torstai 24. joulukuuta 2015

HYVÄÄ JOULUA! - Luukku 24

Luukku 24: Lempipelinkehittäjä / Favourite game developer
                     Peli, josta et luullut tykkääväsi, mutta jota päädyit rakastamaan / A game you
                     thought you would't like, but ended up loving

                     Lempipelisi / Your favourite game of all time

24.1. Lempipelinkehittäjä
Jos yhden en tiedä vastauksen voisin hyväksyä, se voisi päätyä tähän. En nimittäin huomioi pelejä oikeastaan koskaan kehittäjien perusteella, vaan alkuperäisidean ja lopullisen toteutuksen kiehtovuuden. Mutta koska en meinannut päästää itseäni vähällä vielä tässäkään vaiheessa joulukalenteria, niin vastaan että Blizzard. Huolimatta siitä että Blisukka haisee rahalta.


Blizzardilla on taitoa tuottaa kauniita, taustatarinoiltaan ja maailmoiltaan moniulotteisia pelejä, joiden pelimekaniikka oikeasti toimii. Blizzardin pelejä voi yleensä pelata huonommallakin koneella, eivätkä ne vaadi pelaajaltaan liikaa (joskus ne vaativat jopa liian vähän). Blizzardin pelit ovat aina viimeisteltyjä ja niitä on helppo lähestyä. Ainoa miinus tosiaan on se, että pelit usein maksavat aika runsaasti, ja esimerkiksi lippulaivaksi noussutta World of Warcraftia siunataan lisäosilla liiankin usein. Money talks, mutta jostainhan niiden loppuunsa hiottujen pelien on resurssinsa tietysti revittävä.


24.2. Peli, josta et luullut tykkääväsi, mutta jota päädyit rakastamaan
Easy. Borderlands 2.

Jossain vaiheessa (lähes) kaikki kaverit Steamista katosivat pelaamaan Borderlands 2:sta ja minä jäin rannalle vinkumaan. En ollut kyseisestä pelisarjasta kuullutkaan aiemmin, ja se fakta että se varasti Dota-pelikaverini, ei markkinoinut peliä itselleni yhtään sen enempää ("Pitäkää tunkkinne!"). Sain kuitenkin kaveriltani yhden ilmaiskopion etukäteissyntymäpäivälahjaksi, ja Dotattomaan kohtalooni alistuneena lähdin pelaamaan kavereideni kanssa tätä uutta, kaverini anastanutta, ilkeää peliä. Ja kuinka ollakaan, tuo peli oli oikeasti hyvä, ja huomasin kohta olevani mm. Jorea edempänä, vaikka tämä oli pelannut peliä minua pidempään.


Nykyisin Borderlands 2 on jäänyt hieman vähemmälle muiden pelien rynniessä päälle ja sen vuoksi, että sen tehtävät ovat yksinkertaisesti huikean paljon liian pitkiä aloittaa myöhään illalla, kun muutenkaan ei jaksa keskittyä mihinkään. :D Josko Jermun kanssa pelaaminen vielä innottaisi taputtelemaan Zerollanikin viimeisen tehtävän purkkiin.


24.3. Lempipelisi
Olisihan näitä, mutta...
Noin 850 tuntia elämästäni olen siihen tuhlannut ja ajoittain ajautunut riitoihin sen vuoksi tuon sulhaseni kanssa. Noihin 850 tuntiin mahtuu paljon iloa ja onnistumisen tunteita, kuin myös muutama ragequit ja erityisen suurta turhautumista. Ja silti se jaksaa vielä kiehtoa. Dota 2.

Dotasta tekee lempipelini ehkä se, että siinä on AINA varaa parantua. Ja se, että niin tekee, on erittäin Erittäin ERITTÄIN palkitsevaa. Lisäksi jokaisella hahmolla on oma taustatarinansa, jota arvostan kovasti.


En ole mikään pro Dotassa, heck, en varmaan ansaitse edes sanoa itseäni hyväksi, mutta silti se on peli, jota mielellään pelaan ja haluan kuvitella kehittyväni siinä. Vuoteen en ole aktiivisesti pelannut sitä johtuen peliseuran puutteesta, mutta edelleen toivon päivän koittavan kun Dota2 kuuluu edes viikkorutiineihin. Tai ehkä tätäkin peliä pitäisi vain rohkaistua pelaamaan yksin... Ei kai ne anot niin pahoja voi olla?

***
Tiedostan, että nämä pari viimeistä luukkua olivat sisällöllisesti ehkä hieman hutaistun oloisia ja täytyy myöntää että innostus alkoi loppumaan, sillä nämä ovat oikeasti aika vaikeita kysymyksiä! Kaikkiin pitäisi vastata muutamia, tai sitten mieleen ei tule yhtään hyvä kandidaattia. Hyvin kuitenkin selvisin loppuun asti, taputan itseäni päähän ja leimaan papukaijamerkin otsaan. Hyvä minä. /pat

Näihin sanoihin, näihin kuviin toivottelen teille kaikille lämmintä joulunaikaa. Olkaahan kilttejä sillä...

Nyt pikkupikku tauko, jonka jälkeen palaillaan taas asiaan! 

1 kommenttia :

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 23: Ääntä ja eeppisyyttä.


Luukku 23: Paras ääninäyttely / Best voice acting
                    Eeppisin kohtaus ikinä! / Most epic scene ever

23.1. Paras ääninäyttely
Ääninäyttely on hyvää, kun se on syncissä videon kanssa, ja kun se on eläväistä ja realistista. Ääninäyttelyn onnistuneisuus ei siis aivan täysin ole riippuvaista äänestä, vaikka pääosassa se onkin. Äänen tulee myös vastata hahmon ulkonäköä ja antaa hahmolle elämä. Ääni on ehkä yksi tärkeimpiä elementtejä, kun puhutaan animaatiohahmon herättämisestä henkiin, ja etenkin peleissä sen harteille jää usein tuhansien tunteiden tulkkaaminen pelaajalle.

Yksi ehkä hienoimmista ääninäyttelysuorituksista on Mark Hamillin Jokeri Batman: Arkham-sarjassa.


Juttu on vain niin, että yhdistän Hamillin Jokerin ääneen jo muutenkin animaatioiden kautta, joten en hyväksy omaa vastaustani. Haluan jotain, joka on minulle täyttä peliä.

Yksi mainittavan arvoinen suoritus, ja tämän päivän valinta on Life is Strangen Chloe (Ashly Burch). Chloe on aidon tuntuinen. Elävä. Äänessä on tarpeeksi variaatioita lempeydestä katkeruuteen ja epätoivoiseen suruun. Ja ääni kuulostaa juuri siltä, mitä Chloen kasvoihin osaisi yhdistää.


Chloen ääninäyttelijä on toki esiintynyt muuallakin, mm.Adventure Timessa, mutta pääosin ääni on minulle tuttu peleistä; Life is Strangesta ja Borderlands 2:sta.


23.2. Eeppisin kohtaus ikinä!
such epic! wow.

Yksi vaikuttavimmista peleistä minun pelihistoriani aikana on ollut Warcraft III: Reign of Chaos. Tarina oli syvä ja etenkin aikanaan sen elokuvamaiset välianimaatiot olivat mieleenpainuvia. Yksikään muu peli ei ole antanut mielikuvitukselle niin vahvoja siipiä kuin Warcraft III, enkä muista muiden pelien tarinaa ja välianimaatioita kerranneeni vielä pelaamisen jälkeenkin.

Eeppisin kohtaus tässä klassikossa on kohtaus, jonka muistelen vaikuttaneen minuun jo aikoinaan eniten. Kohtauksessa Arthas Menethil muuttuu hyvästä pahaksi - vajoaa valoista varjoihin, ja siihen liittyy yksi hienoimmista välikohtauksista. Kohtaus oli yllättävä, ja Arthaksen petos nousi kohtauksen myötä aivan uusiin mittasuhteisiin. Alla olevasta videosta löydät kohtauksen aikaleimalla 8:30.


(Muutenkinhan nuo videon 26 minuuttia ovat mielettömän vaikuttavia, kauniitakin edelleen.)

**

Hirveä flunssa eikä pää oikein pelitä! Onneksi pohdittavaa on enää vain päivän ajaksi, jonka jälkeen vetäydyn pienenpienelle joulutauolle blogin suhteen. :D

0 kommenttia :

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 22: Peli, joka on perinteinen, ja peli, jota suunnittelet pelaavasi


Luukku 22! 

22.1. Lempi-perinteinen-peli / Favourite classic game
Tätä varten piti taas tehdä Google-tutkimusta, kun en ollut ihan varma mitä tällä haettiin, ja teinkin valintani sen perusteella mitä pelejä google minulle ehdotti hakusanoilla "classic game".

Kuten jo todettua, minun klassikkopelini sijoittuvat pitkälti Amigan tai tietokoneiden pariin, sillä NESiä tai muita konsoleita meillä ei ollut. Amigalla Superfrogin lisäksi koviksia olivat Dynablaster ja Bubble Bobble, jotka molemmat saivat ruututilaa googlen klassikkopeli-hakutuloksissa. Dynablaster, tai tutummin Bomberman, oli kuitenkin aikoinaan meille vähän liian vaikea peli ja lähinnä vain katsoimme äitin pelaamista. Bubble bobble oli kuitenkin eri asia, ja siksi se nousee tänään palkintopallille, hops!


Bubble bobble on yksi Amigan ja monen muunkin alustan legendaarisimpia pelejä, jossa ohjataan pieniä lohikäärmeitä, joka puhaltelevat kuplia. Baron Von Blubba on siepannut veljesten tyttöystävät, ja pitää heitä vankinaan sadan (100) monstereita kuhisevan kentän takana. Viholliset siepataan kupliin, ja kuplat (ja samalla viholliset) puhkaistaan pääpuskuilla. Tarkoituksena on siivota kentät vihollisista, edetä ja siinä sivussa kerryttää pisteitä.

Bubble Bobblea en muista koskaan pelanneeni läpi, mutta silti se nostattaa huulilleni hymyn. Perusidea on hyvin yksinkertainen ja ymmärrettävä. Se haastaa, olematta silti liian vaikea, ja se sisältää perusmekaniikkansa lisäksi muitakin tapoja kukistaa viholliset. Kaverin kanssa pelattaessa pystyi hyvin pelaamaan yhteen ja kommunikoimattomuudesta sakotettiin, kun yhtäkkiä jäätkin kaverin kuplaan. Ökkömönkiäishahmot ovat hauskoja ja lohikäärmeet sympaattisia. Värit ovat tasapainossa tumman taustan kanssa. Kertakaikkiaan onnistunut tekele, jota on melkeinpä ikävä!



22.2. Peli, jonka pelaaminen on suunnitelmissa

Pääasiallisesti suunnitelmissa on pelata läpi pelit, jotka minulla on kesken. Siis pitkä, PITKÄ lista pelejä, johon kuuluvat muunmuassa seuraavat pelit:

Borderlands 2
BattleBlock Theater
Skyrim
Game of Thrones - A Telltale Games Series
Lara Croft and the Temple of Osiris
Star Wars Knights of the Old Republic I
Tales from the Borderlands (vain viimeistelyä vaille valmis)


Näiden lisäksi lisäksi minulla on toinen pitkä lista pelejä, joita en ole vielä aloittanut, mutta jotka ovat asennettuina Steamissa vain odottaakseen tuplaklikkausta kohdalleen:

Batman: Arkham Origins
Borderlands Pre-Sequel
BioShock Infinite
Star Wars Knights of the Old Republic II
Superfrog (the one and only, ORIGINAL)
The Walking Dead season 1 & season 2

Eniten ehkä kuitenkin suunnittelen ja toivon pystyväni näppistelemään Fallout 4n loppuun, vaikka toisaalta hyvän pelin loppuminen kesken aina tietyllä tavalla pelottaakin. Hyvän pelin osuessa kohdalle siitä haluaisi vain nauttia niin pitkään kuin mahdollista. Fallout4 kuitenkin vie aika paljon ajastani, ja tammikuussa jälleen alkavat työt eivät ainakaan edistä peleihin kulutettavan ajan määrää (tarkalleen ottaen se poistaa sitä n.42 tuntia viikossa). Tähän mennessä en ole juuri mainquesteja eteenpäin pelaillut tarkoituksenani viivyttää pelin nautiskelua, mutta kun kutsu töihin kävi, muuttuivat suunnitelmat.
Toivottavasti siis ainakin ennen loppiaista saisin tuon monsterin taputeltua, vaikka ihan toista uskon, sillä tiedän itseni ja joulurutiinini. Saapa nähdä. Tavoitteitahan saa aina olla. :D




**


2 kommenttia :

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 21: Peli, jossa on parhaat grafiikat


Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken kun näin joulukalenteriniiiii~


Luukku 21: Peli, jossa on mielestäsi parhaat grafiikat tai taiteellinen tyyli / Game you think had the best graphics or art style.

Päätin rajata tässä luukussa valintaani hieman, sillä todella hyviä grafiikoita on oikeasti monessa pelissä... siis mikäli sinulla on tarpeeksi hyvä kone. Ja tarpeeksi hyvän koneen lisäksi tarpeeksi hyvä näyttö, joka tukee esimerkiksi 4K-resoja. Joissain peleissä (esim. Skyrim) pelin saa puolestaan näyttämään päräyttävältä lataamalla muutaman äärimmäisen hienon 4K-modin. Taiteellinen tyyli voi siis olla hieno minkälaisella koneella / konsolilla tahansa.

Hyvä taiteellinen tyyli voi siis olla pikselimaniaa tai realismia, mustavalkoista tai värimaailmaltaan kylläistä, pelkistettyä tai sutturaa. Mikä tekee taiteellisesta tyylistä hyvän, on jälleen sen kyky heijastaa maailmansa tarinaa ja yleistä tunnelatausta.




Mielestäni yksi onnistuneimpia tyylejä on Borderlands -sarjassa, jossa hyödynnetään sarjakuvamaista kuvamaailmaa. Värit ovat yltäkylläisiä, reunaviivat liioitellun korostettuja ja mittasuhteet muutenkin astetta pidemmälle vietyjä kuin realistisesti on syytä olettaa. Cel-shading vastaa pitkälti tyylinä Borderlandsin visuaalista rakentelua, mutta Gearbox on alleviivannut pelinsä olevan cel-shade vapaita.



Sarjakuvamaisuus tuo pelin ajoittain melko makaaberiin teurastukseen keveyttä ja huolettomuutta, ja se antaa humoristisen vivahteen esimerkiksi vastaantulevien, mittasuhteiltaan epäsopusuhtaisten, palkkionmetsästäjien ja erämaiden raggareiden lahtaukselle. Se ei kuitenkaan tee pilaa pelin hahmoille tai maisemille, vaan pikemminkin korostaa niiden luonnetta. Ja sehän sarjakuvalla onkin tarkoitus.



Toki nopeatahtinen ja näinkin visuaalisesti kylläinen peli voi olla myös esimerkiksi migreenistä kärsivälle pelaajalle tiettyinä päivinä tuskaa. Esimerkiksi Joren kanssa ei ajoittain voi ajatellakaan pelaavansa Borderlandsia! Too much information for her head.




0 kommenttia :

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 20: Jatko-osa, johon petyit


Luukku 20: Peli, jonka jatko-osaan petyit / A game sequel which disappointed you

Vaikea.
Mikäli minä johonkin peliin tykästyn, tykästyn yleensä myös niiden jatko-osiin. Kyse jatko-osien kanssa onkin pitkälti siinä, että ne kantavat sitä samaa teemaa, johon olen kertaalleen tykästynyt, tai ovat muuten vain nostalgisia. Pelisarjat ovat melkein oma tarinansa, mutta ne lienee pakko ottaa mukaan vertailuun sillä en keksi toistaiseksi yhtäkään varsinaista jatko-osaa (tiedättehän "Pelin Nimi 2"), joka olisi jotenkin pettänyt odotukseni.


Ehkä suurin pettymykseni on liittynyt Heroes of Might and Magic III:n jälkeisiin HoMM-viritelmiin.


Heroes of Might and Magic on edustanut minulle nostalgiaa sieltä kaikista nostalgisimmasta päästä, ja ymmärrettävästi sitä tunnetta on vaikea saada mistään muusta kuin siitä kyseisestä pelistä. Heroesit (nykyisin Might &Magic Heroes) tuntuvat uivan kolmospelin vanavedessä ja räpiköivän pysyäkseen pinnalla. Tällainen tunnelma minulle tulee.




Grafiikka on toki kolmosen ajoista edennyt, mutta toisaalta esimerkiksi MMH7 ei vastaa graafiselta ilmeeltään lähellekään sitä tasoa, mitä tämän päivän strategiapeleiltä vaaditaan. Sitä on helppo verrata esimerkiksi Civilizationiin (ihan vaikka vitoseen), joka lähestyy samaa genreä hieman eri kulmasta, mutta joka on ilmeeltään paljon silmää miellyttävämpi. Toisaalta näyttökuviin perustuen peli ei enää osittain edes näytä samalta, mikä minun tapauksessani laskee pisteitä sekin. Missä on se fiilis, se tunnelma? - Ei ainakaan näissä näyttökuvissa.

Ja siis joo, en ole yhtäkään Heroesia kolmosen jälkeen oikeasti pelannut, että siinäpä meni tämän luukun validiteetti ja reabiliteetti ihan sukkana roskikseen. Huono luukku, sillä se perustuu mutu-tuntumaan ja aikaisemmin luettuihin arvosteluihin, mutta näillä mennään tänään.

**
P.S. Olen myös toki kuullut hyvää esimerkiksi HMM V:sta, jota voisi kokeilla mikäli se joku päivä tulee hyvään Steam-tarjoukseen... Kokemuksia, anyone?



0 kommenttia :

lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 19: Tyylilajeista ja parhaista tarinoista

Luukku 19: Lempityylilaji / Favourite genre
                    Paras tarina / Game with the best story

19.1. Lempityylilaji
Vaikka kovasti pidänkin Telltale gamesin story telling -peleistä, niin pakko myöntää että eniten minuun silti vetoavat action role-playing third- tai first-person shooterit, niinkuin Fallout 4 tai Mass Effectit.


Tässä hyvinkin eritellyssä tyylilajissa kiinnostaa roolipelaaminen, siis se että voin muokata hahmoa mieleisekseni tarinan edetessä, sekä yleensä third-person shoottereihin liittyvä tietynlainen vapaa liikkuvuus.


19.2. Paras tarina
Yksi mielikuvituksellisimmista ja mukaansa tempaavimmista tarinoista täytyy olla pelissä nimeltä Life Is Strange.


Life is Strange kertoo tarinan Maxista, nuoresta opiskelijatytöstä, joka saa kesken oppitunnin näyn tuhoisasta tornadosta. Näyn myötä Max saa kyvyn, jolla hän voi matkustaa ajassa hetkiä taaksepäin. Pelin alku koostuu tarinallisesti Maxin uuden kyvyn opetteluun ja suhteiden rakentamiseen muunmuassa kauan Maxin elämästä poissaolleen lapsuudenystävä Chloen kanssa. Kevyttä kauraa ja rauhallista pelaamista. Pelin edetessä tarina kuitenkin syvenee ja mukaan astuvat astetta synkemmät aihealueet huumeista ja itsemurhista, kadonneista opiskelijoista ja kaupunkia rahalla ja maineella hallitsevat Prescottit. Miksi salaisuuksien vyyhti rupeaa purkautumaan juuri kun Max saa kykynsä? Ja mistä johtuvat Arcadia Bayn mitä kummallisimmat luonnonilmiöt? Chloe ja Max päättävät hyödyntää Maxin kykyä matkustaa ajassa ja selvittää, mitä pinnan alla muhii.


Aikamatkustuksella on kuitenkin hintansa, ja aikanaan huomaamme Maxin olevan keskellä melkoista perhosvaikutus-vyyhtiä. Pienikin väärä teko menneisyydessä on saattanut muuttaa tulevaisuutta katastrofaalisella tavalla. Saako Max muutettua tulevaisuutta ja millä hinnalla?  - Kas siinä pelaajan pulma.


LiS on mielestäni kaiken kaikkinensa onnistunut tarinankerronta-peli. Tarina on monikerroksinen, eikä se ole niin geneerinen, että siihen ei yllättyisi. Ajassa matkustaminen antaa taustaa tulevaisuuden tapahtumille, ja pelin loppupuolella tapahtuvat paljastukset saavat sinut sanomaan "Niin tietysti." vaikka et asiaa olisi aiemmin ymmärtänyt epäilläkään. Ehdottomasti sellainen peli, jota kaikkien tarinoita arvostavien pelaajien kannattaa pitää mielessään!

**



2 kommenttia :

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 18: Pelipaikka, jossa voisin asua

Luukku 18: Kuva paikasta, jossa voisit asua / Picture of a game setting you wish you lived in

Kyllähän se niin on, että joskus sitä tämmöisiinkin tehtävärykelmiin tulee niitä tavattoman tylsiä vastauksia itse kultakin. Nyt on minun vuoroni.

Vaikka olisin kuinka hyvä ninja, supersoturi tai muuten vain mieletön mimmi, en haluaisi asua maailmassa, jossa pitäisi jatkuvasti pelätä henkensä puolesta. Tai jos ei pelätä, niin ainakin taistella. Ei minua nyt NIIN paljoa kiinnostaisi tutkia ydinlaskeumalle altistunutta erämaata tai opetella käyttämään supervoimia, mikäli sitä seuraisi jatkuva taisteleminen tai vielä pahempaa - pakoon juokseminen. Rankkaa se semmoinen olisi.

Valintanani on tänään kaksi maailmaa, joista toinen edustaa huoletonta heilumista järjen ja järjettömyyden rajamailla, ja toinen arkielämän ihmeettömyyttä. Kummassakin on puolensa, vaikka ensimmäisessä maailmassa suurin murheeni varmaan olisi, että kuinka monesti kerkeän pyöriä ilmassa ympäri ennen kuin mätkähdän maahan ja jatkan matkaani.

Valintani tänään siis ovat


Goat Simulator

JA/TAI

Sims-sarja
Jermu siellä taustalla miettii, että onko pakko tehdä ruokaa.
Goat simulator on valitani lähinnä vain sillä ehdolla että olisin itsekin tuollainen vuohi. MÄÄÄÄÄH.

***


3 kommenttia :

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 17: Lempipäähenkilö

Luukku 17: Lempipäähenkilö / Favourite protagonist

(A/N: Hupsansaa! Tiesittekö että ennaltakirjoitettukin teksti julkaisee itse itsensä paremmin, kun aikataulun lisäksi painaa nappulaa 'Julkaise' eikä 'Tallenna'?)

Määääh! Tämä on jälleen yksi niistä vaikeimmista peliaiheisista mielipidekysymyksistä mitä on olemassa. Usein, mutta onneksi vähenemässä määrin, päähenkilöt ovat kulmiensa kovimpia kundeja, joiden heikkouksiin lukeutuu lähinnä vain kauniit naiset. Tämä yksiulotteisuus häiritsee, ja kuten aiemmin olen kerennyt mainitsemaan, heikkoudet ja inhimillisyys tekevät hahmosta minulle helpommin lähestyttävän. Esimerkiksi muuten fanitukseni vakiokasvo Batman jää Arkham-sarjassaan harmittavan kaukaiseksi. Lisäksi kuten jo luukussa 2 mainitsin (linkki), monet pelihahmot ovat nykyisin roolipelihahmoja, joihin pelaaja vaikuttaa ulkonäköä ja käyttäytymismalleja myöten. Näin ne ovatkin usein kuvia omasta itsestä tai siitä mitä jollain tasolla haluaisi olla, ja tekevät fanittamisesta vaikeaa. Onneksi usein taustalla kuitenkin pyörii jokin taustatarina, joka antaa päähahmoille kuitenkin jotain omaa.

Lempipäähenkilöni on ehkä alustuksestani huolimatta Mass Effectien Shepard, joka periaatteessa valinnallaan kumoaa molemmat alustukseni kriteerit. Badass kova jätkä? check. Roolipelihahmo? check. - Tästä huolimatta koen Shepardin olevan minusta itsestäni täysin irrallinen henkilö, jonka elämään kuuluvat suurten onnistumisiensa lisäksi epäonnistumiset ja tietynlainen riippuvuus liittolaisista. Shepard ei kykene tekemään kaikkea itse, ja Shepard joutuu uhraamaan ja uhrautumaan.

Yksi hieno asia on se, että Shepardit eivät mielestäni edusta ulkonäöltään mitään Barbi- tai Ken-ihannetta. Mitään yliseksualisointia (onko tuo edes sana?) ei näy edes varustuksissa, jotka ovat suunnilleen samanlaiset muutamia sukupuolesta riippumatta. Avaruudessa kukaan ei katso tissejäsi. Paitsi Kaidan. Paitsi makuuhuoneessa. Tai siis...

"We'll bang ok?" - Shepard

Shepard ei muuten osaa tanssia, eikä hänellä ole mikään paras viinapää. Vaikka mitäpä sillä on väliä, kun on kokonainen galaksi pelastettavana.

ME2, kolmosessa oli pitkät mustat hiukset poninhännällä.



Tiesittekös muuten, että Shepard sai nimensä yhdysvaltalaisen astronautti Alan Shepardin mukaan. Alan Shepard oli kehittäjien mielestä juuri sitä, minkälainen Shepardin tuli olla; kova ja arvostettu. Lisäksi Shepard oli ensimmäinen yhdysvaltalainen avaruudessa, kun taas Mass Effectien Shepard oli ensimmäinen ihmis-Spectre.


**
Tiukka kysymys, mutta kuka päähenkilöistä päräyttää teitä eniten?


2 kommenttia :

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 16: Lempivastustaja

Luukku 16: Lempivastustaja / Favourite antagonist

Antagonisti tarkoittaa protagonistin eli päähenkilön päävastustajaa, ei siis aina välttämättä pahista, vaikka usein klassisissa tarinoissa antagonistit pahoja tyyppejä ovatkin. Monesti vastustajat ovat päähenkilöitä mielenkiintoisempia, sillä heillä on sankareina tyypillisesti toimivia protagonisteja enemmän liikkumavaraa - He voivat tuoda esille enemmän inhimillisiä virheitä.

Mutta asiaan! Tänään parrasvaloihin pääsee Handsome Jack!


Jack on antagonistina Borderlandissa ja Borderlands 2:ssa, sekä deuteragonisti Tales from the Borderlandsissa ja Borderlands Pre-Sequelissa. Jack on ylimielinen, ahne ja rehellisesti sanottuna mielenvikainen. Mutta hän on myös karismaattinen, sarkastisen sanavalmis ja äärettömän viihdyttävä.
"Hey kids, did you know that your risk of being disemboweled increases by 80,000% upon leaving Opportunity? It's a scientific fact!"
Etenkin Jackin itsevarmuus ja sanavalmius vetoaa. Jokainen meistä, tai ainakin minä, haluaisi olla yhtä taitava verbaalisesti. Mielestäni sanat ovat aina olleet paras ase mihin tahansa taisteluun, arkielämän tai sankaritarinan, ja Jack osaa hyödyntää niitä palkittavasti.

Jack edustaa myös deuteragonistina eli toissijaisena päähahmona Tales from the Borderlandsissa. Pre-Sequelin aloitin myös kertaalleen Jackilla, joskaan en ole vielä juuri perehtynyt Pre-Sequeliin. Olen halunnut pelata Borderlands 2:n ensin läpi, vaikka Pre-Sequel ja Borderlands 2 eivät tarinallisesti kohtaakaan.

Tales from the Borderlands
Jackin voisi kokea näiden ominaisuuksiensa puolesta myös rasittavaksi, ja varmasti normaalielämässä vastaavanlainen käytös ärsyttäisi minua aivan hirveästi. :D Onneksi tyyppi pysyy ruudun toisella puolella.


**

4 kommenttia :

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 15: Peli, jossa on parhaimmat välianimaatiot

Luukku 15: Peli, jossa on parhaimmat välianimaatiot / Game with the best cut scenes.

Välianimaatiot ovat peleissä yksi niistä asioista, joita arvostan äärimmäisen paljon. Ne vaikuttavat pelin yleiseen tunnelmaan ja vievät tarinaa eteenpäin.

Ensimmäisenä mieleeni tuli Warcraft III lisäosineen, mutta tajusin että pelissä oli huippukauniiden elokuvamaisten välianimaatioiden lisäksi välianimaatioita, joissa hyödynnetään suoraa peligrafiikkaa. Aikanaan se on ollut varmasti hienoa sekin, mutta tämän päivän kamppailuihin WCIII ei sen vuoksi nyt yllä.



Toinen peli, jota mietin, oli ME-trilogia ja etenkin kolmonen. Mass Effect 2 & 3 ovat välianimaatioissaan kauniita, mutta eivät toisaalta juuri poikkea kauniista peruspelistä. Lisäksi kohtauksissa, jossa Shepard on läheisemmin kontaktissa kenen tahansa kanssa, on tiettyä kömpelyyttä. Tämä pelissä, joka on muuten kaunis ja sujuva, tuntuu suuremmalta virheeltä kuin onkaan.

Joten! Mielestäni parhaimman välianimaation tunnustuksen saakin tänään Diablo III!


Diablo III:n välianimaatiot ovat äärimmäisen hienosti tehtyjä, värimaailmaltaan syviä ja täyteläisiä. Ne tekevät tehtävänsä eli johdattavat pelaajan seuraavaan tehtäväsarjaan, kuljettavat tarinaa eteenpäin ja syventävät tarinan tunteita sisältäviä elementtejä.


Varsinaisten elokuvamaisten animaatioiden lisäksi Diablossa on kauniisti toteutettuja piirrettyjä animaatioita, jotka mukailevat Decard Cainin muistikirjaa. Vanha pergamentti on täynnä äärimmäisellä taidolla tehtyjä piirroksia.


Blizzard on yleisesti tunnettu vahva animaatioissaan, eikä syyttä. Ne ovat kauniita, viimeisteltyjä, tarinallisesti järkeviä ja täynnä tunnelmaa. Tämän vuoksi olinkin hieman pettynyt, että kesällä ensi-iltaan tuleva World of Warcraft-elokuva ei ole täysin animaatiota. Jään siis edelleen odottamaan sitä päivää kun Blizzard päätyy tekemään kokonaisen elokuvan välianimaatioillaan.

**
Mitkä pelianimaatiot ovat tehneet sinuun vaikutuksen?


2 kommenttia :

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - Luukku 14: Kuvia tämän hetkisestä pelitilanteesta

Luukku 14: Kuva tämänhetkisestä (tai viimeisimmästä) peliaiheisesta taustakuvasta.
                                        JA
                     Screenshot pelistä, jota pelaat tällä hetkellä.

Syy, miksi laitoin kaksi haastetta juuri tälle päivälle muokatessani 30-päivän haastetta joulukalenteriksi, on se, että tänään on pikkuveljeni Jermun syntymäpäivä. 
Pikkuveljeni on hyvin suuri osa syytä, jonka vuoksi minä pelaan pelejä. Olen ajautunut arvostamaan pelejä Jermun vanavedessä, vaikka pelihistoriamme alkoikin samaan aikaan, ja usein uusia pelejä tulee kokeiltua nimenomaan tämän suosittelemana. Kaksi haastetta on siis tavallaan kunnianosoitus ja juhlistus Jermulle. Hyvää syntymäpäivää! 

J:"Ding 25!", L:"Gratz!"
Hyvin sattui myös kaksi aika pientä haastetta samalle päivälle, joten luukku ei vielä turhaan paisu tässä vaiheessa joulukuuta. Järkevä homma myös heille, jotka tämän joulukalenterin apinoivat omaan käyttöönsä. :D 


14.1.VIIMEISIN PELIAIHEINEN TAUSTAKUVA
Viimeisimmästä peliaiheisesta taustakuvasta on aikaa. Tällä hetkellä taustalla on Star Warsia, sitä ovat edeltäneet tylsät lumi+syksy-aiheiset kuvat. Minulla siis ei ollut tätä postausta aloittaessani minkäänlaista muistikuvaa siitä, mikä viimeisin pelitaustakuva on ollut. Kuvakansiota selaillessani vastaan tuli kuitenkin kokonainen Dotataustakuvat-kansio, joka palautti minut takaisin raiteille. Eli viimeisin peliaiheinen taustakuvani on ollut vaihtuva kokoelma Dota2 -aiheisia kuvia. Ne vaihtuivat muistaakseni 20 tai 30 minuutin välein. Tässä muutama esimerkki:

14.1.1. Tiny.
Ehkä lempparini koko kuvasarjasta. Kuvassa esiintyvä Tiny oli ehdolla myös luukussa 2 - yksi lempipelihahmoistani siis!


14.1.2. Luna


14.1.3. Radiant


Yhteensä vaihtuvia kuvia on kansiossa 63, joten ei, ette näe niitä kaikkia.


14.2. SCREENSHOT PELISTÄ, JOTA TÄLLÄ HETKELLÄ PELAAN
Tällä hetkellä pelejä on peluussa 3 kappaletta: Pleikkarilla pelaan miehen poissaollessa tai muuta tehdessä Fallout4:sta ja pöytäkoneella vuorottelevat oikeastaan Borderlands 2 ja Knights of the Old Republic. Mitään superaktiivista pelaamiseni ei kuitenkaan ole viimeisen viikon aikana ollut.

14.2.1. Fallout 4
Vaikka vasta sanoinkin että piti nostaa vaikeustasoa vaikeammalle, niin kyllä se pelaamattomuus asiat taas korjaa. Kun ei ole reiluun viikkoon, melkein kahteen, koskenutkaan Pleikkariin, niin sain taas laskea vaikeustason normaalille. Onneksi vaikeustason säätö onnistuu niin äärimmäisen helposti, että kun taas saa otteen peliin, niin on helppo nostaa sitä takaisin vähän vaikeammaksi.


wow. much fashion. such model. wow. very tasty.
Power armoreita on kertynyt jo kolme kappaletta!

14.2.2. Borderlands 2
Aloitettiin viime viikolla Jermun kanssa Borderlands 2 uusiksi. Päätin kokeilla hahmoluokkana vähän kaukaiseksi jäänyttä sireniä, kun taas Jermu pelailee commandolla. Hahmoluokkien välillä on hyvä toimivuus; kun minä nostan jonkun ilmaan, Jermun turretti ampuu sitä sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä ollaan päästy jopa Sanctuaryyn saakka, sillä kaikki nurkat nuohotaan läpi, ja (huoh) kaikki Rakkit ammutaan taivaalta alas.




Koska Zeroni on vahvasti sniper-luokkaa, ja aseet ja niiden puhdas damage ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi, lähdetään Lallillani niin elementaliin suuntaan kuin mahdollista.

14.2.3. Knights of the Old Republic
En itsenäisyyspäivänä voinut erinäisistä syistä johtuen pelata KotORia lainkaan, joten se on jäänyt Falloutin kanssa vähän vähemmälle peluulle. Tällä hetkellä seikkaillaan vielä viemärinkatkuisissa tunnelmissa Tariksessa.



**

Sellaista täällä, millaiselta teidän kuvalistanne näyttäisi?



2 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo