Lapsuuden pelit, joihin iskee kaipuu. Part 1.

Tässä on ollut aina ajoittain puhetta peleistä, joita tuli kakarana pelattua, ja joihin aina ajoittain iskee kaipuu. Voisi siis vähän kaipailla ja fiilistellä lisää bloggaamalla niistä lapsuuden peleistä, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Toisessa osassa Laru tulee kertomaan omista lapsuuden peleistään.

Meillä kotona oli vähän nihkeä suhtautuminen pelaamiseen, eikä rahaa ollut mälläillä, joten pelejä ei ihan kamalasti ollut. Konsolit oli vanhoja, jostain käytettynä saatuja ja pelit siinä ohessa myös. Veli osti joitakin pelejä kirpparilta silloin tällöin. Joskus 90-luvun lopulla muistaakseni, meille ilmestyi eka konsoli, NES. Sitä tuli useampi vuosi vaahtosammuttimena hakattua. Ja jumankekka että ne NESin pelit oli OIKEESTI vaikeita! Eihän niitä sellasena vaahtosammuttimena ikinä saanu pelattua läpi ja pelaaminen oli muutenkin enemmän sellasta randomia nappuloiden hakkaamista, mutta pääasia että kivaa oli!


NESin peleistä ehdottomasti ikimuistoisin on Super Mario Bros, jossa samalla levyllä tuli myös Duck Hunt. Varmaan ajallisesti eniten pelatuin peli koko taloudessa. Aiva mahtavia pelejä olivat molemmat, vaikka Duck Huntissa kihertelevä koira oli todella ärsyttävä. Mario Bros on kyllä näistä se, jota kaipaan. Konsoli edelleenkin kotoa löytyy, mutta sen toimivuudesta ei ole taetta. Ei taida olla kotona enää sellaista TV:täkään, johon konsolin saisi kiinni ja kokeiluun. Pitää vielä jossakin välissä yrittää setviä konsolin toimivuus. Onhan se nykyään muutenkin varsin arvokas peli!



Toinen NESillä kovasti pelattu peli oli Track and Field II. Hieno peli oli sekin. Vaikka ikinä en päässyt para glidingiin asti mikä harmittaa edelleen! Ja muistan että high dive ja horizontal bar olivat aivan sikavaikeita lajeja. Tosin kolmiloikkakaan ei ollut niitä vahvuuksia. Taekwondo ja miekkailu taas olivat parasta! Tai ne ainakin jäi mieleen.





Yksi NESin peli, jonka vielä muista, ja jota olisi todella mukava päästä taas pelaamaan, on Chip and Dale: Rescue Rangers. Lastenohjelmanakin tunnettu Tikun ja Takun pelastuspartio jäi pelinä elävästi mieleen, kun joskus 7- tai 8-vuotiaana viivyin umpilisäkkeen leikkauksen vuoksi melkein viikon sairaalassa ja lastenosaston leikkihuoneessa oli NES ja muun muassa tämä kyseinen peli. Muistan, että joku minua hieman vanhempi poika opasti minua peliä pelaamaan ja sen parissa tulikin sitten vietettyä lähes koko sairaala-aika. Kiitos vain hänelle, kuka ikinä olikaan. Myöhemmin tämä peli oli meillä kotona lainassakin, muistaakseni serkulta.

Vähän myöhemmin, ennen ensimmäistä tietokonetta, saatiin muistaakseni serkun kautta PS1-konsoli ja muutamia pelejä. Näihin lukeutui oma suosikkini Spyro: Year of the Dragon! Tämä peli ei jostain syystä ollut veljeni mieleen, joten sain omia tämän aivan yksin. Sopivan haastava peli, joka taisi olla ensimmäinen, jonka ikinä pelasin läpi asti. Etsin jopa jokaikisen lohikäärmeenmunan, joita Spyro siis pelasti kummalliselta jänistytöltä, joka jostakin syystä oli ne varastanut. Peli, joka ehdottomasti ansaitsisi tulla pelatuksi jälleen.

CTR, eli Crash Team Racing, oli toinen niistä pelatuimmista PS1 peleistä. Tätä tahkottiin porukassa sisarusten kanssa, ja muistan taistelukentän olleen ehdottomia suosikkeja. Taistelussa siis valittiin jokin kentistä, joissa ajeltiin päättömästi ympyrää, kerättiin laatikoista satunnaisia aseita ja pyrittiin eliminoimaan kanssakilpailija niiden avulla. Myös peruskisat olivat viihdyttäviä. Meiltä löytyi myös tavallinen tasohyppely Crash Bandicoot, mutta se taisi olla enemmän veljeni kuin minun mieleen. Mutta kyllä sitäkin hieman tuli pelattua. Muista PS1-peleistä mainittakoon vielä Final Fantasy VIII, jonka ostin joltakin kirpputorilta, ja johon upotin myös useita tunteja. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, en välttämättä jaksaisi pelata sitä enää uudelleen.

Pleikka kakkosta meille ei ikinä itselle löytynyt, mutta serkkuni luona aikoinaan tahkosin Prince of Persia Sands of Timen läpi, ja sen jälkeen koukutuin muutenkin PoP-sarjaan. Nämä pelit on aina uudelleen pelaamisen arvoisia, ja parhaillaan suunnittelen suosikkini, eli Warrior Withinin läpijuoksemista. <3


Ilmeistyihän meillekin sitten viimein tietokone. Ensimmäisen Compaqin unohtaminen on mahdotonta. Se käynnistyi nimittäin niin hitaasti, ettei aina jaksanut nähdä vaivaa, ja pelaaminen painottui edelleen konsoleihin. Kuitenkin muutamia klassikoita jäi mieleen, joista Worms 2 oli se, jota oli kiva pelata yhdessä. Wormsia on tosin tullut pelattua jo niin paljon, etten välttämättä enää jaksaisi. Vaikka onhan sillä hetkeksi viihdearvoa jo pelkästään hauskojen äänien vuoksi. Eniten kuitenkin noilta ajoilta olen jäänyt kaipaamaan Sims 2:sta. Etenkin minulla ja pikkusiskolla oli todella hauskaa Simsin kanssa, solmiessamme mitä omituisimpia perhesuhteita ja rakennellessamme taloja. Täytyy kyllä sanoa, että kakkosen jälkeen seuraavat simsit ovat olleet huonoja. Kolmonen vielä menettelee. Kakkoseen sentään pystyi lataamaan netistä lisää esineitä, vaatteita ja muuta krääsää, mikä oli jo itsessään viihdyttävää!

Ja vielä Rollercoaster Tycoon 2! Tätä peliä yritin jopa saada toimimaan omalla koneellani vähälle aikaa, mutta värit menivät aivan sekaisin ja resoluutiot perseelleen... Tätä haluaisin todella taas pelata. Yksinkertaisesti vain rakastan kaikkea rakentelemista, ja sain paljon aikaa kulumaan pelkästään upeiden puistojen rakenteluun. Myös ahkerasti siivosin yksitellen oksennuksia maasta. Yksinkertaisesti mahtava peli!


Tulihan näitä pelejä kuitenkin jokunen. Lisäksi mainittakoon Leo Leijona ja Kultapossu, joka oli siis jokinlainen Osuuspankin jakama peli. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Leo Leijona ennen koskenlasku-tehtävää kiskoo jostakin jellonan pakaroidensa syövereistä koskenlaskussa apuna käyttämänsä kepin. Lisäksi muistan jonkin Disney-pelin kokoelman, jossa oli ainakin Lion King -tasohyppelypeli. Eikä Road Rashia pidä unohtaa! Moottoripyöräkisailu, jossa lievän väkivaltaisesti potkittiin ja lyötiin kanssakilpailijoita pois pelistä. Sekä vielä Ski Free, jossa lasketeltiin rinnettä kunnes jostain puun takaa hyppäsi se harmaa epämääräisen näköinen lumimies ja söi viattoman laskettelija-paran!

Voih, niitä hyviä aikoja...

Onko sinulla joitakin ikimuistoisia lapsuuden pelejä? Haluaisitko päästä pelaamaan jotakin niistä?