tiistai 26. tammikuuta 2016

Vaikeusasteista

Niinkuin täällä bloginkin puolella ollaan monesti todettu, on pelityylejä yhtä monta kuin pelaajiakin. Sama koskee pelaajien mieltymystä vaikeusasteiden kanssa.


Very easy - Easy - Normal - Hard - Expert - Master - Torment
Useat pelit tarjoavat pelikokemukselleen montaa eri vaikeustasoa, jotka määrittävät muun muassa tekoälyllä varustettujen vastustajien päihittämisen hankaluutta. Se siis vaikuttaa pelikokemukseen merkittävissä määrin. Ennen vanhaan peleillä oli ehkä nykypäivää vähemmän vaikeusasteita tarjottavanaan, mutta on ymmärrettävää, että pelaamisen suosion ja kohderyhmän laajetessa on annettava maksaville asiakkaille valinnanvapautta toteuttaa itseään siinä hetkessä eikä vasta sitten, kun peliä on hakattu puoli ikuisuutta. Toki vieläkin on paljon pelejä, joissa vaikeustaso on mitä on, eikä siihen juuri voi vaikuttaa - ja sekin on mielestäni rikkautta.

Osuva kuvaus pelin vaikeuden ja pelaajan taitotasojen suhteista pelin viihdyttävyyden kannalta.

KUKIN TAPLAA TYYLILLÄÄN:
Very easy - Easy
Helpoimpiin pelien vaikeusasteisiin turvautuvat useimmin ne, jotka vasta aloittelevat pelaamista, ovat epävarmoja kyvyistään tai jotka vain haluavat pelata päättömästi sen enempiä klikkauksiaan ja siirtojaan ajatellen ja analysoiden.
Lisäksi on olemassa niitä pelaajia, jotka syystä tai toisesta eivät pidä stressistä pelissään. Toisaalta ymmärrän heitä, sillä joskus, kun oma elämä heittää häränpyllyä ja stressiä on enemmän kuin yhden ihmisen niskoille soisi koskaan kasattavan, ei omasta hengestään taisteleminen hikiotsalla ole ehkä enää vapaa-ajan toivelistalla ensimmäisimpinä. Pelaamisen helppous antaa pakokeinon muuten sillä hetkellä tuskastuttavan vaikeasta elämästä.

Normal
Kun tarina kiinnostaa ja haluat saada pelistä paljon irti silti hikoilematta liiaksi.

Hard - Expert - Master
Kun tarina kiinnostaa edelleen, mutta normaalilla pelaaminen ei välttämättä esimerkiksi korkean taitotason vuoksi anna pelistä niin paljoa irti kuin mitä se parhaimmillaan voisi antaa.

Torment
Tätä pelaajaa kiinnostaa haaste. Kenties he pitävät Dark Soulsin tai Bloodbornen tyylisistä peleistä, joissa jokaista väärää painallusta rankaistaan lujasti. Kenties he ovat vain yksinkertaisen kokeneita peliurallaan, eikä alemmat taitotasot kykene heidän vaatimuksiinsa vastaamaan. Niin tai näin, yleensä heidät on varustettu jumalaisella kärsivällisyydellä. Samaa kohtaa voidaan hinkata useampi hetki uudelleen, tai yhteen hetkeen voidaan paneutua ajassa toisista mahdottomalta tuntuva aika.
Vaihtoehtoisesti vaikemmilla mahdollisilla vaikeustasoilla pelaavilla saattaa seistä pitkä liuta katselijoita dollarin setelit käsissään odottaen heidän mielestään hupaisia raivonpurkauksia, kuten vaikka Youtuben yksi kuuluisimmista pelaajista, Pewdiepie, on todistanut.

Wolfenstein
MITENKÄ SE MENI NOIN OMASTA MIELESTÄ?

Itselläni tuota lähes loppumatonta kärsivällisyyttä ei ole luomisen lottoarvonnassa jaettu, ja monet teistä sen tietävätkin, mikäli ovat tietoisia siitä mistä Ragequit on saanut nimensä. Pidän siitä, että peleissäni on haastetta, mutta toisaalta yhden kohdan hinkkaaminen yhä uudelleen ja uudelleen ei innosta. Minun aikani aktiivisena ihmisenä on myös tietokoneen äärellä rajattua, joten sen hetken, kun tuolinrähjälleni pääsen lössähtämään, vietän mielelläni ihan selkeästi asioissa edeten. :D En saa niin kovia kicksejä siitä että saan jonkun supervaikean tyypin alas, että jaksaisin panostaa vaikeusasteisiin NIIN paljoa. Yleensä pelaankin vaikeusasteiden määrästä riippuen joko ihan normaalilla tai sitten astetta paria normaalia hankalammalla tasolla. Sillä myöskään ihan leikiksi menevä läpijuoksu ei miellytä.

Toinen käytännön esimerkki vaikeustasoeroista on pikkuveljeni Jermu. Jermu edustaa sitä toista vaikeusaste-spektrin ääripäätä. Pelit pelataan vaikeusasteista haastavimmalla ja mielellään jo ensimmäisellä pelikerralla. Toki Jermulla on myös minua enemmän touchia pelaamisen suhteen ja hän oikeasti osaa sen taidon, mutta kyllä hälläkin kärsivällisyyttä koetellaan, kun esimerkiksi Falloutin ensimmäistä Deathclawia tämä hakkasi loppuun rengasraudalla lähes puolituntia.
Pieni yhteentörmäys meidän mieltymyksillämme on ollut, sillä viime aikoina olemme yhdessä pelanneet Diablo III:sta. Jermu pelaisi mielellään uusilla hahmoilla alusta saakka Torment VI:lla, kun taas minä yleensä aloittelen aivan alussa korkeintaan Masterilla tai Torment I:llä. Henkkoht tykkään siitä, että pääsen etenemään nopeasti senkin kustannuksella, että legendaarisia droppeja tulee hieman harvemmin, mutta Jermun kanssa päädymme kuitenkin hakkaamaan samaa Rift Guardiania komean vartin verran. Uh äh. Kaikkea sitä tekee peliseuran eteen.


Plague Inc.
Tietenkin parhaimmillaan sama pelaaja edustaa pelaamisellaan vaikeusasteiden spektrin jokaista väriä riippuen sen hetkisen. Joskus pelaaja heittää lekkeriksi valitsemalla mahdollisimman helppoa ja hyödytöntä pelaamista, kun taas joskus se lekkeriksi heittäminen tarkoittaa sitä, että pelimaailman hautuumaalla tavataan herra Kuolemaa useammin kuin allekirjoittaneella riittäisi koskaan kärsivällisyys. Paljon varmasti kukin meistä peilaa sitä omaa stressitasoaan todellisuuden parissa.

Millä vaikeustasoilla te yleensä pelaatte ja miksi?



P.S. Erityishuomiona ovat PvP-tyyliset MOBAt ynnä muut pelit, joissa vastapuoli määritellään pelattujen pelien ja niissä suoriutumisen mukaan - näin sinulla on aina oman tasoista vastusta saatavilla. PAITSI jos pelaat kavereidesi kanssa, jotka ovat oikeasti hyviä, jolloin sinut saatetaan heittää käytännössä aseettomana leijonia kuhisevalle areenalle. Mutta mitäpä sitä ei tekisi peliseuran eteen.

4 kommenttia :

  1. Itse pelailen yleensä normaalilla. En koskaan ole pelejä vielä kokeillut vaikeimmalla, ihan senkään takia, että olen vielä suhteellisen vauva pelien maailmassa. :D Muutamaa peliä on tullut pelattua helpolla vaikeustasolla ja onhan ne toki olleet vähän liiiian ylijuoksua. :D Joten normaali vaikeustaso on sellainen hyvä kiva millä pelata. :) Vielä joskus voisin kokeilla vaikeampaakin, riippuen toki kuinka monta eri vaihtoehtoa pelissä on tarjolla. Joskus niitä on justiinsa tosi helppo, helppo, melko normaali, normaali, normaalia vähän vaikeampi, melko vaikea, vaikea, tosi vaikea, ihan hurjan vaikea, mega vaikea ja niin pois päin xD ja joskus vaan helppo, normaali, vaikea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan ymmärrettävää tosiaan se, että pelaa normaalilla. Sillä pääsee mielestäni kaikista parhaimmin sisälle peleihin - ilman että pitää kirota kuin seilori mennessään. :D
      Diablossa muuten Hard ei oo ollenkaan Hard. Se voisi siellä olla normal. (;

      Poista
  2. No, yleensä vaikeustaso on joko normaalilla tai sitten sen vaikeimman välissä. En voi kuitenkaan sanoa suosivani jotain tiettyä tasoa, koska se on melko pelikohtaista ja ensinnäkin suurena vaikuttajana on se, mitä tason nosto sisältää. Sekin tietysti vielä vaikuttaa, onko esimerkiksi normaalista hardiin meneminen ns. reilua vaiko pelkästään epäoikeudenmukaista naamaan lyömistä. Monen asian summa siis.

    Jos kärjistetysti kuitenkin pohdin asiaa tuon Difficulty Curven kautta, niin lähes kaikki menee sen normal-expert välillä, paitsi urheilupelit menee useasti Master-Torment (ainakin EA Sportsin kohdalla). Sitten se pieni, mutta rakas strategiapeliosasto menee usein normal-Torment ihan fiiliksen mukaan. Harvoin niissä millään korkeimmilla vaikeustasoilla edes pärjään, mutta se fiilis vain vie välillä kokeilemaan niitä. Esimerkiksi XCOM: Enemy Unknownissa vaikeimmat vaikeustasot loi melko nopeasti kiintymyssuhteita omiin hahmoihin, koska oikeasti jokainen pieni siirto olisi voinut koitua koko homman kohtaloksi. Uudenlaista atmosfääriä! :)

    Mutta anyway, melko tapauskohtaista jopa eri genrejen sisällä. Easylla en kuitenkaan ole pelannut niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin olisin niin tehnyt tai mikä peli olisi ollut kyseessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki toki. Pelit on niin erilaisia ja tasot niin (öh...)eritasoisia (?), että vaikea on sanoa että missä menee. Aika usein kuitenkin sieltä muodostuu jotain tiettyjä tasoja, kuten itse voisin sanoa tuon normaalin tai hitusen vaikeamman, joita tulee valittua muita enemmän. :D

      (XCOM) Hohoo, panokset onkin kovempia! Tosiaan saa vähän lisää fiilistä peliin tuolla tavoin. haha

      Poista

Blogger Template by Clairvo