Telltale Gamesin uusimpia pelejä edustaa Tales from the Borderlands, jonka viisi episodia julkaistiin aikavälillä 25.11.2014 - 21.10.2015. Itse olin mukana menossa apauttiarallaa ensimmäisestä kuukaudesta lähtien, mutta sain viimeisen chapterin ja samalla koko pelin pelattua läpi vasta tänään (31.1.2016).
Telltalesin tutulla kaavalla mennään: tarinaa kerrotaan tekemällä päätöksiä hahmojen reaktioilla, ja ne edelleen vaikuttavat siihen, mikä lähestymistapa onnistuu sankariemme tulevissa kanssakäymisissä. Periaatteessa peliä katsotaan kuin koko illan elokuvaa, joskin ajoittaiset "reagoi-painamalla-oikeaa-nappia"-tilanteet pitävät pelaajan näpyttimet tiukasti kiinni ohjaimessa.
Esittelyn pohjaksi alle oleva traileri:
Tales from the Borderlandsissa pelaaja etenee siis kahden sankarin, Fionan ja Rhysin, tarinassa tehden itse päätökset heidän luomiinsa suhteisiin ja päätöksiin. Lähes koko peli on takautuvaa muisteloa, kun pelin alussa molemmat kaapannut mysteerinen naamiohenkilö kiristää kaksikon kertomaan tarinansa. Siis tarinaansa, jonka sinä heille kerronnan edetessä luot. Pelin loppupuolella pääsemme toki jatkamaan siitä mistä aloitettiin, ja saamme oikeasti jännätä sitä, miten tulevaisuus muovautuu näille kahdelle.
Melko rajattuna pysyvä maailman tutkiminen pitää tarinan jatkuvasti käynnissä, eikä maailmakaan ole muulle kuin tarinalle rakennettu. Hommat siis oikeasti etenevät, eikä TOFBia pelatessa tapahdu samanlaista maailmaan unohtumista kuin vaikka Fallout 4:ssa, jossa varsinainen päätehtävä ja samalla kadonnut poikasi saattaa unohtua päiviksi sarjakuvakirjojen metsästämisen ja ghoulien siivoamisen tieltä. Tämä tarkoittaa niin tunnelman ylläpitoa kuin sitä, että Tales of the Borderlandsiin ei tule ajallisesti upotettua puolta elämäänsä.
Keskustelu ja päätökset hoidetaan Telltale Gamesin hyväksi todetulla taktiikalla. Sinulla on tietty aika vastata kysymyksiin tai reagoida asioihin. Yleensä vaihtoehtoja on kahdesta neljään, ja tiettyihin hahmoihin vetoaa tietyn tyyliset vastaukset. Kaikki eivät arvosta vitsailua ja toisia tympii vakavamielinen keskustelu. It's up to you, mitä hahmo päästää suustaan.
Tales from the Borderlands yllätti positiivisesti sillä, että yhdessä vaiheessa oli todella selkeää, että miten peliään oli pelannut ja suhteensa muihin hahmoihin pohjustanut. Mutta kuten aina, varsinaisen päätösten vaikuksen pelinkulkuun ja tarinaan näkisi vasta toisella pelikerralla. Hyvin tehdyssä pelissä päätösten syy-seuraus-suhdetta ei huomaa tarinasta, mutta tokikin kaiken "päätösten mitättömyys"-spekulaatioiden vuoksi sitä on skeptinen. Ehkä jonain päivänä otan asiakseni pelata tämänkin pelin uudelleen läpi.
Keskusteluissa ja itseasiassa koko tarinassa esiintyy tasaiseen tahtiin Borderlandseista tuttu, kenties hieman synkkä ja sarkastinen, mutta ainakin itseeni vetoava huumori. Pidän siitä, että sitä ei joka käänteessä ojenneta sinulle hopealautasella, vaan ne täytyy tajuta. Toisaalta mikään ei ole liian yli hilseen lentävää sanakikkailua, vaan päinvastoin antaa mahdollisuuden monille hymähdellä ruudun toisella puolella. Monet hahmoista ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia omilla tavoillaan, ja kunkin heistä on mahdollista osallistua läpän heittoon omilla tavoillaan.
Minä en ole ääneen nauraja. Naurahtelen keskusteluissa, toki, mutta kun kyse on vitseistä tai hauskoista jutuista, monesti vain korkeintaan hymähdän vaikka juttu hauska olisikin. Tales from the Borderlandsin aikana dotaspelrummet (= työhuone = tietokonehuone) kuitenkin tasaisin väliajoin kajahteli naurahduksia. Se on minulle merkki hyvin rakennetusta huumorista.
Grafiikat ovat jotain Telltalesin ja Borderlandsin sekoitusta, joka sopii minun silmilleni hyvin. Sarjakuvamainen toteutus on väririkas ja kylläinen olematta silti liian in-your-face. Peli sopii pelattavaksi pimeämmässäkin huoneessa ilman että täytyy ajoittain siristellä silmiään. Keskusteluissa tekstitys on mukavasti jokaisella hahmolla oman värinen, joka luo myös omanlaistaan tunnelmaa peliin. Päätöksiä tehdessä huomaat jo tekstistä, tekeekö päätöstä Rhys vai Fiona. Jos sitä ei siis kontekstista osaisi päätellä.
Miinusta peliin tulee viimeisistä chaptereista. Vaikka se pystyikin yllättämään (kts.Lue lisää, spoiler alert), se myös osasi olla edeltäviä chaptereitaan huomattavasti latteampi. Mielestäni viimeisessä jaksossa oli nähtävissä myös lieviä visuaalisia glitchejä, joita en ainakaan muista huomanneeni aiemmista chaptereista.
ALL IN ALL
Tales from the Borderlands on viihdyttävä tarinankerrontapeli, josta jää päällimäiseksi huvittunut ja kepeä olo. Peliaikaa tähän teokseen tuhlaantui Steam-kirjaston mukaan 12h. Kaksitoista tuntia, jotka mielelläni annoin tälle teokselle. Kenties voisin antaa toiset samanlaisetkin, mikäli jonossa ei olisi moooooontaa muutakin peliä. Kokeilemisen arvoinen peli niille, jotka pitävät Borderlandsista ja/tai tarinankerrontapeleistä! 8,5/10.
Oletteko te jo tämän pelin pelanneet, tai oletteko tätä pelaamassa? Minkälaisia fiiliksiä teille on syntynyt?
***
Koska haluamme pitää blogimme mahdollisimman lukijaystävällisenä ja mahdollisimman spoilervapaana...
SPOILER ALERT (Lue lisää, mikäli haluat nähdä loput tekstistä)
read more
3 kommenttia :