torstai 19. toukokuuta 2016

Pennut pelaa - Part 2.

Jore tuossa jo aiheen aloittikin omalla postauksellaan lapsuudessa pelatuista peleistä, joita muistellessa tulee lämmin ja hyvä olo. Minä lupasin kanssa palautella mieleen vanhoja hyviä aikoja, kun peliaikaa oli puolituntia per nenä, ja näytöt olivat yhtä paksuja kuin keskusyksiköt syviä. Ah, nostalgiaa.

AMIGA
Ensimmäinen kosketukseni videopeleihin oli serkuilla ja meillä olleella Commodoren 8-bittisellä AMIGA:lla. Pelit olivat korpuilla ja niissä luki pelien oikeiden nimien lisäksi minun ja pikkuveljeni muistisäännöt tyyliin "Martan hedelmäpeli" tai "Olympialaiset". AMIGAlla pelattiin viisivuotiaasta aina yläasteelle saakka, sillä jostain syystä peliaika ei Amigaa koskettanut, vain sitä ns.oikeaa tietokonetta alakerrassa. AMIGAn rakkaimpia ja kulutetuimpia pelejä mahtoivat olla...

...SuperFrog
Tästä klassikosta kerkesin joulukalenterissa viime vuonna jo kertoakin (Joulukalenteri 2015 - Luukku 1: Ensimmäinen videopeli), joten ei siitä sen enempää. Ehdottomasti kaikista puhkikulutetuin peli!



...Duck Tales
Toinen peli, jota Amigalla pelattiin ja paljon, oli Amiga-versio ilmeisen suositusta, muillakin alustoilla pelattavana olleesta DuckTalesista. Varsinaista tehtävää emme ehkä aivan ymmärtäneet, tuo englannintaito kun oli mitä oli. Rahaa piti hankkia, mutta dialogi meni silti ihan ohi suun.
Kaikista hauskinta oli pelata TupuHupuLupu-combolla, oli kenttä sitten labyrintti-sokkelo, vuorikiipeily tai parhaimpana viidakon läpi hyppiminen. Nykyisin ei kyllä enää tuota toimintojen viivettä kestäisi, mutta silloin vanhoina hyvinä aikoina ei moiset haitanneet!



...Winter Games eli Talvi Olympialaiset
Toinen peli, jota pelattiin ehkä pelkästään pelaamisen ilosta eikä niinkään voittamisen kautta, oli talvi olympialaisten Winter Games! Hirveästi en muista tuosta pelistä muuta kuin ampumahiihdon (joystickin veivaamisen edestakaisin vasemmalta oikealle ja takaisin), mäkihypyn (hiton vaikeaa pysyä pystyssä alastulossa) ja mäkikelkkailun, joka oli tämän pelin paras anti ala-asteikäiselle!


...Dynablaster aka Bomberman
Tämä peli on ehkä enemmän muisto pelistä itsestään, eikä varsinaisesta pelikokemuksesta. Bomberman oli nimittäin peli, jota lähinnä katsoimme, kun äiti pelasi. Meille se oli hivenen liian jännittävä ja ehkä liian vaikeakin. Muistona paras on se, kun pikkuveljeni hyppii äidin selän takana hiki hatussa, kun tämä elää Dynablasterin mukana.




TIETOKONE
Oma nykyaikainen tietokone meille tuli arviolta joskus minun ollessa kolmosluokalla. Se oli hieno ja aikaansa nähden tehokas. Tietokoneen myynyt myyjä oli sanonut isälleni että "Näin paljoa tilaa ette tule koskaan tarvitsemaan." - kiintolevyn koko oli siis 10Gt. Hauskaa, miten ajat muuttuvat. Nykyisin tuollaisella kiintolevyllä ei tekisi muuta kuin säilyttäisi Word-tiedostoja, sillä yksi pelikin voi ylittää tuon "ylitsepääsemättömän suuren" kymmenen gigatavua ihan heittämällä.

SimPuisto
Simpuisto oli peleistä varmasti sellaisia, jonkalaisia jokainen vanhempi haluaisi lastensa pelaavan. SimPuistossa piti rakentaa toimiva kansanpuisto eläimineen ja kasveineen. Toimivan puistosta teki se, että kasvit ja eläimet oli valittu huolella ja tasapainoisesti juuri sille ilmastolle sopivaksi kokonaisuudeksi. Tietenkin lastenpelissä oli paljon ohjeistusta asiaan, mutta samalla siinä oppi paljon luonnon tasapainosta ja elämän kiertokulusta.  Myös ihmisten vierailemismahdollisuus tuli ottaa huomioon hyvin menestyvässä puistossa. Esimerkiksi roskakorit ja polut olivat tärkeitä, etteivät ihmiset pääsisi tallaamaan ja roskaamaan hienoa puistoasi. Pelissä oli myös minipeleinä erilaisia kasvien ja eläinten tunnistuspelejä, jotka oli minusta nekin ihania. Mutta minähän myös pienenä tein karttakirjasta Excel-taulukoita maailman pisimmistä joista.




Heroes of Might and Magic 3
Tästäkin pelistä olen jo aiemmin kertonut postauksessa Kuinka valloittaa maailma osa2: Mahtavuuden ja magian sankarit III. Tätä pelattiin moninpelillä veljen ja serkkujen kanssa, ja paljon, eikä varmaankaan koskaan loppuun asti niin, että kukaan olisi oikeasti tippunut pelistä tai joku pelin päihittänyt.




Sims 1
Ah, Sims! Meillä oli (ja on yhä) kaikki Simsin lisäosat. Mikä nyt päällimäisenä nousee nimenomaisesti Simsin ykköspelistä mieleen, ovat netistä ladattavat simsit. Mitä se käytännössä tarkoitti, oli meillä se, että pelasimme sormusten saattueella! Hobitteja ja Gimliä ei voinut tehdä aikuisiksi, joten jos näillä simeillä pelasi, piti ne aina laittaa asumaan jonkun aikuisen kanssa. Hobittien perheen päänä oli yleensä Gandalf, kun taas Gimli pääsi asumaan Legolasin, Boromirin ja Aragornin kanssa.
Toinen asia, joka Sims 1:stä on jäänyt mieleen, oli se äärettömän vaikea uraputki, jonka viimeisimpiin ylennyksiin vaadittiin jopa kymmenen (!) ystävää. Siinä sai keskittyä vain yhteen simiin, kun samalla piti kehittää taitoja, käydä töissä, pitää itsensä hengissä JA pitää ystävyyssuhteita yllä. Ihan niinkuin irl. Vaikeeta.



Rollercoaster Tycoon 2
Rollercoaster tycoon 2 ja tukkijokien ja/tai vuoristoratojen rakentaminen. Mitä hurjemman ja pelottavamman sait, sitä parempi, vaikka rahaahan se ei puistolle silloin tuonut. Joskus toki piti ihan oikeastikin yrittää. Taas näitä pelejä, joita äidit ja isät mielellään antavat lapsiensa pelata, sillä ne kehittävät loogista ajattelua ja suunnitelmallisuutta ja rahan ymmärrystä ja vaikka mitä.



ToyStory 2
Toy Story 2 on peli, jonka alkuperistä en ole aivan varma. Olisiko tuo ykköskenttä ollut joku demo, sillä en muista juuri sen edemmäs koskaan meidän pelanneen. Oli mielestäni äärettömän hienoa päästä seikkailemaan oikeassa talossa miniatyyrikokoisena lelu-ukkona! Muistaakseni idea tuollaisesta minikokoisena olemisesta kiehtoi muutenkin aikanaan, ja miksei vieläkin. Perspektiivi peruselämään on aivan erilainen, kun arkiaskareita katsellaan sammakkoperspektiivistä.



Tarzan
Tarzan-peli oli meidän ensimmäinen aivan oma peli ja siksi hyvin rakas (ainakin muistoissani). Tätä en muista pelanneeni koskaan yksin, niinkuin kovin montaa muutakaan peliä tuolloin aikanaan, vaan pelasimme veljeni kanssa vuoroissa. Olimme sitä mieltä, että jos jakaisimme toisen kanssa tuon puolen tunnin peliajan, olisi meillä yhdessä käytössä kokonainen tunti ja sehän tuntuisi paljon pidemmältä ajalta istua koneen ääressä kuin yksinäinen puolituntia! Peleissäkin kerkesi edetä pidemmälle. Tarzanissa hauskimpia kenttiä olivat puilla skeittailut ja ihmisten leirin paskominen gorilloilla.




Colin McRae Rally 2
Mini Coopperit ja Suomen kesä. Piste. AH.

Kultapossu ja Leo Leijona
Legenda kaikille kultapossu-kerhon jäsenille! Tämä tuli pelattua useampaan otteeseen läpi, sillä yksi peli ei pitkään kestänyt. Taas näitä opettavaisia "näin käytät rahaa järkevästi" -pelejä. Tätäkin peliä pelattiin monesti Jermun kanssa kaksin, sillä minä olin parempi muistamaan labyrintin salat ja Jermu puolestaan tykkäsi koskenlaskusta. Me ollaan kyllä aina oltu aikamoinen tiimi.



*****
Tuommoista!
Jos jotain näistä peleistä haluaisi uudelleen pelata tänä päivänä, ne olisivat varmaan Tarzan, Toy Story 2 (koska haluaisin nähdä mihin asti tässäkin pelissä pääsisi!) ja SimPuisto. SuperFrog minulla on jo, samoin kuin Heroes of Might and Magic III. Animaatioissaan tökkiviä pelejä, kuten tuota Ducktalesia, ei välttämättä enää hermoni kestäisi, joten ne voi jättää ihan suosiolla sinne nostalgian syövereihin pyörimään.

***

Jatkokysymys Joren kysymykseen:
Mitä lapsuutesi lempipeliä ET enää haluaisi pelata? ja Miksi?

4 kommenttia :

  1. Oi voi, ensimmäinen Sims oli joka toisella kaverilla. Oma lapsuuden suosikkipelini oli muropaketissa tullut Kellogg's-peli, jossa krokotiilikuningas oli vallannut Kellogg's-saaren. Oli kamala tragedia, kun vanha tietokoneemme piti heittää pois - meillä ei nimittäin ollut alkuperäistä pelilevyä, vaan peli oli kopioitu joltain kaverilta. Pari vuotta sitten löysin sen Huuto.netistä ja ostin peräti kahdella eurolla. Oli nostalgista!

    Sateenkaarivarkaat on myös tuttu, sitä on tahkottu. Muistan kun loppulabyrintista jäljenneltiin aina kartta paperille ennen sisään astumista. Sanapeli taisi olla suosikkini ja tanssipeli taas vähän höntti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voin vain kuvitella sitä Kelloggsin huuruista haikailua takaisin lapsuuteen. :D
      Tuo Leo Leijona taitaa olla aika monelle meidän ikäluokan lapselle tuttu? Eipä sillä, vallan mahtava ja opettavainen peli!

      Poista
    2. Hahaa, voin vain kuvitella sitä Kelloggsin huuruista haikailua takaisin lapsuuteen. :D
      Tuo Leo Leijona taitaa olla aika monelle meidän ikäluokan lapselle tuttu? Eipä sillä, vallan mahtava ja opettavainen peli!

      Poista
    3. Hei, minäkin itse asiassa nyt muistan tuon Kellogg's pelin! Meillä oli se myös :D Enpä olisi muistanut ellei joku olisi maininnut :D

      Poista

Blogger Template by Clairvo