! Ymmärrän, etteivät kaikki välitä joulusta ja siksi pidänkin joulukalenterin hyvin RAGEQUITiin sopivana. Ei supertonttuiluja, vaan VIDEO GAME MEME (kts. kuva alla), joka on hienoisesti muokattu joulukalenterimalliin. 1.joulukuuta alkaen aina jouluaattoon saakka siis pyrin julkaisemaan joka päivä Memen mukaisen postauksen.

Toissa vuonna joulukalenterin yritys jäi aika säälittäväksi tyngäksi, mutta tänä vuonna sen teen! Aloitan jotain ja vien sen loppuun saakka! JES!

LET'S DO IT!

read more

Näin kohtalooni alistuneena päätin käyttää työttömän arkea hyväksi myös aktivoimalla huonolle rakkaudelle jäänyttä RAGEQUITtia. (Kuten varmaan ainakin aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet)

Mikäli siis satutte huonoon aikaan saapumaan paikalle, voivat kunnostustyöt olla vielä kesken ja blogi näyttää hassulta, mutta pikkuhiljaa olisi tarkoitus siivota muutamia hassuja kömmähdyksiä pois ja muuten vähän päivitellä slidea yms. En vielä tiedä missä mittakaavassa ulkoasu muuttuu, mutta ainakin pienempiä korjauksia tulen tekemään.

Huomasin myös ärsytyksekseni että joistain vanhoista postauksista on kadonnut kuvia bittiavaruuteen. Tulen poistamaan nämä kuvat, ellen tarkalleen muista että mikä kuva oli kyseessä, jolloin voin korvata sen. Lähinnä nämä kuvat ovat siis netistä kaivettuja kuvia linkkeineen, mutta pelkän valkoisen suorakulmion katseleminen sattuu allekirjoittanutta sieluun.

BEAR WITH ME GUYS.

read more

Pohjoispohjanmaalainen herrasihminen M454 (linkki) antoi Ragequitille ja meikätytölle tunnustusta Liebster-awardin merkeissä ja haastoi samalla vastaamaan 11 kysymykseen sekä jatkamaan ketjua eteenpäin.

Liebster-awardit ovat kiertäneet nettiä jo hyvän aikaa. Säännöt ovat hienoisesti tänä aikana vaihdelleet, mutta pääidea on pysynyt samana: Liebster-awardin antaa bloggari toiselle bloggarille, ja samalla pyritään antamaan tunnettavuutta pienille blogeille. Tämän Liebsterin säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnonantajan asettamiin 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 seuraajaa
5. Laadi 11 kysymystä, johon valitsemasi bloggaajat vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseesi
7. Ilmoita palkinnosta valitsemillesi bloggaajille ja linkitä postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse

Kiitti siis, Masa! Vastauksia kysymyksiisi:

1) Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi?

Bloggaamisen aloitin varsinaisesti varmaankin Yellow World Tourillani (tällä hetkellä suljettuna) kesällä 2011, kun olin lähdössä syyskuussa vaihtoon Kiinaan. Kiinasta kirjoittelin blogia näin jälkikäteen harmillisen epäsäännöllisesti. Koin sen olevan hieno ja kätevä tapa jakaa Kiinan tapahtumia läheisteni kanssa. Suljettu päiväkirjamainen blogi oli kaverillani ja minulla ollut jo aiemmin, mutta sitä en menisi laskemaan blogiksi.

Seuraavaksi kaksi kysymystä kerralla:

2) Pelaatko videopelejä? Jos pelaat, niin mistä lähtien? &  3) Ensimmäinen pelaamasi peli?

Pelaan. (: Amiga saatiin taloon joskus ollessani 5-6 vuotias ja pelaaminen aloiteltiin pelillä nimeltä SuperFrog! (Soundtrack of Nostalgia!)

4) Suosikki elokuvasi tai TV-sarja?

Tämä on vaikea, sillä arvostan hyvin tehtyjä elokuvia ja sarjoja tosi paljon, ja tykkään käyttää aikaani niitä katsoen. Elokuvista all-time-favouritteja, joihin liittyy myös paljon muistoja, ovat kuitenkin ehdottomasti Sormusten Herra-trilogia ja alkuperäiset Star Warsit. TV-sarjoista kaikista eniten iskee tällä hetkellä Game of Thrones, jonka ensimmäisen tuotantokauden katsoin aikoinaan vuorokauden sisään.

5) Harrastatko muutakin kuin sohvaperunointia (TV ja videopelit kuuluu tähän kategoriaan siis)? 

Liikun. Käyn salilla ja erilaisissa ryhmäliikunnoissa (mitä tanssillisempia, sen parempi) sekä kävelen. Vedän myös tällä hetkellä itse kerran viikossa jumppaa. Tanssahtelen itsekseni ja tanssilattioilla minut saa haastaa battleen. Lisäksi vähän huonommalle huomiolle jääneitä harrastuksia ovat valokuvaaminen ja piirtäminen.

6) Oletko ajatellut lopettaa bloggaamisen? Jos olet niin miksi?

En ole. Blogini kuolevat hitaasti huomion puutteeseen, jos kuolevat. Pidän kuitenkin itseni ilmaisusta ja haluan pitää väyläni vapaina, mikäli inspiraationpuuska iskee. :D

7) Seuraatko youtube-tähtiä (pewdipie ja mitä niitä onkaan)?

Youtuben tilauslista on pitkä kuin maanantaiset työpäivät. Etenkin nyt pari kuukautta työttömänä pyöriessäni aloitan aamuni aina kahvilla ja Youtuben tilaus-listan läpikäynnillä. Peliaiheisia kanavia listallani ovat (nimien takana linkit kanaville) Lakko, Laeppavika, dopatwo, DotaCinema, J.J.Wright, Baumi, PurgeGamers, YOGSCAST Lewis & Simon, Wronchi ja joinDOTAplus. Kaikkia videoita en heiltäkään katso ja lista jatkuu kaikenlaisilla muillakin Youtube-persoonoilla ja kanavilla. PewDiePie oli ennen listoillani, mutta mielestäni Pewdien videoiden taso on laskenut pelkäksi kaupalliseksi huutamiseksi, enkä enää käy kanavalla kuin satunnaisesti.

8) Voiko youtubesta kansan suosioon noussutta kutsua tähdeksi? Kerro omin sanoin.

Tähti tarkoittaa tässä tapauksessa kuuluisaa henkilöä, joten vastaan että miksi Youtube-persoona ei voisi olla tähti? 

9) Oletko jättänyt jonkin pelin kesken ja katsonut pelin lopun youtubesta tai muualta?

Ei. Vaikka monia pelejä olen lopettanut kesken ajan/mielenkiinnon/pitkäjänteisyyden puutteen vuoksi, en ole spoilannut itseäni. Mielestäni ainakaan.

10) Onko sinulla lemmikkejä?

Vanhempieni luona on vielä perheen yhteiset kaksi koiraa, jotka koen myös omikseni. Kotona ei kuitenkaan ole, enkä haluakaan ennen kuin asun omakotitalossa jossa on oma piha. Koiran siis jossain vaiheessa saatan kuitenkin hommata.

11) Ostatko viihteesi digitaalisena vai hyllyyn? (esim ostat DVD-elokuvia tai Netflixistä katsot)

Pelit ostan mielelläni digitaalisina kopioina (Steam / Origin / Battle.net jne.). Elokuvia katsotaan missä muodossa ne kiinni vain saadaan. Netflix on tullut selattua mielenkiintoisimpien elokuvien kautta jo läpi, mutta myös DVD:itä löytyy kaapista jokunen kappale. Lisäksi tallentavan digiboxin kautta katsellaan telkkarista tulleita elokuvia omana aikana. Joku Steamin kaltainen elokuva-kirjasto olisi kyllä näppärä...


A-PU-A. Sitten pitäisi nimetä seuraamiani ihmisiä, jotka eivät ole vielä tulleet nimetyiksi. Tietääkseni ainakaan. Eikä heillä saisi olla yli 200 seuraajaa. Vastattaos kysymyksiini:

Afeni - http://leveluppeja.blogspot.fi - Afeni kirjoittaa peliaiheista blogia, jonka postaukset tulevat myös Pelit.fi -sivulle. Siististi ja oikein kirjoitettua tekstiä on ilo lukea.

Frosti - http://frostdanger.blogspot.fi - Frostin tunnen ihan irl, ja toivon että tämmöinen palkinto kannustaisi Frostia kirjoittelemaan enemmänkin. Monivuotinen ja monimuotoinen blogi käsitöistä painonhallintaan ja valokuvailuun.

Lassi - http://peliaika.blogspot.fi - Asiallisesti ja taas todella siististi kirjoitettua tarinaa ajankohtaisista peliuutisista ja peleistä.

Milla - http://onnellisina.blogspot.fi - Häiden ollessa omaakin elämää koskettava asia, tämän blogin jokainen postaus on luettu tarkkaan. Bonusta tulee siitä, että ollaan samalta suunnalta Suomea!

Salla - http://elonitaskukirja.blogspot.fi - Salla on ystäväni, jonka kirjoitukset ovat toisinaan erittäin mieltä kutkuttavia.

Myös muut, jo liebsterinsä saaneet tai saamatta jättäneet voivat vastata kysymyksiin, sillä tarkoitus on luodata syvemmin omaa blogikäyttäytymistä!

KYSYMYKSET

1. Millaisen kuvan uskot itsestäsi antavan ihmisille blogin kautta?
2. Onko blogisi tekstit suoraa tajunnanvirtaa vai editoitko tekstejäsi harkiten ennen niiden julkaisua?
3. Millainen on mielestäsi hyvä postaus?
4. Millainen on mielestäsi hyvä blogi?
5. Oletko harkinnut vloggausta, siis video bloggausta?
6. Netissä on aina myös hatereita. Koetko mahdollisen anonymiteetin suojissa tapahtuvan negatiivisuuden vaikuttavan siihen, mitä blogiisi postaat?
7. Koetko menestyvän blogin olevan yhteydessä siihen, kuinka paljon bloggaaja antaa itsestään irti blogiin? Tarkoitan tässä siis omaa naamaa, ääntä, epäonnistumisia ja inhimillisyyttä.
8. Mistä blogisi nimi on peräisin?
9. Mikä oli ensimmäinen kimmoke aloittaa blogaaminen?
10. Sitten pari vähän helpompaa kysymystä. Mikä on lempipelisi (videopeli tai lautapeli tai korttipeli tai...)?
11. Mikä on lähitulevaisuutesi odotetuin tapahtuma/asia?

read more

Tales from Borderlands

Sweet mother of God ja kuusi muuta. Pienimuotoisia ihmeitä saatte ihmetellä tässä tekstissä kaksi:

1) Se yksinkertainen fakta että "minä vahingossa tämä kirjoitus".

2) Höyrypieruiltuani Dota2ssa viimeisen kaksi vuotta, otin asiakseni joulukuussa 2014 antaa itselleni aikaa ja poistin noin 840 tuntia elämääni kuluttaneen pelin pois Steamin pelikirjastostani. Delete Dota - check.

Miksi tuota jälkimmäistä näin ihmeenä tuon esille, on se fakta, että kun yhdestä asiasta luopuu, on aikaa muullekin. Tässä tapauksessa muille peleille. Peleille, joista voi ehkä oikeasti kirjoittaa. Mikään turhan suuri pelillinen ja blogillinen comeback kyseessä ei luultavamminkaan ole, mutta hei - aika mikä aika.

Battleblock Theatre

Pelailtuja pelejä onkin kertynyt pieni kourallinen. Kaikkia en ole vielä saanut läpäistyä, toisia olen pelaamassa jo toista kertaa läpi.

PC

Wolf Among Us x 1½

Tales from Borderlands
Game of Thrones - a Telltale Game Series

Borderlands 2

Battleblock Theatre

Elder's Scroll - Skyrim

Lara Croft and the Temple of Osiris

Sid Meyer's Civilization: Beyond Earth
SimCity
Minecraft
Diablo III: The Reaper of Souls

PS4
inFAMOUS First Light
Valiant Hearts - The Great War
Trials Fusion

Skyrim

Niinkuin huomata saattaa; olen yhä vahvasti tiimissä "great PC-master race". Konsoleilla pelatessani tunnen pitkälti vahvaa yksin pelaamisen henkeä, enkä suoraan sanottuna osaa arvostaa sitä. Vaikka tietokoneella pelatessani pelaisinkin yksin, on silti lohdullista tietää, että Steamin ollessa auki saatan jutella samalla kavereilleni toisella puolella Suomea.

Mikä on myös huomattavaa, on että olen höpsähtänyt Telltale Gamesin storytelling-peleihin, joissa periaatteessa jokaisella valinnallasi on vaikutuksia loppupeliin ja sen etenemiseen. Paljon olen kuullut tästäkin pahaa sanaa, kun "Valinnat ovat täysin yhdentekeviä lopputuloksen kannalta", mutta itse olen näistä peleistä (Wolf Among Us, Tales from Borderlands & Game of Thrones) pitänyt kovastikin. Minulle ainakin toistaiseksi riittää tämä mahdollinen illuusio tekemästäni valinnasta. Tällä hetkellä olenkin pelaamassa Wolf Among Usia toista kertaa läpi täysin erilaisin valinnoin ja toivon näkeväni erilaisen lopputuleman. Tietenkin perusjuoni ja sen kulmakohdat ovat edelleen samat, mutta olen muistaakseni ennenkin ilmaissut, etten täyttä sandboxia peleiltä odotakaan.

Wolf Among Us

Mutta tämmöisie! Ehkäpä jaksan vielä rustata toistamiseenkin jonkinlaisen postauksen kaltaisen. Ainakin Wolf Among Usista olen jo pientä tavailua luonnostellutkin ja palaisin halusta kertoa myös muista Telltalesin peleistä. Kerrankin olen hei tämän vuoden pelejä pelaamassa ihan niinkuin...tänä vuonna! 

Hyvää alkuvuotta 2015 ja kivaa kevättä ja mitä kaikkea tässä on jäänyt toivottelematta...!, 

read more

Kun ohjaaja kysyy, kuinka opparin kanssa menee.

Kyllä, olen vielä hengissä. Toistaiseksi ainakin. Suokaa anteeksi laiskuuteni bloggauksen osalta. Tämän postauksen on tarkoitus olla kootut selityksen miksi en ole kirjoittanut postausta... ummm... seitsemään kuukauteen?! (Onko siitä jo NIIN pitkä aika?)

Selitys #1
Laiskottaa.

Selitys #2
Minkään uuden tai kiinnostavan pelin pelaaminen ei ole oikein jaksanut kiinnostaa, vaan olen pysynyt vanhoissa peleissä (ehm... Dota), joista taas ei oikein saa revittyä mitään kirjoitettavaa irti. Eikä viitsi alkaa ostelemaan uusia pelejä kun loppuu rahat.

Selitys #3
Jatkuvat työharjoittelut viimeisen vuoden aikana on vieneet tehokkaasti ajan pelata ja kirjoittaa.

Selitys #4
Opinnäytetyö... Joka siis pitäisi saada mahdollisimman valmiiksi vajaassa kolmessa viikossa ja yrittää selviytyä koulusta ulos ennen joulua. Notta ei tartte oottaa järkeviä postauksia ennen ensi vuotta.

Tässä teille kiva video jonka Keltainen ystäväni minulle linkitti opparituskaan. Te astetta sairaammat varmaan ymmärrätte, koska hoitoalan opiskelijat olivat selvästi liian huumorintajuttomia...

read more

Uusi myllyni on täällä. Sitä kasattaessa (jooen itse kasannut, vaan teetätin paikallisessa pikkuisessa elektroniikkaliikkeessä, jossa pikkuveli oli harjoittelussa) kysyivät nimeä käyttäjälle ja koneelle. Myllyni sai nimen Teekutsumies. Teekutsumies on siis keskuudessamme.

Teekutsumiestä edeltävä leivänpaahtimeni suuttui kuullessaan, että saan käyttööni uuden koneen, ja lukitsi tiedostoni sisälleen kovalevyn lopettaessa aivan yllättäen toimintansa. Tai yllättäen ja yllättäen, kovon sata-liitäntää piti useamman kuukauden kasassa jeesusteippipatentti:

Mitä jeesusteippi tahi WD-40 ei korjaa, se on kuolemaksi. Ja niinhän se kävi, että viikatemiehen vierailua saatiin viivyteltyä aikalailla, kunnes eilen tapahtui peruuttamaton. Minun nuupiomaisilla koneen runklaus kykyni eivät riittäneet tiedostojen pelastamiseen, mutta toivon ja oletan toista pikkuveljeltäni.

Sillä välin nautin täysin rinnoin uudesta myllystäni, jonka propsit...

CPU TYPE:

Intel® Core™ i5-4670K CPU @ 3.40GHz

CPU SPEED:

3.42 GHz

SYSTEM MEMORY:

8.51 GB

VIDEO CARD MODEL:

ASUS R9 270X Series

VIDEO CARD MEMORY:

1.82 GB

VIDEO CARD DRIVER:

aticfx32.dll

DESKTOP RESOLUTION:

1920x1080

HARD DISK SIZE:

1 TB

HARD DISK FREE SPACE:

986.22 GB (99%)

...riittävät jo ns.vähän paremmilla grafiikoilla pelaamiseen ja nopeampaan lataamiseen. Enää ei kanssapelaajienikaan tarvitse dotatessa minua juuri odotella, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ah, materialistini nauttikoon, kun vielä voi.

LET THE GAMES BEGIN! read more

RAGEQUIT haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen, niin vakituisille kuin vähemmän vakituisillekin, erittäin onnellista vuoden vaihdetta ja pelirikasta vuotta 2014!

RAGEQUIT periaatteessa täytti vuoden vaihteessa myös vuosia. Ragequit perustettiin vuoden 2012 lopulla, jolloin aloitin ulkonäön muokkaukset ynnä muut suurten linjojen veistelyt. 2013 kuitenkin laukaisi RAGEQUITin internetin laajaan levitykseen, ja 4.1.13 julkaistiin ensimmäinen bloggaus! - Itse asiassa olen yllättänyt itseni pitkäjänteisyydestä tämän blogin suhteen. Viime vuonna ajattelin, ettei blogi välttämättä pysy kauaa kasassa, mutta että yritän ainakin. Blogin onneksi mukaan kuvioihin saapui ensin Jore ja myöhemmin muutama vakiolukija. Kenties te olettekin syy blogin olemassa ololle, enkä niinkään minä.

Aiheina pelit ovat melko rajallinen luonnonvara, sen olemme vuoden varrella huomanneet. Dotan ilosanomaa jaksoimme toitottaa lähes koko vuoden, joskin alkuvuoden hypetyksen ja useiden täsmäpostausten jälkeen blogin puolella hiljennyimme vain mainitsemaan pelistä yleistä pelaamista käsittelevissä postauksissa. Yksittäisestä pelistä kun ei pitkälti riitä eriteltävää ja ihmeteltävää, vaan peliblogien anti piilee syvällä eri pelien arvosteluissa ja kertaluontoisissa läpikäynneissä toisin kuin esimerkiksi pelivloggareilla. Henkkohtaisesti huomasin myös olevani edelleen piirrustusten ideoinnissa aikuisen mielikuvituksettomissa kengissä, sillä joulukalenteri jäi nolosti kesken 14.päivän jälkeen kun inspiraatio hävisi ja ideat loppuivat.

STATS 2013:

• Laru postaili vuoden 2013 aikana 66 kertaa, ja Jore 21.
• Katseluita blogille on kokonaisuudessaan tullut vajaa 6000
• Aktiivisimpana lukukuukautena toimi huhtikuu 900:lla katselukerrallaan.
• Teksteistä suosituimpia ovat olleet kirjoittajien infot, sekä yleisluontoisesti pelimaailmaa läpikolunneet kirjoitukset:
  

  Lots of AFKing & Path of Exile 6.4.2013
  Translate my game! 11.6.2013, 7 kommenttia
  Kun näppäimistö ei riitä. 29.5.2013, 10 kommenttia

   
• Lukijoista suurin osa on luonnollisesti Suomesta, mutta blogiin on eksynyt vuoden aikana myös paljon katselijoita esimerkiksi Yhdysvalloista, Venäjältä, Saksasta, Alankomaista sekä Britanniasta. 
• Blogi on löydetty hakusanoilla:
  

  justdontqqonlife.blogspot.com	25
  game of thrones	9
  metsäkirppu	4
  minecraft	3
  noobytress blog	2
  aikuisen naisen tissit	1
  arkham city	1
  batman	1
  batman arkham origins	1
  batman face palm	1

Toivotaan tälle vuodelle entistäkin aktiivisempaa liikekannallepanoa ja makoisampia pelipostauksia, enemmän asiaa ja runsaammin mielipiteitä! Tehdään tästä vuodesta jotain, jota on ensikin vuoden vaihteessa mukava katsella.

Uusia vuosia toivotteleepi siis

read more