Mitä tapahtuu, kun satujen maailma ei olekaan niin satumainen? Kun diktaatuuri jyllää, kansalaiset kärsivät ja ajautuvat maanpakoon? Tapahtuu kahden maailman kohtaaminen; maailman, jonka me tiedämme, ja maailman, jossa asuvat satuhahmot kuten Lumikki, Punahilkka ja Tuhkimo.
The Wolf Among Us, 2013, on interaktiivinen tarinankerronta peli, jossa jokainen tekemäsi päätös vaikuttaa pelin lopputulokseen. Pelaat Bigby Wolfilla, isolla pahalla sudella, joka toimii satuolentojen seriffinä uudessa maailmassa. Meidän maailmassamme. Rujo, mutta oikeudenmukainen Bigby ratkoo rikoksia parhaansa mukaan, kantaen samalla menneisyytensä painolastia harteillaan. Kuinka saada muut uskomaan, että olet jättänyt likaiset hommat pikkutyttöjä ja -possuja syövänä, verenhimoisena susihukkana? Siinä mukaan tulet sinä, pelaaja. Toiset hahmot kuolevat tekemiesi päätösten vuoksi, toiset kerkeät pelastaa. Oikeat johtolangat johdattavat sinua oikeaan suuntaan selvittäessäsi rikoksia, löytämättä jääneiden vuoksi joudut tekemään päätöksiä mutu-tuntumalla. Mulkulla jätkällä ei ole välttämättä yhtä paljoa luottamusta takanaan, kuin jos olisi vähän yrittänyt ajatella muitakin.


Tarina kiehtoo karuudellaan. Se kiehtoo elämän maulla. Se kiehtoo myös alkavalla romanssilla Bigbyn ja Lumikin välillä. Minua peli miellytti sekä sarjakuvamaisilla grafiikoillaan kuin tarinankerronnallaan, mutta tiedän yhden jos toisenkin ihmisen, joille peli ei sovi juuri sen vuoksi, etteivät he jaksa eikä heitä kiinnosta kuunnella välivideoita tai keskusteluja missään muussakaan pelissä. Eikä siinä mitään. Onneksi meitä on yhtä monta kuin on peliäkin.
Olen lukenut useita kommentteja Telltalesin peleistä, joissa arvostellaan juuri tätä ns.pelaajan vastuuta juonenkulusta, ja lähinnä sitä, miten sitä ei oikeasti ole olemassakaan. Kommenteissa sanotaan, että päätökset ovat yhdentekeviä, eikä niillä ole pienintäkään vaikutusta varsinaiseen lopputulemaan. Itse en ole pelannut vielä tätäkään peliä kuin kerran, joten on tietenkin vaikeaa objektiivisesti arvioida tuota väitettä. Tällä 1½ pelauskerran kokemuksellani voisin väittää, että väite on toki osakseen totta. Mutta on hankala kuvitella miten paljon työtä teettäisi, jos pelille pitäisi koodata loputtomia määriä vaihtoehtoja. Johonkin on vedettävä raja. Minä olen toisella pelikerralla onnistunut jo tapattamaan yhden hahmon, joka edellisellä kerralla eli, ja olen löytänyt johtolankoja, joihin en viimeeksi kiinnittänyt huomiota. Innolla odotankin tarinan loppuhuipennusta ja sitä, miten paljon muutosta edelliseen tapahtuu.
Itse ainakin pidän. 5/5.
Oh, oh! The Wolf Among Ushan perustuu sitten Fables -nimiseen sarjakuvaan ja toimii niin sanottuna prequelina koko hommalle. Löytyisiköhän näitä jostain luettavaksi? Anyone?
0 kommenttia :