maanantai 29. helmikuuta 2016

Kysymyksiä Miwwiltä.

Miwwi pisti taannoin kysymyksiä kiertämään ja laitoin ne takataskuuni sillä niiden julkaisuhetkellä takana/juuri menossa oli kysymysten täyteinen joulukalenteri, joka vei kyllä hetkeksi motivaation ihan kaikkiin kyselyihin, vaikka niistä yleensä nautinkin. Aika kultaa muistot, ja nyt aikaa onkin kulunut riittävästi jotta voin taas hyvillä mielin keskittyä kertomaan itsestäni muiden keksimien kysymysten kautta.



Ja koska meitä on kaksi, kammottavaksi, haastan myös Joren vastaamaan näihin kysymyksiin!



1. Mikä peli on ikisuosikkisi, jota olet pelannut eniten? Paljon peliaikaa kyseisessä pelissä on käytetty?

L: Dota2 - n.900h.
J: Pelituntien perusteella täytyy sanoa Dota 2,  ~1170 h, mutta ikiklassikko on myös Skyrim, jota oon pelannut yhteensä ehkä reilu 400 tuntia.



2. Kun joku uusi kauan odotettu peli saapuu, miten valmistaudut pelin ensimmäiseen pelihetkeen?
L: Itse asiassa aika harvoin on pelejä, joita oikeasti odottamalla odotan. Ihan eri meininki kuin siis esimerkiksi elokuvien kanssa, sillä pelien kanssa minulla on kärsivällisyyttä odottaa hintojen laskua ja hyvää hetkeä aloittaa peli. Ehkä kuitenkin tuo hetken alustus on sellainen asia, jonka tekisin. Että pelaaminen ei turhaan joudu heti päivien tauolle, vaan saan rauhassa keskittyä pelin sisälle pääsemiseen. Siihen vähän lisäksi kokista, niin avot!
J: En juuri valmistaudu. Karvainen puolisko on se joka oottaa ja hypettää, minä seuraan vierestä ja päivittelen. Ja jos peli vaikuttaa hyvältä niin valtaan hänen koneen ja pelaan itte. Tämä rituaali toistettu tähän mennessä ainakin neljän pelin kanssa.



3. Jos pitäisi valita puolisoksesi mikä tahansa pelihahmo, kuka se olisi ja miksi?
L: Batman olisi varmaan vähän liian synkkä ja etäinen aviomies. Jatketaan siis hyväksi muodostunutta Carth Onasi -linjaa näissä parisuhdekysymyksissä. Carth Onasi Knights of the Old Republicista. 

J: Prinssi Prince of Persiasta. Jos vois saada sellasen välimuodon ykkösen ja kakkosen prinssistä, koska ykkösessä se on liian poitsu ja Warrior Withinissä kaveri on vähän liian synkkä. Kolmosessa taas ei näytä enää hyvältä. Vähän sellanen Forgotten Sands versio. Tavallaan... Tähän hahmoon nyt vaan tykästyin jo aikaa sitten, sen paremmin en osaa perustella.




4. Mikä paljon suosiota saanut peli ei koskaan löydy sinun pelikokoelmastasi, etkä halua antaa pelille edes mahdollisuutta?
L: Bloodbornet tms. äärimmäisen vaikeat pelit. Miksi pilata iltansa, kun tiedän satavarmasti että pinna palaa jo alta puolen tunnin?
J: Todnäk jotkut räiskinnät kuten CS tai CoD. Ne ei vaan oikein nappaa tyyliltään tai yhteisöiltään.



5. Kuka pelihahmo voisi olla paras ystäväsi oikeassa elämässä?
L: Uskon että Mass Effectin Garruksen kanssa voitaisiin tulla juttuun hyvin.
J: Dogmeat!  Koirat on parhautta!

6. Missä pelissä on mielestäsi kaikkein upeimmat ja kauneimmat maisemat?
L: Minecraftissa! --- Ööh. En kyllä yhtään tiedä. Ehkä joku kauneimmilleen modattu Skyrim on kuitenkin varma vastaus?
J: Skyrim. Modeilla että ilman.




7. Jos tehtäisiin paras peli ikinä, yhdistämällä 3-5 erilaista peliä, mitkä ne pelit olisivat ja mitä asioita kustakin pelistä haluaisit? (Esim simsin hahmonmuokkaus, minecraft rakennustyyli, witcher grafiikat tms.)
L: Hahmon kehittäminen tasoa Fallout4, maailman koko ja tehtävien määrä tasoa Skyrim, taistelumekaniikka tyyliä Mass Effect3 vs. Borderlands2 jaaaaa....keskustelujen syy-seuraus-suhteet oikeasti toimivina vaikka Life is Strangesta. (y)
J: Skyrimin maailma, tehtävien monipuolisuus ja grafiikat, Taistelu Skyrimin ja Withcer 3:n tapaan, co-op-pelin mahdollisuus, sanotaan vaikka minecraftista (siis sellanen oikeesti toimiva, en osaa sanoa missä pelissä se toimis täydellisesti). Ja ehdottomasti rope-elementtejä maailman suhteen, että valinnat oikeesti vaikuttaa millanen maailmasta tulee ja kuinka NPCt suhtautuu ja kommunikoi. En osaa hyvää esimerkkipeliä sanoa siitäkään. Ehkä joku Telltale-peleistä.



8. Minkä pelin pariin haluaisit päästä takaisin, mutta aika ei riitä/joku muu peli vie kaiken aikasi?
L: Doto. Tällä hetkellä en ylipäätään pelaa edes joka päivä, ja Dota on yksi aikaa vievimmistä peleistä mitä tiedän, joten se jää vähän kevyempien pelien varjoon. Plus pelikaverit eivät doton perusmoodeista juuri perusta, ni yksinhän sitä saisi hakata.
J: Jaa-a...Ei kyllä tällä hetkellä oo mitään sellaista peliä jota hirmuisesti kaipaisin mut en vois halutessani pelata.




9. Onko jokin tapahtuma/hahmo/muu asia pilannut jonkun muuten todella hyvän pelin?
L: "GG, foking noobs, uninstall doto pls, why you so bad, cyka blyat"
J: Ainaiset itkijät/raivoavat MOBA-peleissä on aika varma pelin pilaaja. Samoin ragequittaajat, Väärinpäin asetettu vessapaperirulla Fallout 4:ssä...



10. Minkä pelin ja mikä vihollinen/hirviö on kaikkein pelottavin mitä tiedät?
L: Ylifeedattu Pudge, joka on kadonnut laneltaan. GG.
J: Dahaka Prince of Persia Warrior Withinissä. Se on vaan ihan hiton pelottava.







11. Mitkä pelit löytyvät sinun "pakko saada" listaltasi?


L: Mass Effectin Andromeda \o/

J: Ööö... Varmaan seuraava Elder Scrolls ja Mass Effect.




Semmottis! Jotkut kysymykset olivat hankalia - emmäätiedä-tasoa, mutta koska kysymykseen tulee aina vastata jotain, niin siinähän ne nyt ovat. Vastaukset. 

Ollaan Joren kanssa aika samanlaisia mutta silti erilaisia. Jore on ehkä kriittisempi kokeiltujen pelien suhteen, kun taas minä annan aika pitkälle uusia mahdollisuuksia yllättää (nimim.Skyrim aloitettu viidesti). Pelivalintoihin vaikuttavat tekijät (lue: henkilöt) toki huomaa myös meidän pelikokeiluistamme; Jore peilaa pelikokemuksiaan miesolentonsa kautta ja minä pikkuveljeni Jermun (tosin vähenemässä määrin kun roikale muutti kauas pois). Jänniä juttuja. 

2 kommenttia :

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Temmellystä jumalten leikkikentällä - SMITE


Tiedättehän, miten sitä helposti juurtuu tiettyihin aatteisiin ja mietteisiin? Että tietynlainen peli pitää olla kuvattu tietystä kuvakulmasta tai että että kontrollien tulisi olla juuri tietynlaiset. Ja että muut asiaa eritavalla lähestyvät pelit tuntuvat automaattisesti etäisiltä ja jotenkin vääriltä? - Myönnän, että siihen olen sortunut itsekin. Etenkin MOBA-genrestä puhuttaessa. Mielestäni Dota2 edustaa melko täydellistä moba-peliä, mukaanlukien lajityypillisen roskapuheen ja toisten lyttäämisen. Ah, cyka blyat, voiko kotoisampaa olla?

Täydellisyydestään huolimatta en nykyisin juuri pelaa Dotaa. Johtuen siitä, että olen siinä n.vuoden tauon jälkeen aikalailla SURKEA, mutta myös siitä, että en ole koskaan opetellut pelaamaan sitä yksin. Tällä hetkellä ei kavereita juuri Dotoilut kiinnosta (ainakaan siihen aikaan kun ak. on koneella), enkä yksinkertaisesti uskalla ottaa sitä askelta, että saisinkin koko muun tiimin loan niskaani yksin. Mieluummin aina jonkun kanssa. Ja aikaakin Dota syö enemmän kuin on tarjota.
Olenkin tämän vuoksi siirtynyt pitkälti moba-genren kasuaalimpaan serkuttareen, Heroes of the Stormiin, jota pelailen yksiksenikin. HotSiakaan ei kuitenkaan jaksa joka päivä tumputtaa, niin kokeilun arvoiseksi ehdokkaaksi nousi tämä, vuonna 2014 julkaistu ja aika raskaasti varustetulla moba-kentällä tuntemattomaksi jäänyt SMITE.



Tällä hetkellä olen pelannut peliä vain muutamia tunteja, eli postauksessa puhutaan täysin ensivaikutelmasta. (Striimasin pelin ensikokeilut Twitchiin, mutta koska lähetyksessä oli megalomaaninen mikkiprobleema (hirvittävä kaiku ja liian kova ääni), poistin jälkilähetyksen sieltä kokonaan.)

Verrattuna alkuvuoden uuteen tuttavuuteen, Heroes of the Stormiin, verrattuna SMITE on hankalampi lähestyttävä. Periaatteessa idea on sama; 5v5 hahmoa - tapa toisia hahmoja ja kirppuja, vältä itse kuolemista, osta tavaraa ja voita tavoilla x, y tai z. Rajattu alue, lähestulkoon areena (hence the arena), jossa toimitaan. SMITE lähestyy tuttua konseptia erilaisten jumalhahmojen (maiat, kiinalaiset perinteiset jumalat jne.) kautta. Jotain muutakin on kuitenkin erilaista, niinkuin voisi toki olettaakin...

Co-op vs Easy AI. Tietääkö joku miten saisi AI:t muutettua jotenkin hankalimmiksi?
Suurimmaksi eroavaisuudeksi nousevat kontrollit, sillä jumalhahmojen ohjaaminen tapahtuu perus 3rd-person-shootterin tapaan WASD:lla ja hiirellä. Plus vähän niinkuin WoWi, muttei kuitenkaan. Taitoja ja tavaroita käytetään numeronäppäimillä. Itse asiassa tämä kontrolliasia on yksi syy, miksi minusta SMITE tuntuu vähän hankalalta. Ei siis vaikealta, mutta tiedättehän, sellaiselta että ei ole ihan kotoisa olo. Sormet eivät tunnu järkevästi riittävän näppäimille, kun on tottunut siihen, että liikkeellä pysytään kokoajan. Jos kuitenkin SMITEssä teen taikojani, ainakin yksi sormi nousee pois WASDilta ja siihen suuntaan liikkuminen loppuu täysin TAI sitten vaihtoehtoisesti yritän pikkurillillä painella numeroita ja monesti päädyn painelemaan ihan mitä sattuu. Varmasti tottumisasia, mutta tällä hetkellä tämä liikkeen ja taitojen koordinointi tuntuu kaikkea muuta kuin luontevalta.


Toinen ero on pelimoodeissa. HotSissa totuin jo siihen, että voittoon voi karttakohtaisesti päästä monin eri keinoin ja siellä hienoista variaatiota perinteiseen linjapuskuun tulikin kiitettävästi. SMITEssä raikkain tuulahdus minun mieleeni on kuitenkin Areena, jossa molemmat tiimit on lukittu areenalle, ja josta voittajana selviää se, joka ensin kuluttaa kaverin 500 pistettä pois. Pisteitä saa kulutettua kuljettamalla kirppuja vastapuolen portaalista läpi tai vanhanaikaisesti tappamalla vastapuolen kavereita. Suoraviivaisuutta, jota joskus pitkien Doto-matsien aikana jää kaipaamaan. Muuten moodit ovat vain hienoisia muunnelmia 5v5, 3-lanen kartoista.


SMITE on lajiuskollisesti free-to-play tietyin rajoittein. Niinkuin HotSissa ja LoLissa, kaikkia hahmoja ei saa heti kättelyssä pelattaviksi, vaan ne avataan joko pelinsisäisellä valuutalla, jota saa pelaamalla pelejä, tai isän rahapussilla käymällä. Eri hahmoja pääsee kokeilemaan viikottain (?) vaihtuvilla ilmaishahmoilla.
Vielä on jäänyt epäselväksi, onko oikean rahan käytöllä jotain muita etuja. Toivon, että asiaa on käsitelty pikemmin HotSin kuin LoLin kaltaisesti, ja että omalla rahalla saa korkeintaan kosmeettista kivaa ja lisää pelattavia hahmoja pikemmin kuin pelaajaboosteja ja helpotuksia.


SMITE ei ole mikään maailman kaunein peli. Pyöritän peliä parhailla mahdollisilla grafiikoilla, ja saan vastalahjaksi melkoista pikselimössöä. Hahmojen lähikuvatkaan eivät ole imartelevimpia. Kyse ei ole myöskään siitä, että ovatko hahmot liian sarjakuvamaisia, sillä kunnolla toteutettuna sekin olisi varmasti parempi kuin tämän hetkinen kura. SMITE on tulossa myös PS4:lle, ja konsoliversion grafiikat näyttävät alfavaiheessakin minun silmiini huomattavasti huollitelluimmilta. Katsokaapa alla olevat kuvat isoina (klik klik!), ensimmäisenä tämän hetkinen loppuun lypsetty PC versio, jota seuraa alfa-vaiheessa oleva PS4:n versio.



En usko, että SMITE kipuaa lempilistoillani kovinkaan korkealle, mutta lisäkokeilun arvoinen se kuitenkin on. Josko sitä vaikka kokeilisi ihan ihmisiäkin vastaan. AI:t ovat älykkyydeltään tunnetusti kaikkea muuta kuin oikeaa peliä vastaavia vastustajia, vaikka niitä vastaan onkin hyvä opetella perusmekaniikat ja edes parin hahmon taidot.

Oletteko te kokeilleet SMITEä? Ja miten se kokeilu eteni?

2 kommenttia :

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Twitcheroonio

Hola amigas e amigos!

Ajattelin täällä bloginkin puolella ilmoittaa, että olen parina päivänä nyt saanut aikaiseksi striimata Falloutin pelaamistani Twitchin puolella. Äänen tarjoaa surkea pleikkarin oma mikrofoni, mutta ääni mikä ääni. Naamaa en PS:n kautta näkyville saa pleikkarin laiteteknillisistä syistä, mutta haitanneeko tuo.


Striimiä pääsee vilkuilemaan osoitteessa: http://www.twitch.tv/ragequit_lilnyellow/ .

Mitään varsinaisia ennakkotiedotteita en varmaan kykene striimeistäni laittamaan niiden epämääräisten ajoitusten vuoksi, mutta pääsääntöisesti pääsen yleensä koneen/konsolin ääreen viikonloppuisin ja töiden jälkeen. Enemmälti peliaikaa ajattelin uhrata muulta arjeltani tulevaisuudessa häämöttävän ns.sinkkuviikkona, kun miesyksilö lähtee Lappiin viikoksi hiihtämään. Maaliskuussa siis enemmänkin luvassa pelaamista ja striimaamista, kun koetan päästä Twitcheröimään joka päivä. Mutta tästä lisää myöhemmin (olen sanonut näin monesti, mutta monestiko olen oikeasti jatkanut tarinaani? - Koetan parantaa tapani) bloginkin puolella!


Jokunen bloginlukijoista saattaa ihmetellä että miksi. Oi miksi tuonkin täytyy naamaansa esitellä videoissa? - Itse tykkään katsoa kun muut ihmiset pelaavat. Vielä enemmän tykkään katsoa peliä ja kuunnella/katsoa pelaajaa itseään. Se antaa tunteen siitä, että peliä pelataan porukalla. Ajattelin siis tarjota tätä mahdollisuutta myös muille, vaikka vastaavaa sisältöä nykyään joka paikasta tunkeekin läpi. Tämä on ollut mielessä jo pitkään. Edelleen pyrin kuitenkin jatkamaan bloggailua samaan säännöllisen epäsäännölliseen rytmiini.

LÄHTISIKÖS TÄSTÄ VAIKKA PELAAMAAN? (Lähtis. Tule siekin.)

P.S. Hei, jos teillä, armaat lukijat, on Twitch-accountteja ja striimailette, niin kommenteissa otetaan vastaan seuraamisehdotuksia. Mielelläni teitä seurailen.

2 kommenttia :

tiistai 16. helmikuuta 2016

AFK: Black Sails - Todenmakuista merirosvodraamaa

Jos joku ei ole vielä tutustunut yhdysvaltalaisen Starz-kanavat alkuperäissarjaan Black Sailsiin, niin nyt kipinkapin toimeksi. Etenkin jos historiallinen seikkailudraama ollenkaan kiinnostaa. En juuri bloggaile TV-sarjoista, koska kyllästyn niihin nopeasti. Mutta Black Sailsin vastikään alkanut kolmas kausi, jota meillä siis seurataan tarkkaan, sai minut tekemään poikkeuksen.

Black Sailsin kaksi aiempaa kautta ja vastikään alkaneen kolmannen kauden voi Suomessakin nähdä HBO Nordicilta.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alkuun Bahamalle, New Providencen -saarelle Nassaun merirosvokaupunkiin. Lainsuojatonta Nassauta hallitsee rautaisella otteella Eleanor Guthrie, joka järjestää isänsä, saaren entisen kuvernöörin ja salakuljettajan, kautta merirosvojen saaliiden myynnin pimeillä markkinoilla. Merirosvokapteeneista pelätyin, kapteeni Flint, kuitenkin tavoittelee saaren herruutta pitääkseen Espanjan ja Britanian joukot poissa saarelta. Saavuttaakseen tavoitteensa Flint miehistöineen lähtee jahtaamaan espanjalaista aarrelaivaa, Urca De Limaa, jonka rikkauksilla hän ostaisi itselleen saaren johtajuuden ja järjestäisi puollustuksen sivilisaatiota vastaan. Asioita hankaloittavat tietenkin Britanian laivasto, joka pyrkii kitkemään merirosvoilun ja valtaamaan Nassaun takaisin, sekä miehistöjen väliset ja sisäiset juonittelut. Toisen kauden aikana näkemys kapteeni Flintistä syventyy, kun flashbackissä päästään näkemään mikä teki aiemmasta Brittilaivaston upseerista merirosvon. Myös muut keskiössä olevat hahmot ja heidän väliset suhteensa muodostavat kiinnostavia sivujuonteita. Vai ovatko nekään sittenkään vain sivujuonteita?

John Silver, Billy Bones, Flint ja Charles Vane. Myöntäkää pois, Charles Vane (Kaarlo Väinö) on aika hotti (Kuva Starz)

Ensimmäinen kausi sarjasta sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, kun osa kriitikoista lyttäsi sarjan onttona. Osa taas hehkutti sarjaa erilaisena ja todenmakuisena. Sanottakoon, että ensimmäinen kausi oli ehkä hieman ontohko, mutta toiseen ja nyt kolmanteen kauteen otteet ovat parantuneet. Etenkin henkilöhahmojen syventymistä on tapahtunut ja juonenkäänteet ovat olleet kiinnostavia, jopa tavallista yllättävämpiä. Näyttelijät sarjassa ovat hyvin pitkälti nevöhöörd-kastia, mutta hahmot ovat onnistuneita, moniulotteisia ja mielestäni onnistuneita. Todentuntuisia. Ja  mikä parasta, silmäruokaa löytyy sekä naisille että miehille (kyllä, tissejä)!

Yksi kiinnostavimmista asioista sarjassa on mielestäni sen hiuksen hienot yhtymäkohdat todellisuuteen. Nassaun kaupunki oli todellakin merirosvojen tukikohta ajallaan ja useat henkilöhahmot löyhästi perustuvat historiallisiin hahmoihin. Tällaisia ovat mm. Charles Vane, "Calico" Jack Rackham, Anne Bonny, Benjamin Hornigold ja Edward "Blackbeard" Teach. Kapteeni Flint sen sijaan perustuu Robert Louis Stevensonin kirjallisuuteen, josta sarjaan on poimittu myös Flintin quatermaster John Silver ja first mate William "Billy" Bones. Olen itse useamman kerran eksynyt viettämään tunteja wikipediassa tai muilla saiteilla lukemassa, keitä nämä hahmot ja henkilöt todellisuudessa olivat. Sarja on myös kuvattu upeissa maisemissa, ja perussynkistelyn sijaan aurinkoa riittää.

Kaiken kaikkiaan minun mielestäni yksi tämän hetken kiinnostavimmista sarjoista, jolla täyttää Game of Thronesin puuttuessa tyhjyyden. Dome.fi myös uutisoi viime vuoden marraskuussa, että Black Sailsin neljännelle kaudelle olisi näyttelijäkaartiin kiinnitetty Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen, mutta koska itse en mistään löytänyt tälle tiedolle vahvistusta, tuli vain väkisin mieleen, ettei vain olisi mennyt puurot ja vellit sekaisin Black Sailsin ja Viikinkien kanssa...


0 kommenttia :

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Co-op Portal 2



Kuten ystävällismielisesti moninpelejä suositellessani tulin jo maininneeksi, pelailimma kollegani Joren kanssa tässä lähitaannoisessa menneisyydessä Portal2:n co-opin läpi. Co-op muodostuu kolmesta eri teemaisesta jaksosta, joissa on kussakin 9 tehtävää. Jaksot ja tehtävät ovat numerojärjestyksessään vaikeusasteeltaan kasvavia, eli esimerkiksi ykkösjakson kuudes tehtävä (1-6) on helpompi selvittää kuin kakkosjakson ensimmäinen tehtävä (2-1). Tämä oli harvinaisen selkää etenkin sen jälkeen, kun Joren kanssa pelasimme kolmosjakson ennen kakkosta. Kakkosen tehtävät olivat aikamoisia läpijuoksuja kolmosjakson pähkäilyjen jälkeen.

Mass and Velocity 04. Tässä tehtävässä tarkoituksena on liikutella kuutioita ja saada lisävauhtia hyppyihin käyttämällä portaaleja hyödyksi.
Aikaisempaa kokemusta Portal 2:n co-opista minulla on pikkuveljeni Jermun kanssa. Silloin pelaaminen oli lähestulkoon perässäjuoksua, kun Jermu vain muisteli sitä miten he olivat serkkumme kanssa kentät aiemmin läpäisseet. En siis todellakaan päässyt loistamaan tai edes kerennyt ajattelemaan, miten itse asiassa toimisin, vaan toimin lähinnä Jermun lisäkäsiparina. Emme muistaakseni kuitenkaan kerenneet pelata kuin ykkös- ja kolmosjaksoa (kolmosestakin vain pari ensimmäistä tehtävää), ja Jorelle kolmosjakson tehtävät olivat kaikki uusia, joten onneksemme uuttakin pelattavaa löytyi molemmille. Ja näin myös siis aktiivista pähkäiltävää.


Skype auttoi urakassa paljon. Pelissä on toki omatkin kommunikointikeinonsa ja chattinsa, mutta se, että kykenet reaaliajassa keskustelemaan, on suuri etu. Koska Joren kanssa olemme sukulaissieluja ja tunnemme toisemme ja toistemme ajatusmaailmat ja -mallit aika hyvin, oli yhdessä pohtiminen jopa aika terapeuttista. En usko, että samanlaista ajattelun euforiaa olisi tullut kummallekaan meistä esimerkiksi karvaisempien osapuoltemme kanssa. Nyt homma toimi. Molemmat pääsivät loistamaan ja vuoronperään korjasimme ja täydensimme toistemme ideoita. Tätä ei tuskin olisi päässyt tapahtumaan pelkän pelinsisäisen keskustelun avulla.


Kokonaisuudessaan Portal 2:n co-op oli viihdyttävä isolla VIIllä. Suurta miinusta tuli kuitenkin siitä, että se oli auttamattoman lyhyt (yhteensä ehkä noin 4 tuntia), ja osittain todella todella helppo. Olisin kaivannut virallisia kenttiä lisää vaikka edes yhden lisäjakson (=9 lisätehtävää) verran! Kolmosjakson tehtävät olivat äärettömän hauskoja ja sopivan vaikeita, ja siitä olisi ollut hyvä vielä jatkaa. Tuntui, että peli loppui juuri kun olimme pääsemässä vauhtiin.

Lisämateriaalia toki löytyy Steamin sisäisten verkkojen kautta; muut pelaajat ovat rakentaneet kenttiä vaikka hurumycket, eikä niitä ilmeisesti ole helppoudella pilattu. Kenties seuraava haasteemme on päästä läpäisemään muutama yleisön suosikkikenttä?

Oletteko te pelanneet Portal 2:n co-oppia? Jos olette, kenen kanssa ja kuinka hyvin teidän yhteistyönne sujui? 

0 kommenttia :

Kaverille kans! - Pelejä ystävänpäivälle

Ystävänpäivä on jälleen yksi päivä vuodessa, jolloin voit puolipakottaa kaverisi viettämään yhteistä laatuaikaa kanssasi pelaten. Ja mikäpä siinä; co-op pelit kehittävät suhteen keskinäisiä vuorovaikutustaitoja ja kilpailutilanteet saavat ihmiset muistelemaan, miksi he ylipäätään ovat ystäviä.


Voisin toki listata tähän kaikki pelit, joita voi pelata yhdessä ja jopa niitäkin, joita pelataan yksin, sillä voihan aina toinen ohjata pelihahmoa hiirellä ja toinen kaveri ottaa vastuun näppäimistön käytöstä. Tätäkin on kokeiltu mm. HotSisssa Joren kanssa ja IHAN HYVIN MENI. :D

Seuraavana kuitenkin muutama ystävällismielinen ystävänpäiväpeliehdotus:

Ensimmäisenä oikeasti kehittävänä yhteispelinä mieleen tulee Portal 2. Co-opin läpäiseminen vaatii yhdessä toimimista ja kommunikointia. Mikä portaali ammutaan ja mihin. Altruismilla ei pitkälle Portalissa pötkitä, sillä molempien tulee päästä kenttä läpi. Parasta on, kun kumpikaan ei ole pelannut kenttiä, ja kun molemmat pelaajat ovat aikalailla samalla viivalla siinä, mihin pelissä portaaleilla kyetään.
(Tarkoituksenani oli kirjoittaa jo aiemmin tällä viikolla postaus siitä kun pelasimme Joren kanssa co-opin läpi, mutta kirjoitus roikkuu vielä luonnoksena Bloggerin listoilla. Siitä lisää hieman myöhemmin.)


Octodad: Dadliest Catch on Toinen peli, jonka läpäiseminen yhteispelillä vaatii äärimmäisen hyvää yhteistoimintaa. Tässä pelissä läskiksi lyöminen on vähän helpompaa kuin Portalissa, joten voit vallan hyvin haastaa jopa kolme (3) ystävyyssuhdettasi!


Jokainen pelaaja (1-4 kpl) ohjaa kontrolleillaan omaa raajaansa. jotka voi jokaisen tehtävän jälkeen laittaa satunnaisesti vaihtumaan. Sitten tehtävänä on kävellä, hoitaa ostoksia, pelata minipelejä ja juosta karkuun mustekalanhimoista kokkia. Kaikki tämä kenenkään epäilyksiä herättämättä.


Jos yhteishengessä on vielä kehittämisen varaa ja/tai leikkimielinen keskinäinen kilpailu kuulostaa houkuttelevammalta, voitte aina mittelöidä vastakkain esimerkiksi Mount your Friendsin parissa! Mount Your Friends on peli, jonka tarkoituksena on haastaa kaverukset kiipeämään kohti korkeuksia toistensa hikisiä, puolialastomia vartaloita hyödyntäen. Olemmehan aina salaisesti halunneet päästä koskemaan kavereidemme sisäreisiä ja hipelöimään heidän muskulöösejä käsivarsiaan.
Takaisin asiaan, mikä oli haaste? sinä kysyt. Rajatussa ajassa pelaajan on päästävä aina kurottamaan korkeimmalle, ja kontrollit ovat raajakohtaisia. Nappia painamalla raaja pitää kiinni siitä missä ote sillä hetkellä onkaan, ja heilauttamalla ja päästämällä painalluksen irti voit heilutella itsesi viidakon kuninkaan lailla korkeuksiin.


Jos taustalla on lievämuotoista kaveriin turhautumista tai patoutuneita tunteita, on hyvä päästää höyryjä turvallisesti kaveria kurmuuttamalla vaikka Gang Beastsissa. Gang Beastissa tarkoituksena on kentästä riippuen saattaa kaveri jätteenpuristimeen tai painia tämä metron alle. Pääasiana on itse pysyä pinnalla pisimpään - keinolla millä hyvänsä.


Tai jos kavereihin ei vielä ole turhaantunut, niin aina voi pelata mitä tahansa MOBAa tuloksen saavuttamiseksi.


Muita kivoja ryhmässä tahi pareittain pelattavia pelejä mainittakoon esimerkiksi Lara Croft & Guardian of Light tai Temple of Osiris, Civilizationit, Borderlandsit, Battleblock Theater, Castle Crashers, Diablo III tai vaikkapa mikä vaan LEGO franchisen peli. Pääasia on kai vain se, että pääsee yhdessä pelaamaan samaa peliä.



Hyvää ystävänpäivää kaikki RAGEQUITin ystävät! MAKE LOVE AND PLAY GAMES.

0 kommenttia :

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vuoropuhelua pelaamisen eduista ja hyödyistä.

Kuva iStock




Näin terveydenhuollon ammattilaisina olemme edellisissä merkinnöissä pohdiskeltukin jo mitä kaikkea haittaa (terveydellisesti) pelaamisesta mahdollisesti on, mutta tuotakoon kosmisen tasapainon saavuttamiseksi esille myös niitä pelaamisen etuja. Niitäkin kuitenkin tutkitusti on. Erityisesti videopelien hyötyjä on tutkittu aivojen tiedonkäsittelyn vaikutusten osalta. 


Mitäs me pelaajat sitten harrastuksestamme hyödymme? Ensinnäkin meillä on parempi valmius oppia uusia silmä-käsi-koordinaatiota ja hienomotoriikkaa vaativia tehtäviä. Esimerkiksi Toronton yliopisto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan videopelejä pelaavat suoriutuivat paremmin sensomotorisista tehtävistä verrattuna niihin, jotka eivät pelanneet videopelejä. - Tämä tietysti selittyy yksinkertaisesti sillä, että pelaajien täytyy osata ohjata hahmojaan tarkoilla motorisilla taidoilla ja hienosäädöillä katsomatta ensin jokaista nappia, jota he painavat. Sormet ovat tottuneet erilaisiin hienovaraisiin liikkeisiin, ja parhaimmillaan ne pystyvät hallitsemaan useita näppäintoimintoja yhdenaikaisesti. Samoin konsolien ohjainten kanssa; esimerkiksi tateilla ohjaaminen ymmärrettävästi vaatii silmä-käsi-koordinaation toimivuutta.

Joku astetta kokeneempi pelaaja mätsää nuupioita vastaan.
Myös havaintonopeus ja näköaistin varaisen informaation käsittely on pelaajakansalla yleisesti parempaa. - Monesti näitä asioita tutkineet tekstit mainitsevat StarCraftin, jossa etenkin kilpatasolla täytyy kyetä johtamaan tehokkaasti monia yksikköjä eri puolilla karttaa. Näköaistin kautta käsiteltävää informaatiota voidaan harjoittaa kätevästi myös erilaisissa pulmapeleissä, kuten vaikka esimerkiksi Portalissa.

Pelaamisen hyödyiksi on mainittu mm. parempi kontrastien erottamiskyky, havaintokyky ja -nopeus sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Pelaamisen on mm. todettu olevan menestyksekäs hoitomuoto laiskan silmän syndroomaan, jossa toinen silmä karsastaa ja näkemiseen käytetään vain toista silmää.

Pelaamiseen on yhdistetty myös nopeammat päättämis- ja ongelmanratkaisutaidot. Esimerkiksi nopeaa reaktiota vaativissa päätöksissä pelaajat sortuvat muita harvemmin impulsiiviseen toimintaan. Ja loogiseltahan tuo kuullostaa, kun miettii esimerkiksi strategiapelejä. Myös multitaskaamisen jalo taito lienee meillä kaikilla hyvin hallinnassa, sillä pelaajilla on todettu olevan parempi kyky nopeasti vaihtaa tehtävien kesken virheettömästi ja suoriutua useasta tehtävästä yhtä aikaa. Master race much, eh?

Metron näköislehden artikkelista tammikuulta 2013
Vaikka halusimme pitää tekstin pääasiallisesti hiirellä ja näppäimistöllä tai ohjaimella ohjattavissa peleissä, en voi olla mainitsematta liiketunnistimilla pelattavia konsolipelejä. Wii, PS Move ja XBox Kinect ovat antaneet peleihin sen hyödyn, jota ylipäätään liikkumisella on, jonka lisäksi ne parantavat kehonhallintaa ja -hahmotusta. Pelien hyötyjä on tutkittu paljonkin fysioterapian saralla muun muassa aivo- ja verenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutusta koskevissa tutkimuksissa, sekä tutkimuksissa, joissa on käsitelty ikäihmisten tasapainoa ylläpitoa ja kehittämistä. Onhan se ihan tunnettu tosiasia, että kun kuntoilu on hauskaa ja mielekästä, se ei edes tunnu kuntoilulta. Sama koskee kuntoutusta - peleissä palaute tulee välittömästi ja kursailematta.

Pelaamiseen ovat yhteydessä myös kivunhallinta, stressin lievitys ja mielialan parantuminen. Peli irroittaa arjesta ja antaa muuta ajateltavaa. Pelaaminen voidaan joskus kokea irtautumiseksi omasta todellisuudesta ja huolista ja olla hetken joku muu.


Laru: Henkkohtaisena kokemuksena voin sanoa että pelit ovat kehittäneet myös kielitaitoani. Toki suurin osa englannistani on edelleen peräisin koulunpenkin lisäksi elokuvista ja tv-sarjoista, mutta kyllähän peleissä punnitaan kuullun-/luetunymmärtämistä ihan eri tasolla, kun kyse on vuorovaikutuksesta ja tehtävien ymmärtämisestä. Lisäksi pelaamalla pelejä kuten Dota2 ja WoW, on osattava myös keskustella kanssaihmisten kanssa. Kielitaidon kehittyminen pelaamisen keinoin on ollut erityisen huomattavaa pikkuveljelläni Jermulla; kaikkia ei koulunpenkki kykene auttamaan, mutta mieleinen harrastus ajaa oppia sisään ikään kuin vahingossa.

Jore: Minä itse koen pelaamisen myös kehittäneen kielitaitoa englannissa, lähinnä kuullunymmärtämisen ja fraasikielen kehittämisessä. Myös koen että juuri havaintonopeus on itselläni pelien myötä kehittynyt. En osaa sanoa ovatko esimerkiksi avaruudellinen hahmottaminen tai ongelmanratkaisutaidot itselläni juuri pelaamisen myötä kehittyneet, sillä koen omaavani sen verran miehiset aivot että olen ollut näissä aina hyvä. Toisaalta olen harrastanut pelaamista muodossa tai toisessa jo aika natiaisesta, jotta kukapa sen tietää jos pelaaminen tekikin aivoistani miesaivot...

***

MISSÄ OLETTE ITSE HUOMANNEET KEHITTYVÄNNE PELEJÄ PELAAMALLA?

P.S. Tämä teksti oli siis tuotettu Joren ja Larun sopuisassa yhteistyössä vuorotellen kirjoittamalla.

***

Kiinnostaako lukea lisää? Tässä muutama linkki:
read more

5 kommenttia :

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

IOGraphica taidetta osa 1

Lupasin niitä IOGraphica kuvia vertailuun, joten tässä neljä (4) ensimmäistä pelisettiä vertailtavaksi. Kertauksena kerrottakoon, että IOGraphica seuraa hiiren liikettä ja piirtää sen mukaan Java-pohjaiselle sovellukselle kuviota:
"Whilst lines obviously represent the mouse movement, dots and circles around them represent the amount of time the mouse was not moving. The longer the mouse is not touched, the more the dots and circles diameter. The main reason for having them on canvas is to enhance the expression." - Eli eri väriset viivat kuvaavat hiiren liikettä, kukin väri kuvaa omaa liikesuuntaa. Pilkut ja ympyrät kuvaavat sitä, kuinka pitkään hiiri on malttanut pysyä paikoillaan samassa kohdassa - mitä suurempi ympyrä, sitä pidempään hiiri on ollut paikoillaan. Hiiren näppäilyjä java-pohjainen IOGraph ei tallenna.



Bioshock Infinity, 45 minuuttia

Bioshock Infinityn hiirenliikkeet kohdistuvat paljon ruudun alalaitaan, joka johtunee siitä että pelissä noukitaan ja pengotaan paljon asioita maasta. Suhteellisen paljon hiiri on ollut myös paikoillaan. Mielenkiinnolla myös odotan sitä, lähteekö hiirenliikkuminen kovastikin kehittymään muuallekin kuin tuonne alalaitaan, kun pääsen pelissä pidemmälle.




Diablo 3, 1,6 tuntia
Diabloa olen nauhoittanut alla olevista tuntimäärällisesti eniten. Tässäkin kuvassa pelisession pituus on esimerkiksi HotSin tai Bioshockin tallennuksiin verrattuna kaksinkertainen, joka vaikuttaa ymmärrettävästi myös kuvioon. Suomeksi sanottuna canvakselle mahtuu enemmän sotkua, josta ei saa mitään selville.
Verrattuna Bioshockiin Diablon hiiriliike on huomattavasti keskittyneempää. Johtunee siitä, että kamera on kiinnitetty hahmoon, eikä hahmon liikuttelu siksi vaadi kartan scrollausta hiiren ääriliikkeillä. Yllättävän paljon löytyy tuota hiiren paikallaan oloa, mutta laitettakoon se pitkäkestoisten taistelujen piikkiin.




Portal 2, 3 tuntia

Portal 2n hiiriliike oli yllätys, joka toistokokeella todettiin kuitenkin ihan paikkansa pitäväksi tulokseksi. Portalissa hiiren liikuttelu on hyvin pienialaista etenkin minun hiirelläni, jossa herkkyys on aikalailla maksimissa. Tämä näkyy IOGraphin tuotoksessa juurikin noina säteiltään toinen toistaan suurempina ympyröinä.
Tuon lievän vasenvoittoisuuden selittäisin sillä, että istun näyttööni verrattuna keskilinjan vasemmalla puolen, sillä oikealla puolella on yleensä tulostimen lisäksi vihkoja ja penaalia ynnä muuta itseni siihen jättämää roinaa. Tuntuu vain luonnolliselta kallistua avoimemmille vesille. 




Heroes of the Storm, 19min (yksi matsi)
Heroes of the Storm on puolestaan juurikin sitä mitä siltä odotinkin. Paljon ääriliikkeitä eri kulmia kohti, sillä en pidä Dotassa enkä HotSissa kamerakulmaa sankariini lukittuna. Koen saavani paljon enemmän, kun voin esimerkiksi linjalle juostessa katsoa vapaasti mitä muualla tapahtuu. Hiiri pysähtyy pelissä vain harvoin, sillä liikkuminen on hengissä pysymisen kannalta välttämätöntä ja se tapahtuu hiiren klikkauksilla. Nyt olisi saatava vielä dataa siitä, miten HotS eroaa Dotasta.


Mielenkiintoista! kerta kaikkiaan.
Millaisia hiiriliikkeiden eroja itse luulisitte tällä hetkellä pelilistallanne olevista peleistä löytyvän?

2 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo