sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Creepy old man with a flesh...I mean flash light.


Uusi mies on sokaissut minut rakkaudella...tai hohtavilla hevosillaan.

Dota-universumin kyrväkkäin support, Keeper of the Light, on ehdottomasti uusi lempiheroni. KotL (, joka näin lyhenteenä antaa melko mielenkiintoisia kuvagooglauksia) ampuu hehkuvasta sauvastaan tajunnanräjäyttävää valkeaa ainetta, joka muovautuu leveleiden myötä rynniväksi hevoslaumaksi. Kuten varmaan oikeakin hevoslauma, aiheuttaa näiden hopojen ylilaukka melkoista tuhoa vastustajatiimille.

Näillä loistavilla kauraturvilla Ezalor aiheuttaa ihastusta ja pahennusta, kun ne tiputtavat hipoja niin kirpuilta kuin vihollis-heroiltakin. Last hitit ropisevat tilille ja vieressä farmaavan carryn ohimosuonissa tykyttää pahanlaatuinen pullistuma. Joo joo, carrylta EI varasteta farmia, mutta jos mikään muu ei auta, on ryhdyttävä epäasianmukaisiin toimiin. Hard carryn paras linjakaveri ei KotLi siis ole, ainakin jos vastapelurit kerjäävät verta nenästään. Alkupelissä KotLin illuminate ja esimerkiksi Svenin Storm Hammer -combo pelottaa ketä tahansa: Svenillä riittää lähes kokoajan mana stunniinsa ja KotL aiheuttaa massiivista tuhoa pidemmänkin rangen päästä.



Hienoksi supportiksi KotLin tekee lähes loppumattoman manansa lisäksi puskuvoiman aiheuttama RAHA. Kyllä, voin ostaa alussa sekä wardit että kuriirin. Joo, upgradaan sen kuriirin jo. Joo, wardit tulee taas, kunhan saan tuon puskutikun kasaan. Mihin niitä muita supporteja tarvittiinkaan? Ezalor onkin abilityiltään Illuminatea lukuunottamatta täysi support, eikä hänestä mitään junglessa yksinliikkuvaa tappokonetta saa (ainakaan minun taidoillani) millään. Chakra magic antaa lisää manaa, Mana leak kuluttaa vastuksen manaa ("You shall not cast!") ja ultimaten aikana loitsittavat Recall ja Blinding light eivät kumpikaan aiheuta damagea. Jos siis et osaa/jaksa/halua pelata hard supporttia, Ezalor ei ole kaverisi.


Only the horses can find us tonight!

0 kommenttia :

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kuinka valloittaa maailma osa 2; Mahtavuuden ja magian sankarit III

Meillä kaikilla on varmasti joku peli / joitain pelejä, joita yhdistää vahvasti lapsuuteen. Kyllä, sanoin lapsuuteen. Tämä postaus ei siis koske mitään grafiikoiltaan hämmästyttävää peliuuttuutta. Tämä postaus koskee Heroes of Might and Magic 3:sta.

Tämä vuoropohjainen maailmanvaltaus-peli julkaistiin vuonna 1999, minun ollessani 10-vuotias neljäsluokkalainen.

HoMM3:n perusajatus lienee selvä: kerää joukot, valtaa maailma. Joka seitsemäspäivä on POPULAATIOPÄIVÄ, jolloin voit ostaa lisää joukkoja mikäli sinulla on siihen rahaa ja muita resursseja kuten jalokiviä tai rikkiä. Näitä joukkoja voit sitten jakaa paikallisesta majatalosta värväämillesi sankareille. Matkallasi vastaan tulee ns. neutraalimobeja, joiden lukumäärä on aina vain hyvin viitteellinen. Sitten kun vielä muistaisi, onko horde isompi kuin legion tai pack. Nyt nämä lukumäärät antavat jo hyvin osviittaa siitä, kannattaako joukkoon hyökätä seitsemän kääpiön armeijallasi, mutta kymmenvuotiaalle tämä teetti paljon päänvaivaa ja ylimääräistä jännityselementtiä.


Tämä peli, niinkuin moni muukin tuon ajan peli, kuului siihen luokkaan, että sitä pelattiin VAIN yhdessä muiden kanssa hotseattina. Tässä tapauksessa muilla tarkoitetaan pikkuveljeäni ja kolmea serkkuani. Ahtauduimme yhden serkkuni kapeaan huoneeseen riviin sängylle istumaan, ja vuorollaan kukin sai hetkeksi istahtaa koneen ääreen tekemään siirtonsa. Pelasimme lähes joka kerta, kun olimme yhdessä, ja jokaisella kerralla aloitimme uuden pelin ei siksi, ettemmekö olisi osanneet ladata vanhaa peliä tallennuksista, vaan siksi, että aloittaminen oli kivaa ja tarkoitti, ettei meidän tarvitsisi hetkeen hyökätä toisiamme vastaan. Näissä kerroissa oli eroa lähes aina vain uusi kartta, sillä jokainen meistä halusi ottaa OMAN linnakkeensa yhä uudelleen. Muutama meistä saattoi joskus harvoin kokeilla jotain uutta linnaketta vain palatakseen seuraavassa pelissä takaisin tuttuun ja turvalliseen. Minun rakkainpani oli Rampart, sillä jokin syvä rakkaus erilaisia haltioita kohtaan oli saanut alkunsa jo silloin.

Rampartin upgradatut joukot
The Castle, Fortress, Inferno, Dungeon
Vakioviisikkoon Rampartin lisäksi kuuluivat Castle (serkku1), Fortress (serkku2), Inferno (pikkuveli), Dungeon (serkku3). Kaikista fiksoituneimpia omiin linnakkeisiinsa olimme varmasti minä ja serkku2, jotka eivät muita tainneet juuri kokeillakaan. Kun en vaan käsitä, kuinka voisin vaihtaa vihreät lohikäärmeet ja Legolasit johonkin lampunhenkiin tai yksisilmäisiin vihreisiin palloihin.

Olen varmaan niin nostalgia-henkinen ihminen, etteivät muut HoMMit jaksa edes kiinnostaa, kun kolmonen on niin tuttu ja turvallinen ja no...nostalginen. En tokikaan ole niitä edes juurikaan pelannut. Steamissa ei kolmosta ole myynnissä, mutta tietäisikö joku mistä tämän helmen löytäisi? Tai että ovatko uudemmat edes kokeilukelpoisia?

3 kommenttia :

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Forking fork, mitä scheissea.

Kyllähän te ne päivät tiedätte. Mikään ei onnistu ja vituttaa vaan.
No, minun kohdallani ne päivät ovat muuttumassa päivien sarjaksi, kokonaiseksi viikoksi, ja ne kohdentuvat vain suoriutumiseeni Dotassa.

Riippumatta herosta, riippumatta pelimuodosta, riippumatta oikeastaan yhtään mistään. Päin anusta menee ja niin että se anus soi.

Taas tuli todistettua, että blogini nimi on täydellinen kuvaus siitä, millainen pelaaja olen. FUCK THIS SHIT, I'M GOING TO NARNIA. Rhubarbarian has left the game.


P.S. Oon varmaan kaikista paras pelikaveri. Sori vaan.
P.P.S. Ja kyllä, tein sen taas juuri äsken.
P.P.P.S. Bottipelissä.
P.P.P.P.S. Eikä edes nolota, vituttaa vaan.

0 kommenttia :

Stay calm and continue testing (your relationship)

Jo viime syksynä tuli ostettua Steamin alennuksista vaivaisella muutamalla eurolla Portal 2. Ihan vain sen vuoksi, että poikaystäväni, kutsuttakoon nyt vaikka yksinkertaisuuden vuoksi Tahvoksi, halusi pelin jota voisimme yhdessä iloisesti pelata. IhQutarallaa miten zöpöä!

Alustuksena sen verran, että yleensähän en siis juuri nauti Tahvon kanssa yhdessä pelaamisesta, koska jonkinlaisena syntynörttinä se osaa pelata kaikkia pelejä niin kuin olisi niitä jo vuosia tahkonut ja muistaa tietenkin aina neuvoa kun sitä vähiten kaipaan (sisar Lil'nYellow kiteyttää tunteen hyvin tässä). Emme siis ikinä pelaa mitään toisiamme vastaan, koska Tahvo voittaa AINA. Olen myös hyvin valikoiva sen suhteen millaisia pelejä pelaamme tiiminä, sillä esim. Diablo 3:ssa kun haluan itse tutkia jokaikisen kivenkolon, Tahvo juoksee edellä tappamassa KAIKKI viholliset ja vie kaiken XP:n + on tylsää juosta perässä kun ei ehdi itse hakata mitään. Pelit, joissa on roolitus pelaamisen suhteen ovat sen sijaan ihan ok, samoin strategiapelit, kuten Disciples ja Heroes of Might and Magic menettelee.

Noh, tulihan sitä Portaliakin pelattua yhdessä. Ehkä kolmesti tai neljästi jonka jälkeen puzzlejen yhteinen ratkominen ei ollut enää ihan niin ruusuista. Alku meni hyvin, eipä siinä mitä, mutta tehtävien monimutkaistuttua paradoksaalisesti kommunikaatio yksinkertaistui tasolle "Miks hitossa sie sen portaalin sinne ammuit?! Elä! Elä nyt tee mittää! Paikka!! Oota nyt hetki... EIIII! Nyt sie pilasit koko homman, kiitti vaan! Kaikki pittää aina tehä ite... Hyppää nyt jo sinne helvetin rektaaliin." Miten voikin olla niin uskomattoman vaikeaa ilmaista toiselle, mihin haluaa sen kirotun portaalin ammuttavan? Asiaa ei myöskään helpota puzzleja isännöivä, jatkuvasti vittuileva GLaDOS-järjestelmä ja epäselvä (tai käyttäjistä johtuen toimimaton) pelinsisäinen ikoneilla viestintä. Tunnustan ragequitanneeni kahdesti toistuvien failien ja erityisesti kommunikoinnin ongelmien vuoksi.

ÄfTeeÄs - Piä tunkkis

Lyhyen keittiöpsykologian oppimäärän käyneenä diagnosoisin ongelmaksi pelaajien liiallisen kärsimättömyyden sekä erityisesti kilpailuhenkisyyden, joka estää kommunikaation sekä pelitoverin kuuntelun, ja näin ollen myös yhteistyön. Hurjana ratkaisuehdotuksena esittäisin, että molemmat pysähtyisivät hetkeksi ja miettisivät ratkaisua vaikkapa yhdessä sen sijaan, että molemmat ryntäilisivät ympäri kenttää kuin hullu eristyshuoneessa etsimässä ensimmäisenä pakoreittiä. Ja jos niitä hulluja laittaa samaan huoneeseen kaksi niin eihän siitä nyt voi kaaosta enempää odottaakaan.

Achievement Unlocked!

Pelinä Portal on kuitenkin ihan hauska ja aivonystyröitä aktivoiva ajanviete, joskin alun tehtävät todellakin aliarvioivat pelaajan älyä. Harmillisesti kentät ovat todella lyhyitä ja latausikkunoita saa katsoa ajallisesti minun makuuni aivan liikaa. En voi myöskään kehua pelin pitävän mielenkiintoa yllä kovin kauaa ja siitä onkin tullut minulle kun-ei-ole-parempaakaan-tekemistä-ja-muita-pelejä-ei-jaksa-pelata peli. Ehdotonta plussaa on kuitenkin yksinpelissä loistava dialogi.

Aion vielä antaa Portalille mahdollisuuden myös kaksinpelinä tämän reflektiivisen itsetutkiskelun jälkeen. Jos se rasittavalla tavallaan vaikka kehittäisi kommunikointitaitojamme (hohohoh! Riiiiight!), olemmehan kuitenkin saaneet suoritettua yhtäaikaa toteutetun high fiven! Ensi kerralla lupaan ja vannon, etten itse ainakaan korota ääntäni tai ragequitaa. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön.

2 kommenttia :

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sivilisaatiot saunan taakse ja pinoon!

Oletko aina halunnut olla maailman pää ja perä? Oletko aina halunnut ratsastaa Napoleonin valkealla ratsulla sotaan ja palata sieltä Saksan armeijan Maus-panssarivaunulla? Ainakin kaksi ensimmäistä onnistuu Civilization V-pelissä.

Kuten suurin osa peleistä, joita pelaan, Civi-innostuksenikin on saanut syntynsä pikkuveljeltäni ja serkultani, jotka eräänä pääsiäisenä tahkosivat Civiä oikein olan takaa ja jota minäkin sitten vähän aikaa pälyiltyäni pääsin kokeilemaan. Olen toki aikoinani pelannut Age of Empires II:sta ja sitten vähän samaa strategia-genreä liippaavia Disciplinesiä  ja Heroes of Might & Magic 3:sta, joten perusidea oli kaikkinensa tuttu.



Siis no se perusidea? Rakenna kaupunki tai kaupunkeja, kehitä joukkosi ja valloita maailma. Kullakin sivilisaatiolla tai sen päämiehellä, on omat hienoutensa, oli se sitten merenkäynti tai kyky rakentaa nopeasti ja voiton voi saavuttaa tieteen, kulttuurin tai sodankäynnin (lue: maailmanvalloituksen) avulla.


Pelistä ja sen maailmasta voi helposti luoda omanlaisensa ja omiin kykyihin ja odotuksiin istuvansa. Luodessa peliä saa valita, voiko kulttuurin kautta kivuta voittoon tai onko alkupeliin vipinää laittavia, ympäriinsä juoksentelevia ja talonpoikia ryövääviä barbaareja lainkaan olemassa. Maailman voi luoda pelkille saarille tai sen voi tehdä vastaamaan nykypäivän maapalloa. Tietyt maastot ovat tietyille sivilisaatioille mannaa ja toisille se kartastolla komeana kohoava vuoristo ei voi tarjota mitään.

Heipä hei vaan Japanin Nobuwaga! Ollaanks kavereita?
Teit mitä tahansa, peli alkaa kuitenkin vasta kun tapaat ensimmäiset kanssapelaajasi. Tästä voi aloittaa kutomaan suhteiden verkkoa; luomaan ystävyyssuhteita ja julistamaan epäluotettaviksi ne, jotka jatkuvasti solvaavat kavereitasi. Jos sinulla ei ole vielä armeijaa, jolla voit puolustaa itseäsi, neuvon vakavasti harkitsemaan sotien julistamista. Ne oikeasti sitten hyökkäävät ja ragequit voi olla tässäkin pelissä varsin varteenotettava vaihtoehto, jos hyökkääjiä onkin yhtäkkiä suhteiden vuoksi yhden sijaan kolme, eikä sinulla ole kuin kourallinen miekalla varustettuja sotilaita.

Civi V on ruokaa aivojen lisäksi myös silmille, sillä jopa huonommillekin asetetuilla grafiikka-asetuksilla pelistä saa paljon irti. Lisäksi alkupelin klikkaa-seuraava vuoro-klikkaa-seuraava vuoro-toista -meininki ei kivoja maisemia katselemalla kovin paljoa rennommaksi muutu.

***

Steam on jälleen ollut meille pelaajille armoton ja laittanut pelejä alennukseen. Viime viikolla alennuksessa oli bundle, joka sisälsi Civ5 Golden packin, Gods&Kings-lisäosan ja muutamat erinäisittäin myytävät sivilisaatiot. Aikani valiteltuani armas pikkuveljeni väsyi kuuntelemaan minua ja osti ne minulle lahjaksi. Minullahan siis oli jo Golden pack itselläni, mutta tuli kuulema halvemmaksi ostaa koko bundle kuin vain tuo lisäosa.

Gods&Kings tuo peliin muutaman lisä sivilisaation ja uskonnon. Kyllä. Uskonnon. Voit luoda oman Nuubismisi, jossa palvotaan viiniä ja tanssia, pääasia on kuitenkin saada kannattajia uskonnollesi. Suurten miesten (lue: Great men) joukkoon lisätään Great Prophet, joka luotsaa uskonnon lippulaivaasi suuremmille vesille.

Tuo ei näytä miusta Mel Gibsonilta.
Itse tykkään yleensä ottaa kulttuuri-voiton pois päältä (sen saa liian helposti) ja keskittyä maailman valtaukseen ja tieteeseen, salaiseen intohimooni. Nyt kuitenkin piti aloittaa uusi peli kelteillä, sillä heillä tuntuu tuo uskonto olevan suuressa roolissa sivilisaatiota. Ja onhan ne nyt vaan cool.


Aika näyttää, aloitetaanko pikkuveljen kanssa muutama kymmentä uutta peliä normaaliin tapaamme ("No ei tää nyt mene niinku piti, alotetaanko uus?"), vai saataisiinko vaikka välillä joku vietyä kunnialla loppuun saakka.

0 kommenttia :

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kirppu sanoo hyppää ja Davion kysyy, kuinka korkealle: Dota 2 Tutorial.

Dota on tunnettu kusipäisen pelaajayhteisönsä lisäksi vaikeudestaan etenkin uusia pelaajia kohtaan. Taannoin julkaistussa, suht tuoreessa patchissa esiteltiin kuitenkin Quest-mode, joka toisinsanoen tarkoittaa tutoriaalia, ohjetta peliin. Hyvä niin. Näin madalletaan uusien pelaajien kynnystä lähteä pelissä liikkeelle ja oppia perusasiat.

Minäkin, 2 viikon scheisse-netin käytön jälkeen, sain pöytäkoneelleni ladatuksi Dotan uudet, järkyttävän suuret patchit ja koko pelin käynnistymään. Heti sen jälkeen, kun olin taistellut resoluutiot kohdalleen näkymättömissä olevista asetuksista, painalsin kokeilemaan tutorialia.

Loading screenistä tulee mieleen väistämättä WoWin latausikkunat, vaikka yhdennäköisyyttä kuvissa on tasan taustalla oleva kartta. Eikä karttojen grafiikoillakaan ole latausikkunoissa kovin suurta yhtäläisyyttä, mutta silti tutorialin loading screenistä tulee mieleen Tirisfal Glades.
Pääni sisällä kaikki näyttää samalta.
Tutoriaalissa pelataan Davionilla, Dragon knightilla. Tutorial muistuttaa ainakin allekirjoittanutta paljon WCIII:sta, jota tosin ei voida pitää negatiivisena asiana Dotan ollessa kuitenkin pelistä lähtöisin ja hyödyntää samaa pelimekaniikkaa liikkumisen yms. osalta. Minulle ainakin tuli olo, että pitäisi pelata WCIII uudelleen läpi. Nostalgiaa, ah.

Dragon Knightin tehtävänä on tutorialissa juosta kirppujen ohjeiden mukaan sinne tänne, kerätä itselle kelvolliset tavarat ja tasot, ja piestä kirppuja terrorisoiva Razor. Uusi pelaaja oppii liikuttamaan hahmoaan ja tappamaan kirppuja. Erityiskiitos siitä, että rahaa ei tosiaan saa kirpuista kuin last hittaamalla, vaikka tutorialin alussa näyttikin pahasti siltä, että pelaajasta koulitaan auto-attackija. Eteenpäin ei myöskään pääse ilman että pelaaja oppii käyttämään esineitä, joita (pakotetusti) ostetaan Shop Keeperiltä.

Suomentajalla taitaa olla vielä tutoriaalin kanssa tekemistä.
Mitä tutorialista kuitenkaan EI opi, on oikeassa pelissä tapahtuva ability-build, eli se järkevä järjestys, jossa taidot kannattaa ottaa. En sano, että minäkään vielä osaisin ottaa joka pelissä taitoni hyvin, sillä niinkuin tavaroiden, myös abilityjen järjestys on hyvin tilannesidonnaista. Nyt tietysti on tullut uutena ominaisuutena buildit, jotka voi laittaa itselleen automaattisesti näyttämään, että mikä taito seuraavaksi pitäisi ottaa. Edelleenkään tilannesidonnaisuus ei tule esille, mutta on erittäin kätevä esimerkiksi uutta heroa kokeillessa.

Tämän lisäksi tutorialissa ei opeteta roolitusta kuin ihan ohimennen, kun Keeper of the Light (KotL) toimii Dragon Knightin taustajoukkona. DK:han on pelissä melee+strena carry, eli last hittaus onkin tärkeää, mutta mikäli uusi pelaaja ottaisi jonkun support-heron, ei tämä tietäisi, että ne kirput jätetään sille, jolle kulta tarkoittaa suurta etua. Erikoismaininta menee myös KotLille, joka opettaa, että taitojaan voi ihan hyvin spämmiä kirppuihin sillä manahan ei lopu KOSKAAN. Eih. Ei näin.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tutorial on hyvä nimenomaan sellaisille pelaajille, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä pelistä tai sen mekaniikasta. Se on oikein hyvä idea ja voisin kuvitella sen saavan vielä jatkoakin. Mikäli ei, on olemassa netti ja kymmenet varsin pätevät youtube- ja blogi-tutorialit. Sitä paitsi kyseessä on peli, jota oppii vain pelaamalla ja tämä tutorial on varsin pätevä keino kalastaa uudetkin pelaajat mukaan toimiin. Hyvä Valve!

0 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo