Uutisissa tänään: Gamgi riehui Hobittilassa. Suuret tuhot.

Netittömänä (lue: ilman yli 512 kbps nettiä) on hyvä pelailla muita pelejä, joille ei oikein tunnu muuten riittävän aikaa.Tämä siis sillä ehdolla, että Steam on ajantasalla, eikä sen kanssa tarvitse liiemmin odotella ja latailla. Offlinessa siis voit toki pelata sillä ehdolla, että on netti, jolla voit pelialustasi päivittää. Great.

Pääsin siis vihdoin ja viimein testaamaan LEGO: Lord of the Ringsiä.
Olen tällä hetkellä Amon Henillä, eli ensimmäinen kirja on lähes pelattu, eikä mikään maailman vaikein ja anteeksiantamattomin peli todellakaan ole kyseessä. Toisaalta lasten koko perheen peliltä sitä ei voi vaatiakaan. LEGO LotR on hyväntahtoinen seikkailupeli, jossa kuolemalla on kai vain rahalliset vaikutukset. Rahalla puolestaan ei (kai) tee muuta, kuin osta lisää pelattavia hahmoja. Orjallisesti mukana kulkevia tovereita voit myös pamputtaa mielesi kyllyydestä, päät lentelevät, mutta ei se mitään, koska kohta on LEGOlassella pää takaisin hartioilla ja hymy huulilla. Helppoudestaan huolimatta LEGO LotR antaa ainakin tällaiselle fanitytölle viihdettä iltapäivään. Ei kaiken aina tarvitsekaan olla niin vakavaa. Ei ainakaan tarvitse stressata, että nyt se vanha-pieru Gandalf menee kuolemaan tuon Balrogin kanssa, kun en tajua väistää noita sen chili-röyhtäisyjä.

Jos totta puhutaan, ensimmäiset kentät kyllä kauhistuttivat, kun vastaukset niin kutsuttuihin puzzleihin suoranaisesti syötetään pelaajalle. Täytyy vain osata käyttää oikeaa hahmoa, joka melkein poikkeuksetta alussa on Samwais Gamgi, tuo paistinpannulla ja rikkalapiolla kiviä hutkiva puutarhuri. Hahmoja siis todellakin voi (ja täytyy) vaihtaa tilanteen mukaan lennosta. Sam kaivaa maakasoja ja kasvattaa niistä vaikka minkälaisia kukkia. Merri kalastaa ja Pippinillä on sankko, jolla kannetaan vettä. Kyllä, onkia ja sankkoja. Legolas ampuu nuolia ja hyppii korkeammalle kuin muut, ja Gimli rikkoo kivilaattoja. Ainoa, josta ei ole Lothlorieniin asti varsinaisesti minkäänlaista hyötyä, on vaikeuksiin toistuvasti ajautuva herra Reppuli.

Ehdotonta plussaa pelissä on LotR-elokuvatrilogiasta peräisin olevat äänet. Näin Frodo kuulostaa yhä Frodolta ja Sam Samilta. Animaatiojen aikana ei tarvitse korviaan peitellä tahi naamaa väännellä aina suosikkihahmon kajautellessa ilmoille roolisanojaan. LEGOmaailmassa pääsee myös liikkumaan vapaasti. Useisiin pikkutehtäviin pitääkin palata jollain muulla hahmolla ja myöhemmin kartutettavilla esineillä kuten Frodon Eärendil-pullolla.

Ainoa huomattavasti häiritsevä seikka pelissä on sen kontrollit. Jos omistaisin padin tietokoneelle, sille olisi käyttöä. Oikeasti käyttöä.

Ehdottomasti pelaan vastakin...
...vaikka olisikin se netti jo toiminnassa.