sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Skyrim - Mod it until you crash it Osa 1: Pelimekaniikka, skillit ja UI


Skyrim - peli johon tasaiseen tahtiin kymmenien tuntien tahkoamisen jälkeen kyllästyy, mutta johon aina palaa takaisin löytääkseen jotain uutta. Itse vastikään löysin (noin neljättä kertaa) takaisin seikkailemaan lohikärmessyntyisenä. Tätä ennen asensin koko pelin kokonaan uudelleen, poistin kaikki modini sekä tallennukseni. Aina hauskempaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Samalla customoidessani peliä uudelleen, tuli mieleeni jakaa täällä hieman suosikkimodejani. En ole mikään pro-modaaja ja koneeni ei jaksa ihan mitä tahansa high res -grafiikkamodeja pyörittää, mutta nämä seuraavat ainakin moitteettomasti toimivat itselläni.

Modien asennukseen suosittelen lämpimästi Skyrim Nexuksen Mod Manageria. Erittäin kätevä ohjelma sekä modien asennukseen että poistamiseen. Parilla klikkauksella voi asentaa, poistaa, sekä muuttaa modien latausjärjestystä. Tosin osa modeista täytyy edelleen asentaa manuaalisesti. Kyseinen Mod Manager toimii myös monen muun pelin kanssa, kuten Fallout 3:n ja Oblivionin. Seuraavassa listaan itselleni mieluisia pelimekaniikkaa ja UI:a muuttavia modeja. Suosittelen lukemaan kaikkien modien kuvaukset modien sivuilta, mutta pääasiallisesti nämä kaikki ovat helppoja asentaa ja toimivat moiteettomasti yhdessä. Ovat ainakin tähän mennessä toimineet hyvin myös kaikkien DLC:iden kanssa. Lataa 5 ensimmäistä modia luetellussa järjestyksessä.

Aloittelijalle tiedoksi: Ennen modauksen aloitusta, poista kaikki mahdollisesti aiemmin ladatut modit! Etenkin jos olet ladannut Steamin workshopin kautta, sillä niiden kanssa on tuntunut olevan yhteensopimattomuusongelmia, ja väärässä järjestyksessä asentaessa peli voi kaatua boottauksessa tai myöhemmin valikoissa tms. Alkuun pääsyn jälkeen huomaat kuinka helppoa modaus on ja mitä tehdä ongelmatilanteessa ja voit alkaa etsiä enemmän itseäsi miellyttäviä modeja kun opit selvittämään mitkä käyvät yhteen.



SKSE - Skyrim Script Extender
Extender on MUST. Se, mikä ladataan aina ensimmäisenä päästäkseen modauksessa tosi toimiin. Jos joku ei vielä tiedä, niin Script Extender on joidenkin modien toimimiselle välttämätön laajennus. Kun asennat extenderin (toimii siis myös steamin kautta) avaat jatkossa skyrimisi modin luoman SKSE-pikakuvakkeen kautta, et pelin oman launcherin.

SkyUI
SkyUI muuttaa Skyrimin konsolimaisen user interfacen kätevämmäksi PC-pelaajalle Kaikki menut noudattavat samaa, selkeää ja helposti eriteltävää mallia. Kaikkia käteviä pikku lisukkeita, kuten inventory menun tekstihakupalkki, joka on erittäin hieno ominaisuus tällaiselle kleptomaanille ja hamstraajalle kuin allekirjoittanut. Kartan menuun on myös lisätty paikkahaku, joskin itse en tätä ominaisuutta juuri ole tarvinnut. Active effects HUD on myös tämän modin hienoja piirteitä, jossa ruudun oikeaan yläkulmaan ilmestyy näkymään ajastin kullekin aktiiviselle efektille, joten osaat paremmin taktikoida invisibility potionisi riittävyyden riistäessäsi viattomien kyläläisten viimeisimpiäkin roposia. Erittäin kätevä, vaatii toimiakseen SKSEn. Huomaa, että muut valikkoihin liittyvät modit voivat olla ristiriidassa tämän kanssa,


T3ndo's Skyrim Redone (SkyRe)
Jos haluaa vanillaan hieman enemmän maustetta, SkyRe overhaul on MUST. Tämä modi muokkaa merkittävästi hahmon kehitystä pelissä, lisäten valtavan määrän uusia skillejä jo olemassa oleviin talentpuihin, sekä aiva uuden wayfarer-puun, pelaajan valittavaksi. Taidot myös skaalautuvat tämän myötä erilailla. Hahmo voi tämän myötä erikoistua entistä kätevämmin tiettyhin aseisiin, taikoihin ja craftingiin. Modi sisältää monta eri moduulia, joista voit valita päämoduulin lisäksi haluamasi. Race moduuli muokkaa huomattavasti racial abilityja. Combat moduuli lisää taisteluihin enemmän taktisuutta ja haastetta, etenkin jos vielä ottaa käyttöön Enemy scaling moduulin, joka tekee vihollisista myös voimakkaampia hahmon kehityksen myötä. Standing stones moduuli lisää niiden antamiin siunauksiin haittapuolia, esim. lisää tehtyä, sekä vastaanotettua damagea 50% ja Encounter zones moduuli muuttaa pelin dungeoneita haastavimmiksi lisäten tavallaan minimum level-vaatimuksen joihinkin dungeoneihin. Mutta haastavamman dungeonin suorittaminen takaa myös paremman lootin. Lisäksi realistisuutta ja HC-meininkiä kaipaaville on Survivalism moduuli, joka vaatii Frostfall - Hypothermia Camping Survival modin. Itse en tätä moduulia käytä, joten en osaa siitä paljoa kertoa, mutta ymmärtääkseni lisää realistisia tarpeita hahmolle, ja jatkossa on parempi alkaa pukeutumaan lämpimästi, käyttämään päähinettä ja kiinnittämään huomiota säähän...
Tämä modi vaatii toimiakseen SKSE:n, Re-proccerin sekä Community Uncapperin. Huomaa, että muut pelimekaniikkaan vaikuttavat modit (esim. taikoja, signejä, perkejä muuttavat) eivät sovi kovinkaan usein tämän kanssa yhteen. SkyRe tosin on hyvin suosittu modi, joten useimpien muiden modien kuvauksissa tod.näk. osataan ottaa kantaa sopiiko se SkyRen kanssa yhteen.


Paljon kaikkea kivaa!

Skyrim - Community uncapper
Community uncapper on erittäin oleellinen edellisen modin toimimisen vuoksi. Tämä modi mahdollistaa hahmon skill levelien nousemisen yli 100 ja aina tuhanteen asti. Jos et lataa uncapperia, SkyReen jää perkejä joita et voi valita.

ReProccer - Automated SkyRe patch generator
ReProccer on myös (semi)välttämätön SkyRen toimimiselle, jos lataat armor ja weapon modeja. Aseiden ja armoreiden enchantit skaalautuvat reproccerin myötä paremmin SkyReen ja modien yhteensopivuus paranee. Kannattaa selvyyden vuoksi lukea itse modin kuvaus nexuksesta, ja honailla mielessään tarvitseeko tätä itse. Ja muistakaa katsoa hienot ja asiaa selventävät kuvat modin kuvailusivulta.

A Quality World Map - With Roads
Nimensä mukaisesti uusii kartan. Kartoissa on paremmat tekstuurit ja halutessasi voit lisätä karttaan näkymään ainoastaan suurimmat tiet tai vähän pienemmätkin. Tiet ovat yllättävän tarkkaan kartalle piirretyt ja olen huomannut vain jonkun piskuisen polun toisinaan puuttuvat. Kartoissa on neljä vaihtoehtoa; joko Skyrimin peruskartta paremmilla tekstuureilla pääteineen, tai kaikkine teineen, sekä klassinen "oikeamman" paperisen kartan näköinen karttapohja pääteillä tai kaikilla teillä. Kartasta voi poistaa myös pilvet, jotta navigaatio ei niiden vuoksi onnu.


Double cursor fix
Vihaatko Skyrimin alt-tabittamisen usein mukanaan tuomaan tuplakursoria? Niin minäkin, siksi tämä modi. Nimensä mukaisesti korjaa tuplakursorin ja alt-tabittamisesta tulee suorastaan nautinnollista! Samainen ongelma on korjattavissa myös joillaki Borderless window -modeilla, mutta itselläni tämä on toiminut parhaiten. Diggailen!

----------------------------------------

Sitten kun seuraavan kerran jaksan kirjoitella, laittelen hieman lisää, mahdollisesti grafiikkamodeista joita tällä hetkellä omaan. Jos joku tietää suositella joitakin hauskoja ja hyödyllisiä modeja niin rohkeasti vaan kommentteihin. Pääasiassa etsin itse vakavasti otettavia modeja, mutta jos välttämättä haluat suositella Macho Dragonsia niin mikä nottei! Joku voi diggailla sitäkin.

Omasta koneestani löytyy:
Intel i3-2120 CPU 3.30 GHz
RAM 8 GB
AMD Radeon HD 7700 Series

P.s Tämä juttusarja jäi vähän kesken kun Skyrim into lopahti. Kyllä se vielä joskus jatkuu, kun asennan pelin kokonaan uudelleen ja modaan uudelleen :D


0 kommenttia :

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kootut selitykset

Kun ohjaaja kysyy, kuinka opparin kanssa menee.
Kyllä, olen vielä hengissä. Toistaiseksi ainakin. Suokaa anteeksi laiskuuteni bloggauksen osalta. Tämän postauksen on tarkoitus olla kootut selityksen miksi en ole kirjoittanut postausta... ummm... seitsemään kuukauteen?! (Onko siitä jo NIIN pitkä aika?)

Selitys #1
Laiskottaa.

Selitys #2
Minkään uuden tai kiinnostavan pelin pelaaminen ei ole oikein jaksanut kiinnostaa, vaan olen pysynyt vanhoissa peleissä (ehm... Dota), joista taas ei oikein saa revittyä mitään kirjoitettavaa irti. Eikä viitsi alkaa ostelemaan uusia pelejä kun loppuu rahat.

Selitys #3
Jatkuvat työharjoittelut viimeisen vuoden aikana on vieneet tehokkaasti ajan pelata ja kirjoittaa.

Selitys #4
Opinnäytetyö... Joka siis pitäisi saada mahdollisimman valmiiksi vajaassa kolmessa viikossa ja yrittää selviytyä koulusta ulos ennen joulua. Notta ei tartte oottaa järkeviä postauksia ennen ensi vuotta.

Tässä teille kiva video jonka Keltainen ystäväni minulle linkitti opparituskaan. Te astetta sairaammat varmaan ymmärrätte, koska hoitoalan opiskelijat olivat selvästi liian huumorintajuttomia...

0 kommenttia :

perjantai 15. elokuuta 2014

Kesäkuuman kauimmaiset takamaat.


Kesä kurmotti ja kunnolla. Kurmotusjonossa, kun itseä vituttaa ja pännii, ovat seuraavana kärsijänä useilla puolisot, lapset tai vanhemmat. Pelaajilla kurmotuksen kohteena kuitenkin on FPSssä kurmotuksen ansainneet vihukkipäät ja -elämät. Näin ainakin minä selvitin kuumimmat kesän aamupäivät ennen töihin menoa.

Sain käsiini kesäkuussa Borderlands 2n ystävältäni etukäteissyntymäpäivälahjana (Kiitos). Borderlands 2 ilmestyi jo vuonna 2012, joten en taaskaan voi sanoa ratsastavani aallonharjalla. Ei, minä tulen paikalle vasta kun aalto on jo tasoittunut rantahietikkoon.

Ns.vanhuudestaan huolimatta Borderlands on vallan toimiva paketti ja pääsi aika nopeasti pelaamieni pelien kärkikastiin. Borderlands 2sta minulle tulee mieleen sopiva sekoitus Mass Effectiä ja Wowia. Vapaa maailmassa roamailu ja sivutehtävät tyylissä "lahtaa 20 ökkömönkiäistä ja sitten 20 lisää" muistuttavat hyvässä mielessä Wowista kun taas MassEffectin loiston peliin tuo puolestaan FPS-tyylin taistelumekaniikka ja ne SUUNNATTOMAN tyydyttävät one-hit-headshotit.

Axton, Maya, Zero & Salvador. 
Peruspelissä on mahdollista pelata neljällä eri hahmo(luoka)lla; Commando Axtonilla, Siren Mayalla, Assassin Zerolla tai Gunzerker Salvadorilla. Lisäosien myötä hahmoja tulee kaksi lisää: Mechromancer Paige ja Psycho Krieg. Kullakin hahmo(luoka)lla on omanlaisensa tyyli taistella ja rakentaa erikoiskykyjään; kun Zero keskittyy vihollisten kertanitistämiseen piilosta tai lähietäisyydeltä, on Mayan erikoistuttava erilaisiin "taika"voimiin, joita voisi tappavan tehokkaasti yhdistellä keskenään. 


Suurin osa varmaan jo headshotteja ylistäessäni tajusikin, että pelaan jälleen snipu-sniperillä, eli tarkkuuskiväärin operoimiseen keskittyneellä Zerolla. Kullakin hahmo(luoka)lla on mahdollisuus rakentaa skillbuildinsa kolmesta skilltreestä tai niiden yhdistelmistä.


Skilltreet ovat toinen asia, joka minua muistuttaa vanhasta kunnon WoWista ennen Pandarianin tuomaa yksinkertaisuutta.

WoWin skilltreet ennen ja jälkeen Pandarianin.
Kuva osoitteesta: http://2.bp.blogspot.com/-wavKLrL6Zc4/UpwZI-bIjBI/AAAAAAAAAVI/drdPK5hAR6c/s1600/talent+tree+comparisons.png
Borderlandsissa pelataan hahmontasojen lisäksi myös pelaajan saavutustasoilla, badass rankeilla, joita voi saada täyttäessään erinäisiä, jatkuvasti saatavilla olevia haastetehtäviä. Toiset niistä liittyvät ökkömönkiäisen X tappamiseen jollain tietyllä aseella tai headshotilla, toiset puolestaan piilotettujen paikkojen tai aarteiden löytämiseen. Badass rankeilla voi lunastaa kaikille hahmoilleen esimerkiksi lisää melee damagea tai vähentää aseiden latausaikaa.


Kun pelissä voi toki juosta päättömästi ja tappaa vastaantulevia vihollisia ja ökkömönkiäisiä, perusajatuksena on kuitenkin suorittaa tehtäviä, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on mielenkiintoinen ja sopivassa määrin hauska. Siihen liittyvät hahmot ja sivutarinat samoin. Sivutehtävistä saat kerrytettyä tarvitsemaasi kokemusta tulevia päähaasteita varten, sekä esimerkiksi uusia aseita tai modifikaatioita granaatteihisi. Ja jotta pienet päämme eivät menisi täysin sekaisin kaikesta infosta jota tehtävistä saamme, on ne kerätty yhteen Mission Logiin. Mission Login kautta saat myös valittua jonkin tietyn tehtävän työstettäväksesi, jolloin tämä ilmestyy kartallesi näkyviin ja ohjaa sinut oikeaan paikkaan.



Ja jotta peli ei kävisi aivan äkkiä tylsäksi, on tiettyjä vihollisia vastaan oltava tietynlaisia aseita, jotta saat listallasi olevat kohteet niitattua mahdollisimman tehokkaasti. Perushemmoja vastaan (flesh, suom.liha) tuli hoitelee homman parhaimmin, kun taas vastaan tulevat robotit eivät hätkähdä kuin tarkasta crithitistä tai megalomaanista ruostetta aiheuttavasta corrosive-aseesta.


 Kaiken kaikkiaan Borderlands on toimiva, riittävän haastava paketti, jolla saa tuhottua elämästään useita tunteja. Lisäksi peliä voi pelata max.3 kaverin kanssa, jolloin viholliset vaikenevat ja taistelujen kaoottisuus moninkertaistuu. Now how fun is that?!


5/5

1 kommenttia :

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Sims 4: Create-a-sim


Sul Sul! Whippna Choba Dog!

Sain käsiini Sims4n create-a-sim demon, jossa nimensä mukaisesti päästään käsiksi Sims-historian vallankumouksellisimpaan, sliderittömään siminluontiin. Ilmeisesti hyvinkin tyttömäisellä tavalla myös minulla on tapana kuluttaa rajattomasti aikaa simien luomiseen ja hienosäätöön, joten tämä demo kutkutti sormenpäitä vallan mukavasti. 


Simin luominen aloitetaan perustiedoilla: nimellä (random mahdollisuus on olemassa, mikäli inspiraation puute iskee), sukupuolella ja iällä. Ikävalikoimia ei demossa ole kuin nuori aikuinen, mutta allekirjoittaneelle tämä riittää jälleen HYVIN, kun kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta pelaamisesta, vaan simin luomisesta. Simin äänen korkeus ja sointi valitaan myös. Toiset soinnit ovat toisia nasaalimpia ja toinen toista pehmeämpää.

 Uutta simin luonnissa on kävelytyylin valinta! Kun 4n edeltäjissä kaikki simit taapersivat täysin samalla, suorastaan robottimaisen neutraalilla tyylillä, saa Sims 4ssä kävelytyylillä lisää luonnetta hahmolle. Valittavissa on peruskävelyn lisäksi 8 muuta kaduntallaus tapaa; (lainaan suoraan) pirteä, koppava, rehvakas, naisellinen, kova, hassu, laahaava ja terhakka.
Toki suuri osa tyyleistä on melko karrikoituja, sarjakuvamaisia tapoja edetä, mutta toisaalta niin on myös koko peli; sarjakuvamaisten, karrikoitujen ihmistyyppien hallintaa. Eihän yhdelle simille voi valita liiemmin luonteenpiirteitä tai vahvuuksia.











Slideritön simin luonti ei rajoitu pelkkiin kasvoihin, vaan nyt saat luotua simillesi unelmiesi (tai painajaistesi) vartalon! Sliderit ovat kyllä mukana lihaspiirteiden ja yleisen pyöreyden hallitsemisessa, mutta muuten voit muokata reisiä, hartioita, vyötäröä tai vaikkapa rintalihaksia (naisilla rintojen kokoon vaikuttaminen on tietysti aina plussaa) vetelemällä kehonosia suuntaan tahi toiseen.


Kasvoissa puhutaan samanlaisesta luonnista. Kasvojen yleispiirteet ja värit voi valita myös suoraan valikosta, mikäli hidas muokalointi ei kiinnosta. Tarkempi vetely ja muokkaus onnistuu kutakin piirrettä klikkaamalla (esim. silmät), jolloin aukeaa uudet valmisvalikot ja pääset pyörittelemään silmien seutua yleisemmin. Jos kaipaat vieläkin syvyyttä ja yksityiskohtaisuutta muokkaamiseen, yksityiskohtaiseen muokkaamiseen pääsee joko tuplaklikkaamalla tai vasemmalla olevan suurennuslasin valitsemalla.



Muokkaaminen on onnistunutta, selkeää ja tarpeeksi monipuolista kun mukaan huomaa ottaa myös valmisvalikoista mahdollisimman lähellä haluttua lopputulosta olevan piirteen. Miinuspuolta sliderittömästä muokkauksesta on sen tietynlainen hitaus. Hitautta voisi kuvailla savimaisuudella, jolloin hiiri tekee suuremman liikkeen kuin kuvittelisi, jotta pääset äärilaidasta toiseen. Minunkin piti asettaa hiireni herkkyys suurimmalle (kolmiportainen herkkyys-säädin), jotta turha hitaus minimoituisi.

Vaatteet asetetaan edelleen päivävaatteeksi, juhlavaatteeksi, urheilu- ja univaatteiksi sekä nykyisin myös bilevaatteiksi. Vaihtoehtoja on kiitettävästi, vaikka esimerkiksi ainakaan vielä eivät naisten mekoissa ole hurraamista. Värivalikoimat Sims 4ssä ovat rajoitetummat kuin kolmosessa, mutta valmisvärejä on silti sangen toimiva määrä.



Ja kuten aina, yksilöitä simeistä tekee heidän luonteensa. Sims 4ssä luonteilla kuitenkin pelataan aivan uudella tasolla, sillä ne vaikuttavat olennaisesti pelaamiseen. Vihainen sim ei kykene luomaan tai kehittämään ihmissuhteita, mutta alakuloinen taiteilijasielu kirjoittaa murheellista proosaansa parhaiten ollessaan surullinen.

Luonteenpiirteitä valitaan yhteensä kolme, jotka kasataan 35stä vaihtoehdosta. Jotkin luonteet sulkevat toiset pois pelistä, etkä voi luoda ristiriitaista samaan aikaan sekä hyvää että pahaa simiä.

Elämäntavoite ei nyt kolmosen tavoin edes ehdota sopivaa tavoitetta valittujen luonteenpiirteiden mukaan, vaan sen voi nyt valita täysin itse. Elämäntavoitteita on 10 pääluokkaa, joista jokaisessa tulee vielä omat keskityshaarat. Esimerkiksi sim, joka kaipaa elämältään rahaa, voi keskittyä rahan tienaamiseen ja töissä pärjäämiseen TAI haluta omistaa kallein ja hienoin talo naapurustossa.

Kaiken kaikkiaan siminluonti on onnistunut tekele, jonka saisi muutamalla muokkauksella vielä hiottua täyteen loistoonsa. Hiuksia saisi olla edelleen lisää, samoin kuin vaatteita (is it a woman talking? Oh yes it is), ja muokkaus voisi olla hiukan sulavampaa. Odotan innolla syyskuuta, että pääsen testaamaan, miten kokonaispaketti toimii!

Vola! Omakuva. Sehän Simsissä tehdään aina ensimmäiseksi.

Sims 4 julkaistaan suomessa 4.syyskuuta, mutta peliä voi jo ostaa ennakkovarauksella useistakin eri paikoista (mm. Origin, G2A). Itse nappasin G2An tarjoukseen, kun selailin Mikon blogia (taas onnisti näin, kiitos vaan Mikko!) ja satuin törmäämään G2An viikkotarjouksiin. Peruspeli lähtee ilman tarjouksia eteenpäin 59,90 eurolla, pienen lisäsisällön kanssa 69,90€.

2 kommenttia :

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Eeppinen peli-iltama vol.Heroes 3


Tänään toteutuu se kaunis idea uudelleen elää kuumaa kesää 2000, kun viisi serkusta kerta toisensa jälkeen kokoontui pieneen esiteinihienhajuiseen huoneeseen ja transsimaisesti kulkivat karusellimäisesti pyörivässä jonomuodostelmassa tietokoneen ympärillä vuorojensa perusteella.

Voi KYLLÄ. HEROES 3 is bäk in taun ja kerrankin ollaan kaikki viisi samassa kaupungissa samaan aikaan.


Noin puolen tunnin päästä isketään läppäri hdmi-kaapelilla kiinni televisioon ja aloitetaan armoton taistelu, joka luultavimminkaan ei pääty vielä tänä iltana...mutta sekin olisi vain perinteiden ylläpitoa. Mukana ovat serkut no.1, 2 ja 3 ja tietenkin pikkuvelimies.


Serkku no.1                                   Serkku no.2                                Pikkuvelimies                                Serkku no.3
Plus meikäläinen.



GEIM OON! Vaikka oletettavaa on, että pikkuvelimies tai Serkku no.1 jyräävät suurella nörttimäisyydellään meidät vähemmän nörtit lyttyyn ja kasaan. Pitää anoa armoa---eiku.

0 kommenttia :

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

TI4


On aika jälleen kaikkia ah-niin-himpurasti kiinnostavan Dota2-päivityksen!

Tänäkin vuonna Valve pyrkii niistämään mahdollisimman paljon rahaa free-to-play-pelin kautta. Dota2n maailmanmestaruuskisojen, Internationalin lähestyessä, on ostettavissa ollut n.10€n arvoinen Compendium, jonka avulla voit seurata aktiivisesti TI4 (international):n meinikejä olematta itse paikalla heinä-elokuussa Seattlessa. Jokaisesta ostetusta Compendiumista TI4n palkintopotti nousee 2,5€ ja samoin kaikista siihin liittyvistä ostoista kertyvistä tuotoista osa menee potin kasvatukseen. Tällä hetkellä jaettavaa pätäkkää kisoissa sijoittuneille on yhteensä 7 981 874€, kun viime vuonna potin suuruus jäi loppujen lopuksi 2 784 407 dollariin. Ja tämän vuoden summa kasvaa yhä.



Mitä hyötyä siis Compendiumista on? No käytännössä ei mitään käytännöllistä ja järkevää, vaan pikemminkin mieltä ilahduttavaa ja täysin turhaa. Seuraamalla aktiivisesti pelejä ja pelaamalla itse voit kerryttää itsellesi Compendium-pisteitä, joilla puolestaan kerrytät Compendium-leveleitä ja avaat itsellesi Dotaan liittyviä Compendium-lahjoja. Pisteitä voi kartuttaa esimerkiksi seuraamalla 10 saman joukkueen peliä, veikkaamalla oikein karsintojen tähtiä (n/a: 12/100pts, ei juhlittavaa lol) ja suoriutumalla 10-heron haasteesta, jossa tehtäväsi on voittaa peli kullakin kymmenestä randomilla sinulle annetusta hahmosta.


Ne levelit sitten? Jokainen leveli antaa jotain pientä kivaa palkinnoksi siitä, että olet taas tuhlannut aikaa/rahaa Dotaan. Esimerkiksi Battle point boosterilla voi kerryttää Dotassa muutenkin kertyviä leveleitä (joilla taas saa tavaraa) nopeammin. Toinen esimerkki olkoon vaikka latauskuvakkeet tai TI4n virallinen Squawkins-kuriiri.


Compendium sisältää myös tiedot TI4een osallistuvista joukkueista, joista shoutout täytyy suomalaisena antaa eurooppalaiselle Fnaticille, jossa pelaa koko kisojen ainoa suomalaisvahvistus: Kalle "Trixi" Saarinen.


Hyötyä? Ei niinkään. Haittaa? Sosiaaliselle elämälle ehdottomasti, jos ei osaa pitää pistehimoisia sormiaan irti näppäimistä. Must osto? Ei taaskaan. Hauska  kylläkin.

4/5

0 kommenttia :

perjantai 30. toukokuuta 2014

Sielujen elonkorjaaja.


Aika vihdoin valmistella noin kuukauden puolillaan ollut teksti! Not lazy or anything, just...lazy.

Maaliskuun alkupuolella Gmailiini napsahti Blizzardilta viesti. Taas ne houkuttelevat takaisin wowiin, ajattelin ja lähes suorilta käsin olin deletoimassa viestiä bittiavaruuden syövereihin. Jokin etiäinen kuitenkin esti hyvinkin tutuksi tulleen del-näppäimen nakuttamisen, ja vastoin yleistä luuloa, kerrankin avasin viestin ja luin sen sisällön. Hupsista vain, täällähän on tarjous Diablo IIIsta. Uusi expansion oli tuloillaan ja Blizzard viekoitteli Diablo-neitsyitä liittymään joukkoonsa.

Ja tarjoukset, nuo pihin pikku-gamerin akilleen kantapäät, olivat jälleen löytäneet oikeaan osoitteeseensa. Battle.net-account avattiin uudestaan ja visa vinkui. Diablo III oli ollut potentiaalisella ostoslistallani jo sen ilmestymisestä saakka, mutta itara itsepäisyyteni pysyi tiukasti kiinni siinä, että 60 euroa yksiviivaisesta hack-n-slash pelistä, oli se kuinka eeppinen tahansa, oli liikaa. Mutta kuinka ollakaan, tässä oltiin, eikä kestänyt aikaakaan kun Battle.net ilmoitti pelini olevan pelattavassa kunnossa. GAME ON.


DiabloIIIsta kerkesin kokeilemaan sen ilmestymiskesänä pikkuveljeni accountilla. Kokeilu kuvaakin pelaamistani parhaiten, sillä leveleitä luomalleni hahmolle kerkesi kertymään kokonaiset 10. Nyt astuin suurimman ongelmani eteen: millä hahmoluokalla aloittaisin? Munkilla olin siis aiemmin jo pelannut, jos sitä nyt pelaamiseksi voi kutsua, mutta pitää sanoa että valoakin nopeampi ketteryys on aina vedonnut minuun. Toisaalta taas sorsa -- siis sorceress -- siis WIZARD tuntui kodikkaalta DiabloIIsta sorsallani näpytelleenä. Witch Doctor puolestaan näytti hienolta woodoo-maskeineen ja kutisteltuine kalloineen. (Demon hunter ja Barbaari olivat selvät ei-ehdokkaat; toinen tuntui konseptillaan liian simppeliltä, toinen taas hiukan liian gootti-vampyyrintappajaleuhkaltaämmältä.) Guess I'll continue where I left - munkkihan se sieltä pyörähti.

Munkkini Larien (tiedän, olen todella kekseliäs näissä nimissä) tuntui heti alusta minunlaiseltani hahmolta. Meleellä mennään ja taistelulajien kruunaamaton kuningatar pääsi jälleen valloilleen. Hakkaa, potki, lyö ja pinoa. Toista. Tunsin jonkinlaista häiriintynyttä yhteyttä edesmenneeseen feral-druidiini wowissa.

Larien da munkin matka levelille max.
Diablo IIInhan on konseptiltaan hyvin suoraviivainen; tapa kaikki mikä eteesi tulee, suoriudu melko putkimaisista tehtävistä, etsi käsiisi kentän bossi...ja toista. Tässä tiimellyksessä tulee pelastettua kyliä ja siinä seurauksena koko maailma. Kenttiä on peruspelissä neljä, jotka jatkavat omilla kirpuillaan ja tarinan käänteillään yksinkertaista kokonaisjuonta: maailmaa uhkaavat demonilordit ja on sinun työsi estää se.

Reaper of Souls-expansion lisää tähän soppaan tunnetulla Blizzard-kaavalla viidennen kentän, 10kpl lisäleveleitä ja uuden hahmoluokan. Ja arvaten, muutaman päivän sinnittelyn jälkeen eivät lompakonnyörit kiristäneet ja pelivarantoni kasvoivat lisäkkeellä. You got me, Blizzard.

Kokonaisuudessaan DiabloIII ja sen lisäke ovat hyvää viihdettä silloin, kun kaipaat peliä, jossa aivosi voi napsauttaa OFFille. Kliketi-klikkaus on terapeuttisen rentouttavaa, eivätkä neljän taidon tasapainottelut ole liian suurta jonglöörausta edes aamun zombi-vaiheessa. Vaikeustasoa voi säädellä normaalista (lue: erittäin helposta) hardin, expertin, masterin ja torment I, II, III, IVn ja Vn kautta Torment VIseen asti. Sopivaa haastetta löytyy siis luultavimmin jokaiselle.



Kun story mode on pelattu, voi hahmollaan jatkaa pelaamista Adventure modessa, jossa sinusta tulee palkkionmetsästäjä, ja viiden metsästetyn pikkubossin/bossin jälkeen saat pakettipalkintoja. Tietyn aikaa pelattuasi pääset myös avaamaan riftejä, omia pieniä ulottuvuuksia, joissa haasteena on siivota luolastoa tarpeeksi, että saat ärsytettyä hereille myös Rift Guardin. Guardin viimeisteltyäsi saat jälleen kivoja droppeja yms yms yms. Lisää pelattavaa siis Diablo-konkareille on kehitelty, mutta henkkohtaisesti muutaman viikon riftejä ja bounteja hakattuani alkaa tylsistys hiipiä takaraivoon, ja neljänsiin maailmanmestaruuskisoihin valmistautuva Dota 2 kiinnostaa yhä vaan enemmän.

4/5

4 kommenttia :

tiistai 20. toukokuuta 2014

Uuden myllyn hekuma

Uusi myllyni on täällä. Sitä kasattaessa (jooen itse kasannut, vaan teetätin paikallisessa pikkuisessa elektroniikkaliikkeessä, jossa pikkuveli oli harjoittelussa) kysyivät nimeä käyttäjälle ja koneelle. Myllyni sai nimen Teekutsumies. Teekutsumies on siis keskuudessamme.

Teekutsumiestä edeltävä leivänpaahtimeni suuttui kuullessaan, että saan käyttööni uuden koneen, ja lukitsi tiedostoni sisälleen kovalevyn lopettaessa aivan yllättäen toimintansa. Tai yllättäen ja yllättäen, kovon sata-liitäntää piti useamman kuukauden kasassa jeesusteippipatentti:


Mitä jeesusteippi tahi WD-40 ei korjaa, se on kuolemaksi. Ja niinhän se kävi, että viikatemiehen vierailua saatiin viivyteltyä aikalailla, kunnes eilen tapahtui peruuttamaton. Minun nuupiomaisilla koneen runklaus kykyni eivät riittäneet tiedostojen pelastamiseen, mutta toivon ja oletan toista pikkuveljeltäni.

Sillä välin nautin täysin rinnoin uudesta myllystäni, jonka propsit...

CPU TYPE:
Intel® Core™ i5-4670K CPU @ 3.40GHz
CPU SPEED:
3.42 GHz
SYSTEM MEMORY:
8.51 GB
VIDEO CARD MODEL:
ASUS R9 270X Series
VIDEO CARD MEMORY:
1.82 GB
VIDEO CARD DRIVER:
aticfx32.dll
DESKTOP RESOLUTION:
1920x1080
HARD DISK SIZE:
1 TB
HARD DISK FREE SPACE:
986.22 GB (99%)
...riittävät jo ns.vähän paremmilla grafiikoilla pelaamiseen ja nopeampaan lataamiseen. Enää ei kanssapelaajienikaan tarvitse dotatessa minua juuri odotella, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ah, materialistini nauttikoon, kun vielä voi.

LET THE GAMES BEGIN!

3 kommenttia :

lauantai 1. maaliskuuta 2014

The Elder Scrolls Online

Pidemmän puoleisen hiljaisuuden jälkeen on aika lämmitellä taas bloggaamista muun elämän ohella. Todennäköisesti julkaisuja edelleenkin tippuu melko hitaaseen tahtiin jatkossakin, sillä minun henk.koht. pitäisi yrittää saada viimeisenä opiskeluvuotena jotain aikaankin (älkää mainitko sanaakaan oppareista...) ja pieni keltainen ystäväni on työelämän orjuuttama. Kaiken lisäksi mitään uusia aiheita bloggaamiseen ei ole oikein tupsahdellut eteen.

Tällä kertaa ajattelin hemmotella teitä kertomalla hieman The Elder Scrolls Onlinesta nyt kun vaitiolovelvollisuus pelistä on päättynyt. ESO on tosiaankin nyt viimeisen kuukauden aikana jaellut innokkaammin beta-kutsuja viikonloppujen beta eventeihin, sillä peli julkaistaan jo 4.4. Itse sain ensimmäisen kerran kutsun 7.-10.2 olleeseen beta-tapahtumaan, eli olen tämän viikonlopun jälkeen osallistunut kahteen eventiin. Olisin toki voinut pelata näissäkin eventeissä ahkerammin, sillä olen saanut hahmoillani korkeimmaksi leveliksi vasta 7. Naisihmisenä minun täytyy tietenkin kokeilla kaikkia kiinnostavimpia rotuja ja hahmoluokkia ja käyttää tuntikausia pelkästään hahmon luontiin, joten itse urakalla pelaamiseen aikaa ei ole niin paljon aikaa tullut käytettyä. Kahden beta-tapahtuman aikana olen siis ehtinyt pelata noin viidellä eri hahmolla (joista myös poistanut jo kolme).

Rodut ovat Elder Scrolls -peleistä tuttuja. Rodut sijoittuvat kolmeen eri factioniin, jotka yllättäen käyvät sotaa keskenään. Daggerfall Covenant käsittää Bretonit, Örkit ja Redguardit, Aldmeri Dominion High Elfit, Wood Elfit ja Khajiit-kissaihmiset, sekä Ebonheart Pact Nordit, dakr Elfit ja Argonian-liskoihmiset. Peliin on mahdollista saada pelattavaksi myös Imperialit ostamalla erillisen Imperial Editionin, jonka mukana saa kaikenlaista ylimääräsitä krääsää (mm. upean valkoisen heppasen, mudcrab-lemmikin ja mahdollisuuden "avioliittoon" toisen hahmon kanssa, jolloin kumppanit saavat Ring of Mara -sormukset ja yhdessä pelatessaan ja ko. sormusta pitäessään molemmat saavat huomattavan experience buffin). Roduilla on tietenkin myös Elder Scrolls tyyliin rotukohtaiset bonuksensa. Hahmoluokkia taas on valitettavan vähän, ainakin omasta mielestäni. Tällä hetkellä pelistä löytyvät vain nightblade (rogue), templar, sorcerer ja dragonknight.

Taitojen valikoiminen on yleensä hankalaa, sillä valinnan varaa on paljon taisteluominaisuuksista craftaamiseen. Taidot myös kehittyvät käyttämisen myötä (siniset palkit taitojen vieressä).

Henkilökohtaisesti pidän ESOn hahmon luonnista paljon. Hahmoa voi Skyrimin tapaan muokata monesta erilaisesta sliderista, joten kahta täysin samanlaista hahmoa ei juurikaan tule vastaan. Hauska ominaisuus on myös slidereiden lukitseminen, jolloin laiskemman puoleinen pelaaja voi vain rämpyttää randomize character nappia ja lukita ominaisuudet joista pitää, ja jatkaa randomittamista ilman että kaikki hahmon ulkoiset ominaisuudet muuttuvat. Äkkiseltään laskien pään alueen muokkaamiseen löytyy 34 slideria ja valikkoa ja vartaloon 14.

Dem flowerz were pretty until I took a closer look
Pelin grafiikat myös miellyttävät silmää ja ovat paremmat kuin missään aiemmin pelaamassani MMORPGssa. Itse pyöritän grafiikoita ultralla, mutta ehkä kuitenkin ympäristö näyttää kaikkeudessaan valillä rakeiselta. Etenkin liikkuessa. On myös hieman hämäävää, että äkkiseltään esimerkiksi kukat näyttävät upeilta ja esimerkiksi valot ja varjot vaihtelevat upeasti niiden pinnalla, mutta kun kivasti kukkasten lähelle zoomailet niin ne ovat kuitenkin kaksiulotteisia (kuten kuvasta näkyy).

Täytyy sanoa, että odotin pelaamiselta hieman enemmän. Olin kyllä jo osannut henkisesti varautua siihen, ettäesim. taistelumekaniikka on samaa kauraa kuin Skyrimissä, toisinsanoen jos et tähtää, et osu. Tämä on pienehkö järkytys esimerkiksi WoWin jälkeen, jossa kohteen voi lukita ja sen jälkeen vain rämpytät skillejäsi. Tuo hieman haastetta pelaamiseen, välillä jopa liikaakin, sillä kuoleminen on yllättävän helppoa ESOssa. Voin vain kuvitella, että PvP-pelaaminen on mielenkiintoista. ESOssahan siis on mahdollista osallistua PvP-kampanjoihin saavutettuaan tarpeeksi leveleitä. Näyttäisi kuitenkin hieman siltä, että betassa kampanjat eivät ole vielä pelattavissa (?). Myös ns. instanceja löytyy, joihin pääsee levelillä 10. Itsehän en ole siis vielä päässyt, joten en osaa kertoa näistä sen enempää. Muuten peli on hyvin pitkälti questeja ja PvE:tä. Questejen NPCt ja esineet myös ovat joko jokaiselle pelaajalle omia tai spawnaavat hyvin nopeasti, joten aikaa ei juurikaan mene odotteluun. Toisaalta hitaampi respawn-aika kannustaisi todennäköisemmin tiimipelaamiseen (tässäkin vertaan taas WoWiin...).

Käytettäviä taitoja voi olla yhtäaikaa vain viisi

Onhan nämä maisemat ihan nättejä

Pelissä on kyllä potentiaalia, mutta en ole itse aivan varma olisinko valmis maksamaan kuukausimaksua tästä. Suoraan sanottuna tähän on helppo kyllästyä nopeasti. Kokeilin avokin kanssa myös pelata yhdessä, ja huomasimme, että samaan realmiin pääseminen oli melko hankalaa, kommunikointi on hankalampaa kuin mihin olen tottunut (esim. verrattuna WoWiin), toisesta on erittäin helppo eksyä, kun kaveria ei näy kartalla eikä tiimikaverin yllä ole esim. markeria jolla olisi helppo tunnistaa kymmenien muiden hahmojen joukosta. Tässä olisi siis ehkä jotakin paranneltavaa. Myös muiden hahmojen nimiä ei nää kuin kohdistamalla ruudun keskellä olevan tähtäimen hahmoon, joten tietyn hahmon etsiminen joukosta on hyvin vaivalloista. Kivana seikkana taas loppuun voisin mainita craftingin, joka on myös Skyrimin tyylille uskollinen.

Notta kokonaisuutena voisin sanoa, että ihan kelpo MMORPG, mutta ei ehkä kermaperseelleni kuukausimaksun arvoinen. Jos muutamat seikat pelattavuudessa paranevat betan loppua kohden niin voin toki laittaa uudelleen harkintaan. Mutta tietenkin aion vielä ottaa betasta kaiken irti.

5 kommenttia :

maanantai 20. tammikuuta 2014

ME3 DLC: Citadel - Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!


Joulun jälkeen pääsin aloittamaan lahjaksi saamani ME3:n, jota en vieläkään ole saanut taputeltua kasaan. Osaksi tämä johtuu siitä, että varsinaisen juonen välissä oli yllättävän hankalaksi koitunut lisäosa Citadel, jonka tarinan onnistuneesti läpipuskemiseen meni tehtävien vähäiseen lukumäärään verrattuna pitkään.

Citadel DLC lisää perusjuoneen oman, täysin itsenäisen haaransa, joka sijoittuu paketin nimen mukaisesti Citadeliin, johon rakennetaan uusi kadunpätkä, Sunstrip Avenue, ja asunto, jonka Anderson lahjoittaa lomailevalle Shepardille. Shepardin shore leave muuttuu kuitenkin Shepardille tyypillisesti hyvin nopeasti kaikeksi muuksi kuin rentouttavaksi lomaksi, kun selviää, että tuntematon palkkasotilasjoukkio haluaa Shepardin hengiltä.


Citadelin tehtävät edustavat kahta ääripäätä: helppoa ja kevyttä pikkuaskartelua, ja vaikeampaa taistelua. Vaikeampia taisteluista tekee muunmuassa se, että yksi niistä pitää suoritua täysin yksin, pelkällä äänivaimennetulla pistoolilla useiden palkkasotureiden ollessa vastassasi. Ainiin, ja healthbarhan sinulla on täysin finaalissa. Haastetta? Haastetta.

Lisäosan pääteesinä on toveruus ja DLC tukeekin ryhmäytymistä oman tiimin kanssa ja alleviivaa, että tilanteesta riippumatta Shepardilla on takanaan ryhmä lojaaleja ryhmäläisiä ja ennenkaikkea ystäviä. Tahdottaessa pelissä voidaan myös syventää ihmissuhteita suuntaan ja toiseen. DLC:ssä yleinen ilmapiiri on muutenkin peruspeliä kevyempi. Hahmot vitsailevat, ja raskaatkin tilanteet ohitetaan huumorilla.
Ennen ostamistani otin selvää, mitä vastinetta rahoilleni saisin, ja jokin lähde kuvaili lisäosaa melko osuvasti fan serviceksi = JES, välitön ostopäätös!

Ryhmässä on voimaa!
Bugeja en varsinaisesti lisäosassa kohdannut, mutta joskus kertakin riittää. Viimeisessä tehtävässä, suuressa lopputaistelussa sain siis osakseni bugin, joka harmitti melkolailla. Taistelua jouduin uusimaan useamman kerran, niinkin että yksi yö meni taistellessa unissani. Ensimmäisen kerran, kun pääsin etenemään taistelussa niinkin että sain tapettua viholliseni, tappo tapahtui bugin kautta. Tapon tuli tapahtua jälleen Mass Effectille tyypillisesti videopätkällä, joten tappoani ei laskettu, ja tilanne ei päättynyt ollenkaan. 20 minuuttia hermoja raastavaa pakoonjuoksua ja taistelua TURHAAN. No, pitäkäämme sitä kenraaliharjoituksena, sillä seuraavat yritykset olivat jo helpompia ja lopulta täysin läpäisemättömältä tuntunut tehtävä saatiin suoritettua.

[SpoilerALERT]
Lopputaistelussahan vastaasi saat oman kloonisi, jonka Cerberus ME2:n aikaan kasvatti Shepardin varaosiksi (vrt.The Island -elokuva). Klooni on päästetty vapaaksi ja se on katkera menneisyydestään. Klooni-Shepard haluaa Shepardiksi Shepardin paikalle, ja on sinun tehtäväsi estää se. Kloonia vastaan taistellessa on huomattavaa, että kloonilla on samat taidot kuin Shepardillasikin. Infiltrator? - kloonilla on Black Widow -sniperi, ja pystyy muuttumaan hetkellisesti näkymättömäksi. On todella hauskaa, kun sinun täytyy odotella että klooni hyppää kimppuusi, että kaverisi näkevät kloonin ja saat mahdollisesti heidät ja heidän taitonsa avuksesi. Netissä on keskusteltu siitä, että juurikin infiltrator olisi yksi vaikeimmista vastuksista tuon näkymättömyyden vuoksi ja luulisin heidän olevan oikeassa. Vittumainen se ainakin oli.

Kun koko palkkasoturi/klooni-sotku on saatu päätökseen, on aika pistää pystyyn juhlat, joiden lopussa tulee viimeistään olo, että ei halua pelata peliä loppuun vielä aikoihin, kun tietää, mitä on luvassa. Mitäkö on luvassa? Jotain semmoista, jota minäkin käsikirjoittajana tekisin, mutta joka on katkeransuloista ja YHYY.
[SpoilerALERT päättyy]

Mikäli lisätarina ja ihmissuhteet kiinnostavat, on Citadel hyvä hankinta. Lisäpelaamista ei liiemmin ole, mutta sitäkin antoisampaa se on. 5/5. Hyvä ostos.

P.S. Ei muuten paljoa EA Originin kautta pyöritettävistä peleistä oteta screenshotteja. 1/5.

4 kommenttia :

lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuosipäivää ja arvontaa.


Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen RAGEQUITin postauksen: RAGEQUIT (<- linkki kirjoitukseen).

Tämän juhlapäivän kunniaksi tekaisen tämän blogin ensimmäisen ARVONNAN. Arvonnan kohteena on World of Goo (Dome.fi:n arvostelu: http://dome.fi/pelit/arvostelut/world-of-goo), rakentelu-strategiapeli, jossa pääasiana on mahdollisimman monen liisteripallukan ohjaaminen poistoputkeen ja täten pelastaminen.

Pelissä pelaajalle annetaan rajattu määrä pallukoita, joista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman vähän pallukoita vievä vakaa rakennelma poistoputken läheisyyteen. Rakennelmaa pitkin vapaat liisterin osaset pääsevät kipuamaan kohti pelastustaan, kun taas arkkitehtiseen mestariteokseesi jämähtänyt liisteri jää paikoilleen ikuisiksi ajoiksi.
Kentissä vaihtelevat muun muassa piikit, tuli ja rotkot, joiden välttelemiseen vaaditaan erilaisia taktiikoita ja rakennelmia. Myös liisterin rajallisuudessa on ajoittain ongelmansa.

Mikäli haluat lisää infoa: World of Goo in Steam http://store.steampowered.com/app/22000


Jos peli kiinnostaa ja olet valmis täyttämään Steamiasi / luomaan Steam-tilin, osallistu arvontaan kommentoimalla tätä NIMELLÄSI ja sähköpostiosoitteellasi, joka on yhdistetty Steam-tiliisi. Mikäli et halua sähköpostiosoitettasi julkiseen levitykseen, voit kommentoida vain nimelläsi ja lähettää sähköostiosoitteesi osoitteeseen ragequit.jl@gmail.com. Arvonta suoritetaan 12.tammikuuta kello 12 ja voittajalle ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti!

Onnea arvontaan!

4 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo