perjantai 30. elokuuta 2013

Aina ei voi pelata Dotaa...



...mutta onneksi Sakarin Villapaitapeli pelastaa! Klassikko.

1 kommenttia :

torstai 29. elokuuta 2013

Päätöksiä, päätöksiä.

Taas tämmöinen ihmeellinen blogi-minitauko, joka johtuu siitä että, omg, meillä on elämä myös koneidemme ulkopuolella. Hirveetä wannabe-nörttäilyä siis.

Away from Keyboard: Täytin vuosia, kävin työhaastatteluissa ja sain osa-aikaisen, mutta oman alani työn. Juhlia, juhlia. Netittömyyttä. Hurjan paljon netittömyyttä.

Back to business: Serkkuni varasi tässä taannoin itselleen Rayman Legendsin, jonka kylkiäisenä hän sai ilmaisen kopion Rayman Originsia.Miksikö tämä kiinnostaisi meitä? Siksi, että minä sain onnekkaana tämän kopion itselleni! Kuten normaalia, kuljen pelimaailmassa noin puolitoista vuotta jäljessä.

Rayman Origins on tasohyppelypeli, joka sijoittuu rakastettavan sädemiehemme maailmaan, ja jota voi pelata joko yksin tai yhdessä yhdestä kolmeen kaverin kanssa. Minulla kun ei liiemmin noita kavereita ole...tai korjaan; minulla kun ei liiemmin noita samanlaisia pelejä pelaavia, samassa kaupungissa asuvia kavereita ole, täytyy minun luultavasti tahkota peli yksin läpi. Ainakin ensin. Tätä siis odotellessa!


Mietin myös vaihtoehtoa siitä, että tekisin vähemmän täydellisestä pelaamisestani videoita, joka ehkä antaisi lisäarvoa ja -ulottuvuuksia varsin teksti- ja pelikuvapainotteiseen blogiimme. Videot linkitettäisiin RAGEQUITin youtube-channelilta (joka muuten on jo tällä hetkellä täyttä totta, joskin vain hyvin vaiheessa) blogiin lisämateriaaliksi, eli siis tekstin ohelle.

Videoiden kielestä olen kamppaillut itsekseni jo pitkään. Suomi vai englanti? Videot tuntuisi luonnolliselta tehdä englanniksi varsinkin kun ne olisivat youtubessa, mutta blogin vaikutus saa minut kyseenalaistamaan valintaani. RAGEQUIT on kuitenkin suomenkielinen blogi, joka käsittelee suomalaisten naistenalkujen käsitystä pelimaailmasta. Englanninkielisillä videoilla kuitenkin tavoittaisin myös pelimaailmasta tuttuja kavereitani, joiden kanssa puhun vain englantia. Kompromissistakaan en tiedä. Olisiko hassua, jos osa videoista olisi suomeksi ja osa englanniksi? Minusta tuntuu siltä.
                                          - Kaipaan siis aiheeseen liittyen kommentteja! Mitä mieltä te lukijoina ja mahdollisina katsojina olisitte? Kumpi miellyttäisi korvianne, vai olisiko vain parempi jättää koko video-hömpötys toisille, asiaan paljon enemmän perehtyneille gamereille (en.gamer)?  

4 kommenttia :

torstai 22. elokuuta 2013

Lara Croft ja valon vartija



Lara Croft and the Guardian of Light on taas vähän vanhempi (2010) peli, josta pidän edelleen etenkin sen moninpelin vuoksi. GoL ei varsinaisesti jatka Tomb Raidereita, vaikka haudanryöstely on pääosassa GoLissakin, vaan on itsenäinen pelinsä täysin Tomb Raidereista eroavan pelimekaniikkansa ansiosta. Haudanryöstöjen mukana tulee tunnetusti bonuslahjana kirous tai kaksi, joka tällä kertaa tarkoittaa koko haudanryöstön ryssiviä rosmoja ja heidän herättämäänsä maailman tuhoa havittelevaa herra Xolololothia (oikeammin Xololtl, Xlotl, öh... Xolotl). Xolololololoth on siis pysäytettävä keinolla millä hyvänsä, ja kah! Kirous triggeröi myös kivisen maya-soturi Totecin heräämään henkiin, sillä hänen tehtävänsä on suojella maailmaa juurikin tältä kiroukselta. Kuinka kätevää. Yhdessä siis kohti Xolololololololothin ansoja ja hänen tuhansia pikkuörvelöitään!

Jore siis käväisi tässä taannoin uudessa kämpässämme vierailulla, ja sadepäivän ratoksi päädyimme pelaamaan multiplayna Laran seikkailuja xboxilla. Olemme aiemminkin hakanneet peliä hetken, joten kontrollit vaativat vain pientä kertausta ja ideakin oli jo alusta asti selvillä, ja koska vierasprofiilillamme ei ollut kukaan muu Laraa pelannut, saimme jatkaa samasta kentästä, johon aikoja sitten jäimme.

Korostan, että YLEENSÄ olen todella reilu pelikaveri, enkä ahnehdi pelikavereiltani tappoja tahi pisteitä. Tämä siis 96% ajasta. *Haistetutoveri kommentoi: Aijaa?! :D* Tällä kertaa meillä kuitenkin virisi jossain vaiheessa Joren kanssa leikkimielistä kisailua toisiamme vastaan, jossa kumpikin yritti saada tapoista tippuvat jalokivet takataskuumme keinolla millä hyvänsä. Nämä keinot tarkoittivat käytännössä pommien ilotulitusta ja räjäyttelyä toisinaan myös oman hengen kustannuksella. En tiedä teistä, mutta minusta tämä oli paljon hauskempaa kuin reilu peli - varsinkin kun itse on jo pelannut kyseisen pelin
läpi kertaalleen, ja on tiedossa, että emme voi tämänkertaista sessiotamme päättää pelin loppuun. *Terve kilpailuhenkisyyshän on tunnetusti hyvästä. Niin kauan kunnes oma henki menee.*

Lara kuitenkin tarvitsee vierelleen tässä seikkailussa  haistelutoverin *tässä tapauksessa myös haistattelutoverin*, eikä kisailua voida jatkaa loputtomiin, mikäli haluaa saavuttaa kaikki upgradet ja saavutukset. Viimeistään erilaisissa puzzleissa keskinäinen kisaaminen on unohdettava, sillä nämä palapelit vaativat ratkaisemiseensa vankkaa tiimityötä. Taitojen harmoniassa pelaajat osaavat käyttää Laran köyttä ja Totecin keihäitä tavalla, ettei yksikään piikki tapa ketään, eikä yksikään ovi jää aukeamatta. Totec on liian painava omille keihäilleen, eikä Lara kaikkilaupiaskaan voi kävellä omalla nuorallaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että melkoinen muskelimörssäri Lara on, sillä jaksaa kannatella arviolta vajaa satakiloista kaveriaan pitkiäkin aikoja ilman ähinää ja puhinaa. Tissitkin ovat aikaisemmista seikkailuista pienenneet. Syytän steroideja. *Mut fitness ja bodybuilding on nyt naistenkin keskuudessa isoa huutoa. Jos Lara alkoi jossain välissä bodaamaan, tissit kutistu ja haukkarit kasvoi. Seuraavassa pelissä näemme Laran bikinifitness -kisoissa.*


Gameplay eroaa Tomb Raidereista uuden multiplayn lisäksi kuvakulmallaan, joka perus peppukameran sijasta onkin sijoitettu yläviistoon. Tämä tietenkin antaa paljon sijaa multiplaylle ilman halki-poikki-pinoon halkaistuja näyttöjä. Ja henkilökohtaisesti pidän siitä. *Paitsi silloin kun molemmat ovat ruudun ääripäissä ruudun reunan ja vihollisten välissä eikä mihinkään päin pääse pakoon.*

*Kaiken kaikkiaan varsin hauska peli. Kuolemisista ei juuri rokoteta kun parin sekunnin päästä voi respawnata kaverin luo. Paitsi tietenkin jos molemmat kuolevat yhtäaikaa. Tämä jos mikä mahdollistaa viihdyttävän pikku jäynän tekemisen kaverille (Hups, hehe, mites se köysi tuollalailla pääsi irtoamaan?). Puzzlet vaativat ajoittain paljonkin ajatustyötä, mutta tarpeeksi luovana ne voi ratkaista useammallakin eri tavalla. Meidän tyyliimme siis vaikeimman kautta. Mukavaa sadepäivän viihdettä kahdelle.*


0 kommenttia :

tiistai 20. elokuuta 2013

Dota2 TI3 ja all-female-tiimit

Dota2 skenessä käydään joka vuosi maailmanmestaruuskilpailut elokuussa. Tänä vuonna Internationalin päätapahtuma sijoittui Seattleen aikavälille 7.-11.8.

Dotan himohankaajista lajiteltiin erikseen jyvät ja papanat jo aiemmin kesällä aluekohtaisissa karsinnoissa, ja yhteensä 16 joukkuetta pääsi etenemään semifinaaleihin. Nyt varmaan jokainen arvaa että semifinaaleissa joukkueet taistelivat edelleen nokkimisjärjestyksestään ja pääsystä finaaliin, jonka voittajaa odotti vajaan 1,5 miljoonan dollarin sekki ja Aegis.


Tuon 1 437 190 $ nettosi tänä vuonna itselleen ruotsalainen [A]lliance.

[A] = Loda + Akke + s4 + EGM + AdmiralBulldog
Alliance voitti ensimmäisessä viiteen otteluun menneessä finaalissa vuoden 2011 mestarit Na'Vin.

Natus Vincere, Na'Vi, vei itäpuolelle Eurooppaa (Ukrainaan, Eestiin ja Saksaan) kuitenkin 632 364 dollaria lohdutusrahaa. Viiteen pekkaan jaettuna kullekin pojalle jäi tuhlattavaksi n. 126 500 dollaria (vajaa 100 000€), joten veikkaan että alle 25-vuotiaat miehenalut pärjäävät sillä hetken. Suurin harmitus tietenkin koskee rahan sijasta mestaruuteen, sillä vuoden ajan saavat nyt Alliancen pojkarnat kantaa Dota2n parhaiden titteliä otsissaan.


**
Dotaa koskevia uutisia ja tapahtumia nyt viime aikoina seuranneena on selvästi huomattavissa pelimaailman olevan vielä vahvasti miesten ja poikien leikkikenttää. Mitään vikaa siinä ei sinänsä mielestäni ole, mutta en ymmärrä miksi sukupuoli pitää nostaa e-peleissä tärkeämmäksi kuin varsinainen taito. Viime aikoina siis useat suuremmatkin joukkueet ovat koonneet mukaansa all-female-tiimin kilpailemaan tyttöjen omissa pikkupikkupinkeissä kilpailuissaan. Joku tuli jo housuilleen pelkästä ajatuksesta. Minä ajattelen vain että "Siis mitä?!".


Urheilussahan sukupuolten välinen erottelu on perusteltua, sillä mieshormonit parantavat fyysistä suorituskykyä ja niin eespäin. Urheilussakin tämä raja-aita kuitenkin kaatuu esimerkiksi ratsastuksessa, jossa sen kaikista fyysisimmän osuuden tekee parivaljakon karvaisempi osapuoli (lue: hevonen). Miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa hevostensa kilpailukyvyn mukaan. E-peleissäkään ei sukupuolella ole ainakaan toistaiseksi todistettu minkäänlaista vaikutusta pelaamiseen. Miespuolisilla pelaajilla saattaa olla enemmän tietynlaista loogista ajattelutapaa, mutta en usko sen vaikuttavan merkittävissä määrin pelaamisen ainakaan huipputasolla. Onhan loogista ja teknistä ajattelua vaativissa ammateissakin huipulla myös naisia. Työskentelemässä rinta rinnan (715517) miespuolisten kollegoidensa kanssa.

Silti nyt on huudossa ALL-FEMALE-tiimit, joista riittää silmäniloa, jos ei ruudun kautta, niin ruudun ulkopuolella. PyrionFlaxia (kts.kuva ylh) mukaillen tiimien sisäänpääsykriteereihin on varmaan kuulunut jonkinlainen mallinura...tai sitten on vain käynyt huippuhyvä nakki.



Ne kylmänväreet. Ne kylmänväreet. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, että tytöt pelaavat tyttöjen kanssa ja niitä vastaan, mutta se, että naispuoliset pelaajat laitetaan automaattisesti omaan lokeroonsa, on jotain hermoani kovasti nykivää.

Minusta olisi hienoa nähdä pari yksittäistä tyttöä mukana Dota2 kilpailuskenessä. Vain siksi, että he ovat ihan hiton hyviä.

**
Seurasitteko Internationaleja tänä vuonna lainkaan? Jos niin teit, olitko huima, ja katsoit suorat lähetykset, vai tyydyitkö seuraamaan tuloksia ja mahdollisesti katsoit muutaman tallennuksen jälkikäteen?

Entäpä mitä mieltä olet ALL-female-tiimityksistä? 

4 kommenttia :

maanantai 19. elokuuta 2013

AC1 - It is finally done!

Vihdoinkin sain sen aikaiseksi! Saan poistaa Assassin's Creedin keskeneräisten projektien listalta!

Viimeisen lomaviikon kunniaksi olen siis päättänyt hieman raapia kasaan jokusen keskeneräisen projektini ennen kuin aloitan taas uutta. Tänään sitten, suurten ongelmien ja teknisten taistojen jälkeen, sain viimein pelattua AC ykkösen läpi. Helppoa se ei ollut. Juttuhan meni kutakuinkin näin:

Jälleen kerran samanlainen sateinen elokuun päivä Jyväskylässä, jollaisia tänä kesänä on ollut ihan helvetisti liikaa. Noh, mitenhän olisi jos vaikka pelaisin aikansa kuluksi jotain? Jos vaikka tuon AC:n viimeisellä hoitaisi alta pois, vois vaikka joskus aloittaa sen kakkosenkin sitten. Peli tulille. Gamepadi ei toimi...  Miksei se toimi? Ihan hyvin se toimi viimeksi.
Kokeilen toista USB-porttia, painan muutamaa nappia, valo syttyy, tärinä toimii. No problem here. Peli uudelleen tulille. Ei toimi. Täh?
Googleen. "Assassin's Creed not recognizing gamepad". Vastaukseksi saan vaikka miten paljon ohjeita ladata Xbox gamepad -emulaatori. Etsin, löydän, lataan. Ei, en halua ylimääräisiä kökköohjelmianne, joita väkisin mukaan tungette, ei en halua niitä vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla kun tarjoat. Jaahas... Sain ne sitten kuitenkin... Noh, asennetaan nyt sitten se emulaattori. Ei tunnista ohjainta, ei vaikka mitä yrittää. Johan on kumma, nyt peli ei enää edes ehdota ohjaimena padia.
Olisikohan muuta ratkaisua, kun en jaksa näitä ylimääräisiä sivutuotteita näistä asennuksista. Joku ehdottaa netissä viiden erillisen fileen lataamista ja asettamista pelikansioon. No kokeillaan.
Ei toimi.
Pitää poistaa kaikki tuot ylimääräinen koneelta. Jotkin fileet eivät vain suostu poistumaan ja avasti herjaa. Grrrrreit. Pitänee ladata C-Cleanerin, jotta saan kaikki nämä skeidat pois koneelta. Lataan, poistan, silti selaimeen jää kummittelemaan jokin hemmetin sweetpacks, eikä suostu poistumaan... Antaa olla, selvitän myöhemmin.
Kokeillaanpa sitten sitä yksinkertaisinta, eli uusitaan vaan padin ajurit. Lataan, asennan, kaikki toimii. No niin, eikun peli tulille. Padi toimii! Mutta vain se ensimmäisen 5 minuuttia, sitten kaikki taas lakkaa toimimasta. Ajureiden mukaan padi kuitenkin edelleen toimii normaalisti. Peli uudelleen käyntiin. Nyt toimi kokonaiset 10 minuuttia.
Perseen perseen perse.
Pelataan sitten näppiksellä ja hiirellä. En jaksa tapella.
Vaan kyllä siinä tuli muutaman kerran ylimääräistä kirottua kun piti opetella aivan uusi tapa pelata tätäkin peliä. Mutta hei! Ehkä tämä ohjattavuus olikin loppujen lopuksi parempi näin! Joskin muutama nappi olikin vähän hassussa paikassa minusta.

Siitäs sait. Bitch please.
Jokunen tunti myöhemmin peli on kuin onkin pelattu läpi! Tekniset taistot mukaan lukien hommaan meni varmaan 8 tuntia, vaikka peli olikin jo aika loppupuolella edellisen pelisession jäljiltä. Ja ihan vaan tiedoksi, tässä pelissä on antiklimaatisin loppu IKINÄ! Painotan sanaa IKINÄ! Lopussa en jaksanut enää juoneen edes paljoa kiinnittää huomiota, sillä se oli mielestäni tylsä ja olin jo heti alussa arvannut että *SPOILER SPOILER SPOILER* Al mualim oli itse pääpiru *SPOILERI LOPPUU*. Loppu meni kyllä niin suorittamismeiningillä kuin vain voi.

Näin minä sitten surkeana anelen.

Eikä tekniset ongelmat vielä siihen loppuneet, vaan lopuksi piti vielä palauttaa kone, että pääsi helpoiten eroon epäonnistuneen asennuksen mukanaan tuomasta sweetpacks-malwaresta...

Todellisille tietokoneviisaille edellinen vuodatukseni voi näyttäytyä vain varsin surkuhupaisana, sillä myönnän ja tunnustan, olen surkea tietokoneiden kanssa mitä tulee normaalia hiemankin epätavallisempiin ongelmiin. Onneksi sentään tuo avokkini osaa ratkaista useammanlaatuisia ongelmia, joten aion jatkossakin päästää itseni helpommalla ja antaa hänen hoitaa homman.

Mutta sainpa yhden pelin vähemmäksi. Seuraavana vuorossa ME2.

4 kommenttia :

torstai 15. elokuuta 2013

AFK: Bloggaamisesta - näin meille eksytään



Kukapa bloggaaja ei seuraisi bloginsa tilastoja. Paljon hauskaa nippelitietoa kuinka paljon väkeä blogiin eksyy, miltä sivustoilta ja millä hakusanoilla. Sitä ei äkkiseltään tajuakaan kuinka moneen paikkaan blogi voi äkkiä päätyä, vaikkei mitään suurta suosiota olisikaan saavuttanut. Nyt reilun puolen vuoden bloggaamisella tähän päivään mennessä tälläkin blogilla on vierailtu himpun vajaa 3600 kertaa, eli pikaisen laskutoimituksen mukaan noin 16 kertaa vuorokaudessa. Enemmän kuin ikinä odotinkaan. Julkaistuja kirjoituksia on muodostunut 69 ja vakituisia seuraajia tunnustautuu 7 kipaletta. Kiitos heille ja niille jotka eivät julkisesti halua myöntää seuraavansa.

Itseäni yllättää erityisesti kuinka monen sivuston kautta blogiimme on löydetty. Esimerkiksi sivustot filmhill.com tai current.com eivät kerro kyllä itselleni yhtään mitään. Loput johdatelleet sivustot ovatkin olleet erilaisia blogilistauksia ja facebook. Olemme näemmä saavuttaneet huimaa suosiota venäläisessä yhteisössä, sillä heti suomen jälkeen vierailuja on tehty eniten venäjältä (166) ja kolmantena USAsta (165). Davai davai!

Ehdottomasti mielenkiintoisin osio on haun avainsanat, joista jälleen kerran löytyy varsin mielenkiintoisia hakusanoja, jotka ovat tännekin ohjanneet. Ehdottomasti suosituin koko puolen vuoden aikana on ollut "game of thrones", joka suosiostaan huolimatta on tuonut vain 9 vierailijaa. Myös yhtälailla yhdeksän lukijaa on tuonut haku blogimme osoitteella. Minecraft sekä metsäkirppu hakusanat ovat molemmat tuoneet kolme vierailua. Hieman kyllä ihmettelen mitä metsäkirppu-haulla on alunperinkin haluttu löytää. Pienenä ylpeyden aiheena jopa kahdesti joku on halunnut löytää meidät "noobytress blogi" googletuksella, tosin joskus vuonna kivi ja nakki, ennen kuin tajusi ettei kannata. Joku on kaivannut gamer tyttöjä, joku taas hakenut työviikon turmiota (??). Mutta onpa joku meidät löytänyt myös hakemalla aikuisen naisen tissejä ja yksinkertaisesti, boobs.

Ja lopuksi, ehdottomasti suosituin teksti on ollut keltaisen ystäväni esittely (aikuisen naisen tissit? :D)

Thank you and keep reading!

5 kommenttia :

perjantai 9. elokuuta 2013

Massa-vaikutus 2 ja pelastettu galaksi.

Massaa pukkaa taas! (Spoilervapaata tekstiä)

Eipä se tämäkään pelin kertaalleen pelaaminen pitkään vienyt (huom. Joren teksti Mass Effect - auttamattomasti liian lyhyt), kun päihitin finaalikentän ja sitä myötä juonellisen osuuden pelistä pyöristeltynä ajassa 24h. Ennen finaalia kerkesin kyllä skannaamaan muutaman planeetan ja riistämään luotaimillani niiden luonnonvarat itseni käyttöön, jotta saisin käyttööni parhaat ja kätevimmät upgradet. Nopeamminkin olisin siis voinut edetä. Juoni on nyt kuitenkin läpäisty, mutta pelin läpäisyyn vaaditaan joidenkin pelaajien mielestä juonen kertaalleen pelaamisen lisäksi sen läpäisy useampaan otteeseen.

Itse voin sanoa nauttineeni ME2:n antamasta pelielämyksestä. Pelissä voi sopivissa määrin vaikuttaa itse pelin kulkuun varsinaisen juonen silti pysyessä samana antamassa pelille rakennetta. Keskusteluissa tehtävät päätökset tasapainottavat ja rauhoittavat muuten hyvin dynaamisille taisteluille perustuvaa peliä, eikä missään vaiheessa tule tunnetta, että nyt ollaan taas keskusteltu puolivuosisataa tai että toinen toistaan seuraava taistelu veisi vain iän ja terveyden. Harvemmin yksikään peli saa minut sidottua keskittymään tunti toisensa jälkeen peliin niin intensiivisesti kuin mitä ME2 sai.


Pidin myös siitä, että mahdollisimman vaivattomaan taisteluun vaadittiin tasapainoinen ryhmä, joka pystyisi käyttämään niin biotic kuin combat-kykyjään sopivassa määrin. Esimerkiksi keskustelimme taannoin Elenin kanssa yleisimmistä ryhmävalinnoistamme, ja biotic/combat-Vanguard Elenin vakioryhmään kuului sniperia ja techia, kun taas minä tech/combat-Infiltratorina luotin siihen, että liittolaiseni voivat voimillaan vaikuttaa useampaan viholliseen (biotic) ja selviävät hengissä (combat) kun minä naputtelen kauempaa vihollisia sniperilla alas. En henkilökohtaisesti pitänyt siitä, että joutuisin kokoajan vahtimaan lähellä vihollisia taistelevia liittolaisiani Med-pack valmiina. Myös käytettävien aseiden ja voimien tasapaino on sulavassa pelissä  kohdallaan. Esimerkiksi henkilökohtaisesti vaikeimpien vihollisten, ryhmässä hyökkäilevien Huskien ja
 Husk, josta luulin näkeväni unta muutaman
adrenaliiniryöppyisen taistelun jälkeen.
Abominatioiden, tappaminen olisi ollut hurjasti paljon vaikeampaa, jos ryhmässäni olisi itseni lisäksi ollut toinen Sniper/Assassin-tyyppi.

Ryhmän tasapainoisuuteen pystyi vaikuttamaan myös sillä, että sai liittolaiset puolelleen ja vapautettua näin lisävoimia käyttöön. Hahmojen luoton sai itselleen, mikäli onnistui suorittamaan heidän antamansa hahmokohaiset tehtävät. Kaikkien hahmojen samanaikaisen luoton pystyy kuitenkin saamaan vain riittävillä Renegade/Paragon-pisteillä, sillä miehistössä voi esiintyä eripuraa, joita ei voi ratkaista kompromissiin ilman lisärepliikkejä. Esimerkiksi itse jouduin uhraamaan yhden miehistön jäsenen luottamuksen, jotta saisin toisen pysymään luottomiehenäni. Tämä täytyy korjata tulevaisuudessa.

Toinen asia, jossa epäonnistuin, oli romanssin aikaansaaminen. Säästin Shepardiani tietylle hahmolle ja friendzonetin muut, mutta jokin meni pieleen, ja tulinkin itse friendzonetetuksi. Auts. Suurin menetys koko pelissä, vaikka uskottelen itselleni että nyt olen vain jedin kaltainen überhyvis, joka uskoo siihen että intohimo on vain asioiden tiellä. ("There is no passion, there is serenity.")

Jedeistä puheen ollen; pelimekaniikka muistutti minua dynaamisia taisteluja lukuunottamatta hyvin vahvasti Star Wars: Knights of the Old Republicista (2003), eikä ihme, sillä molemmat pelit ovat BioWaren kehittelemiä ja esimerkiksi pääkirjoittaja on ollut molemmilla peleillä Drew Karpyshyn. Vaikka KotoR II: The Sith Lordsilla ei ole yhdistäviä linkkejä ME:ihin, keskustelumekaniikassakin oli selviä yhtäläisyyksiä. Täytyy tietysti ymmärtää, että toimivaa konseptia ei tarvitse keksiä uudelleen, eikä toimivia ratkaisuja ole äärettömästi, joten tietynlaista samanlaisuutta on samankaltaisissa peleissä odotettavissakin.

On myös muuten ilmeistä, että maailmangalaksin pelastus -operaatioon vaaditaan aina yksi besserwisser bitch, jota ME2:ssa edusti Miranda ja KotORissa Bastila. Vahvoilla alfanaisilla on pelien alussa pahanlaatuinen asenneongelma, joka kyllä lievenee pelin edetessä (mutta on silti kokoajan läsnä). Molemmat ovat myös tavoitteena saada miespuolisten päähenkilöiden käsivarsille ja ehkä vähän enemmänkin.

[[Spoileralert (KotOR & ME2): Pelkäsin koko juonen ajan, että ME2 pettäisi luottamukseni sen suhteen, että yhtäläisyydet Mirandan ja Bastilan välillää eivät jäisi vain asenneongelmaan, vaan joutuisin jossain vaiheessa taistelemaan Mirandaa vastaan. KotORissa kun ärsytti suunnattomasti, kun mahdollisimman kovaksi kehitetty Bastila olikin yhtäkkiä vastassasi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Miranda yllätti positiivisesti haistattamalla Illusive Manille pitkät ja asettumalla Shepardin selän taakse. Spoileralert päättyy]]

**

Ehdottomasti suosittelen ME2:sta kaikille pelaajille. Monipuolisuutensa vuoksi jokaiselle löytyy varmasti jotain, joka pitää tämän kiinni pelissä. 


Peli on ehdottomasti lempipelejäni, ja seuraavaksi metsästän muutkin osat käsiini.

1 kommenttia :

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Massa-vaikutus 2: Roolituksesta


Mass Effect 2 on Mass Effect-trilogian toinen osa, jota minä, syntinen, tällä hetkellä pelaan ilman minkäänlaista ME-pohjaa. Peleissä ohjataan avaruusalus Normandyn komentajaa, Shepardia, jonka voi muokaloida pelin prologin jälkeen mieleisekseen. Käytännön vaikutusta peliin on muun muassa Shepardin hahmoluokan valinnalla, kun taas ulkonäön muokkauksella on lähinnä vain kosmeettista hyötyä.

Shepardin ulkonäköä voi muokaloida rajatuissa määrin pelin prologin jälkeen. Kasvojen suurimuotoinen modaus voi kuitenkin aiheuttaa animaatioissa lievää ongelmaa, kun muokatut kasvot eivät täysin vastaakaan koodausta ja esimerkiksi ripset saattavat painua kulmaluista läpi. Tai siis, ihan normaaliahan se on, vai...?

Laura Shepard 7 leveliä sitten.
Hahmoluokkia on kuusi, kuten ilmeisimmin kaikissa ME-trilogian peleissä, ja niillä vaikutetaan Shepardin kykyihin. Luokkia ovat Adept (Biotic), Vanguard (Biotic/Combat), Soldier (Combat), Infiltrator (Combat/Tech), Engineer (Tech) ja Sentinel (Tech/Biotic). Biotic-kyvyt antavat Shepardille jeditaidot, joiden avulla vihollisia voi viskellä, heitellä ja silpoa osiin. Siis eräänlaisia castereita. Combat-kyvyt vastaavat nimensä mukaisesti taistelutaitoja, joilla tuunataan ammuksia ja suojia. Sotilaan oma Pimp my ride. Techit puolestaan ovat tekniikkanörttejä, jotka hakkeroivat ja parantelevat koodejaan.

Kolme luokista on puhtaita, yhteen asiaan keskittyviä luokkia, ja kolme jäljelle jäävää ovat cocktail-sekoituksia luokkien välillä. Itse pelaan peliä juuri läpi Infiltratorilla, jota pelaan tappavana sniper-BOOM DA HEADSHOT-latkuttajana. On yllättävän nautinnollista, kun viholliset saa kerralla alas, vaikka jokaisen laukauksen välissä ase pitääkin ladata. Miinuspuolensa löytyy tietenkin tästäkin pelitavasta, sillä omat kaverit tykkäävät yllättävän paljon juosta vihollisten sekaan ja saada aikaan lähinnä kauhunsekaista tuskanhikeä etenkin paikoissa, joissa vihollisia on PALJON ja niitä tähdätessä kiikarissasi onkin kaverisi pää. Keep your mothafuckin heads down and let me SHOOT!

Toinen varsinaiseen peliin vaikuttava tekijä on se, minkälainen moraali Shepardillasi on.


Moraalisi määräytyy ja kerääntyy sen mukaan, miten suoritat tehtäviä ja reagoit keskusteluihin. Aina välillä Shepardille siunautuu tilaisuuksia tehdä sankarillisia (Paragon) tai röyhkeän rohkeita (Renegade) tekoja, joista saa hieman peruskeskusteluja enemmän pisteitä. Keräämällä pisteitä puolelleen voi aukaista uusia keskusteluissa käytettäviä mahdollisuuksia, joilla voi vaikuttaa edelleen pisteiden kertymiseen.

Itse pelaan tällä hetkellä peliä "itsenäni". Toisin sanoen pyrin pelaamaan pelin niinkuin itse olisin Shepardina Shepardin paikalla. Tällä hetkellä se tarkoittaa, että olen todella vahvasti hyvis eli Paragon, tosin Renegade pisteitä sattuu joskus tippumaan myös.

**

Pelistä saa ilmeisimmin todella erilaisen vain muuttamalla Shepardia. Tietenkin juoni pysyy kokoajan samana: Pelasta maailma, mutta se, miten sinne päästään ja minkälaiset suhteet luot liittolaisiisi, on pitkälti riippuvaista Shepardista.



PS. Massa-vaikutus kuulostaa joltain fitnesskilpailijan massakauden jutulta.

2 kommenttia :

maanantai 5. elokuuta 2013

Ötököitä! Ötököitä kaikkialla!

"Bugit ovat pelin suola." totesi avokkini Toni, kun huudahdin huoneestani että "Voi hyväää luooooja, taas tää bugaa".

Bugit, lähdekoodin ohjelmointivirheet, aiheuttavat meissä kaikissa tilanteesta riippuen ohimosuonia vaarantavaa tykytystä tai hervottomia hetkiä ja ilonkyyneleitä. Ne voivat parhaimmillaan tuoda koomista lisäarvoa läpipeluuseen, ja pahimmillaan bugit voivat ilmaantua paikalle kesken kriittisen taistelun ja saada aikaan jumin, joka korjaantuu vain tallennuksen uudelleen latauksella.


Viime aikoina olen kärsinyt lähinnä niistä pelikokemusta negatiivisessa mielessä maustavista bugeista. Mass Effect 2:sta pelatessani olen törmännyt bugiin, jossa aina silloin tällöin Shepard päättää siirtyä näköalapaikoille milloin minkäkin kontin päälle. Kyseinen siirtymä saa etenkin taistelutilanteissa loihdittua naamalleni tuskaisen irvistyksen, kun alunperin kontti olisi toiminut suojana vihollisten ammuksilta, eikä jalustana lihaisalle tähtäinharjoitusten maalitaululle. Kontin päällä seisoskelu suuremmassa taistelussa tarkoittaakin lähes väistämätöntä teloitusta.

Miranda? Jacob? Mind helping me out of here?

Miranda? Grunt? Please? Plix plox?
Vielä turhauttavammiksi tuollaiset jumitilanteet tulevat, yllättävää kyllä, jos päällä ei ole taistelutilannetta. Yleensä se voi tarkoittaa nimittäin sitä, että edellinen autosave on kilometrien päässä, ja ainoa tapa tilanteesta pois pääsylle on pelistä poistuminen ja tallennuksen uudelleen lataus. Voihan kikkara.

I SHALL NOT PASS!
Minkälaisia bugeja te olette lähiaikoina kohdanneet? Ovatko ne saaneet ohimosuonenne sykkimään vai suupielenne kohoamaan taivaisiin?

7 kommenttia :

torstai 1. elokuuta 2013

Mass Effect - auttamattomasti liian lyhyt

Kuten jos aiemmin mainitsin, ostin Steamin kesäalennuksista Mass Effect bundlen. Neljä pelisessiota ja 30 tuntia yhteenlaskettua peliaikaa myöhemmin ensimmäinen osa on läpi.

Kyllä, pidin kovasti tästä futuristisesta action ROPEsta, mutta valitettavasti päällimmäinen tunne pelin loputtua on pettymys siitä, että se loppui aivan liian aikaisin. Käytin jopa ruhtinaallisen paljon aikaa jokaikisen planeetan koluamiseen läpikotaisin ja sivutehtävien kaivelemiseen, mutta siitä huolimatta tuntui, että nytkö se jo loppui. Kiireisempi pelaaja pelannee siis pääjuonen läpi alle 20 tunnin. Onneksi etiäistunne sai minut lataamaan ja asentamaan kakkososan eilen aamupäivällä, jotta vierotusoireiden välttämiseksi pääsen jatkamaan tarinaa suoraan seuraavaan osaan.

Juonen lyhyyden lisäksi pelissä haittasi tylsät ja toistuvat ajelut Makolla pitkin vieraita planeettoja. Olisin kaivannut itse enemmän toimintaa ja räiskintää. Kaiken lisäksi Makossa oli todella huono ohjaus, se oli turhan painovoimaa ja fysiikan lakeja uhmaava planeetalla kuin planeetalla ja sen tykeillä eliminoi viholliset liian helposti ja nopeasti. Makoa on myös turhauttavan vaikea saada ajettua katolleen, sillä kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistuin tässä vain kolmesti, ja yksi niistäkin kerroista oli Thresher Maw -matosen ansiota. Toisaalta tämä lienee myös plussaa painovoimaa uhmaavan menon vuoksi.

Viimeiseksi valituksen aiheeksi pelistä nostaisin sen, ettei cinematiceja voi skipata. Jos esimerkiksi sattuu kuolemaan pitkän cinematicin jälkeen, koko hoidon saa katsoa kokonaisuudessaan uudelleen. Toisin sanoen tallenna AINA cinematicin jälkeen, ettei vahingossakaan tarvitse katsoa sitä uudelleen, ellet siis välttämättä halua.

Noin niin kuin muuten peli oli varsin nautittava, hieman liian helppo toki. Mutta onneksi vaikeustasoa voi heittää vaikeammaksi kesken pelinkin. Sivutehtäviä antavat hahmot ovat moniulotteisia, ja harvoin voi olla varma kuinka suoritettuna tehtävä olisi "oikein" tehty. Esimerkiksi itse yritin vääntää tehtäviä väkisin renegadepojoja antavalla tavalla, mutta siitä huolimatta tuntui, että keräsin pelkkää paragonia. Grafiikka miellyttää silmää, vaikka voisi olla parempaa. Huomaa että kyseessä on jälleen konsolilta käännetty peli.


Mutta seuraavaksi sitten kakkososan kimppuun intoa puhkuen. Eilen illalla kokeilinkin jo ja pelasin 'prologin' verran. Hyvältä vaikuttaa, joskin totuttelemista on ykkösen jälkeen. Lähes kaikki toiminnot nimittäin liikkumista lukuunottamatta tapahtuvat aivan eri näppäimistä, sekä nyt pitäisi muistaa välillä myös kerätä panoksia, sillä luodit eivät ole loppumattomia. Olen myös kuullut, että tässä kakkos osassa biotic skillit toimivat ykköstä paremmin ja pelaamista on enemmän.

Kohta on varmaan hankittava kolmaskin osa...


6 kommenttia :

Ping! -ping


-ping
859ms

-ping
1000ms

-ping
123ms



Asunnon vaihdossa on aina omat ongelmansa. Muutimme avokkini kanssa viime viikonloppuna uuteen asuntoon ja osoitteenmuutoksen vuoksi olen nyt täysin puhelimestani jakamani netin varassa. Eikä siinä sinänsä mitään, on sitä ennenkin 512kbps netillä pärjätty ja pelattu. Ladattu WoWin patchit ja hypitty voittoisasti Battlegroundista toiseen. Puhelimella wifin kautta jaetussa netissä ongelmana on epävakaisuus. Ensimmäisenä hetkenä peli (Dota2, mikäpä muukaan) pyörii kuin unelma; voin mätellä ability combojani mielin määrin ja keskustella pätkimättömässä Skype-yhteydessä tiimikavereideni kanssa, kunnes yhtäkkiä Skype-yhteys katkeaa, ja kaikki mitä teen, tapahtuu sekunnin viiveellä. Minäpä kerron, Dotan kaltaista reaktioihin ja vastareaktioihin perustuvaa, nopeateampoista peliä on vaikea ownata (en. own) viiveen kanssa.

On myös vaikeaa uskoa, että nykypäivänä internetyhteyden siirtämisessä eri talouteen saman verkon sisällä, voi kestää kahdesta kolmeen viikkoa.


Pingistä toiseen. Dota2ssa usein ilmoitetaan toisille pelaajille jostain huomionarvioisesta asiasta pingaamalla. Pingaus tapahtuu alt+klickillä, ja sitä käytetään vaikka vähän mihin. Pingailu siis saattaa aiheuttaa epävarmuutta ja sisäistä kaaosta kenessä tahansa, joka saa osakseen selittämättömiä pingailuja. Teenkö jotain väärin? Onko joku tulossa gänkkimään? Pitääkö minun tehdä jotain?
Valve on lisäsi tässä taannoin peliin uuden pingin: crtl+klickin. Pingi eroaa alkuperäisestä äänellään ja merkillään, joka on vaihdettu huutomerkistä X-kirjaimeen. Tällä pingillä tulisi tarkoittaa vain vaaraa, jotain, jota tulisi varoa. Ilman minkäänlaista sananvaihtoa tätäkin pingiä voi väärinkäyttää ja aiheuttaa aivan samanlaista epämääräisten pingausten merta ja epäymmärrystä, mutta kenties uuden pingin kautta ainakin isompitasoisissa peleissä saadaan helpotusta sanattomaan viestintään. Turhalla kirjoittamisella kun menetetään vain creep scorea ja huomiota minimapista.


Ping, ping, ping!

0 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo