Kerro vielä kerran, miten tätä pitikään pelata?

"Paina B"
"Eikun mee tonne, saat sen helpommin"
"Sinne vaan, kyllä sää hengissä pysyt"
"Noniin, mitä sanoin?"

Yksi varmimmista tavoista saada minut ragequittaamaan pelin (esim. Batman: Arkham City) on kertoa, kuinka peliä pelataan. Tai siis kuinka neuvoja henkilökohtaisesti pelaisi. Se on ollut tavattoman rasittavaa niin kauan kuin jaksan vain muistaa.

Say whaa? Not sure I quite catched that.
Kuulinko oikein, yritätkö neuvoa?

Tiedän, että useimmin neuvonta on hyväntahtoista ja kuka niin tekeekin, haluaa auttaa, mutta meikäläinen on aina ollut herkkähipiäinen asian suhteen. Otan neuvot usein henkilökohtaisesti, loukkauksena pelitaitojani kohtaan. Yhtenä poikkeuksena toimii Dota2, jossa otan mielelläni vastaan neuvoja siitä mitä gearia kannattaisi havitella tai että mitkä abilityt toimivat jollain itselleni uudella herolla. Luulen, että tämä johtuu siitä ettei Dotassa tällaisilla neuvoilla ole minkäänlaista tekemistä varsinaisen pelaamisen suhteen. Kukaan ei sano minulle, että älä tee niin tai älä tee näin. Neuvot tulevat pojilta, jotka ovat pelanneet DotAa jo vuosia ja jotka tietävät kokemuksesta, mikä toimii ja mikä ei. He jakavat kokemustietoa minulle, eivät ole olevinaan parempia ja kerro mitä minun täytyypitääonpakko tehdä.

Toinen poikkeus on tietysti kaikki co-op-pelit (esim. Lara Croft: Guardians of Light), joissa ihmiset yleensä keskittyvät vain omaan tekemiseensä. Ja co-opissa toisen on pakko tajuta toista ennen ratkaistava puzzle. Yleensä sekin tapahtuu yhdessä.

Mistäkö aihe kumpuaa? Asensin vasta Batmaniin Catwoman bundleni ja kokeilin pelata hieman poikaystäväni seuratessa pelaamista vieressäni. Poikaystäväni on kerennyt vapaapäivinään pelaamaan Batmania paljon pidemmälle kuin minä ja ilmeisesti koki velvollisuudekseen kertoa minulle, mitä minun kannattaisi tehdä (vaikkei siis ole vielä itsekään Catwomaniin koskenutkaan). RAGEQUIT ja ohjain pois käsistä. "Pelaa itte paremmin." Poikaystävä tähän: "No en mie sitä pahalla tarkottanu."
Eikä se sitä tarkoittanutkaan. Minun pitäisi oppia pitämään pinnani ja ottamaan neuvot neuvoina. Tai sitten pitää herkkä hipiäni ja pelata vain silloin, kun olen yksin talossa.

Voi minua.