maanantai 24. kesäkuuta 2013

AFK: Steelseries 3H - Saako halvalla hyvää headsetiä?

Viimein tuli vastaan se pakottava tilanne, kun täytyi oikeasti vaivautua hankkimaan pelaamista varten headset. Pitäkää minua takapajuisena, mutta tähän mennessä olen pärjännyt hyvin weppikameran mikillä ja tavallisilla kuulokkeilla, sillä en tarvitse niitä juuri mihinkään muuhun kuin Dotan pelaamiseen. Sittemmin Weppikameran mikki sanoi itsensä irti tehtävistään ja yllättäen ilmeni tarve hankkia viimeinkin OIKEAT välineet tähänkin hommaan.

Ensimmäinen kriteeri oli edullisuus, sillä tunnustan olevani nuuka, saita sekä itara. Toisena laatu. Pikaisen hintavertailun pohjalta päädyin hakemaan Gigantista Steelseries 3H -setin hintaan 22,95€. Olisin ehkä epäröinyt enemmän edullisuuden vuoksi, ellei kyseessä olisi ollut Steelseries, jonka maine omissa korvissani on kutakuinkin hyvä.

Ensivaikutelmani uudesta headsetistäni oli varsin miellyttävä. Todella kevyet ja kompaktisti kokooontaitettavat. Kupit näyttävät pieniltä, mutta asettuvat korville todella mukavasti. Sanka pään yli on miellyttävä, pysyy päässä napakasti, muttei ei paina eikä purista mistään. Kuppien korkeuden säätö on kyllä tiukka. Mikin voi vetää esille kuulokkeen sivusta, mutta ainakin itseäni hirvittää mikin ohut varsi. Kohtelen siis mikkiä mieluummin erityisellä varovaisuudella etten vain riko sitä. Johtoa löytyy kaksi metriä ja johdosta löytyy äänensäädin sekä kytkin mikille. Ulkonäkö ei ole mitenkään erityisen hieno, muttei huonokaan. Näyttää päässä tarpeeksi hyvältä.

Äänenlaatuun olen tähän mennessä ollut hyvin tyytyväinen. Kirkas, selvä ja basson saa halutessaan jytkämään kiitettävän hyvin. Parempi äänentoisto kuin SkullCandyn lowrider hinpuloissani. Alustavasti olen mikillä saanut ongelmattomasti ja hyvälaatuisesti ääneni kuuluviin ainakin Skypessä. TeamSpeak tekee tuskin poikkeusta. Olen kuitenkin hienoisesti huomaavinani, että äänet kuuluvat aivan hienoisesti kovemmin oikeasta kuulokkeesta. Kun johdon säätimestä säätää äänen aivan hiljaiselle, ääni kuuluu selvästi vain oikeasta kuulokkeesta.

Olen siis positiivisesti yllättynyt, että näinkin halpa headset on tuntumaltaa sekä toiminnoiltaa laadukkaan oloinen. Ainoa mikä hieman arveluttaa on kestävyys pitkällä aikavälillä, sillä kevyt rakenne ei välttämättä ole kestävin, ja kasaan sekä auki taiteltaessa voi vahingosssa kovaotteisempi henkilö vääntää liitoksia rikki. Sama mikin varren ja liitoksen kanssa, etenkin jos rullailee ahkerasti mikkiä sisään ja ulos kuulokkeesta. Kiinnostavaa nähdä kuinka kauan setti pysyy toimivana. Kuitenkin äkkiseltään voisin headsettiä etsivälle suositella, jos haluaa halpaa ja hyvää pelaamiseen.

Luottoni Steelseriesiin siis jatkuu edelleen.

Edit. 20.3.2016. Paskan möivät.... Vasen kuuloke alkoi pikku hiljaa vaientua ja lopulta oli tosi häiritsevästi hiljaisempi. Hyvin ne kyllä kesti hittiä ottaa ja mikki oli ihan okei, mutta tuo ääniongelma oli aivan liian häiritsevä.


0 kommenttia :

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Translate my game!

Eräs pelimaailman huvittavimmista asioista on se, kuinka pelit väännetään suomeksi esimerkiksi suomenkielisissä arvosteluissa, blogeissa (mukaanlukien tässä blogin yritelmässä) ynnä muissa vastaavissa. On uskomattoman tahmeaa kuvata jotain peliä käyttäen vain Suomen kieltä, turvautumatta välillä ah-niin-ihaniin anglismeihin.

Joskus kuitenkin suomenkielen ketokukkasia näkee siellä sun täällä internetissä. Tästä hyvänä esimerkkinä on World of Warcraftin, jonka noustua otsikoihin ja  maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, sitä pyrittiin selittämään myös pelaamattomalle, kenties vähän vanhemmalle, yleisölle. Parhaillaan reilun kymmenen miljoonan pelaajan lumonnutta peliä haluttiin ymmärtää myös heidän keskuudessaan, joilla elektroniikan viihdearvo tarkoitti lähinnä netin viihdeuutisia ja elokuvia.
En muista, mitä tässä taannoin lähdin etsimään, mutta päädyin Wikipedian WoW-sivulle. Voi sitä epäuskon määrää, jonka kasvoilleni sain loihdittua lukiessani tuota artikkelia. Miksi, voi miksi. Miksi Lauma ja Liittouma (en. Horde, Alliance)? Miksi luolastot ja taistelukenttä-ottelut (en. dungeons, battlegrounds)?

Unh. Ymmärrän, että Suomen kieltä täytyy vaalia ja etenkin virallisemmissa julkisuissa oikeasti käyttää, mutta rajansa kaikella tässäkin asiassa. Mitä käytännön tarkoitusta nimien suomentamiset palvelevat? Tekevätkö nimien suomentaminen pelistä joillekin jotenkin helpommin ymmärrettävän? Eihän World of Warcraftkaan ole missään julkaisussa Sotataidon maailma, tai Bioshock Infinite ole Ääretön bioisku, miksi niiden sisältöä pitäisi sen ihmeellisemmin kääntää? Jos minä mummolleni selittäisin World of Warcraftin mekaniikkaa (en kylläkään tiedä, miksi näin tekisin, mutta JOS), epäilen että mummoni ymmärtäisi asiasta yhtään sen enempää, jos käyttäisin Horden ja Alliancen sijasta sanoja Lauma ja Liittouma.

Nimien lisäksi peleissä viljellään myös paljon sanoja, joille ei ole suomenkielistä vastinetta, tai joiden suomennos luo kuvan jostain aivan muusta käsitteestä kuin mitä sillä haetaan. Näitä voisivat Warcraftin maailmassa olla vaikka raidit, joiden suomennos olisi ratsia tai hyökkäys. Jos joku nyt sanoo, että ratsia selvästi kuvaa yhdellä sanalla raidin luonnetta jollekin siitä tietämättömälle, niin se joku valehtelee. Tämän kaltaisten käyttöön en keksi kuin sanojen englanninkielisen perusmuodon ja suomenkieliset taivutukset (raidiin, raidista, raidille, raidilla, raidin...), jonka lisäksi ehkä ensimmäisellä kerralla selitetään rautalangasta vääntäen, mitä kyseinen sana käytännössä tarkoittaa. Ei pyörää tarvitse lähteä keksimään uudelleen, ellei sille tule harvinaisen hyvää tarvetta. Peleissä on tietenkin myös sanoja, joilla on selvät suomenkieliset vastineensa, kuten saavutus (en. achievement), hahmoluokka (en. class) ja rodut (en. race), ja joiden suomennokset blogeissa ja artikkeleissa ovat yksiselitteisyydessään haluttuja.

Pelit-lehti onnistuu mielestäni varsin mainiosti käyttämään artikkeleissaan sulavasti sekä suomea että anglismeja, jotta pelit saadaan esitettyä suomenkielisille lukijoille ymmärrettävässä pähkinänkuoressa. Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa, että tarkoitukseni on vain ihmetellä asiaa, joka minun näkökulmastani on hyvin huvittavaa. Älkää siis vetäkö pultteja turhasta ja repikö kalliita pelihousujanne! haha


Jos joku tähän sanoo, että suomenkieli on niin uhanalainen kieli, että sitä pitää käyttää jokaikisessä kirjoitelmassa, jotta se pysyy hengissä, niin onhan se toki niinkin; perus kielioppi yhdyssanoineen ja välimerkkeineen on mielestäni yleissivistystä, jota ei pidä, eikä voi unohtaa (a/n: no joo, ei ne yhdyssanat ja välimerkit ole aina niin yksinkertaisia, mutta jotain tasoa pitäisi ylläpitää). Pitää kuitenkin muistaa, että kieli kehittyy maailman myötä ja että todennäköisemmin kieli kuolee, kun se ei pysy ajan tasalla. Muistan jostain lukeneeni myös, että vieraskielisiä sanoja ei voida pitää uhkana suomenkielelle niin kauan kuin niitä väännetään suomalaisittain.


Miten itse haluatte lukea peliarvostelunne (tms.)? Onko teistä luontevaa lukea anglismeja vai pitäisikö julkaisuissa keskittyä hyvään Suomen kieleen?

**

Olkaa hyvät! 
Tänään julkaistu gameplay-traileri Batman Arkham Originsista!

7 kommenttia :

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

The Return of the Noob

Kuukauden pelivieroituksen jälkeen Nooby on palannut. Entistä ruskeampana (ei tosin tarpeeksi), levänneempänä ja korviaan myöten täynnä aitoa Thaimaalaista kusetusta. On tullut aika pelata lisää. Ja nauttia toki Suomen kesästä.

Siinähän se loma tosiaan oli ja meni. Paljon nähtiin, vähän tehtiin ja hikoiltiin hitosti. Seuraavaa lomaa saakin sitten odotella, sillä maanantaina alkaa raju paluu arkeen ja kesäduuni Keski-Suomen keskussairaalan puitteissa aina koulun alkuun. Pyrin kuitenkin parhaani mukaan antamaan aikaani myös pelien ihmeelliselle maailmalle, vaikka vuorotyö sitä yllättävän paljon syö.


Kuukauden Dotadeprivaation jälkeen teinkin sitten eilen paluun Dotan pariin. No, eihän se kovin vahvasti mennyt. Yllättävän paljon osaakin olla sormet hukassa pelkän kuukauden jälkeen. Ups, misclick siellä ja opsista, käytinkin vahingossa magic stickiä kun piti käyttää spelliä. Melko turhauttavaa. Eikä asiaa toki helpota peliin tulleet patchit, jotka mitä ilmeisimmin ovat muuttaneet merkittävästi joitakin ominaisuuksia. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin. Onneksi on smurffiaccount, jolla pääsee kertailemaan alemman tason peleissä.

Tuli sitten eilen ostettua myös Civilization V Gold Edition Steamin alesta 9,99€. Ei huono diili ollenkaan. Sitten kun vielä opettelisi pelaamaan. Olen pelannut Civiä tasan kahdesti. Kerran helppoa tasoa poikaystävän neuvoessa ja kerran Keltaisen toverini kanssa hetken ennen kuin hänen koneensa päätti, että ei tänään. Eilen aloitin mukavasti single player -pelin ja onnistuin tapattamaan joukkoni ensimmäiseen barbaarikylään alle 5 minuutin pelaamisen. Grrrreit.

 Vaikka kuukauden loman jälkeen onkin peleissä hieman ruosteessa, on tietokonevieroitusjaksossani eräs seikka ehdottomasti plussaa. Nimittäin kaikki ne pelit, joita en ole aikoihin jaksanut pelata kiinnostavat taas. Voisi lämmitellä uudelleen vaikkapa Diablo III:n tai ikuisuusprojekti AC:n. Niin ja sen Witcher 2:n. Ja Skyrimin. Niin monta peliä, niin vähän aikaa.

Teksti oli tylsä, joten voitte ajallanne katsella tätä kuvaa ja mielikuvamatkata Koh Phanganin Haad Rinille, jossa muuten tuli legendaariset Full moon partyt koettua. Ylimainostetut rahastusbileet, mutta ihan kivaa oli.

P.s Jos joskus menette Thaimaahan niin pitäkää näpit erossa sankkodrinkeistä, paitsi jos ette halua niihin Red Bullia. Paikallinen Red Bull vastaa viittä Euroopassa myytävää ja tunnetustihan alkoholi ja energiajuomat on petollinen yhdistelmä (kysykää vaikka Tahvolta, joka sai tuta sankkojen mahdin). Halvemmalla pääset kun ostat lähimarketista omat viinat ja lantringit.

0 kommenttia :

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Pelit - Pako todellisuudesta?

Luin tässä vasta George R.R. Martinin haastattelua, joka (ylläri) koski Game of Thrones- tv-sarjaa. Haastattelussa Martin nosti esille loogisen tuntuisen ilmiön, jossa oma elämä voi vaikuttaa pitkälti siihen, mitä haluamme tarinoiltamme. Suomeksi pantuna hän tarkoitti siis, että jos olet surullinen ja elämässäsi tapahtuu paljon mieltä järkyttäviä asioita, pakeneminen Game of Thronesin kaltaiseen realismista pitkälti kumpuavaan fiktioon voi olla raskasta ja joillekin jopa täysin sietämätöntä. 

Pelimaailmaan tätä ilmiötä voi olla hieman vaikeampi soveltaa, mutta on mielestäni olemassa sielläkin. Vaikeuden soveltamiseen luo se, että yleensä peleissä pelattava hahmo on sankari, protagonisti, joka usein toimii samalla kertojana, ja jonka tehtävänä on pelastaa prinsessa/maapallo/jne. Pelin läpipelaaminen tarkoittaakin tämän tavoitteen onnistumista, eikä mielestäni tämän vuoksi Game of Thronesin kaltaista "kukaan ei ole turvassa elämän kolhuilta" -meininkiä ole tavattavissa. Peliteollisuudessa ammennetaan suurilta osin loppumattomasta länsimaisesta onnellisten loppujen-varastosta, enkä tätä missään nimessä moiti. Kuka ei pitäisi onnellisista lopuista, joissa olet saanut maapallon pelastettua zombie apokalypsilta tai maailman valtiutta tavoittelevalta demonilta? Se antaa tunteen, että ainakin jossain olet onnistunut, vaikka muuten elämässä menisikin huonosti.

"What do you say to readers who are upset about the scene?
It depends on what they say. What can you say to someone who says they’ll never read your book again? People read books for different reasons. I respect that. Some read for comfort. And some of my former readers have said their life is hard, their mother is sick, their dog died, and they read fiction to escape. They don’t want to get hit in the mouth with something horrible. And you read that certain kind of fiction where the guy will always get the girl and the good guys win and it reaffirms to you that life is fair. We all want that at times. There’s a certain vicarious release to that. So I’m not dismissive of people who want that. But that’s not the kind of fiction I write, in most cases. It’s certainly not what Ice and Fire is. It tries to be more realistic about what life is. It has joy, but it also had pain and fear. I think the best fiction captures life in all its light and darkness."
George R.R. Martin Entertainment Weeklyn haastattelussa (muussa haastattelussa suuri spoiler alert)

Toisaalta taas ennen palkintokoroketta ja lopputekstejä esimerkiksi etenkin kauhupeleissä sankarin kuolemista vältellään kuin ruttoa hikikarpalot otsalla kimallellen ja sydän toistasataa lyöden. Realismista ei mahdollisesti ole häivettäkään, mutta siitä tuttu kuolemanpelko on osana pelejä. Kohtauksen uudelleen pelaaminenkaan ei aina lohduta, kun kuolema korjaa kerta toisensa jälkeen, ja joka kerralla se tuntuu ärsyttävältä. Pureskelemista vaativaa, elämänmakuista peliä voisi edustaa myös erilaiset pelit, joissa on sosiaalista painetta (LoL, Dota, HoN, Battlefield, CS...). Mikäli et onnistu edustamaan omaa puoltasi muiden puolueelaistesi haluamalla tavalla, saatat saada niskaasi ämpärillisen syytöksiä ja roskapuhetta, mikä puolestaan voi aiheuttaa kenelle tahansa oman jännityselementtinsä. En usko että kukaan varsinaisesti haluaa kuulla olevansa auttamattoman tyhmä ja että oma äiti harrastaa peppupaneskelua CodM4ster99:n kanssa. 

Oletko huomannut elämäntilanteesi tai tunteidesi säätelevän sitä, mitä haluat milläkin hetkellä pelata, vai ovatko pelaamasi pelit niistä riippumattomia?
Itse asiaa mietittyäni totesin, että ainakin omalla kohdallani asia on tietyllä tavalla totta. Jos päällä on kova stressiputki, ei mielellään pelaa sitä lisääviä pelejä, vaan tallailee helpompia ja hermo-ystävällisempiä polkuja esimerkiksi juuri tuon LEGO LotRin parissa. Elämän hymyillessä puolestaan voi haastetta ja jännitystä hakea vähän vaikeammilla ja synkempiä asioita käsittelevillä peleillä. Kai siis itsekin olen tuollainen todellisuutta pakeneva-yksilö, jonka elokuva-, kirja- ja pelivalinnat heijastavat sen hetkistä elämäntilaa. On varmasti liuta niitä ihmisiä, joille pelit ovat pelejä; siis täysin todellisuudesta irtonaisia, viihdytystä tarjoavia kilpailuja tai leikkejä, mutta minä en ole yksi heistä. Ehkä juuri  tämän vuoksi en ole mikään maailman paras ja kärsivällisin pelaaja.

0 kommenttia :

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kertaus on opintojen äiti, vai miten se menikään...

Mitenkähän tämänkin nyt selittäisi kuulostamatta ihan nuupiolta...Olen tähän mennessä pelannut LEGO LotRin tarinamoodissa yhden ja saman kentän kolme kertaa "läpi", mutta seuraavalla kerralla peliä aloittaessani huomaan, että olen edelleen pelaamassa kyseistä kenttää.

What the actual fuck?

Noh, selitys oli varsin yksinkertainen. Lego LotRissa pelattavat kentät ovat yleensä hahmokohtaisia, mutta Dead Marsh-kentän jälkeen (ennen siis varsinaisesti jakson päättymistä) vaihdetaan pelihahmo hetkellisesti Faramiriin. Tässä kohdassa olen siis kiireissäni kämmännyt ja läimäissyt pelin kiinni. Tämän kohdan olen siis nähnyt tähän päivään mennessä jo neljä kertaa, kun eilen lopulta pelailin peliä pidemmälti eteenpäin.

Tallennuspaikkojen etsiminen ja odottaminen peleissä on yleensäkin yksi haasteista. Toki muistan vielä ajan, että jos kuolit, niin koko peli piti aloittaa alusta. Kas, siinäpä vasta jännitysmomenttia. Pelin täysin alusta aloittamisen pystyi välttämään tasojen lopuista saaduilla koodeilla, jotka näppäilemällä pääsi siirtymään tietylle tasolle. Näin toimi muun muassa Amigan Superfrog, joka oli ensimmäinen koneella pelattava peli, johon hurahdin. Nykyisin onneksi tallennuspaikkoja on kesken pelinkin, vaikka joskus tuntuukin, että kahden tallenuspaikan välillä on aivan liikaa pelattavaa.

Pelien parhautta Amigalla!
Arkham City on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kiireessä parhaimmillaan sananmukaisesti kyttää oikeaa alanurkkaa, jotta näkisi siellä pyörivän automaattisen tallennuksen. Eihän kukaan voi etenemistään heittää hukkaan, sillä se tallennus piste saattaa olla ihan nurkan takana? Ja ihan eihän mitään pahaa tapahdu, jos vähän pelaa ihan vähän eteenpäin. Ihan vähän vain.

EDIT: Jos kaipaa pelilleen tallennuskohtien puolesta haasteita, suosittelen kokeilemaan peliä nimeltä Realm of the Mad God, jossa peli täytyy kuoleman jälkeen aloittaa TÄYSIN alusta. Mahdollisesti eri hahmoluokalla. Steamiin tämän free-to-play pelin saa osoitteesta  http://store.steampowered.com/app/200210/. Enjoy!

Missä pelissä sinä olet kohdannut pisimmät, hermoja raastavimmat tallennusvälit? 


***
Huomionarvoinen asia on myös se, että lisäsin yläpalkkiin Check these out!-osioon kuopiolaisen kentlemanni Mikon Mikkoakin kiinnostaa-blogin sekä Lassin Peliaika-blogin. Käykäähän tutustumassa!

6 kommenttia :

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Sitoutumiskammoista hommaa.


Kuten jo aiemmin kerroin, en pidä peleistä, jotka sitovat. En osaa sitoutua. Eräänlainen sitoutumiskammo kai tämäkin. Aiemmin kerroin lopettaneeni World of Warcraftin koska en jaksanut juosta uuden gearin perässä ja aikatauluttaa elämääni pelin perusteella. Vaikka miellän itseni pelaajaksi, tunnen olevani myös monta muuta enemmän ja vähemmän stereotyyppistä ihmistyyppiä samassa ruumissa, enkä tämänvuoksi tunne luontevaksi määritellä itseäni pelkkien pelien kautta.

Tiedän, että olen aiemmin puhunut Dotan puolesta sen ajasta riippumattomuuden takia. Noh, nyt olen jälleen saanut kokea parin viikon pelaamattomuuden jälkeistä kiroutta Dotassa, kun helpompikaan peli tai hero ei tunnu rullaavan. Vaikka Dotassa aloitetaankin joka pelissä täysin alusta, eikä sinulla kerry henkilökohtaista kokemusta kuin omassa päässäsi (a/n: toisin kuin League of Legendsissä), tietynlainen tatsi (en. touch) häviää vakionopeudella. Jos tätä tatsia ei pidä yllä, sen joutuu kasaamaan uudelleen täysin nollasta. Fysioterapeuttisena esimerkkinä tätä tatsia voisi verrata vähän niinkuin lihaskuntoon ja kestävyyteen. Jos joudut viikoiksi vuodepotilaaksi, etkä kykene ylläpitämään kuntoasi, voin luvata, että lenkille lähtö on vuoteesta eroon päästyäsi erittäin tuskaista. Mitä paremmassa kunnossa olet kuitenkin ollut ennen tätä välivaihetta, sitä paremmassa kunnossa pääset jatkamaan välivaiheen päätyttyä. Ja mitä kauemmin olet vuoteen omana, sitä enemmän kuntosi laskee ja lihakset katoavat.

Tämän nimenomaisen syyn vuoksi pidän esimerkiksi Batmanin kaltaisista peleistä, joita voit pelata juuri silloin kun haluat ja niin kauan kuin sen hetkinen aika antaa myöten. Batmanissakin tauko luultavimmin näkyy, mutta se ei heijastu aivan samalla tavalla peliin, kuin hyvin anteeksiantamattomassa Dotassa. Puhun edelleen Dotan puolesta, mutta vain mikäli olet valmis kohtaamaan sen faktan, ettet tauon jälkeen ole samassa tatsissa kuin mitä lähdettyäsi olit. Tietynlaisena perfektionistina se ei ole minun juttuani, ja komraadini joutuvat jokaisen tauon jälkeen kuuntelemaan loputonta ärtymystäni siitä, miksi ylipäätään pelaan tällaista peliä, kun en osaa mitään. Hatunnosto niille, jotka sitä jaksavat kuunnella ilman että ärsyyntyvät itse minuun yhtäpaljon kuin minä pelaamiseeni.

Lilnyellow has 4 minutes left to reconnect.
Lilnyellow has 3 minutes left to reconnect. 
Lilnyellow has 2 minutes left to reconnect. 
Lilnyellow has 1 minute left to reconnect.
Lilnyellow has left the game. This game is now safe to leave.

Tämä veikko sai päreeni palamaan edellisessä pelissäni /RAGEQUIT.
Oh, hyvänä sitoutumiskammo-esimerkkinä on muuten tuossa ylimpänä näkyvät piirrustukseni, jotka ovat jääneet kesken jo aikoja sitten. Aikaa tietokoneella? Pyh. Ei ainakaan tehden jotain järkevää.

0 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo