keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kertaus on opintojen äiti, vai miten se menikään...

Mitenkähän tämänkin nyt selittäisi kuulostamatta ihan nuupiolta...Olen tähän mennessä pelannut LEGO LotRin tarinamoodissa yhden ja saman kentän kolme kertaa "läpi", mutta seuraavalla kerralla peliä aloittaessani huomaan, että olen edelleen pelaamassa kyseistä kenttää.

What the actual fuck?

Noh, selitys oli varsin yksinkertainen. Lego LotRissa pelattavat kentät ovat yleensä hahmokohtaisia, mutta Dead Marsh-kentän jälkeen (ennen siis varsinaisesti jakson päättymistä) vaihdetaan pelihahmo hetkellisesti Faramiriin. Tässä kohdassa olen siis kiireissäni kämmännyt ja läimäissyt pelin kiinni. Tämän kohdan olen siis nähnyt tähän päivään mennessä jo neljä kertaa, kun eilen lopulta pelailin peliä pidemmälti eteenpäin.

Tallennuspaikkojen etsiminen ja odottaminen peleissä on yleensäkin yksi haasteista. Toki muistan vielä ajan, että jos kuolit, niin koko peli piti aloittaa alusta. Kas, siinäpä vasta jännitysmomenttia. Pelin täysin alusta aloittamisen pystyi välttämään tasojen lopuista saaduilla koodeilla, jotka näppäilemällä pääsi siirtymään tietylle tasolle. Näin toimi muun muassa Amigan Superfrog, joka oli ensimmäinen koneella pelattava peli, johon hurahdin. Nykyisin onneksi tallennuspaikkoja on kesken pelinkin, vaikka joskus tuntuukin, että kahden tallenuspaikan välillä on aivan liikaa pelattavaa.

Pelien parhautta Amigalla!
Arkham City on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kiireessä parhaimmillaan sananmukaisesti kyttää oikeaa alanurkkaa, jotta näkisi siellä pyörivän automaattisen tallennuksen. Eihän kukaan voi etenemistään heittää hukkaan, sillä se tallennus piste saattaa olla ihan nurkan takana? Ja ihan eihän mitään pahaa tapahdu, jos vähän pelaa ihan vähän eteenpäin. Ihan vähän vain.

EDIT: Jos kaipaa pelilleen tallennuskohtien puolesta haasteita, suosittelen kokeilemaan peliä nimeltä Realm of the Mad God, jossa peli täytyy kuoleman jälkeen aloittaa TÄYSIN alusta. Mahdollisesti eri hahmoluokalla. Steamiin tämän free-to-play pelin saa osoitteesta  http://store.steampowered.com/app/200210/. Enjoy!

Missä pelissä sinä olet kohdannut pisimmät, hermoja raastavimmat tallennusvälit? 


***
Huomionarvoinen asia on myös se, että lisäsin yläpalkkiin Check these out!-osioon kuopiolaisen kentlemanni Mikon Mikkoakin kiinnostaa-blogin sekä Lassin Peliaika-blogin. Käykäähän tutustumassa!

6 kommenttia :

  1. Kokeiles Laru Dead Space 3 pelata ja arpoa millon peli on tallentunut ja milloin ei... -Heikki

    VastaaPoista
  2. Vai pisimmät, hermoja raastavimmat tallennusvälit? Itselleni tuli ainakin mieleen Demon's Souls... Kyseinen peli on juuri sellainen, että jos kuolee niin kenttä alusta... Ja kuoleman jälkeen jatketaan kaikenlisäksi puolella HP:lla! Ekassa kunnon levelissäkin joutuu menemään bossiin asti, jotta ei tarvitsisi pelata kenttää kokonaan alusta... Vaikea peli, mutta todella hauska!

    Niin ja kiitos todella paljon maininnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa... hauskalta. :D Juuri jotain sellaista, mikä henkkoht saattaisi jäädä melko vähälle pelailulle, kun ragequittailisin joka kuoleman jälkeen, ja uskaltautuisin avaamaan pelin uudestaan vasta toisena päivänä.
      Ja itse asiassa tuosta tuli mieleen Realm of the Mad God, jossa kuoleman jälkeen aloitetaan koko homma alusta täysin uudella hahmolla! Vallan hauskaa ja mieltä ylentävää. Free-to-play, saatavilla Steamiin osoitteesta http://store.steampowered.com/app/200210/.

      Maininta maininnan arvoiselle blogille. (:

      Poista
  3. En nyt muista muita tosi pahoja pelejä mutta ainakin Giana Sister Twisted Dreamsissa on kanssa tuolleen Über hardcore modessa että kun kuolee niin koko peli alkaa aivan alusta. Niin ja tosiaan isot kiitokset minultakin tuosta blogimaininnasta, tässähän ihan punastuu kunniasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siullekin vastaukseksi, että maininta tulee ihan syystä! :D

      Poista

Blogger Template by Clairvo