ValtaistuinPELI on teini-iän Sormusten Herra-huuman jälkeen suurin fanityttö-moodin minussa aikaansaava filmatisointi ja kirjasarja. Juuri alkanut kolmas tuotantokausi saa minut odottamaan maanantaita kuin kuuta nousevaa ja huokailemaan tuskasta, kun jakso hitaasti mutta varmasti kulkee kohti loppuansa. "Eih...ei vielä." Sarja saa minut nauramaan, kyynelehtimään ja adrenaliinin kuohumaan suonissani tehokkaammin kuin mikään aikaisempi ruutu-teos.
"We are only human, and the gods have fashioned us for love. That is our great glory, and our great tragedy.” - Master Aemon
Kenelle Game of Thrones ei ole tuttu, kyseessä on George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire-kirjasarjaan perustuva tv-sarja, joka käsittelee yhden mantereen keskiaikaista valtapeliä. Sarjan alkaessa siinä ei ole liiemmin fantasiaelementtejä, mutta sen edetessä niitä alkaa ilmestyä vähän sieltä sun täältä. Sarjaa leimaa sen arvaamattomuus ja harmaa hyvä-paha-asetelma, joista puhun vähän alempana.
GoT season 3 jatkaa siitä mihin season 2 jäi - kakkoskirja (en. Clash of Kings / su. Kuninkaiden koitos) koluttaneen loppuun ja kolmas (en. Storm of Swords 1 / su. Miekkamyrsky) aloitetaan. Alunperäisistä aikeistani huolimatta jätän nyt suuremman spoileroimisen sikseen, sillä erillisiä, monimutkaisia tarinalinjojaan on nopeasti laskettuna ainakin kahdeksan ja niihin liittyy useampi kuin yksi hahmo. Sekä minulla että teillä menisi siihen ikä ja terveys, eikä kuvaukseni tekisi sarjalle kunniaa kuitenkaan. Parempi kun vain katsotte/luette itse. Pääasia on, että sota jatkuu edelleen ja muurin takana taistellaan sotaa, jota etelä ei osaa vielä kuvitellakaan, ja idästä nousee lohikäärmeen savu.
Mielenkiintoisinta sarjassa on sen puhetta herättänyt harmautensa. Tällä harmaudella tarkoitan sitä, ettei sarjassa ole tuttua musta-valko -asetelmaa hyvästä ja pahasta, vaan jokaisella hahmolla on omat motiivinsa ja luonteenpiirteensä, joihin katsojat voivat samaistua ja jotka tuntuvat perin järkeviltä syiltä puolustaa tekojansa. Kirjoissa tämä tulee esille ymmärrettävästi todella paljon selvemmin esiin, sillä kirjoissa kuvataan selvästi kullolisenkin kertojahahmon ajatusprosessia ja tunteita, kun taas sarjassa tämä vaatisi Kauniista ja Rohkeista tuttua monologia kameralle. Äärimmäisen epämukava ajatus.
Sarjassa on kuitenkin pysyttävä varpaillaan noin niinkuin hahmoon liiallisen kiintymisen puolesta, sillä herra Martinilla on kuuluisa tapa tappaa hahmoja, joihin hän laittaa ensin lukijansa ihastumaan. Tämäkin tuo sarjaan tiettyä jännityselementtiä etenkin jos allekirjoittaneen tapaan ei ole kirjoissa vielä sarjoja edellä. TÖN TÖN TÖÖ, WHO SHALL BE NEXT?
“When you play a game of thrones you win or you die.” - Cercei Lannister
Minä katoin sitä ekaa kautta turhankin sivusilmällä niin putosin hieman kärryiltä ja jätin katsomisen suosiolla myöhemmälle ajalle :D Nyt jouluksi ostin kuitenkin bluray-boxin ja sen pitäisi katsastella uudestaan joskaan en ole saanut vielä aikaiseksi. Myöhempiä kausia en ole vielä katsonu joten tätä postausta en uskaltanut lukea kuin kaukaa silmäillen :D Mitä tulee tuohon Netflixiin niin ainakaan pikaisen vilkaisun perusteella ainakaan Suomen Netflixissä ei ole ko. sarjaa, ei edes ensimmäistä kautta :/
VastaaPoistaPostaus ei mielestäni sisällä juuri spoilereita, koetin vältellä niitä, vaikka kyllähän yleinenkin chitterchatter voi jollekin olla tarpeeksi spoilaavaa. (:
PoistaVoi olla että muistin väärin tuon Netflixin (meillä on ollut huiman paljon kaikkia mahdollisuuksia kokeilla erilaisia Netflixejä ja ViasatPlayta ja vaikka sun mitä, että olen voinut mennä sekaisin). Pitääpä korjata tekstiin. Kiitos huomautuksesta!