tiistai 26. marraskuuta 2013

Aika ja sen rajallisuus.

 Mitähän minä juuri paria postausta sitten lupailin...


Työt, parisuhteen, ystävien, kuntoilun ja pelaamisen yhteensovittaminen on yllättäen aiemmin ajateltua vaikeampaa. Voisin kai sanoa astuneeni aikuiselämään, jossa priorisoinnilla on yhä suurempi osuus arkielämää ja sen sujuvaa pyörittelyä. Ugh. Aikuiselämä.

Viimeisen kuukauden aikana en ole päässyt oikein kunnolla istahtamaan koneelle ja huoahtamaan. Lähemmäs kymmentuntisten työpäivien ja sisällä homehtumisen jälkeen on päästävä päästämään höyryjä kuntosalille tai vähintään kävelylenkille. Avomiestä ei sovi unohtaa ja lukkiutua työhuoneeseen kuulokkeet korvilla, vaan yhteistäkin aikaa on vaalittava. Oho. On jo käytävä nukkumaan, että jaksan painaa taas huomenna. En varsinaisesti valita, sillä priorisoin itse asiat näin järjestettäväksi. Helposti voisin jättää väliin kuntosalin, ja passitettuani avokkini lenkille voisin itse pakkautua työtuolilleni ja asettaa Infinityt korville, mutta ei, fyysinen kunto ja ihmissuhteet pakkautuvat tärkeysjärjestyksessä aina ylemmäs.


Täyttä pelaamattomuutta tämä ajan rajallisuus ei ole kuitenkaan tarkoittanut; Dotaan on kyllä kertynyt pikkuhiljaa pelitunteja. Tämän hetken lempipelinä Dota on kuitenkin harmillisen aikaavievä, sillä yksi (1) peli saattaa kestää helposti tunnin verran. Toinen haastava osa sitä on se, että kaikista parhaimmillaan se on kavereiden kanssa yhdessä pelatessa. Voittekin arvata, että ketutus tulee esille siinä kohtaa, kun kerrankin parkkeeraat koneelle, ei peliseuraa löydy vasta kuin viimeisillä käytettävissä olevilla minuuteilla. Ei, en kehtaa enää kymmeneltä kehitellä peliä, kun tiedän että se tarkoittaa että olen pois koneelta vasta puolen yön aikaan. Voih, miksi ette voineet olla täällä kaksi tuntia sitten? - tai kyllähän minä tiedän miksi. Samasta syystä, miksi minä olen juuri lähdössä. Muu elämä, AFK. Kyllähän minä sen ymmärrän.

Onneksi minulla ei ole vielä lapsia. Sehän tästä vielä puuttuisi. :D

HOW DO YOU DO IT? Miten sinä sovitat yhteen arjen ja pelaamisen? Tuntuuko se haasteelliselta, vai pääsetkö helpolla?

3 kommenttia :

  1. Itsekin tuskailen tuon ajankäytön kanssa. Minulla ei ole edes mitään avomiehiä tai merkittäviä kuntoiluharrastuksiakaan tällä hetkellä tuntuu että hyvä jos töiden ja niihin liittyvien matkailujen jälkeen edes jotain viihteellistä kerkeää tekemään. Bloggaustuttavat tuntuvat pelaavan pelejä läpi kutakuinkin parin viikon välein, puhumattakaan muista kirjoitusjutuista. Kohta muuton jälkeen saan tiristettyä edes matkoista yhden ylimääräisen tunnin mutta silti tuntuu että muiden ihmisten vuorokausissa on reilusti omaani enemmän tunteja.Tiedän kyllä että kyse on vain ajankäytön taidosta, järjestetäänköhän aiheesta jotain kurssituksia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jostain löydät tuommoisen kurssin niin ilmoita samalla minutkin :D

      Poista
  2. Ittelläkin on mennyt viimeiset viikot harjoitteluissa ja työpäivän jälkeen ei yksinkertaisesti enää jaksa. Tässä on tullut viimeisenäkin viikkona melkein joka päivä vedettyä pienet päiväunet töitten jälkeen ja loppuilta menee jumittaessa. Toisinaan ehtii ottaa dotan tai pari. Yöllä nukkuminen menee sitten ihan perseelleen kun silmänsä ummistaessa aivot asettavat taas työmoodin päälle ja mielessään haahuilee taas sairaalan käytävillä ja synnytyssaleissa. Sitten menee niskat sängyssä pyörimisestä jumiin ja aamulla särkee jo päähän. Eikun Buranaa kitusiin ja duuniin. Hurjasti opittavaa, informatioähky, väsy, pimeä, rästihommat... -__- Turha odotella siis blogipostauksia minulta pariin kuukauteen.

    VastaaPoista

Blogger Template by Clairvo