lauantai 14. joulukuuta 2013

Luukku 14: Gratz Juho!

Luukku 14 ja Juhon synttärit! Onneaaa!

0 kommenttia :

perjantai 13. joulukuuta 2013

Luukku 13. Lina the Lucia-neito

13.luukku avautuu ja sen takaa paljastuu Lucia-neidoksi vallan hyvin käyvä liekehtivä Lina Inverse!


0 kommenttia :

torstai 12. joulukuuta 2013

Luukku 12: Tontut hiippailee!

Joulu on vain puolen kuukauden päässä, joten tontut ovat aktiivisimmillaan. Luukusta 12 paljastuu suur-tonttu Ezio, hiippailijoiden hiippailija!

(Suokaa kaikki ACII -fanit anteeksi, väritys ja vaatetus on Eziolla AC:tä pelaamattoman ulkomuistista väkerretyt. Ehkä ne ovat Ezion omasta tonttupuku-kokoelmasta?)

0 kommenttia :

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Luukku 11: Nostalgia


Hätäinen luukku no.11 sisältää wowi-nostalgiaa järjestyksessä vuosilta 2010, 2009, 2008 ja 2007.
Hunzen, 2010

World of Wondersin haltianelikko Tirxus, Janella (Jore), Laríen (moi), Hunzen ja Ewyn. 2009.

Janella 2008

Laríen 2007.

0 kommenttia :

tiistai 10. joulukuuta 2013

Luukku 10: VenoClaus

Luukku 10 on omistettu Jorelle, sillä siinä esiintyy pukkeilemassa vanha kunnon Venomancer, jonka malli vaihtui tuossa taannoin melko hurjasti, ja joka on yksi Joren luottosupporteista. 

Aamulla on seitsemän ja yhdeksän välillä mukavan rauhaisaa piirrellä tänne. Mukavaa tiistaita! Tällä viikolla tullee jälleen postausta HearthStonesta.

1 kommenttia :

maanantai 9. joulukuuta 2013

Luukku 9: Invokekkeri

9.luukusta paljastuu Invokekkeri kera mistelinoksan. Wex wex, baby.


2 kommenttia :

Tulisijakivi osa 1: Tutorial ja Hahmot

Aloitettaessa pelaamaan HearthStonea vastaan iskee ensimmäisenä monien pelien tapaan tutoriaali (en.tutorial) eli eräänlainen oppitunti pelimekaniikasta. Heroes of hearthstone (HHS) ei juuri kontrolleillaan mässäile (hiirellä klikataan ja käytetään kortteja ja...no, siinäpä se olikin), joten arvata saattaa, että tutoriaali keskittyy siihen, miten voit kaikista tehokkaimmin taistella ja ottaa selkääsi. Tutoriaali esittää muutaman perusajatuksen vuoropohjaisesta korttipelistä, joka voikin monia muistuttaa esimerkiksi Magic the Gatheringista; omasta korttikädestä pelataan kortteja pöydälle ja sitä täydennetään yhdellä kortilla joka vuoro. Yksinkertaisuudessaan tavoitteena siis on saada vastustajasankarin hipat (en.hitpoints) nollille.

Kuusiosaisessa tutoriaalissa eteneminen tapahtuu päihittämällä eteen tuleva tekoälyllinen vastustaja. Vastustajat vaikeutuvat kerta kerralta hieman ja jokaisella vastustajalla on jokin tietty teema, jota noudattamalla pääsee tehokkaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.


Tutoriaali toimii niinkuin pitääkin: se opastaa uudet pelaajat pelimekaniikkaan ja mahdollisiin huomionarvoisiin asioihin. Se ei kuitenkaan anna liikaa periksi, vaan esimerkiksi allekirjoittanut sähläsi yhden vastustajan kanssa kahdesti ennen kuin ymmärsi kuunnella tutoriaalin ohjetta ja käyttää sankaritaitojani vastustajan kirppuihin varsinaisen vastuksen sijasta. Monet asiat, kuten muut sankarit ja heidän pelimekaniikkansa toki jäävät vielä avoimiksi, mutta sitä varten onkin luotu oma harjoitusaula, jossa pelaaminen tapahtuu tekoälyä vastaan.


Koko peli ja samalla tutoriaali aloitetaan mage (suom.velho/maagi) Jaina Proudmoorella. Kullakin pelattavalla sankarilla on omat erityistaitonsa, joilla pitää löytää oma tehokkain tapansa pelata ja valloittaa pelipöytää. Hahmoja voi avata käyttöön taistelemalla kutakin hahmoa vastaan harjoitusmoodissa tutoriaalin jälkeen. Yhteensä pelissä on yhdeksän suoraan Warcraftin maailmasta revittyä hahmoa: Malfurion Stormrage (Druid), Rexxar (Hunter), Jaina (Mage), Uther the Lightbringer (Paladin), Anduin Wrynn (Priest), Valeera Sanguinar (Rogue), Thrall (Shaman), Gul'dan (Warlock), Garrosh Hellscream (Warrior). Hahmoluokatkin siis ovat samat kuin esimerkiksi WoWissa, joten pelityylit wowittajilla saattavat avautua hieman jo ennen varsinaista pelaamista.


Itse tutoriaalin lopetettuani ryntäsin avaamaan itselleni Malfurionia, nightelf druidia, joka on jo Warcraft III:sta
 saakka ollut yksi lempihahmojani Warcraft loressa. Pidän siitä, että voin muokata pelaamistani sen mukaan, mitä vastustajalta on luvassa, ja druidin omiin kykyihin kuuluukin se, että voit korttia pelatessasi valita kortin toiminnon kahdesta vaihtoehdosta. Vaikka uusi pvp-muoto jännittää, tiedän, että kun pääsen siinä vauhtiin, voi luvassa olla erittäinkin mieltä kutkuttavia pelejä.

0 kommenttia :

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4.luukku: GUNDARINI

Jatketaan hyvin alkaneella Dota-aihepiirillä:
4.luukku ja Keeper of the Light; FOREWARD noble steel! The pretty ladies are waiting for the DotaClaus to arrive!


(Pientä lineart-problematiikkaa on nähtävissä useamman muuton kärsineessä tabletissani, joka maustaa suoria viivojani vähemmän suoriin viivoihin liittyvällä säröäänellä. Mitään suurta haittaa se ei siis saa aikaan, mutta clipping maskien käyttö on hankalaa ja lyijykynän jälki on lähestulkoon aina jätettävä taustalle näkymään.)

0 kommenttia :

tiistai 3. joulukuuta 2013

HearthStone BETA

Tuossa taannoin (suom.eilen) availin kaikessa rauhassa sähköpostejani ja nähdessäni postia Blizzardilta lähestulkoon suoraan painoin sen roskiin, sillä arvelin, että minua koetetaan jälleen kerran kosiskella takaisin WoWin maailmaan. Mutta ei! Onneksi silmät ja aivot pelasivat kerrankin sormia nopeammin, sillä sähköposti sisälsi kutsun suljettuun betaan.

Beta koskee HearthStonea, korttipelipohjaista strategiapeliä. Olin täysin unohtanut aikaisemmin ilmottautuneeni betaan joko ajantajun vuoksi tai kerta kaikkiaan siksi, että en koskaan ajatellut pääseväni betailemaan yleisesti ottaen poljettavaan leivänpaahtimeen verrattavissa olevan koneeni vuoksi. Toisin kuitenkin kävi.


HearthStone on Warcraftin maailmaan sijoittuva free-to-play strategiapeli, jota pelataan koneella digitaalisin kortein. Korttien järkevä pelaaminen ei tule olemaan millään tavalla riippuvaista tiedoistasi Warcraft-universumista, vaan ne on pyritty suunnittelemaan uusille pelaajille ystävällisiksi. Liiemmin en minäkään vielä pelistä tiedä, mutta opitaan siitä samaa matkaa, kun pääsen siihen tutustumaan. Lisää postauksia on siis luvassa!

Mikäli myös sinua kiinnostaa osallistua HearthStonen betaan, täytä betatesteri-halukkuutta ilmoittava lomake Battle.netin profiilissasi (https://eu.battle.net/account/management/beta-profile.html?hearthstone), ja jää odottelemaan kutsuasi. Kenties pelissä nähdään. ;)

0 kommenttia :

3.luukku: Ice is nice!


3.luukun takaa paljastuu Rylai Crestfall, Crystal Maiden, joka on jälleen saanut huutia skannerilta puuväri-värityksestään.


0 kommenttia :

maanantai 2. joulukuuta 2013

1. & 2.luukku

Koska joulukuu on perinteisesti kaikenlaisten joulukalenterien aikaa ja meillä on vielä toistaiseksi pyörivä ja elossa oleva blogi, niin aion pyhästi tunkea joka päivä (tästä päivästä lähtien) kalenteriimme jonkun peliaiheisen piirrustuksen! Liekö se kirous vai siunaus, tiedä häntä, teen sen silti, jotta saatte jokapäivä jouluun asti nauttia RAGEQUITista.

Olen saanut taas lukiossa tapettua ja syvälle haudattua piirrustusintoa takaisin pikkuhiljaa, ja vaikka skanneri tylysti puuvärikynälaadun raiskaakin, on se silti mustavalkoisia kuvia parempaa viihdettä. Huomattavaa on myös, että kaikki piirrustukset minä teen yleensä noin niinkuin 15-30minuutin aikana, ja ajasta suurin osa menee väritykseen. Seli seli. Nauttikaa joulukalenteristanne!

1.luukku: lilla och gula surffaa interwebsin aalloilla

2.luukku: Antimage hates magic!

1 kommenttia :

Let's scratch that Deadpool itch!

Jonkinlainen etiäinen piti tänä aamuna hereillä rullaamassa lakanoita aamu kuudesta asti. Erittäin surkeista nukkumisista huolimatta olo ei ollutkaan kuin Grumpy Catilla, kuten yleensä nukuttuani surkeasti. Avokkinikin hämmästeli epänormaalia aamuhyperaktiivisuuttani.

Ehkä tällä kaikella oli tarkoitus! Mielentilani on nimittäin mitä suotuisin uusimman pelini koeajoon, sillä Steam on kuullut hartaan toiveeni ja siunaa nyt vapaapäiväni aamua parhaalla mahdollisella tavalla! Jo alusta asti odottamani Deadpool on nyt Flash Salessa -75%, eli vain 12,49€. Juokse jo! Sillä voit ostaa omasi vielä tänään kello 12 asti kyseisellä alennuksella. Onneksi siis etiäinen sai minut sängystä ylös ajoissa.

Jostain kumman syystä olen aina pitänyt Deadpoolin hahmosta. Ehkä siksi, että olen aina tuntenut omituista vetoa sekopäisiin, sarkastisiin ja mustalla huumorilla kyllästettyihin hahmoihin. Jo pelin mainoksen näkeminen ensimmäistä kertaa sai aikaan pienen hypen, vaikka tiesin, etten varmaan hetkeen tätä peliä osta, juurikin korkean hinnan vuoksi. Kuitenkin pessimistiselle luonteelleni poikkeavasti alintajuntani synkkä id jäi toivomaan Steamin muistavan minuakin piakkoin jossakin sale seasonissaan. Ja se päivä onneksi koitti jo nyt.

Odotan siis tältä peliltä PALJON. Toivon mukaan en kuitenkaan liikaa, sillä en halua pettyä.
Näissä jännittävissä tunnelmissa siis testiajolle.

0 kommenttia :

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Fus ro BLAAH! - Taivaanreuna, tuo legendaarisista peleistä tuskastuttavin

Minussa on varmaan jokin vika. En nimittäin syty Skyrimille, en sitten millään. Olen muutamaan otteeseen istahtanut koneen ääreen, valmiina sukeltamaan Skyrimin syvyyksiin ja tempautumaan mukaan maailmaan, joka on saanut aikaiseksi useita pelileskiä. Olen tehnyt hahmon, pelannut sillä eteenpäin. Keskustellut kylänmiesten kanssa ja kolunnut läpi luolastoja. Tappanut ja juossut pakoon. Täyttänyt taskuni turhuuksilla ja kohta pähkäillyt, miten saan reppuni tyhjiksi, jotta saan arvokkaan miekan mukaani myytäväksi. Olen yrittänyt, olen pelannut. Kertaakaan en ole peliin ihastunut, kertaakaan en ole jäänyt siihen koukkuun. Skyrim on tylsä, banaali, puuduttava. Jokin puuttuu.


Skyrimissä luulisi olevan kaikki mitä peliltä yleensä toivon:
  1. Runsas taustalore
  2. Omaehtoista, joskin juonella ohjattua maailman läpikoluamista
  3. Keskustelujen ja taistelun tasapainoista harmoniaa
  4. (Suht) monipuolinen hahmonluonti (haltioista saa aina lisäpisteitä) ja kykyjen vapaamuotoiset kehittämismahdollisuudet
Mutta kun ei niin ei. Ja tämä hämmentää minua.

Mahdollista on, että odotan peliltä liikaa. Olen kuunnellut ystäviäni, jotka kertovat lukemattomista pelitunneista Skyrimin parissa, ja lukenut netistä ylistäviä arvosteluja pelin ainutkertaisuudesta ja mukaansatempaavuudesta. Olen kehitellyt päässäni Skyrimistä jotain maailmanluokan peliä, jota kukaan ei voi paeta, ja johon jää väistämättä koukkuun jo ensisekunneilla. Sitten kun peli ei vastaakaan kaikkia oletuksiani, olen pettynyt, eikä mikään enää tunnu miltään. Vertailukohteena olkoon tässä Mass Effect 2, jota aloittaessani tiesin vain sen, että se on kuulemma ihan hyvä peli. Piste. Odotukset eivät ohjanneet pelaamistani, vaan pystyin katsomaan peliä avoimin mielin.


Toinen mahdollisuus on Nainen vai hiiri? –blogissakin mainittu tarinan aneemisuus. Toisaalta ymmärrän, että mitä enemmän pelaajalle annetaan mahdollisuuksia leikkiä ja luoda, sitä vähemmän juoni voi olla sotkemassa tarinaa. Ehkä Skyrimissä siis tökkääkin vain juonen tynkämäisyys, ja kaipaan pelin perustaksi selkeää juonta, jota itse valinnoillani maustan ja  Tässäkin vertaan Mass Effect 2:een, jossa juoni pysyy perustuksiltaan muuttumattomana jokaisella pelikerralla, mutta pelityylilläsi voit vaikuttaa sen vivahteisiin ja toteutusmekaniikkaan. Galaksi on uhan alla jokaisella pelattavalla hahmollasi, mutta on sinun työtäsi kehittää suhteet, joiden avulla saat tehtäväsi toteutettua haluamallasi tavalla. Skyrimissä toki perusjuoni on, mutta tarinan käänteet ja varsinainen eteneminen on jotenkin ulottumattomissani.
Kolmas vaihtoehto ei ole niinkään vaihtoehto yksinään, vaan lisämauste, joka minun Skyrim-keitostani puuttuu: grafiikat. Koneeni on seitsemän vuotta vanha mötkylä, joka huutaa tuskissaan lattiatasossa lähes pelistä riippumatta, joten Skyriminlaisen, kauniisiin maisemiin ja maailman kuvauksellisuuteen pohjautuvat pelit jäävät ehdottoman kaksiulotteisiksi. Tiedän. Tarvitsen uuden näyttiksen. Ja emolevyn. Ja tuulettimet. Ja lisää muistia. Ja. Ja. Ja. Pointtini siis oli, että en saa nyhdettyä pelistä irti kaikkea, mitä siitä tulisi saada.

Kertokaa te, mitä te Skyrimissä näette? Miksi se on niin hyvä peli, että sitä kannattaa pelata ja miksi minunkin pitäisi antaa sille toinen kolmas neljäs yritys. Haluan nähdä tässäkin pelissä hyvää, mutta tällä hetkellä olen siihen melko kykenemätön.

0 kommenttia :

tiistai 26. marraskuuta 2013

Aika ja sen rajallisuus.

 Mitähän minä juuri paria postausta sitten lupailin...


Työt, parisuhteen, ystävien, kuntoilun ja pelaamisen yhteensovittaminen on yllättäen aiemmin ajateltua vaikeampaa. Voisin kai sanoa astuneeni aikuiselämään, jossa priorisoinnilla on yhä suurempi osuus arkielämää ja sen sujuvaa pyörittelyä. Ugh. Aikuiselämä.

Viimeisen kuukauden aikana en ole päässyt oikein kunnolla istahtamaan koneelle ja huoahtamaan. Lähemmäs kymmentuntisten työpäivien ja sisällä homehtumisen jälkeen on päästävä päästämään höyryjä kuntosalille tai vähintään kävelylenkille. Avomiestä ei sovi unohtaa ja lukkiutua työhuoneeseen kuulokkeet korvilla, vaan yhteistäkin aikaa on vaalittava. Oho. On jo käytävä nukkumaan, että jaksan painaa taas huomenna. En varsinaisesti valita, sillä priorisoin itse asiat näin järjestettäväksi. Helposti voisin jättää väliin kuntosalin, ja passitettuani avokkini lenkille voisin itse pakkautua työtuolilleni ja asettaa Infinityt korville, mutta ei, fyysinen kunto ja ihmissuhteet pakkautuvat tärkeysjärjestyksessä aina ylemmäs.


Täyttä pelaamattomuutta tämä ajan rajallisuus ei ole kuitenkaan tarkoittanut; Dotaan on kyllä kertynyt pikkuhiljaa pelitunteja. Tämän hetken lempipelinä Dota on kuitenkin harmillisen aikaavievä, sillä yksi (1) peli saattaa kestää helposti tunnin verran. Toinen haastava osa sitä on se, että kaikista parhaimmillaan se on kavereiden kanssa yhdessä pelatessa. Voittekin arvata, että ketutus tulee esille siinä kohtaa, kun kerrankin parkkeeraat koneelle, ei peliseuraa löydy vasta kuin viimeisillä käytettävissä olevilla minuuteilla. Ei, en kehtaa enää kymmeneltä kehitellä peliä, kun tiedän että se tarkoittaa että olen pois koneelta vasta puolen yön aikaan. Voih, miksi ette voineet olla täällä kaksi tuntia sitten? - tai kyllähän minä tiedän miksi. Samasta syystä, miksi minä olen juuri lähdössä. Muu elämä, AFK. Kyllähän minä sen ymmärrän.

Onneksi minulla ei ole vielä lapsia. Sehän tästä vielä puuttuisi. :D

HOW DO YOU DO IT? Miten sinä sovitat yhteen arjen ja pelaamisen? Tuntuuko se haasteelliselta, vai pääsetkö helpolla?

3 kommenttia :

perjantai 1. marraskuuta 2013

Nostalgiaa ja merirosvoilua!

Navakka kaakkoistuuli puhaltelee pulleiksi muotoutuneihin purjeisiimme. Vesi on kirkkaan turkoosia ja aurinko paistaa täydeltä terältä pisamoituneille kasvoilleni. Miehistö on tyytyväinen ja laulaa kannella laulujaan. Aluksemme Revenge natisee rauhalliseen laineiden tahtiin kurssina kohti Tortuga. Mutta mitä huomaankaan - ranskalainen kauppalaiva tulee näkyviin läheisen niemen takaa. Miehistö! Hyökkäykseen!

Sid Meier's Pirates! (2004) on Sid Meierin uusintaversio vuoden 1987 merirosvoilupelistä. Pelin nostalgia-arvo on minulle suuri, vaikka se onkin VASTA yhdeksänvuotias pelinalku. Yhtenä vuonna joulunvälipäivät olivat pelkkää merirosvoilua vellokseni kanssa.

Pelissä ohjataan nuorta miehenalkua, joka aloittaa merirosvokapteeni-uransa känni-illan päätteeksi suostumalla purjehtimaan ja ryöstelemään Englannin/Alankomaiden/Ranskan/Espanjan lipun alla. Täyttäessä byrokraattisia paperitöitä, täytetään miekkoselle nimi (Larselo Bueno), kokemus (l.vaikeustaso jota saa pelin aikana nostettua mikäli miekkailu, ryöstely ja naisten hurmaaminen käy liian helpoksi), spesiaalitaito (miekkailu/tykistö/navigoiminen/lääketiede/hurmaaminen) ja aloitusvuosi (näkyy lähinnä kaupunkien määrässä ja jakautumisessa maiden välillä). Kun tarvittavat allekirjoitukset on saatu ja sielu lipulle myyty, voi meriseikkailu alkaa!


Merirosvolipun alla sinulla on lupa ja velvoite ryöstellä laivoja hyökäten niiden kimppuun. Voit ryöstää laivan haastamalla kapteenin ja hänen joukkonsa taisteluun, tai vaihtoehtoisesti lähettää koko purtilon meren pohjaan kasvamaan korallia. Mikäli kuitenkin haluat suurentaa laivastoasi, kaappaamasi laivat voi myös liittää omiisi. Hyökkäyksen yhteydessä saat myös ryöstää laivan rahdin itsellesi. Ruokaa tarvitset pitkillä merimatkoilla, mutta esimerkiksi mausteet voi myydä parhaimmin tarjoavalle satamalle ryöstöhintaan.


Tietyillä laivoilla on tietynlaisia vaikutuksia kaupungeille ja tietynlaisia rahteja mukanaan. Esimerkiksi salakuljettajilla (en.smuggler) on hallussaan yleensä paljon luksustavaraa ja mausteita, joita myymällä voi saada kerrytettyä omaisuuden. Uusia kuvernöörejä kuljettavien alusten ryöstäminen voi aiheuttaa suurtakin taloudellista tuhoa laivan määränpääkaupunkiin. Laivojen upottaminen suututtaa tietenkin valtioiden kaupunkien kuvernöörit, mutta jos esimerkiksi ranskalaiset ovat sodassa englantilaisten kanssa, Ranskan lipun alla purjehtivan laivan upottaminen ilahduttaa englantilaisia.

Toisten merirosvojen ja merirosvo-rankingin lisäksi laivojen upottamisella ja valtioiden auttamisella voi kivuta arvonimissä ylöspäin. Sen lisäksi siis, että tulet kuuluisimmaksi ja pelätyimmäksi merirosvoksi, voit kiivetä arvoasteikolla myös maakohtaisesti ylöspäin.

Merimiehen elämä on kuitenkin yksinäistä ja kaipuu naisystävän hellään huomaan on suuri. Naisystävät Karibian merellä tarkoittavat kuitenkin kuvernöörien tyttäriä (jostain syystä baarineitoja ei voi heilastella). Mitä kauniimpi nainen, sitä suuremmat odotukset arvonimestä ja sitä vaikeampi heitä on vaikuttaa tanssitaidoilla. Kyllä, tanssitaidoilla. Mikäli tyäret pitävät sinusta ja heidän isäukkonsa sen sallii, voit saada tanssittaa heitä ja kenties, vain kenties voin saada myöhemmin heidän kätensä ja lupauksen rauhallisista, rakkauden täyteisistä eläkepäivistä kartanossa kuvernöörin linnan liepeiltä.


Pelin pelaaminen onnistuu parhaiten numpadilla ja ohjeistuskin sitä lämpimästi pelin alussa suosittelee. Esimerkiksi tanssiessa neitokaisten käsiohjaus ja numerot osuvat mitä parhaimmin kohdalleen. Myös purjehtiminen onnistuu sujuvimmin numpadin numeroilla.


Mikäli pidät merirosvoista, leppoisasta pelaamisesta ja ripauksesta nostalgiaa 2000-luvun alkupuolelta, Sid Meier's Pirates! on sinun pelisi.
Steamin Halloween alessa Sid Meier's Piratesin saa
perjantaihin 1.11. noin klo 19.00 asti 9,99€:n sijasta 2,5€:lla. 
Linkki pelinsivuille Steamiin. 

0 kommenttia :

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Parkourin partaveitsi - Doritos Crash Course 2 (xbox360)

Luulin jo päässeeni eroon pahasta tavastani kirota pelatessani kuin pahainen esiteini, mutta toissapäivänä totesin olevani vielä pahasti keskeneräisellä matkalla määränpäähäni. Pelasin siis Doritos Crash Course 2:sta Xboxilla avokkini kanssa ja tätä vastaan, samalla kuulostaen siltä, että sieluun sattuu enemmän kuin loppujen lopuksi sattuikaan.

CC2:n saa boxilleen ilmaiseksi kaikki XboxLiven Gold-jäsenet. Pelihahmona toimivat xbox avataret, ja pelin idea on vanha kunnon tasohyppely-kilpajuoksu. Siis se voittaa, joka nopeimmin juoksee esteradan läpi. Yksinkertaista, mutta sangen viihdyttävää. Haastetta hyppelyyn saadaan liikkuvilla esteillä ja esimerkiksi sillä, että jos juoksee tarpeeksi kauan sprinttaillen, kaatuu. Kenttien sujuva läpäisy vaatii myös sulavaa näppäintyöskentelyä, sillä seinältä seinälle hyppely ei onnistu ilman oikeita ajoituksia.

Minun kiroaminen ei yleensä liity siihen, ettenkö nauttisi pelistä, vaan siihen, että turhaudun omasta kyvyttömyydestäni. CC2:n kohdalla se tarkoittaa sitä että en voita avokkiani. On turhauttavaa että vaikka johtaisin häntä puolella kentän mitalla, lopussa tulee joku este, joka rikkoo flowni ja mestarillinen parkour-ninjani jumittuu hyppimään paikoillaan. Kohta huomaan, että olen jo kolme minuuttia hangannut samaa kohtaa, ja avokkini on päässyt jo hyvän aikaa sitten maaliin. Vitpersaa---! -huudot täyttävät olohuoneen ja VAS-vitutuskäyrä nousee ennenkuulumattomiin lukemiin. Lopulta pääsen maaliin: Otetaanko toinen?

Hyppyä ja sprinttiä ja hyppyä ja liukua!
CC2:ssa voi pelata 2-4 pelaajaa toisiaan vastaan offlinessa ja netin kautta saat lisävastusta tuntemattomista pelaajista. Pientä miinusta paikalliseen moninpeliin tulee siitä, että vastapelaajat näkyvät omalla ruudunpätkällä vain haamuina, eikä mitään kikkailuja voi harrastaa heidän kiusakseen.
Kenttiä on yhteensä melko rajatut 35, jotka avautuvat moninpeliin singleplayn kautta. Kenttien melko vähäinen määrä kompensoituu kuitenkin sillä, että yhtä kenttää saa hangata useamman kerran, että pelaamista voi sanoa sulavaksi.

Näinkin voi käydä.
Avokkini kyllästyessä Laraan ja valon vartijaan ja minun ollessa loppumattoman vastahankainen Änärin pelaamisen suhteen, voi vain toivoa, että CC2:sta tulisi uusi parisuhdepeli. Tämä tosin vaatii pitkälti sen, että opin olemaan ihmisiksi suuni kanssa, tai että avokilla on tarpeeksi hyvä päivä, jotta tämä jaksaa kuunnella loppumatonta sonnan tulvaa, jota sohvalta lentää ilmoille. Jospa kokeilisimme sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, eh?

1 kommenttia :

lauantai 26. lokakuuta 2013

Steam: Kuinka moninkertaistaa pelivalikoimasi

Miksi ostaa pelejä, kun niitä voi lainata kaverilta? Niinhän se toimii pelikonsoleilla ja CD-/DVD-kiekkojen kanssa tietokoneellakin. Steam on ollut aina kätevä pelialusta, jolla pelit kulkevat mukanasi koneelta toiselle, eikä turhaa materiaa varsinaisesti kerry, mutta pelien lainailu ei ole tätä päivää ennen onnistunut.

Pääsin mukaan Steamin Family Share-betaan, jossa leikitellään ajatuksella pelien lainaamisesta kaverilta kaverille. Käytännössä pelien jakamiseen tarvitsee jonkun läheisen, jolla on Steam ja joka on suostuvainen jakamaan omat pelinsä sinun käyttöösi. Minulla tähän rooliin astui, kukas muukaan kuin pieni vellokseni. Sen lisäksi teidät pitää olla kutsuttu betaan, johon voi osallistua liittymällä Steamin Family Share-beta -ryhmään. Betajäsenyyden saatuasi myönnät kaverisi tietokoneelle luvan hyödyntää myös sinun pelejäsi lähettämällä requestin tilien jakamiseen tietokoneellasi. Toinen keino on antaa kaverisi kirjautua tietokoneellesi ja myöntää asetuksien kautta pääsyn koneellasi hänen peleihinsä. Ta-daa, hyvällä tuurilla pelisi
 Steam-kirjastossasi ovat moninkertaistettu. Minun kohdallani se tarkoitti kirjaimellisesti yli kymmenkertaistamista, kun 16 pelini lisäksi pääsen pelaamaan pikkuveljeni reilua 170:tä peliä. Tarvitsen vain asentaa veljeni tililtä pelin koneelleni, jolloin se on myös minun pelattavissani.

Loogisena miinuspuolena Family Sharessa on pelien pelaaminen vain yhdellä tilillä kerrallaan. Jos siis ette molemmat omista omia kopioitanne LEGO LotRista, ei moninpelaaminen onnistu. Pelin haltijalla on myös ensisijainen oikeus pelata omia pelejään, ja aloitettuaan pelin pelaamisen, vierailija saa viisi minuuttia aikaa päättää sessionsa ja tallentaa pelinsä, tai ostaa se omakseen. Meillä tästä ei ole ollut ongelmaa vielä toistaiseksi, mutta uskon kyllä, että tästä selviäisimme kunnialla. Onhan kuitenkin muistettavissa, että minä vain lainaan pelioikeuksia itselleni.

Kiitos Family Sharen, nyt minulla on testattavaa materiaalia sellaisistakin peleistä, joihin en välttämättä olisi ennen edes vilkaissut: raha ja lailliset oikeudet nyt löytyvät, saman kun voisi sanoa vielä ajasta, niin blogi saataisiin taas kukoistamaan. Tällä hetkellä toisella testauskierroksella on Skyrim, jota joskus aikaisemmin testailin, mutta en ihastunut, ja toivonkin, että nyt jos saan annettua sille aikaa ja armoa, voi avokilleni koittaa Dota-leskeyden sijasta Skyrim-leskeys. Tön tön töö, stay tuned!

6 kommenttia :

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ikävä(kö) sotataidon maailmaan


Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, tasaisin väliaijoin minulle iskee wowi-ikävä. Pahinta se on syksyisin, sillä aloitin virallisella serverillä pelaamisen syksyllä 09 (Sitä ennen pelasin WoWia yksityisellä serverillä, Worlds of Wondersilla.). 

Yleensä ikävä rajoittuu lähinnä vain Battlegroundeihin (PvP) tai questaamiseen (tehtävien tekemiseen) jollain tietyllä alueella. Eri alueisiin liittyy erinäisiä muistoja ja tunnemuistoja, joiden vaaliminen on minunlaiselleni nostalgiapöllölle on rauhoittavaa. Kaikista useimmin ikävä iskee Westfalliin, Duskwoodiin ja Zangarmarshiin. Hassua sinänsä, sillä etenkin Zangarmashista halusin mahdollisimman nopeasti vain eroon ja eteenpäin. hahaa

Kaikista eniten kaipaan kuitenkin BG:itä. Sinänsä pääsen PvP:ttämään Dota2ssa niin paljon kuin vain haluan, mutta pelit ovat niin erilaisia, etteivät ne vastaa toisiaan. WoWin BGissä sekin on kaivattavaa, että olin niissä oikeasti hyvä ja pärjäsin niissä. Mikäli pääsin olemaan mukana pelin alusta alkaen (Wowissa voit liittyä BG:en kesken kaiken, mikäli joku tippuu pois), olin usein ainakin viiden kärjessä tehdyn damagen, killing blowien ja/tai mukana olleiden tappojen määrässä. 

Teh most killing blows Strand of Ancientsissa
DPS-mittari Tol Baradista
Pelin alkua odotellessa (Eye of the Storm)

Ainoa asia, johon olisin kaivannut parannusta sillä määrällä pelaamista, mitä minä tein, oli seuran määrä. Vaikka olin killassa, ja vaikka olin serverillä, jossa minulla oli irl-kavereita, suurimman osan ajasta vietin yksin. Parhaimmat pelikaverit WoWissa olivat pikkuveljeni (Zoraktar - hunter) ja avokkini serkku (Bolrock - deathknight), joiden kanssa silloin tällöin pääsin instanceihin ja BG:in. Jos meidät päästettiin pikkuveljeni kanssa irti samassa BG:ssä, tulos oli yleensä harvinaisen hyvä.


Kaikesta huolimatta minulla EI ole pienintäkään aikomusta lähteä takaisin WoWin pariin. Mists of Pandarianin mukana tulleet suuremmat muutokset (esim. talent-tree) eivät houkuta, eikä se jo aiemmin mainitsemani jatkuva gearin perässä juokseminen houkuta. Mutta saahan sitä aina muistella? Aye?

4 kommenttia :

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

YLItarjontaALItarjonta

Hävettää, miten huonolle hoidolle pieni hoidokkimme (siis Ragequit) on jäänytkään. Voi pientä. 57 tuntia ylitöitä kolmessa viikossa käärineenä voin kuitenkin sanoa, että ehkä tämä hiljaisuus voidaan hyväksyä. Siis jos se vain on satunnaista. Tapahtuu vain hyvin harvoin. Ja tarpeeksi pienissä määrin.

Netti saatiin villa Resiinaan kuuden viikon netittömyyden jälkeen, juuri kun pääsin töihin (enkä siis voinut enää täysipäiväisesti hyödyntää sitä).


Pimeät illat, ilma alkaa kylmetä ja kaikista on kivaa istahtaa sisällä ruudun ääreen (olkoon se tv tai tietokone). Näin syksyn tullen usein huomaankin, että kirjautuessani Steamiin, kirjautuneena on myös tusina muita Dotan pelaajia, osa jo kenties työn touhussa. Sanotaan, että noin vuosi sitten samaan aikaan sai työskennellä, että sai viiden hengen tiimin pystyyn, kun taas nykyisin tuntuu että on pakko jakaa porukkaa kahtia pienempiin ryhmiin ylitarjonnan vuoksi. Meitä saattaa helposti olla kahdeksan, jotka haluaisivat sillä hetkellä pelata, eikä ketään juurikaan kiinnosta pelata kavereita vastaan lobbyssa. Toisaalta on hienoa, että tiimiä ei tarvitse etsimällä etsiä, mutta sitten taas...

...pahinta on, että halukkaita pelaajia on kuusi. Dotassahan siis pelataan viiden hengen ryhmissä. Edelleen kaikista parasta on pelata tiimissä, jossa kukaan ei ole randomi (siis ulkopuolinen, siis joku joka on samalta serveriltä arvottu mukaan ryhmään). Tässä tilanteessa haluaisi siis vain kylmäverisesti jättää yksi kaveri oman onnensa nojaan, mutta moraalinen ongelmahan siitä tulee. Kukaan ei halua omalle kohdalleen sitä, että sinut jätetään yksin dotaamaan muiden viettäessä aikaa ryhmässä. Ei kukaan.

Ongelmat kullakin.

1 kommenttia :

maanantai 30. syyskuuta 2013

Skit också

Anteeksi, förlåt, ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua, siksi että jotta koska kun ei ole ehtinyt jaksanut keksinyt jne jne... joten on tullut aika taas jostakin avautua.

Itsellenihän sattui tässä jo parisen viikkoa taaksepäin ikävä sattuma kun aamukahvini lahjakkaasti näppikselleni kaadoin. Ja vahingosta viisastuneena melkein kaadoin uudelleen vain pari päivää myöhemmin. Hyvä minä! Tämän seurauksena yritin aina niin lahjakkaana tekniikan ihmelapsena saada näppäinten alusta puhdistettua ja rikoin spaceni. Rakkaan, rakkaan välilyöntini. Nyt on sitten aivan ÄLYTTÖMÄN kiva kirjoittaa mitään, kun ajoittain space päättää lisätä ihan vain varmuuden vuoksi muutaman sataa ylimääräistä välilyöntiä tai sitten vaihteeksi ei yhtään. Toisekseen on ihan ÄLYTTÖMÄN kiva pelata pelejä, joissa sitä spacea oleellisesti tarvitsisi. Hyvänä esimerkkinä ME3, joka tuli ostettua. Spacesta kun dashaa, suojautuu ja hyppää suojan yli, niin on aivan ÄLYTTÖMÄN kivaa hypätä suojasta keskelle hirvittävää massamurhaa kun space jumii pohjaan. Tässä myös yksi hyvä syy miksei ole paljon tullut pelailtua ja näin ollen saatua kirjoitettavaa blogiin. Ostoslistalle menee siis uusi näppis. Tällä kertaa mielellään tulen ja jään, veden, hurrikaanin, väkivallan ja ydinsodan kestävä sellainen.
Onneksipa Dotassa ei välilyöntiä tartte.


Asiasta kukkaruukkuun.
Dota 2 matseista droppaavia esineitä on nyt hetken voinut myydä Steamin community marketissa. Valitettavasti vain useamman esineen arvo ei parista sentistä yrittämälläkään nouse, mutta jokusesta raresta voi tienata jopa muutamista kymmenistä senteistä euroon. Saipa avokkini yhdestä  viisi euroa. Huonoista hinnoista huolimatta tienasin itsekin melkein vitosen ja porvarisnaisena turhamaisuuksissani käytin nämäkin tuloni vähemmän hyvin hankkimalla Crystal Maidenilleni upean vaatetuksen. Mutta pitäähän sitä ensimmäistä kunnon heroaan jotenkin kunnioittaa, eiksje?

Onsekyllä... ai että se on hiano!

P.S Tässäpä teille koukuttava peli nimeltä CookieClicker, ajan kuluksi silloin kun ei mitään muuta elämässä ole.

0 kommenttia :

perjantai 30. elokuuta 2013

Aina ei voi pelata Dotaa...



...mutta onneksi Sakarin Villapaitapeli pelastaa! Klassikko.

1 kommenttia :

torstai 29. elokuuta 2013

Päätöksiä, päätöksiä.

Taas tämmöinen ihmeellinen blogi-minitauko, joka johtuu siitä että, omg, meillä on elämä myös koneidemme ulkopuolella. Hirveetä wannabe-nörttäilyä siis.

Away from Keyboard: Täytin vuosia, kävin työhaastatteluissa ja sain osa-aikaisen, mutta oman alani työn. Juhlia, juhlia. Netittömyyttä. Hurjan paljon netittömyyttä.

Back to business: Serkkuni varasi tässä taannoin itselleen Rayman Legendsin, jonka kylkiäisenä hän sai ilmaisen kopion Rayman Originsia.Miksikö tämä kiinnostaisi meitä? Siksi, että minä sain onnekkaana tämän kopion itselleni! Kuten normaalia, kuljen pelimaailmassa noin puolitoista vuotta jäljessä.

Rayman Origins on tasohyppelypeli, joka sijoittuu rakastettavan sädemiehemme maailmaan, ja jota voi pelata joko yksin tai yhdessä yhdestä kolmeen kaverin kanssa. Minulla kun ei liiemmin noita kavereita ole...tai korjaan; minulla kun ei liiemmin noita samanlaisia pelejä pelaavia, samassa kaupungissa asuvia kavereita ole, täytyy minun luultavasti tahkota peli yksin läpi. Ainakin ensin. Tätä siis odotellessa!


Mietin myös vaihtoehtoa siitä, että tekisin vähemmän täydellisestä pelaamisestani videoita, joka ehkä antaisi lisäarvoa ja -ulottuvuuksia varsin teksti- ja pelikuvapainotteiseen blogiimme. Videot linkitettäisiin RAGEQUITin youtube-channelilta (joka muuten on jo tällä hetkellä täyttä totta, joskin vain hyvin vaiheessa) blogiin lisämateriaaliksi, eli siis tekstin ohelle.

Videoiden kielestä olen kamppaillut itsekseni jo pitkään. Suomi vai englanti? Videot tuntuisi luonnolliselta tehdä englanniksi varsinkin kun ne olisivat youtubessa, mutta blogin vaikutus saa minut kyseenalaistamaan valintaani. RAGEQUIT on kuitenkin suomenkielinen blogi, joka käsittelee suomalaisten naistenalkujen käsitystä pelimaailmasta. Englanninkielisillä videoilla kuitenkin tavoittaisin myös pelimaailmasta tuttuja kavereitani, joiden kanssa puhun vain englantia. Kompromissistakaan en tiedä. Olisiko hassua, jos osa videoista olisi suomeksi ja osa englanniksi? Minusta tuntuu siltä.
                                          - Kaipaan siis aiheeseen liittyen kommentteja! Mitä mieltä te lukijoina ja mahdollisina katsojina olisitte? Kumpi miellyttäisi korvianne, vai olisiko vain parempi jättää koko video-hömpötys toisille, asiaan paljon enemmän perehtyneille gamereille (en.gamer)?  

4 kommenttia :

torstai 22. elokuuta 2013

Lara Croft ja valon vartija



Lara Croft and the Guardian of Light on taas vähän vanhempi (2010) peli, josta pidän edelleen etenkin sen moninpelin vuoksi. GoL ei varsinaisesti jatka Tomb Raidereita, vaikka haudanryöstely on pääosassa GoLissakin, vaan on itsenäinen pelinsä täysin Tomb Raidereista eroavan pelimekaniikkansa ansiosta. Haudanryöstöjen mukana tulee tunnetusti bonuslahjana kirous tai kaksi, joka tällä kertaa tarkoittaa koko haudanryöstön ryssiviä rosmoja ja heidän herättämäänsä maailman tuhoa havittelevaa herra Xolololothia (oikeammin Xololtl, Xlotl, öh... Xolotl). Xolololololoth on siis pysäytettävä keinolla millä hyvänsä, ja kah! Kirous triggeröi myös kivisen maya-soturi Totecin heräämään henkiin, sillä hänen tehtävänsä on suojella maailmaa juurikin tältä kiroukselta. Kuinka kätevää. Yhdessä siis kohti Xolololololololothin ansoja ja hänen tuhansia pikkuörvelöitään!

Jore siis käväisi tässä taannoin uudessa kämpässämme vierailulla, ja sadepäivän ratoksi päädyimme pelaamaan multiplayna Laran seikkailuja xboxilla. Olemme aiemminkin hakanneet peliä hetken, joten kontrollit vaativat vain pientä kertausta ja ideakin oli jo alusta asti selvillä, ja koska vierasprofiilillamme ei ollut kukaan muu Laraa pelannut, saimme jatkaa samasta kentästä, johon aikoja sitten jäimme.

Korostan, että YLEENSÄ olen todella reilu pelikaveri, enkä ahnehdi pelikavereiltani tappoja tahi pisteitä. Tämä siis 96% ajasta. *Haistetutoveri kommentoi: Aijaa?! :D* Tällä kertaa meillä kuitenkin virisi jossain vaiheessa Joren kanssa leikkimielistä kisailua toisiamme vastaan, jossa kumpikin yritti saada tapoista tippuvat jalokivet takataskuumme keinolla millä hyvänsä. Nämä keinot tarkoittivat käytännössä pommien ilotulitusta ja räjäyttelyä toisinaan myös oman hengen kustannuksella. En tiedä teistä, mutta minusta tämä oli paljon hauskempaa kuin reilu peli - varsinkin kun itse on jo pelannut kyseisen pelin
läpi kertaalleen, ja on tiedossa, että emme voi tämänkertaista sessiotamme päättää pelin loppuun. *Terve kilpailuhenkisyyshän on tunnetusti hyvästä. Niin kauan kunnes oma henki menee.*

Lara kuitenkin tarvitsee vierelleen tässä seikkailussa  haistelutoverin *tässä tapauksessa myös haistattelutoverin*, eikä kisailua voida jatkaa loputtomiin, mikäli haluaa saavuttaa kaikki upgradet ja saavutukset. Viimeistään erilaisissa puzzleissa keskinäinen kisaaminen on unohdettava, sillä nämä palapelit vaativat ratkaisemiseensa vankkaa tiimityötä. Taitojen harmoniassa pelaajat osaavat käyttää Laran köyttä ja Totecin keihäitä tavalla, ettei yksikään piikki tapa ketään, eikä yksikään ovi jää aukeamatta. Totec on liian painava omille keihäilleen, eikä Lara kaikkilaupiaskaan voi kävellä omalla nuorallaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että melkoinen muskelimörssäri Lara on, sillä jaksaa kannatella arviolta vajaa satakiloista kaveriaan pitkiäkin aikoja ilman ähinää ja puhinaa. Tissitkin ovat aikaisemmista seikkailuista pienenneet. Syytän steroideja. *Mut fitness ja bodybuilding on nyt naistenkin keskuudessa isoa huutoa. Jos Lara alkoi jossain välissä bodaamaan, tissit kutistu ja haukkarit kasvoi. Seuraavassa pelissä näemme Laran bikinifitness -kisoissa.*


Gameplay eroaa Tomb Raidereista uuden multiplayn lisäksi kuvakulmallaan, joka perus peppukameran sijasta onkin sijoitettu yläviistoon. Tämä tietenkin antaa paljon sijaa multiplaylle ilman halki-poikki-pinoon halkaistuja näyttöjä. Ja henkilökohtaisesti pidän siitä. *Paitsi silloin kun molemmat ovat ruudun ääripäissä ruudun reunan ja vihollisten välissä eikä mihinkään päin pääse pakoon.*

*Kaiken kaikkiaan varsin hauska peli. Kuolemisista ei juuri rokoteta kun parin sekunnin päästä voi respawnata kaverin luo. Paitsi tietenkin jos molemmat kuolevat yhtäaikaa. Tämä jos mikä mahdollistaa viihdyttävän pikku jäynän tekemisen kaverille (Hups, hehe, mites se köysi tuollalailla pääsi irtoamaan?). Puzzlet vaativat ajoittain paljonkin ajatustyötä, mutta tarpeeksi luovana ne voi ratkaista useammallakin eri tavalla. Meidän tyyliimme siis vaikeimman kautta. Mukavaa sadepäivän viihdettä kahdelle.*


0 kommenttia :

tiistai 20. elokuuta 2013

Dota2 TI3 ja all-female-tiimit

Dota2 skenessä käydään joka vuosi maailmanmestaruuskilpailut elokuussa. Tänä vuonna Internationalin päätapahtuma sijoittui Seattleen aikavälille 7.-11.8.

Dotan himohankaajista lajiteltiin erikseen jyvät ja papanat jo aiemmin kesällä aluekohtaisissa karsinnoissa, ja yhteensä 16 joukkuetta pääsi etenemään semifinaaleihin. Nyt varmaan jokainen arvaa että semifinaaleissa joukkueet taistelivat edelleen nokkimisjärjestyksestään ja pääsystä finaaliin, jonka voittajaa odotti vajaan 1,5 miljoonan dollarin sekki ja Aegis.


Tuon 1 437 190 $ nettosi tänä vuonna itselleen ruotsalainen [A]lliance.

[A] = Loda + Akke + s4 + EGM + AdmiralBulldog
Alliance voitti ensimmäisessä viiteen otteluun menneessä finaalissa vuoden 2011 mestarit Na'Vin.

Natus Vincere, Na'Vi, vei itäpuolelle Eurooppaa (Ukrainaan, Eestiin ja Saksaan) kuitenkin 632 364 dollaria lohdutusrahaa. Viiteen pekkaan jaettuna kullekin pojalle jäi tuhlattavaksi n. 126 500 dollaria (vajaa 100 000€), joten veikkaan että alle 25-vuotiaat miehenalut pärjäävät sillä hetken. Suurin harmitus tietenkin koskee rahan sijasta mestaruuteen, sillä vuoden ajan saavat nyt Alliancen pojkarnat kantaa Dota2n parhaiden titteliä otsissaan.


**
Dotaa koskevia uutisia ja tapahtumia nyt viime aikoina seuranneena on selvästi huomattavissa pelimaailman olevan vielä vahvasti miesten ja poikien leikkikenttää. Mitään vikaa siinä ei sinänsä mielestäni ole, mutta en ymmärrä miksi sukupuoli pitää nostaa e-peleissä tärkeämmäksi kuin varsinainen taito. Viime aikoina siis useat suuremmatkin joukkueet ovat koonneet mukaansa all-female-tiimin kilpailemaan tyttöjen omissa pikkupikkupinkeissä kilpailuissaan. Joku tuli jo housuilleen pelkästä ajatuksesta. Minä ajattelen vain että "Siis mitä?!".


Urheilussahan sukupuolten välinen erottelu on perusteltua, sillä mieshormonit parantavat fyysistä suorituskykyä ja niin eespäin. Urheilussakin tämä raja-aita kuitenkin kaatuu esimerkiksi ratsastuksessa, jossa sen kaikista fyysisimmän osuuden tekee parivaljakon karvaisempi osapuoli (lue: hevonen). Miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa hevostensa kilpailukyvyn mukaan. E-peleissäkään ei sukupuolella ole ainakaan toistaiseksi todistettu minkäänlaista vaikutusta pelaamiseen. Miespuolisilla pelaajilla saattaa olla enemmän tietynlaista loogista ajattelutapaa, mutta en usko sen vaikuttavan merkittävissä määrin pelaamisen ainakaan huipputasolla. Onhan loogista ja teknistä ajattelua vaativissa ammateissakin huipulla myös naisia. Työskentelemässä rinta rinnan (715517) miespuolisten kollegoidensa kanssa.

Silti nyt on huudossa ALL-FEMALE-tiimit, joista riittää silmäniloa, jos ei ruudun kautta, niin ruudun ulkopuolella. PyrionFlaxia (kts.kuva ylh) mukaillen tiimien sisäänpääsykriteereihin on varmaan kuulunut jonkinlainen mallinura...tai sitten on vain käynyt huippuhyvä nakki.



Ne kylmänväreet. Ne kylmänväreet. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, että tytöt pelaavat tyttöjen kanssa ja niitä vastaan, mutta se, että naispuoliset pelaajat laitetaan automaattisesti omaan lokeroonsa, on jotain hermoani kovasti nykivää.

Minusta olisi hienoa nähdä pari yksittäistä tyttöä mukana Dota2 kilpailuskenessä. Vain siksi, että he ovat ihan hiton hyviä.

**
Seurasitteko Internationaleja tänä vuonna lainkaan? Jos niin teit, olitko huima, ja katsoit suorat lähetykset, vai tyydyitkö seuraamaan tuloksia ja mahdollisesti katsoit muutaman tallennuksen jälkikäteen?

Entäpä mitä mieltä olet ALL-female-tiimityksistä? 

4 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo