Lara Croft ja valon vartija

Lara Croft and the Guardian of Light on taas vähän vanhempi (2010) peli, josta pidän edelleen etenkin sen moninpelin vuoksi. GoL ei varsinaisesti jatka Tomb Raidereita, vaikka haudanryöstely on pääosassa GoLissakin, vaan on itsenäinen pelinsä täysin Tomb Raidereista eroavan pelimekaniikkansa ansiosta. Haudanryöstöjen mukana tulee tunnetusti bonuslahjana kirous tai kaksi, joka tällä kertaa tarkoittaa koko haudanryöstön ryssiviä rosmoja ja heidän herättämäänsä maailman tuhoa havittelevaa herra Xolololothia (oikeammin Xololtl, Xlotl, öh... Xolotl). Xolololololoth on siis pysäytettävä keinolla millä hyvänsä, ja kah! Kirous triggeröi myös kivisen maya-soturi Totecin heräämään henkiin, sillä hänen tehtävänsä on suojella maailmaa juurikin tältä kiroukselta. Kuinka kätevää. Yhdessä siis kohti Xolololololololothin ansoja ja hänen tuhansia pikkuörvelöitään!

Jore siis käväisi tässä taannoin uudessa kämpässämme vierailulla, ja sadepäivän ratoksi päädyimme pelaamaan multiplayna Laran seikkailuja xboxilla. Olemme aiemminkin hakanneet peliä hetken, joten kontrollit vaativat vain pientä kertausta ja ideakin oli jo alusta asti selvillä, ja koska vierasprofiilillamme ei ollut kukaan muu Laraa pelannut, saimme jatkaa samasta kentästä, johon aikoja sitten jäimme.

Korostan, että YLEENSÄ olen todella reilu pelikaveri, enkä ahnehdi pelikavereiltani tappoja tahi pisteitä. Tämä siis 96% ajasta. *Haistetutoveri kommentoi: Aijaa?! :D* Tällä kertaa meillä kuitenkin virisi jossain vaiheessa Joren kanssa leikkimielistä kisailua toisiamme vastaan, jossa kumpikin yritti saada tapoista tippuvat jalokivet takataskuumme keinolla millä hyvänsä. Nämä keinot tarkoittivat käytännössä pommien ilotulitusta ja räjäyttelyä toisinaan myös oman hengen kustannuksella. En tiedä teistä, mutta minusta tämä oli paljon hauskempaa kuin reilu peli - varsinkin kun itse on jo pelannut kyseisen pelin

läpi kertaalleen, ja on tiedossa, että emme voi tämänkertaista sessiotamme päättää pelin loppuun. *Terve kilpailuhenkisyyshän on tunnetusti hyvästä. Niin kauan kunnes oma henki menee.*

Lara kuitenkin tarvitsee vierelleen tässä seikkailussa  haistelutoverin *tässä tapauksessa myös haistattelutoverin*, eikä kisailua voida jatkaa loputtomiin, mikäli haluaa saavuttaa kaikki upgradet ja saavutukset. Viimeistään erilaisissa puzzleissa keskinäinen kisaaminen on unohdettava, sillä nämä palapelit vaativat ratkaisemiseensa vankkaa tiimityötä. Taitojen harmoniassa pelaajat osaavat käyttää Laran köyttä ja Totecin keihäitä tavalla, ettei yksikään piikki tapa ketään, eikä yksikään ovi jää aukeamatta. Totec on liian painava omille keihäilleen, eikä Lara kaikkilaupiaskaan voi kävellä omalla nuorallaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että melkoinen muskelimörssäri Lara on, sillä jaksaa kannatella arviolta vajaa satakiloista kaveriaan pitkiäkin aikoja ilman ähinää ja puhinaa. Tissitkin ovat aikaisemmista seikkailuista pienenneet. Syytän steroideja. *Mut fitness ja bodybuilding on nyt naistenkin keskuudessa isoa huutoa. Jos Lara alkoi jossain välissä bodaamaan, tissit kutistu ja haukkarit kasvoi. Seuraavassa pelissä näemme Laran bikinifitness -kisoissa.*


Gameplay eroaa Tomb Raidereista uuden multiplayn lisäksi kuvakulmallaan, joka perus peppukameran sijasta onkin sijoitettu yläviistoon. Tämä tietenkin antaa paljon sijaa multiplaylle ilman halki-poikki-pinoon halkaistuja näyttöjä. Ja henkilökohtaisesti pidän siitä. *Paitsi silloin kun molemmat ovat ruudun ääripäissä ruudun reunan ja vihollisten välissä eikä mihinkään päin pääse pakoon.*

*Kaiken kaikkiaan varsin hauska peli. Kuolemisista ei juuri rokoteta kun parin sekunnin päästä voi respawnata kaverin luo. Paitsi tietenkin jos molemmat kuolevat yhtäaikaa. Tämä jos mikä mahdollistaa viihdyttävän pikku jäynän tekemisen kaverille (Hups, hehe, mites se köysi tuollalailla pääsi irtoamaan?). Puzzlet vaativat ajoittain paljonkin ajatustyötä, mutta tarpeeksi luovana ne voi ratkaista useammallakin eri tavalla. Meidän tyyliimme siis vaikeimman kautta. Mukavaa sadepäivän viihdettä kahdelle.*